maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kanalan valtaus!

Olen tässä viimeaikoina kirjoitellut meidän kanoista ja nyt tulee sitten oikein tuutin täydeltä lisää kana asiaa.
Meillä nimittäin tehdään totaalista kanalan valtausta!!

Mistä se valtaus sitten sai alkunsa...

Viikko sitten tiistai, sana tiistai saa minut vieläkin tanssahtelemaan iloisen rytmikkääseen kukon kieunta tahtiin!
Ei meillä! ei kukko vielä kiekuile, mutta kyllä se siitä sitten aikanaan alkaa, kun kasvaa ensin kunnon kukko mittaansa.
Mitä sitten tiistaina tapahtui?

Sitä viime viikon tiistai iltaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin tehnyt nimittäin kauppaa kana tipusista tai oikeastaan nuorikoista viimeisen 4 vkon ajan.
Kun se luvattu tiistai päivä koitti, olin koko aamupäivän aivan liekeissä, niin liekeissä, että kellon lähestyessä lähtöaikaa en meinnannut jaksaa millään odottaa, että päästäisiin perille.

Viimeinkin oltiin kaupanteko paikassa ja kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Siinä höpisteltiin omistajan kanssa ja sitten rynnättiinkin suoraan ensimmäisen kanatarhan luokse.

ETTE MUUTEN USKO, mitä mun silmäni näkikään? 
Siis totesin ensimmäisenä silmät pyörällä päässä, että KUKKO!!!!! Tuommosen kukon mää tahdon ja heti!! 
Uskokaa tai älkää, mutta en ole eläissäni nähnyt niin isoa kukkoa kun nyt näin. 
Ne kanat sen kukon rinnallakaan eivät olleet mitään pieniä.
Mitä tekee tämä "kanahullu", meinaa pyörtyä selälleen pelkästä onnesta ja ilon kyyneleistä.
Se kukko oli varmaan puolet mun pituudesta ja leveyskään ei ihan ollut mistään pienimmästä päästä.

Kyseessä oli siis Light Sussex kanat ja kukot. 
Sitten käänsin pääni ja viereisessä häkissä liikuskeli marans kukko ja kanoja. Noh.. silmät laajeni laajenemistaan ja huokailin ihan kokoajan, että määhän muutan tänne hoitamaan näitä mussukoita.

Sussexit ja maransit  veivät meikäläisen mennessään!

Seuraavaksi siirryttiin katselemaan sussexin ja maransin poikasia. 
Ou boy! Ou boy!
Tehtiin rahanvaihto ja sanoin, että otan tolla setelillä niin paljon kuin laitat mukaani. 
Siitä sitten lämpölampun lämmössä alettiin valkkaamaan kanoja ja kukkoja kuljetus koppiin. 
Oli se kuulkaa melkoisen hauskaa ja vikkelää puhaa. Mies sanoi koko ajan, että vieläkö tulee, me vaan omistajan kanssa huudeltiin, että juu juu tulee tulee... ja monta kunhan vaan ensin selvitetään kumpaako sukupuolta nämä pikkukaverit ovat. 

Homma jatkuuu..
Seuraavaksi kävästiin katsomassa "kukkolaa" ei siis kanalaa vaan ihan oikeaa kukkolaa.
Sinne mennessä vaadittiin vähän nokkeluutta ja notkeutta. Omistaja nauroikin, että heidän kanalapaikat ovat kuin temppuratoja. 
Meillä oli hauskaa ja uskokaa tai älkää, mutta mulla oli vielä hauskempaa kun pääsin viimein sinne kukkolaan!
Yhdessä isossa tarhassa oli ainakin 10 kukkoa, siis pelkästään kukkoja. Isoja kuin mitkä ja mää kovin niille yritin selittää, että voisko ne ottaa mut sinne yöksi niiden kanssa nukkumaan. 
Kovin olivat vähän erimieltä, mutta olivat kyllä kovin kiinnostuneita siitä, että kuka oikein olen. 
Ihania marans ja sussex kukkoja!
Nyt olen siis todistanut, että oikea kukkolakin on olemassa!

Lisäksi oli vielä kanatarha jossa majaili iso kasa sekuli kanoja ja sekuleiden lisäksi löytyi vielä viiriäisen poikasia ja vähän isompia viiriäisiä. Vielä näiden kaikkien lisäksi oli isossa terraariossa kuoriutuneita tipuja joista yksi oli todella hupaisa kaveri.
Liikutin sormeani terraarion lasia pitkin niin tämä pikku tipu hyppeli yhdellä jalalla samaan tahtiin sormeni perässä kylki kiinni lasissa. Se näky oli kuulkaa niin hauska, että saatiin viikon parhaat naurut. Yksi pikkutipu oli utelias ja tuli nokkimaan lasia, tai oikeastaan se olisi halunnut nokkia sormeani, jos olisi saanut siitä kiinni!

Ihan mahtava paikka ja kaupat jatkuu syksymmällä.
Olen siis kanalanvaltaukseen tilannut samalta kasvattajalta lisää sussex kukkoja ja kanoja!

Nyt niihin kuviin!

Kaiken kaikkiaan meidän kanalaan muutti 11 uutta asukkia gustavin ja ujon seuraksi. 
Oli siinä meidän "ns" vanhalla parilla ilmeet näkemisen arvoisia, kun kakarat valtasivat kanalan.
Meidän kanalassa kasvaa siis 4 marans kanaa ja 1 kukko, 5 sussex kanaa ja 1 kukko. Laskujeni mukaa meillä on kasvamassa 3 kukkoa ja loput on sitten kanoja. 
Sussex, marans, ja plymounth rock ovat rotukanoja ja kuuluvat isoihin kanarotuihin. meillä siis todellakin tulee olemaan vielä välien selvittelyä kukkojen keskuudessa. Tällähetkellä vaikuttaa siltä, että gustav  herra ja ujo neiti ovat komennus-sarjan kärjessä, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!


Pikkuvesselit kulkevat laumana ja ovat toistensa turvana uudessa kodissa.


Maransit ovat kuulkaas melko vikkeliä koivistaan. Todellakin käy kuntoilusta, kun yrittää edes yhden ottaa syliinsä.


Missä kana luuraa?
No siellähän se kaikkien muiden keskellä. Tämä valkoinen sussex lapsukainen on varmaankin porukan pienin.


Olenko nätti?
No olet, olet, ja niin vietävän suloinen, pehmeä ja ihana!


Entäs nyt?
No edelleen yhtä murua täynnä.


Päätön kana joukossa!


Kolmen kopla hyökkää...


Tadaa... löysin ruokaa, hyvää sellaista!!!


Mitäs vanha pari miettii?
"Siinä sulle ahteria"!!
Ai jaa.. uudet kaverit on vissiin ihan kivoja.


Jotta kaikista murusista huolehtiminen menisi tasan niin otin tämän sydänkäpy parin ensimmäistä kertaa tepsuttelemaan meidän pihaan vapaasti. Saivat hetken kahdenkeskistä ja ihan omaa aikaa. Viimeinen viikko, kun on ollut meidän plymouht roc pariskunnalla hyvin kiireinen, kun on pitänyt paimentaa pienempiä, kouluttaa, komentaa, käskyttää, ohjata ja neuvoa. 
On se vaan niin ihanaa katsella näiden kahden touhua pienten seassa. Tämä kaksikko ei koskaan luovu toisistaan, aina kahdestaan oli se sitten orsi, lattia, tai autonrengas niin aina vierekkäin ja lähellä toista.


Ja samaa heinääkin pitää maistella.
Nokat toisisaan kiinni ja aina suukottelemassa.
"onko tämä tosi rakkautta"?


Se on ihan kauhia paikka, jos toinen katoo edes sekunniksi emännän syliin niin toinen pyörii varmasti sen ajan jaloissa ja varmistaa, että kaveria ei jätetä!!

Voiko kanat olla oikeasti näin hauskoja ja maailman ihanipia otuksia?


KYLLÄ VOI!

Kiitos ja kummarrus, meidän uusi parvi on esittäytynyt ja jatkaa kulkuaan kohti aikuisuutta.

Tänään tämmöistä ja kanala touhu saa jatkoa vähän myöhemmin syksystä, kun taas lisäännytään uusilla tulokkailla. Uusien tulokkaiden pitäisi kuoriutua ihan näinä päivinä ja nyt jännityksellä odotellaan, koska omistaja laittaa postia montako onnistui ja kumpaa sukupuolta olisi tarjolla!



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä!

Viime viikonloppu vietettiin pirkanmaan suunnalla mökkitunnelmissa.
Perjantaina iltana mentiin ja sunnuntaina tultiin takaisin kotiin.
Ilmat ainakin suosivat ja olivat ihan hyvät mökkeilyyn.

Perjantai ilta meni lämmittäessä mökkiä, saunaa, ja ajellessa ruohoa. Eli mökkielämäkään ei aina ole sitä lepoa ja nauttimista. Isäni on ollut hieman huonossa kunnossa viimeaikoina ja ei ole sitten päässyt mökille touhuamaan, joten hommat jäivät meidän tehtäviksi. Kiva se oli puuhastella ja aikakin kului mukavasti touhutessa.

Kun saatiin kaikki hommat tehtyä ja paikat siistittyä niin minä heittäydyin aurinkotuoliin kirjan kera!


Mökillä ei ole sähköjä, joten siellä ei tunneta sanaa mukavuus. Joten jokaisen meistä pitää löytää se oma mukavuus alueensa, joka mulla on sitten kirjojen ja lehtien lukeminen. 
Agrikaatilla saadaan tehtyä varavirtaa, mutta sitäkin käytetään kännyköiden lataamiseen lähinnä. 
Telkka meillä on mökillä ja se toimii akulla. Sitäkin katsellaan vain iltaisin pari tuntia ja sitten porukka onkin melkein valmista tavaraa nukkumaan. 


Mitä sitä nainen tekisi mökillä ilman fifty shadesin tarinaa. Tämä kirja tempaa varmasti jokaisen naisen niin intensiivisesti mukaansa niin, että jalkapohjia polttelee. 
Olen tämän sarjan lukemisen aloittanut viime syksynä ja edelleen tämä kirja on kesken. Kaksi ensimmäistä elokuvaa ole nähnyt ja tuskanhikisenä odotan sitä kolmatta ja viimeistä ratkaisevaa osaa!
Kirja lähti mukaan mökille ja vieläkin se jäi kesken.



Lauantaina kävästiin tuurissa ostoksilla ja ainahan sieltä kaikkea kivaa löytyy mukaan. Tarjouksiakin oli tälläkertaa ihan mukavasti.


Syömässä käytiin tuurin omassa puuffet ravintolassa ja ruoka oli edelleen hyvää ja täyttävää.
Miestä naurattaa ja ei mikään ihme. Äipän pieni moka sai räjähdys-itku-potku naurut aikaseksi. Mutta se siitä mokasta ja siitä sen enempää kertomatta.
Mutta ainahan meillä on hauskaa ja naurua riittää missä liikutaan perheen kesken.


Järvimaisemaa lauantai illalta.




 Mies ja meidän nuorimmainen poika ovat kovia kalamiehiä mökillä ollessa.
Minä manasin jo ääneen, kun yhtään kalaa ei perjantai iltana tullut. Sanoinkin, että onko tämä nyt ensimmäinen mökkireissu, kun kalaa ei tule?

mutta hups heijaa....

Kalaonni onneksi kääntyi ja mies nappasi melkoisen hauen järvestä



Sieltä tuli kuin tulikin 
4kg 85cm täyttä hauki tavaraa.
Komiat on kidukset ja pitihän sitä kalaa kuvata joka suunnasta niin paljon kuin kerkisin.


Yleensä ne ovat sellaisia 4-5 kg välillä olevia haukia mitä ollaan saatu tuosta järvestä. Kyllä sieltä isompiakin varmasti tulee, mutta tuossa 4kg on jo ihan riittävästi syömistä meidän sakille.



Semmoinen kala saalis tällä kertaa!


Sunnuntaina lähdettiin takaisin kotiin ja paluumatkalla poikettiin serkkuni perheen luona.

Kävin vähän nostalgisesti fiilistelemässä ja muistelemassa lapsuuttani. Kuvassa on vanha mummolani, mummini siis elää vielä (isän äiti). Tuossa talossa olen viettänyt melkein suurimman osan kesälomistani. 
Juoksennellut näillä pelloilla ja nurmilla pikkutyttönä.


Katselin kuinka maisemat ovat vuosien vareella muttuneet ja miten hienolta ja avaralta maisemat näyttävät, kun puustoa on raivattu tieltä pois oikein kunnolla.



Sellainen mökki- ja maisemamatkailu meillä tällä kertaa.

Kivaa viikonloppua kaikille!



keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kesä fiilistelyä!

Meillä on kesä mennyt kanojen tahdissa ja välillä vähän pupujenkin. Koirat ja kissat pyörivät tiiviisti mukana siinä seassa!

 On keritty tekemään: ikkunaremppaa,  kukkapenkkien mylläystä ja kanaverkkojen rakentamista, pupuille pesäpaikkoja ja siirreltävää yksiöö.
Eli monenlaista puuhaa ja touhua on ollut.
Aika on ainakin kulunut ja ei ole voitu valitella tekemisen puutetta!

Kerittiin tässä eräänä lauantaina käväsemään kesän ensimmäisellä yyteri reissullakin. Kyllä siellä ainakin kerran kesässä pitää käydä meressä uimassa.
Tosin minä ja mies ei uitu tälläkertaa, mutta pojat ja esikoisen yö-vieras uiskenteli nautinolla.
Minä en uskaltautunut uimaan, en sen vuoksi, että vesi olisi ollut kylmää. En vain voinut mennä uimaan, kun reidessä oli vielä niin pahat haavat ja suuri mustelma, että katsoin paremmaksi istua tapittaa rannalla ja tyytyä katselemaan maisemia. Ehkä seuraavaan kertaan mennessä se on jo sen verran parantunut ettei ole tulehdusvaaraa ja uskallan kastella nautinnolla itseni!

Lämmin aurinkoinen ilma, merimaisema, hyvät eväät ja oma kulta. Mikäs sen parempaa olisikaan?


Ja kotiinpaluu matkalla.. kukas muukaan se kameraan kurkistaa kuin akka itse!


Viime viikolla vietin yhden päivän siskoni kanssa tampereella.
Siskoni käväsi ottamassa parit siedätyspiikit olkapäihinsä. On se kans kovaa hommaa tuo allergioihin siedättäminen. Kolme vuotta kerran kuukaudessa ihan aktiivisesti lyödään piikkiä piikin perään. 
Mutta ilmeisesti on alkanut auttamaan, kun ei ihan niin kovista oireista ole siskokultani kärsinyt.
Lähinnä lähdin siskoni tueksi ja seuraksi, lisäksi ajoin takaisin tampereelta. Tuo siedätyshoito, kun tuppaa hippasen verran väsyttämään olotilaa hoitokerran jälkeen.

Ennen taysiin menoa kävästiin koskarissa syömässä manhattanilla ja ruoka oli oikein hyvää ja maistuvaa. 
Ruuan jälkeen kävästiin pispalan näkötornilla munkki kaffeella. Aaettä, mutta oli ne munkit ruhtinaallisen kokoisia ja pehmeitä!


Hyvin näyttää uppoavan siskonkin kurkusta alas ja oli kuulemma herkullista!


Odotetuin kohokohta oli näkötorni ja meikäläiset kipusi sinne korkealle rappusia pitkin. Jessus mikä urkakka, tuli ihan hiki noustessa sitä rappukäytävää ylös. Siin rappusten keskellä meni kyllä ihan hissikin jolla oltaisiin päästy vähän reippaammin, mutta sisko päätti, että hänhän ei siihen hisiin mene. 
No ei siinä auttanut kuin kiivetä rappusia ylös....


Minä olin se meistä uteliain ja rohkein joka sitten kiipesi ne viimesetkin rappuset sinne katolle asti ulos seisoskelemaan ja katselemaan ihan mahtavia maisemia.
Siskoparalle iski korkeanpaikan kammo ja eihän se sitten niin millään suostunut tulemaan sinne ulkotilaan.


Minä rohkelikko nautin ihan täysillä maisemista!



Mukavasti näkötorni veti jengiä näin aurinkoisella ilmalla katselemaan maisemia ja nauttimaan munkki kaffeeta. Tosin näkötornin ympäristössä kulkee todella hienot lenkkimaastot, joten aika paljon oli myös urheilevaa kansaakin liikenteessä.


Siinä hetken katselin kummissani, kun eräs mies siellä katolla viritteli köysiä ja meinasin kysyä ihan pokerilla, että meinaakkona mennä ja laskeutua alas seinää pitkin.
Mutta sitten palatessamme takaisin maanpinnalle hoksasinkin, että siellähän onkin miesten polttariporukka, joka ilmeiseti laittaa tulevan sulhon laskeutumaan köysiä pitkin seinämää alas.

Olisko muuten vähän huikeeta ja mageeta kokeilla joskus tuollasta seinää pitkin alas laskua!
Siskolleni sen sanottua se tokas vaan, että juu senkus kuule menet ihan rauhassa!
hih...


Viimeiseksi suunnattiin sinne taysiin ja siinä odotellessa piikkien välissä oli vähän tylsää, joten leikittiin kameralla!
Saatiin me edes yksi siskoskuva tälle kesälle!


Huomaatteks miten kätevä emäntä toimii?
Aurinkolasit päälaella ja lukulasit silmillä!
Aika kätevää ja hauskaa!


Voin muuten kertoa, että oli meillä hauskanen tampereen reissu ja vielä hauskempi taysin reissu. 
Harvoin sitä sairaalassa ihmiset nauraa niin, että meinaa tulla pissit housuun. Mä en oikeastaan tiedä mitä me niin kauheasti naurettiin, mutta oli niillä hoitajillakin hauskaa meidän kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki. Siskoni totesi, että ihan sama minne lähtee mun kanssa niin aina löytyy juttu seuraa niin kapoista, ruokapaikoista kuin sairaalasta. 
Hih.. en mä sille mitään voi ..
olen vaan niin sosiaalisen hauska pakkaus!

Pitkästä aikaa oli ihan kivaa vaihtelua käydä tampereella kaupungin vilskeessä!

Sellaista tälläkertaa!





tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pupu Jussikat!

Ei ihan riittänyt kanojen hankinta meidän tilalle. 
Tämä akka, kun pääsee vauhtiin niin rajat ovat vain esteenä ja nekin voi ylittää, kun oikein yrittää!

No ei se nyt ihan niin mene aina!!

Olin ystäväni luona kylässä ja tein siinä lähtöä takaisin kotiinpäin. Oltiin ulkona ihailemassa niiden aivan suloisia pupujussikoita.
Siinä sitten kaveri tokas, että hänen täytys nuo kaksi veljestä tuosta laumasta saada myytyä tai annettua jonnekin. 
Kysyin, että mitä maksaa nuo kaksi veikkosta? Kaverini tokas vaan, että ei sitten niin yhtään mitään, kunhan joku tulee ja hakee pois.

Vähän aikaa siinä mietiskelin ja totesin, että ne lähtee meille ja otan ne mukaani heti!
Kaveri siitä innostuneena rupesi etsimään kantolaatikkoa ja ei kauan mennyt kun puput olivat laatikossa auton takakontissa.

Paluumatka kotiin ja pieni soitto miehelle, että kuule rakas? tein tässä pienen yllätyksen! Mulla olisi täällä autossa pari pupujussikkaa meille ja niitä en todellakaan aio palauttaa takaisin.
Kuka näille nyt voisi ei sanoa? On ne niin ihanan pehmoisia, sydämen valoittavia otuksia. Oikeastaan toin ne nuorimmalle pojalle synttärilahjaksi, mutta vanhempi poika totes ne nähdessään, että toinen on muuten hänen!
Eikä miehenikään loppujen lopuksi niin kovasti pistänyt vastaan. On niitä kanniskellut sylissään ja leperrellyt niille. 

No nyt meillä on sitten tilalla pupuveljekset jotka kantavat nimiä Tupu ja Lupu. Meidän Joel antoi nämä nimet ja sopii kuin nakki päähän näille.

Tiesittekö tämän pupuista?
Pupuilla on ihan mahdottoman kova pnnistusvoima. 
Pupun, kun ottaa syliin niin pupun pitää olla selkä ihmiseen päin. 
Auta armias jos ne pupun koivet osuu mahan suuntaan ja ponkaisee niin ilmat on pihalla samantien.
Nyt on koettu sekin miten paljon voimaa pupulla on ja sitä todellakin on. 
Koettu on myös, kun vaara lähestyy pupua niin pupu alkaa taputtamaan tassullaan maata tai häkin seinämää ja siksi sanonkin, että meillä on "rumpaleita" talossa!

Hauskoja veikkosia nämä ovat ja kummatkin poikia.
Nämä ovat siis 2016- vuoden pentueesta, eli vuoden ikäiset veljekset.
Tupu ja Lupu ovat ranskan lupan ja leijona harjaksen sekoitusta. 

Viikonlopulla meille rakennettiin kovaa kyytiä pupuuille omaa pikku tilaa navettoon ja lisäksi pihalle tehtiin siirreltävä ulkohäkki. 

Sellainen lisäys siis meidän perheeseen!

Valkoinen kantaa nimeä Tupu


Lupu on sitten ruskea veikkonen ja pörröinen, ujo ja veljeään huomattavasti arempi.


Kissa veljeksetkin ovat tehneet tuttavuutta ja Pekka olisi kovin innokkaasti vähän leikkinyt pupu poikien kanssa, mutta kissan tuntien leikit voivat mennä pikkuisen kovemman puoleiseksi, joten parempi pitää ne erillään.


Heippa, olisiko sulla hetki aikaa puhua meidän ruuasta!
Juu... mä tiedän porkkanaa, lehtisalaattia, ruohoa, kurkkua, jne.. ja paljooonnn...


Tässähän me!
ja  porkkana tekee poikaa.
Popsi, popsi porkkanaa se hampaita vahvistaa!


Ai, että joko se iso otus on taas meidän kans täällä?
Nou way, me annetaan kohta sille kannuksilla kyytiä ja meinaan lujaa. 


Voi voi !
Kaikkee se äite meneekin hankkimaan.
On noi ihan kivoja kamuja. Nyt mä voin ottaa ihan tälleen rennosti ja katsella niitä tuon häkin läpi tälleen vähän vinosti.
jestas mää pelkäsin ensin noita karvapalloja niin paljon, että meinasin ihan saada slaakin. Mutta no.. ne nyt on sitten selvästi jäämässä meille, joten ehkä tämä pelkoni tästä laantuu.
(voi pippuri ja pippurin jutut)!


Ihan pienten lasten emme anna ottaa pupuja syliin juurikin potkuvoiman vuoksi. Voipi käydä tosi huonosti, jos puput potkaisee koko jalkavoimallaan niin ilmat ovat kyllä todellakin pihalla!

Sellaista menoa meidän tilalla!

Kiva, kun poikkesit!


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kerran kesä eletään!

Hui kuinka nopeaan kesä menee eteenpäin. Juhannuskin meni kuin pikajuna ohitse ja tuntui ettei siitä oikein jäänyt juuri mitään käteen tänävuonna.
Taisi juhannus tulla vähän yllättäin tähän perheeseen, en kerinnyt edes juhannus siivoja tekemään, mutta saatiin me onneksi edes koivuvihta saunaan ja miehen siskot perheineen meille kylään. Juhannus meni siis karaokea laulaen, grillaten, lasten kanssa höristen ja live videookin otin instagramiin, mutta en muista kuinka moni oli sen näkemässä. 

Sitten juhannuksen jälkeen ...... PAM...
Olin Miinan kanssa pyörlenkillä ja Miina sitten päätti vetää paskajarrut päälle ja minä lentää liidin komeasti pyörällä ympäri. Vedin oikein kunnon stuntti liidon ja oli siinä pojat meinaan kroppa verinaarmuilla, ruhjeilla jne..
Onneksi en lyönyt päätäni.
Mitä opein tästä? no hanki kypärä ja koiralle turva vaijeri pyörään kiinni.
Tosin en ole sitten uskaltautunut pyörän selkään tämän jälkeen, enkä oikein voikaan, kun vieläkin on toinen reisi arkana.
huh.. kaikkee sitä sattuu ja tapahtuukin. Facessa vuoratin tätä pyörä liitoani oikein kunnolla. "6-vuotta olen koirien kanssa pyöräillyt mitään sattumatta", nyt lähden ensimmäistä kertaa pyörällä kesäajelulle koira mukana ja pam... samantien koira ottaa paskajarrut päälle ja meikä menee hetken nokka edellä kyynärpää ja reisi auraten hiekkatietä. Kannattaa muuten hankkia halbahallista urheilu vaatteet, kestää parhaiten kolhut ja kohellukset. 
Seuraavana päivä vähän tk:ssa putsailtiin ja paikkailtiin meikäläisen liito haavaa ja todettiin, että hengissä selvisit joten homma goes eteenpäin!

Niin paljon on touhuttu, että aloitetaan vaikka tästä!

Mitä kuuluu muuten kanoille? no Gustav ja Ujo sen kun kasvaa ja sulkiintuu.
Mutta mustat akat lähti takaisin kotiinsa. Oli sellaiset hiargia touhut, että meinasin ihan saada slaakin. Tyrnävän akoista yksi hakkasi nuorikon koiven ihan verille ja sain tarpeekseni. Kun kerta ei laumaannu niin ei sitten. Parempi aloittaa alusta nuorikoiden kanssa ja lisätä vain joukkoon nuorikoita. Ehkä sitten jonakin päivä meilläkin tulee se ensimmäinen muna munittua, kun ujo kasvaa isoksi akaksi!
Tiesittekö muuten, että kanojen lauma hiargia on todella kovaa ja rajua. Kanojen väliset selvittelyt voivat mennä todella rajuksi.

Enen juhannusta mies päätti ottaa pientä remontti urakkaa. Keväällä meille tuli talven aikana tilaamat ikkunat. Juuri näin ja oikein luit. Toinen pääty talosta lasitettiin siis uusiksi. On tuo mun ukko kyllä kätevä mies, koko ikkunarempan teki ihan itse ja ei siinä kauan kyllä nokka tuhissut, kun ikkunat oli paikallaan ja homma valmis!


Ikkuna remppa on pop! Vanha veks ja se siitä!


Nyt on esikoisen huoneessa turvallinen ikkuna. Jos tulee kiire ulos niin ei muutakuin ikkuna auki ja hyppy alas tai sitten portaita pitkin kipakasti alas.
Mikä parasta!!!!
Näissä uusissa ikkunoissa on sälekaihtimet! Tai onko se sitten hyvä, kun ne pölyyntyy niin on ne myös rrinhottavia putsata ja kokemuksen kultaisella äänellä sen sanon. 


Vanhat ikkuna ne mulle kivoja ovat!
Mä niin nautin, kun näitä tulee. Viisas menis ja laittas toriin myyntiin, mutta mää teen näistä jotakin kivaa ja myyn ne sitten vaikka valmiina sisustus pokina.


Meillähän ei tehdä ikkunaremppaa ilman työnjohtoa.
Pekka tekee mitta tarkastusta ja katsoo, että mitta on oikeassa kohdassa!


Työnjohtaja sanoo, että mitta ylemmäs niin silloin se sinne myös laitetaan!


Välillä tuumataan, että mitespäin se menikään, pidettäskö kaffee tauko ja kyseltäs äiteeltä oiksko sillä tarjota jotakin hyvää!


Paas laittaen se mittas oikeaan kohtaan, että saadaan tämäkin urakka joskus tehtyä!


Sitten se ikkunaremppa viimein valmistui ja työjohtajakin oli tyytväinen. Emäntä taisi olla vielä tyytyväisempi, kun sai keittiöön viimeinkin pitkään odottamansa uuden ikkunan. Aaaettä on se niin hieno ja hienoo, että siinä on sälekaihtimet. Tosin aurinko paistaa meidän keittiöön niin lujaa päiväsaikaan, että tarvitaan vielä kaveriksi pimenysverhot. 


Ensivuoden aikana olisikin sitten tarkoitus pistää toinenpuoli taloa uusiin laseihin. Mutta nyt nautitaan toistaiseksi näistä jotka olivat kriittisemmässä kunnossa.

"kerran kesä eletään", kesä on remppa aikaa, pihahommia, peltohommia, sitä ja tätä!

Kiva kun kävit!

Jatkoa siis seuraa....

Kiwaa viikkoa kaikille!