tiistai 15. elokuuta 2017

Kukko akkoine!

Niin siinä sitten kävi.
Ajattelin, että nyt pidetään ihan pikkuruinen tauko siis todellakin vain pikkuruinen tauko seuraavan kanalauman otossa, mutta!

Siinä kävi niin, että ensin tuli yksi, sitten toinen, ja kohta niitä olikin 10,  kunnes niitä sitten olikin  yllättäen 18.
Juuri näinhän se sussexien omistajakin mulle virkkoi, kun ensimmäisiä sussex kanoja hain. No nyt menee jo kymmenyksen yli meikäläisenkin kanalassa.

Viime viikolla haettiin Light Sussex kanoja 4 ja samaa sakkia oleva kukko.
Kukko tuli siis taloon ja tälläkertaa kiekuva kukko akkoineen.
Tämä kukko on 24 viikkoinen ja kantaa nyt meillä nimeä Cornell.
Sai Gustav kukko rinnalleen isomman kukon ja Cornell hoitaa nyt valvojan ja lauman johtajan hommaa toistaiseksi.
Mikä mut nyt sai sitten ottamaan kolmen nousevan kukon sekaan yhden ison? No ensin piti otta toinen sussex kukko joka olisi nuorikko, mutta päätin sitten viime tingassa ottaakin tämän ison. 
Iso ihan siksi, että uudet kanat eivät olleet vielä nuorikoita, tosin eivät muniviakaan. Muihin lauman kanoihin verrattuna kuitenkin hieman isompi kokoisia ja ehkä asteen vanhempia kuin edellinen sarja, joten nyt oli syytä ottaa vähän vahvempi kukko laumaa johtamaan ja pitämään kuria.


Nyt on kukko kiekuuta kuunneltu aamuisin, ja välillä ilta-päivin. Cornell osaa siis hommansa ja desipelejä kukon äänestähän löytyy. Välillä korvat joutuvat koetukselle,  kun tämä kukko alkaa kiekumaan. Ihan kukon vieressä ei kannata olla siinä vaiheessa, kun kiekuminen alkaa.
"Voipi tärykalvot saada kyytiä"!


Kuvat eivät anna todellista koko sussex kukosta ja kanoista, mutta ainakin suuntaa antavaa. 
Joka on Light suss exit nähneet ihan ilmielävänä niin voi varmasti todeta, että kokoa kukolle saattaa tulla todella mukavasti!


Uusien kanarouvien nimet alkavat pikkuhiljalleen löytää paikkansa. Ainakin pari olen jo nimennyt: Lumikki, Unikko, ja pari muuta joille en ole vielä nimeä keksinyt. 
Kuvaa kun katsoo niin mietin kokoajan, että mahtaako yksi sittenkin olla kukko? No jos siinä niin kävisi niin sitten mulla olisi 5 kukkoa kasvamassa ja silloin alkaisi menemään vähän paniikin puolelle. Säännöt nimittäin sanovat, että pitäisi kanalassa olla 1 kukko 10:ntä kanaa kohden. Tiedossa on siis vielä kanojen hankintaa hetken aikaa, että saadaan lauma täyteen.


Kana rouvat viihtyvät yleensä aika hyvin Cornellin seurassa ja useimmiten kanalassa sisällä. Muu poppoo viihtyy ulkotarhassa.
Nyt jännitän ottaako Cornell nämä neljä kanaa omaksi laumakseen ja Gustav pitää omaa laumaansa Ujon kanssa. 
Cornell nimittäin on selvästi iskenyt silmänsä ujoon ja iltaisin löytyvät virekkäin reunimmaisina orrelta. Tosin Gustav ottaa oman paikkansa Ujon vierestä.
Eli meillä on nyt vähän pakka sekaisin ja kukkopojat taistelevat yhden kanan huomiosta.
Mitään kukkotappelua ei ole onneksi syntynyt ja kaikki kukot tulevat hyvin toimeen ainakin vielä toistaiseksi.


Mitäs sille muulle laumalle kuuluu?
No hyvinhän ne pikkuruiset kasvaa lihoavat.
Yksi haaveilee Kylpyammeen reunalla. Lie haaveileeko turvekylpyyn menosta, joka on meidän kanojen mielestä prasta puhaa päivittäin.


Yleensä siihen reunalle kerääntyy muutama muukin. Siitä, kun saa hyvin maisteltua humalan lehtiä. Kohta on varmaan melkoinen kaakatus, kun kaikki ovat ihan "humalassa"!


Se on mukavaa ottaa joskus ihan rennosti!


Tämä tässä ompi siipirikko!
Siipirikko sai nimekseen tämä pienokainen siksi, että meni tosi kauan ennenkuin oppi muiden kavereiden tapaan hyppiä lentämään orsille. Ensimmäiset viikot piti pientä kullannuppua nostaa orelle muiden joukkoon, mutta nyt siivet ovat alkaneet kantamaan ja iloisesti hypähtää jo toiselle orrelle. Tätä kaveria ei jätetä! on selvästi päättänyt, että minähän opin ja pysyn lauman mukana. Iltaisin käpertyy isomman kanakaverin viereen nukkumaan orrelle ja välillä yrittää mennä kuin pieni poikanen höyhen peitteen alle. 
Tämä on myös lempikanani, joka viihtyy sylissä ja hupparin sisälläkin. On niin suloisen hassu pakkaus. 
Pienempänä tällä siipirikolla oli rintakin isompi kuin muilla, mutta nyt on muokkautunut samaan kokoon kuin muilla ja on mukana menossa!


Eräällä on ilme sen mukainen, että sen kameras voit laittaa muualle räpsimästä.


Kylpyammeessa tunkua riittää, välillä siellä on melkein koko sakki yhtä aikaa.


Saaneen esittellä meidän kolmas nouseva kukko "marans rodultaan". Tälle jästille, kun keksisin vielä nimen niin olisi hyvä!
Tämä on kyllä melkoinen sisupakkaus. 
Ristisinkö siis kukon SISU nimiseksi?
Tämä menee ylimmälle orrelle isompien kukkojen viereen ja saa ainakin Cornelilta nokkaa oikein kunnolla. Tosin tämä Sisu ei anna periksi vaan istua tapittaa orrella, eikä tule pois. Yleensä Cornel ja gustav antavat vielä periksi, kun itsekin ovat nuuoria kukkoja.
Uskokaa tai älkää, mutta tätä on hauska ja mielenkiintoista seurata!


Maransit ja Sussexit sekaisin kylpyammeessa, vain rocit puuttuu!


Taustalla nouseva kukko SISU ja tässä edustalla se toinen Sussex pikku kukko, jolle en ole vielä keksinyt nimeä.
Laskujeni mukaan mulla kasvaa 4 kukkoa ja vain yhdeltä eli tältä valkoiselta puuttuu nimi.


Nämä marans naikkoset ovat muuten melko tiukkia tätejä!
Ilmeetkin kertoo, että jos tuut tänne niin ..piip... et ainakaan syliin saa mua! 


Ensimmäinen kana teki sen, mitä olen jo ihmetellyt etteikö kukaan näistä tee sitä.
Hyppäsi ikkunalaudalle ja toteeaa, että ei tästä kyllä ulos näe. 
Olisikohan aika vaihtaa ikkuna, tai pestä tämä vanha niin voivat tästä talvella kurkistella ulos jos mieli tekee!


Jälleen uudet 4 kanaa ja kukko ovat saapuneet taloon. Hyvin tulevat kaikki keskenään toimeen ja laumaantumisiakin on havaittu. Tämä on ilo itselle ja muille todeta, että kanat ovat hyvinkin viisaita eläimiä.

Neljän kanan pitäisi edellisen omistajan mukaan alkaa munimaan ensimmäisiä muniaan syyskuun puolen välin tienoilla ja sitähän me odotetaan tässä perheessä innolla.

Sellainen seikkailu tänää kanalassa.

Kiva, kun kävit ja toivottavasti sulla oli hauskaa meidän seurassa?



TallennaTallenna

maanantai 7. elokuuta 2017

Heinikossa suhisee!

Meillä on ollut joka kesä perinteenä, että käydään jossakin vaiheessa kävelemässä peltoja läpi ja tarkistamassa viljan kasvua. 
Hyvinhän se oli alkanut siellä kasvamaan ja saa rauhassa vielä jatkaa kasvuaan, ennen kuin mennään ja puidaan pois!

Sitä ensimmäistä peltoa, kun menee katsomaan niin saa talsia pätkän oikein rehevää peltotietä.
Saa tuoksutella raikkaan metsän  tuoksua, ihailla luonnon omia kukkasia ja kasveja.
Siitä se kierros saa alkunsa.


Peltotien jälkeen, kun pääsee viimein pellolle niin kasvoissa loistaa suuri hymy. Mikä sen hienompaa kuin edessä aukeneva peltomaisema, maisema on kuin vihreää heinämerta katselisi.


Suuresti ilahduttaa se, että kasvillisuus on lähtenyt kasvamaan hyvään tahtiin.


Mutta se mikä ei meitä ilahduta on, että keskellä peltoa menee polku. Polkua pitkin kulkee reitti suoraan jokivarteen. Jokivarteen kulkee kalastajat. Mielestämme olisi mukavempaa se, että kalastajat kävelisivät pellon reunoja pitkin, eikä talsisi keskeltä peltoa.

Pitkää on jo kasvillisuus, kun koiratkin meinaavat peittyä piiloon.


Meidän ladon seinään on aikanaan naulattu reitti kyltit kiinni, etteivät kalamiehet eksy reiteiltään!
Sinänsä homma on ihan jees, kun miettii, että tämän seudun parhaat lohenpyydystys paikat menee meidän peltojen nurkilla. Peltojen vieressä rinteen ala-puolella virtaa vilkas joki, jossa käy vuosittain paikalliset kalamiehet heittelemässä vieheitään. 


Kumpaan suuntaan sinä menisit?
Jokirantaan pellon yli vai takaisin parkkipaikalle?


Seuraavaksi olikin aika palata takaisin karvakamuineen autolle ja ajella seuraavalle pellolle!


Kyllä siellä heinikossa aika suhina kävi, kun käveltiin ja koirat pomppivat, että päsivät kulkemaan heinikossa. On se koirallekin aika haastavaa, kun ei yhtään näe sivuilleen heinikon läpi. Mutta sen sijaan hajuja oli ja paljon, jos olisi saanut päästää irti niin kyllä hirvet ja peurat olisivat löytyneet muutamassa minuutissa.


Sitä luonnon omaa kukka kauneutta piti välissä vähän kuvailla.


Kukkulan kuningatar löytänyt korkeimman paikan, josta tähyillä ympäristöä. Minä jäi peltotielle kiltisti katselemaan maisemia ja kasvavia pellon antimia!


Kyllä siellä nyt taitaa Ullin nenään joku hyvä haju haista, kun noin tarkaan tuijottelee!


Sellainen peltokierros meillä tässä taanoin!

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!





TallennaTallenna

lauantai 5. elokuuta 2017

Näyttelyhuumaa!

Viime viikonlopulla vietettiin lauantai Porissa koiranäyttelyssä.
Porin kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely oli hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen kokemus näin ensikertalaisille.

Ensimmäistä kertaa siis mentiin ja pitihän niitä koiriakin valmentaa näyttelyä vasten. Pari viikkoa ennen näyttelypäivää harjoitettiin juoksua, istumista, paikallaan oloa, seisomista. Päivää ennen piti koirat puunata niin viimosen päälle kunnolla mm: pestä, harjata karvat kuntoon. leikellä kynsiä, ja hampaatkin harjattiin oikein nätin kiiltäviksi. 
Koirien paperit piti tarkistaa, että pakolliset rokotuksetkin ovat kunnossa.
Hommaa siis rittää ihan kiitettävästi ennen virallista näyttelypäivää.

Lauantai aamu jännitti kyllä todella paljon. Kelasin koko matkan mielessäni Poriin saakka, että "kunnei nyt vaan sattus mitään", tällä tarkoitan lähinnä sitä, että mitäs sitten, jos koirat saa täyden hepulin ja alkaa riehua räyhäämään siellä?
Mutta ajattelin myös sitä, että tämähän on oikein oiva tilaisuus saada koirille uusia kokemuksia ja pääsevät näkemään toisia koiria. Tietenkin myös itselle on kiva tavata muita metsästyskoira omistajia ja vaihtaa vähän ajatuksia.

Mukaan lähti Ullin omistaja Jussi ja hänen poikansa Tommi, lisäksi tietenkin minä ja isäntä Miinan kera.
Tytöille kuten mulle ja miehelle näyttely oli ensimmäinen keta ja aika jännitystä hivelevä päivä.

Miekkoset odottelemassa näyttelyn alkua. Aamu-päivästä oli vielä hiljaista, mutta ilta-päivää kohden porukka lisääntyi ja sitä todellakin oli paikan päällä.


Melkein von lukea Ullin ajatuksia. Tyttö varmaan miettii, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu ja mistä noi kaikki muut otukset ovat tänne saapuneet?


Jussi vähän rauhoittelee ja taputtelee Ullia. Ulli kun olis ollut innokas tutustumaan muihin koiriin ja menemään jokapuolelle.


Seuraillaan tyttöjen kanssa, kun kehässä juoksee iso määrä karjalan karhukoiria jonossa. Jätmtlanninpystykoriva oli harvinaisen vähän tähän kilpailuun nähden. Erittäin komeita uroskoiria oli nähtävillä ja nartutkin olivat hyvin sopusuhtaisia Miinaan ja Ullin rinnalla. 


Viimeinkin meidän vuoro koitti!
Olin ilmoittanut Ullin ja Miinan AVO eli avoimen luokan kisaan.
Näyttelyssä ilmoittaudutaan yhteen luokkaan ja ilmoitin ekan näyttelyn avoimeen luokkaan.
Avoin luokka on siitä hyvä, että siitä saasanallisen arvostelun paperille ja lisäksi tulee laatuarvostelu ja kilpailuarvostelu.
Jämtlantilaisnarttujen avoimessa luokassa oli kolme narttu koiraa kilpailemassa ja Ulli vei 1. paikan ja Miina 2. paikan. 
Todeta voin, että koirat saivat juuri sen arvostelun, kuin osasin etukäteen hieman odottaakin. Koirat käyttäytyivät todella hienosti koko näyttelyn ajan, eivät ottaneet kontaktia yhtään muiden koirien kanssa. 
Tästä kaikesta tuli hyvä onnistumisen tunne ja hyvä fiilis. Kaikki tämä osoittaa vain sen, että koirien koultuksen ja kasvatuksen eteen on tehty kovaa työtä ja tehdään jatkossakin.  Päätin nimittäin heti, että tähän ei jää meidän näyttelyt koirien kanssa vaan tahdon lähteä luonnollisesti kokeilemaan muitakin luokkia ja sitä mihin meidän tytöt voivat päätyä.

Onhan se hieno tunne, kun omia koirie kehutaan ja saa hyviä arvosteluja. Kaikki eivät nimittäin saa ja varmasti tulee meillekin tilanteita, että joudutaan karvaisesti nielemään tappiomme.

Kuvassa me kaikki kolme kilpailevaa koiraa ja minä päädyin Ullin kanssa kehään esittelemään. 


Ja se jännittävin kohta, miten koira juoksee rinnalla, onko tasainen yhtäjaksoinen juoksu vai meneekö kaikki ihan plörinäksi.
Hyvin meni ja sain Ullin kuin sankin juoksemaan ihmisten edessä yhtäjaksoisesti. Pieniä ongelmia oli, mutta sitä on kaikilla muillakin. 
Itse en ole mikään ihmisten edessä juoksia, mutta nyt oli pakko olla esillä joten se oli vain mentävä ja keskityttävä koiran, sekä omaan suoritukseen.


Mehän sitten hikipäässä auringon paahteessa juosta mentiin niin, että hippulat vinkui!


Tuomarit odottavat seuraavaa ryhmää saapuvaksi.
Tuomarina Esko Nummijärvi.
Kyseinen tuomari on kokenut konkari metsästykoira piireissä ja tuomaroinut niin monia koiria, että oli aika jännittävä paikka viedä tämän tuomarin eteen meidän koiria arvosteltavaksi.


Meikäläisen jälkeen pääsi isäntä näyttämään taitonsa Miinan kanssa. Serasin silmä tarkkana Miinan suoritusta ja sitä miten yhteistyö mieheni kanssa sujuu. Tätä oli kotona harjoiteltu monta päivää joten turhaan ei näyttelyyn tultu.
Hienosti meni Miina ja todella hienolla tasaisella juoksulla.


Näyttely järjestettiin Porin raviradalla.
Samaan aikaan oli lentokentällä eli tien toisella puolen vanhojen autojen näyttely ja jonkin sortin kiihdytys kisa. 
Toisinsanoen puolet tuomareiden sanoista katosi lentokentältä kuuluvien autojen moottorin pärinään.

Allaolevista videoista pääset näkemään pätkän miten ne meidän koirat ja me miehen kanssa siellä juostiin!

video


video

Sitten lopuksi vielä ne arvostelut!

Patolan Miina

Laatuarvostelu
AVO-EH (avoinluokka-erittäin hyvä)

Kilpailuarvostelu
AVK-2 (Avoimenluokan kilpailu ja sijoitus 2)
Sininen kilpailuarvostelun väri.

Rotutyypiltään erittäin hyvä.
Keskikokoinen mitta suhteiltaan hyvä.
Oikea muotoinen pää, vaaleat silmät hyvät.
Hieman sivuilla olevat korvat. Hyvä selkeä pystylantio. Taka-asentoinen korkea häntä. Karva peite lainehtii. Hyvä väri.
Lisäksi kuulin tuomarin sanova, että erittäin hyvä tasainen juoksuliike, jota ei kuitenkaan sanalliseen paperiin merkattu.

Lisäksi tuomari arvioi myös suhtautumista tuomariin ja Miina sai täyden rastin 1 eli käsiteltävissä. Tarkoittaa siis parasta arvioo siinä vaiheessa, kun tuomari kurkkaa suuhun katsoo hampaat kaikilta koirilta ja uroksilta vielä lisäksi kivekset. Toiset koirat saattavat tässä vaiheessa tehdä perinteiset temput eli puraista tuomaria käteen, olla vihainen, agressiivinen, tai pelokas.
Meillä Miina on käsiteltävissä ja se oli todella hieno kokemus, koska Miinaa on pitkän aikaa koulutettu siihen, että kaikille ei tarvitse hampaita näyttää.

Mustanlammin Ulrika

Laatuarvostelu
AVO-ERI (avoinluokka-erinomainen)

Kilpailuarvostelu
AVK-1 (avoimenluokan kilpailu ja sijoitus 1)
Punainen kilpailuarvostelun väri.

Rotutyypiltään erinomainen 1
Sopusuhtainen narttu, jolla kevytpiirteinen oikea muotoinen pää.
Hyvät korvat.
Hyvä selkä.
Tiivis häntä.
Hyvät raajat.
Erinomaiset kulmaukset.
Hyvä karvapeite ja väritys.

Lisäksi Ulli on tuomarin käsiteltävissä 1.

Tämä avoinluokka on siinä mielessä hyvä luokka lähteä ensimmäistä kertaa kilpailemaan, että tässä saa n rotutyyppi arvostelun. Saa tavallaan kasvattaja, omistaja, sijaishoitaja kuulla mitä mieltä koirasta on virallinen rotuun perehtynyt tuomari. Varsinkin ensikertaa meneville suosittelen. Lisäksi tietenkin omistajia, kasvattajia ym.. kiinnostaa varmasti se oman koiran sijoittuminen kilpailussa.

Seuraavaksi lähdetään tavoittelemaan seuraavia kilpailuja niistä sitten lisää, kun päästään sinne asti!

Kiva kun poikkesit!




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kanalan valtaus!

Olen tässä viimeaikoina kirjoitellut meidän kanoista ja nyt tulee sitten oikein tuutin täydeltä lisää kana asiaa.
Meillä nimittäin tehdään totaalista kanalan valtausta!!

Mistä se valtaus sitten sai alkunsa...

Viikko sitten tiistai, sana tiistai saa minut vieläkin tanssahtelemaan iloisen rytmikkääseen kukon kieunta tahtiin!
Ei meillä! ei kukko vielä kiekuile, mutta kyllä se siitä sitten aikanaan alkaa, kun kasvaa ensin kunnon kukko mittaansa.
Mitä sitten tiistaina tapahtui?

Sitä viime viikon tiistai iltaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin tehnyt nimittäin kauppaa kana tipusista tai oikeastaan nuorikoista viimeisen 4 vkon ajan.
Kun se luvattu tiistai päivä koitti, olin koko aamupäivän aivan liekeissä, niin liekeissä, että kellon lähestyessä lähtöaikaa en meinnannut jaksaa millään odottaa, että päästäisiin perille.

Viimeinkin oltiin kaupanteko paikassa ja kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Siinä höpisteltiin omistajan kanssa ja sitten rynnättiinkin suoraan ensimmäisen kanatarhan luokse.

ETTE MUUTEN USKO, mitä mun silmäni näkikään? 
Siis totesin ensimmäisenä silmät pyörällä päässä, että KUKKO!!!!! Tuommosen kukon mää tahdon ja heti!! 
Uskokaa tai älkää, mutta en ole eläissäni nähnyt niin isoa kukkoa kun nyt näin. 
Ne kanat sen kukon rinnallakaan eivät olleet mitään pieniä.
Mitä tekee tämä "kanahullu", meinaa pyörtyä selälleen pelkästä onnesta ja ilon kyyneleistä.
Se kukko oli varmaan puolet mun pituudesta ja leveyskään ei ihan ollut mistään pienimmästä päästä.

Kyseessä oli siis Light Sussex kanat ja kukot. 
Sitten käänsin pääni ja viereisessä häkissä liikuskeli marans kukko ja kanoja. Noh.. silmät laajeni laajenemistaan ja huokailin ihan kokoajan, että määhän muutan tänne hoitamaan näitä mussukoita.

Sussexit ja maransit  veivät meikäläisen mennessään!

Seuraavaksi siirryttiin katselemaan sussexin ja maransin poikasia. 
Ou boy! Ou boy!
Tehtiin rahanvaihto ja sanoin, että otan tolla setelillä niin paljon kuin laitat mukaani. 
Siitä sitten lämpölampun lämmössä alettiin valkkaamaan kanoja ja kukkoja kuljetus koppiin. 
Oli se kuulkaa melkoisen hauskaa ja vikkelää puhaa. Mies sanoi koko ajan, että vieläkö tulee, me vaan omistajan kanssa huudeltiin, että juu juu tulee tulee... ja monta kunhan vaan ensin selvitetään kumpaako sukupuolta nämä pikkukaverit ovat. 

Homma jatkuuu..
Seuraavaksi kävästiin katsomassa "kukkolaa" ei siis kanalaa vaan ihan oikeaa kukkolaa.
Sinne mennessä vaadittiin vähän nokkeluutta ja notkeutta. Omistaja nauroikin, että heidän kanalapaikat ovat kuin temppuratoja. 
Meillä oli hauskaa ja uskokaa tai älkää, mutta mulla oli vielä hauskempaa kun pääsin viimein sinne kukkolaan!
Yhdessä isossa tarhassa oli ainakin 10 kukkoa, siis pelkästään kukkoja. Isoja kuin mitkä ja mää kovin niille yritin selittää, että voisko ne ottaa mut sinne yöksi niiden kanssa nukkumaan. 
Kovin olivat vähän erimieltä, mutta olivat kyllä kovin kiinnostuneita siitä, että kuka oikein olen. 
Ihania marans ja sussex kukkoja!
Nyt olen siis todistanut, että oikea kukkolakin on olemassa!

Lisäksi oli vielä kanatarha jossa majaili iso kasa sekuli kanoja ja sekuleiden lisäksi löytyi vielä viiriäisen poikasia ja vähän isompia viiriäisiä. Vielä näiden kaikkien lisäksi oli isossa terraariossa kuoriutuneita tipuja joista yksi oli todella hupaisa kaveri.
Liikutin sormeani terraarion lasia pitkin niin tämä pikku tipu hyppeli yhdellä jalalla samaan tahtiin sormeni perässä kylki kiinni lasissa. Se näky oli kuulkaa niin hauska, että saatiin viikon parhaat naurut. Yksi pikkutipu oli utelias ja tuli nokkimaan lasia, tai oikeastaan se olisi halunnut nokkia sormeani, jos olisi saanut siitä kiinni!

Ihan mahtava paikka ja kaupat jatkuu syksymmällä.
Olen siis kanalanvaltaukseen tilannut samalta kasvattajalta lisää sussex kukkoja ja kanoja!

Nyt niihin kuviin!

Kaiken kaikkiaan meidän kanalaan muutti 11 uutta asukkia gustavin ja ujon seuraksi. 
Oli siinä meidän "ns" vanhalla parilla ilmeet näkemisen arvoisia, kun kakarat valtasivat kanalan.
Meidän kanalassa kasvaa siis 4 marans kanaa ja 1 kukko, 5 sussex kanaa ja 1 kukko. Laskujeni mukaa meillä on kasvamassa 3 kukkoa ja loput on sitten kanoja. 
Sussex, marans, ja plymounth rock ovat rotukanoja ja kuuluvat isoihin kanarotuihin. meillä siis todellakin tulee olemaan vielä välien selvittelyä kukkojen keskuudessa. Tällähetkellä vaikuttaa siltä, että gustav  herra ja ujo neiti ovat komennus-sarjan kärjessä, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!


Pikkuvesselit kulkevat laumana ja ovat toistensa turvana uudessa kodissa.


Maransit ovat kuulkaas melko vikkeliä koivistaan. Todellakin käy kuntoilusta, kun yrittää edes yhden ottaa syliinsä.


Missä kana luuraa?
No siellähän se kaikkien muiden keskellä. Tämä valkoinen sussex lapsukainen on varmaankin porukan pienin.


Olenko nätti?
No olet, olet, ja niin vietävän suloinen, pehmeä ja ihana!


Entäs nyt?
No edelleen yhtä murua täynnä.


Päätön kana joukossa!


Kolmen kopla hyökkää...


Tadaa... löysin ruokaa, hyvää sellaista!!!


Mitäs vanha pari miettii?
"Siinä sulle ahteria"!!
Ai jaa.. uudet kaverit on vissiin ihan kivoja.


Jotta kaikista murusista huolehtiminen menisi tasan niin otin tämän sydänkäpy parin ensimmäistä kertaa tepsuttelemaan meidän pihaan vapaasti. Saivat hetken kahdenkeskistä ja ihan omaa aikaa. Viimeinen viikko, kun on ollut meidän plymouht roc pariskunnalla hyvin kiireinen, kun on pitänyt paimentaa pienempiä, kouluttaa, komentaa, käskyttää, ohjata ja neuvoa. 
On se vaan niin ihanaa katsella näiden kahden touhua pienten seassa. Tämä kaksikko ei koskaan luovu toisistaan, aina kahdestaan oli se sitten orsi, lattia, tai autonrengas niin aina vierekkäin ja lähellä toista.


Ja samaa heinääkin pitää maistella.
Nokat toisisaan kiinni ja aina suukottelemassa.
"onko tämä tosi rakkautta"?


Se on ihan kauhia paikka, jos toinen katoo edes sekunniksi emännän syliin niin toinen pyörii varmasti sen ajan jaloissa ja varmistaa, että kaveria ei jätetä!!

Voiko kanat olla oikeasti näin hauskoja ja maailman ihanipia otuksia?


KYLLÄ VOI!

Kiitos ja kummarrus, meidän uusi parvi on esittäytynyt ja jatkaa kulkuaan kohti aikuisuutta.

Tänään tämmöistä ja kanala touhu saa jatkoa vähän myöhemmin syksystä, kun taas lisäännytään uusilla tulokkailla. Uusien tulokkaiden pitäisi kuoriutua ihan näinä päivinä ja nyt jännityksellä odotellaan, koska omistaja laittaa postia montako onnistui ja kumpaa sukupuolta olisi tarjolla!



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä!

Viime viikonloppu vietettiin pirkanmaan suunnalla mökkitunnelmissa.
Perjantaina iltana mentiin ja sunnuntaina tultiin takaisin kotiin.
Ilmat ainakin suosivat ja olivat ihan hyvät mökkeilyyn.

Perjantai ilta meni lämmittäessä mökkiä, saunaa, ja ajellessa ruohoa. Eli mökkielämäkään ei aina ole sitä lepoa ja nauttimista. Isäni on ollut hieman huonossa kunnossa viimeaikoina ja ei ole sitten päässyt mökille touhuamaan, joten hommat jäivät meidän tehtäviksi. Kiva se oli puuhastella ja aikakin kului mukavasti touhutessa.

Kun saatiin kaikki hommat tehtyä ja paikat siistittyä niin minä heittäydyin aurinkotuoliin kirjan kera!


Mökillä ei ole sähköjä, joten siellä ei tunneta sanaa mukavuus. Joten jokaisen meistä pitää löytää se oma mukavuus alueensa, joka mulla on sitten kirjojen ja lehtien lukeminen. 
Agrikaatilla saadaan tehtyä varavirtaa, mutta sitäkin käytetään kännyköiden lataamiseen lähinnä. 
Telkka meillä on mökillä ja se toimii akulla. Sitäkin katsellaan vain iltaisin pari tuntia ja sitten porukka onkin melkein valmista tavaraa nukkumaan. 


Mitä sitä nainen tekisi mökillä ilman fifty shadesin tarinaa. Tämä kirja tempaa varmasti jokaisen naisen niin intensiivisesti mukaansa niin, että jalkapohjia polttelee. 
Olen tämän sarjan lukemisen aloittanut viime syksynä ja edelleen tämä kirja on kesken. Kaksi ensimmäistä elokuvaa ole nähnyt ja tuskanhikisenä odotan sitä kolmatta ja viimeistä ratkaisevaa osaa!
Kirja lähti mukaan mökille ja vieläkin se jäi kesken.



Lauantaina kävästiin tuurissa ostoksilla ja ainahan sieltä kaikkea kivaa löytyy mukaan. Tarjouksiakin oli tälläkertaa ihan mukavasti.


Syömässä käytiin tuurin omassa puuffet ravintolassa ja ruoka oli edelleen hyvää ja täyttävää.
Miestä naurattaa ja ei mikään ihme. Äipän pieni moka sai räjähdys-itku-potku naurut aikaseksi. Mutta se siitä mokasta ja siitä sen enempää kertomatta.
Mutta ainahan meillä on hauskaa ja naurua riittää missä liikutaan perheen kesken.


Järvimaisemaa lauantai illalta.




 Mies ja meidän nuorimmainen poika ovat kovia kalamiehiä mökillä ollessa.
Minä manasin jo ääneen, kun yhtään kalaa ei perjantai iltana tullut. Sanoinkin, että onko tämä nyt ensimmäinen mökkireissu, kun kalaa ei tule?

mutta hups heijaa....

Kalaonni onneksi kääntyi ja mies nappasi melkoisen hauen järvestä



Sieltä tuli kuin tulikin 
4kg 85cm täyttä hauki tavaraa.
Komiat on kidukset ja pitihän sitä kalaa kuvata joka suunnasta niin paljon kuin kerkisin.


Yleensä ne ovat sellaisia 4-5 kg välillä olevia haukia mitä ollaan saatu tuosta järvestä. Kyllä sieltä isompiakin varmasti tulee, mutta tuossa 4kg on jo ihan riittävästi syömistä meidän sakille.



Semmoinen kala saalis tällä kertaa!


Sunnuntaina lähdettiin takaisin kotiin ja paluumatkalla poikettiin serkkuni perheen luona.

Kävin vähän nostalgisesti fiilistelemässä ja muistelemassa lapsuuttani. Kuvassa on vanha mummolani, mummini siis elää vielä (isän äiti). Tuossa talossa olen viettänyt melkein suurimman osan kesälomistani. 
Juoksennellut näillä pelloilla ja nurmilla pikkutyttönä.


Katselin kuinka maisemat ovat vuosien vareella muttuneet ja miten hienolta ja avaralta maisemat näyttävät, kun puustoa on raivattu tieltä pois oikein kunnolla.



Sellainen mökki- ja maisemamatkailu meillä tällä kertaa.

Kivaa viikonloppua kaikille!