tiistai 16. toukokuuta 2017

Uuden alku!

Vanha tarina päättyy ja uusi saa alkunsa.
Vähän harhaanjohtavia nämä meikäläisen postaus aloitukset.
Mutta niin se vain mene, että vanhan loppu on uuden alku.

Sunnuntaina mieheni oli jälleen tekemässä sen mitä meillä tehdään melkein vuosittain, eli istuttamassa kuusen taimia raivatulle alueelle.

Metsänhoito siis on käytännössä sitä, että vanha puusto kaadetaan ja uusia taimia istutetaan josta tulee uuden metsän alku.

Facebookissa oli tässä taannoin linkki ilta-lehden sivuille ja siinä oli teksti, että Leonardo dicaprio on huolestunut suomen metsistä. "näyttelijä", jos joku miettii, että kuka tämä kyseinen herra on?
Dicaprio siis huolissaan suomen metsistä ja niiden hakkuusta. 
Mietin tätä, että kuinka ja miksi juuri suomen metsistä?
Itse olisin ennemminkin huolissani sademetsien hakkuusta!

Onhan se julmaa,  kun metsiä hakataan ja kaadetaan kumoon. Kaadettu alue näyttää kuin sodanjäljiltä. Uuden metsän kasvu kestää parhaimmillaan 20-30 vuotta jos haluaa saada oikein korkeaa ja paksua kuusimetsää.
Riittääkö tuokaan vuosimäärä oikein jättikuusen kasvuun? Tiedä sitä sitten.

Mutta suomessa ollaan harrastettu metsätaloutta niin monia vuosia, että jokainen vastuuntuntoinen metsänomistaja varmasti tietää miten huolehtia omista metsistään. 
Suomessa metsätalous on kuitenkin yksi pääelinkeinoistamme maa- ja metsätaloudessa. 
Pelkkää puun myyntiähän se metsätalous ei ole, vaan myös suurin osa suomen kotitalouksista lämpiää puullaa, sekä talot rakentuu puusta.
 Mistäs sitä puuta kodin lämmitykseen muualta löytyisi kuin metsistä. 
Suomessa kuitenkin metsien kaato valvonta toimii suhteellisen hyvin. 
Emme mekään sinne omiin metsiimme niin vain mene ja kaadeta puita kumoon. 
Ensin otetaan yhteys asiamiheen joka tulee ja tsekkaa mitä metsää kannattaa kaataa ja uudistaa. Tämän jälkeen menee ja tekee tarjouksen puunostajien kesken. Me napataan se joka parhaiten tarjoaa puukaupasta. Sitten tulee koneet ja raivaa metsän, vievät puut pois. 
Me hoidetaan jälleen istustus ja hoito, eli haetaan uudet taimet ja lyödään maahan. 
Aika hurjaa, mutta kovaa hommaa. 

Moni ei ymmärrä miksi pitää kaikki metsät tuhota, mutta pitää myös ymmärtää se, että sen kaadetun metsän tilalle istuteen uuta. 


Mies pohtii, että mistäs sitä lähtis tänään liikenteeseen. Edellisenä päivänä on ollut aloittamassa hommat ja hommaa riittää tällekin päivälle ja tulevalle viikolle!


Taimet astiaan ja toinen loota mukaan, siitä se lähtee.


Se on kuin sodanjäljiltä totean minä, mutta näin se homma vaan etenee!




Tuommosia niistä uusista pienistä taimista kasvaa aikanaan!
Tovi siinä kuluu, mutta sitten saadaan taas ihastella itse istutettua metsää.

Hyvä esimerkki on alla olevassa kuvassa. Hieman olisi tarvetta metsän siistimiselle tai kaadoille, osa puista on kuivahtaneita ja toispuoleisia. Tässäkin tapauksessa siis on hyvä raivata ja laittaa uutta alulle. 


Siinä on taimia poikineen. Miehelle urakkaa oikein kunnolla. 
Palkkaahan tästä ei saada ja vielä joudutaan taimista maksamaan. 
Homma on kuin kierrätystä parhaimmillaan.

Aika moinen määrä istutettavana: 9 taimilaatikkoa ja jokaisessa 150 kpl. Niin ja tässä vain osa laatikoita. 
Tästäkään määrästä ei voi taata, että kaikki lähtisivät kasvamaan. 


Ja näin se sitten lähtee liikenteeseen...


Ensin laitetaan istutus putki maahan..
Sitten kuusentaimi putkeen..


Painetaan jalalla putken ala-osassa olevaa vipua ja...


Putki ylös ja naps.. siinä se uusi taimi nyt on omalla paikallaan ja valmis kasvamaan täsikokoiseksi kuuseksi seuraavien vuosien aikana.


Kappas, olisikohan tällä alueella syksyllä kenties puolukkaa tarjolla. Täytyypä käudä tutkailemassa!


Nyt on kyllä joku puu ottanut kisaa salaman kanssa tai sitten muutoin lahonnut kasaan!


KATTOKAAS
Mikäs se siinä on?
Metsänhoito ja kasvatus ei olekaan pelkästään ihmisen käsissä koko homma. Myös luonto hoitaa tehtäväänsä.
Kun ihmisen rakentamat koneet tulevat ja jyräävät metsän kumoon. Niin siihen kumotun metsän ympärille jää kuitenkin pölyttäviä puita ympärille.
Tässä on nyt käynyt niin, että männyn siemen on lennellyt maahan ja kappas luonto hoitaa loput.
Eli meidän istuttamien kuusten taimien joukossa kasvaa myös männyn taimia, jotka puskee ihan itsestään luonnon omana hoitona kasvuun.


Toki me voimme myös itse istuttaa männynkin taimia, mutta yleisintä on istuttaa kuusen taimia.
Näissä männyn taimissa on vain se huono puoli, että ne maistuvat hirville ja peuroille, joten osa taimista menee metsäneläinten suihin. Tämä onkin se varjopuoli metsänkasvatuksessa, mutta niin se luonto vain toimii.



Hiippalakkikin pääsi pitkästä aikaa testaamaan istutusta, mutta multa se kävi juuri tuolla hetkellä niin hitaasti, että luovutin homman.
Oli muuten äitinepäivä joten annoin periksi ja lähdin kotiin tekemään ruokaa ym.. muita juttuja!


Sellaista homma maalla jälleen ja hommaa jatkuu koko viikon edestä.

Helppoa kuin heinänteko, kun sen vaan oppi!



P.s. homman voi ottaa vaikka liikunnallisissa merkeissä positiivisesti.
 Muutaman tunnin kun tuolla rämpii niin johan on paikat kipeänä ja tietää tehneensä hommia!




maanantai 15. toukokuuta 2017

Äitienpäivä!

Eilen vietettiin koko suomen maassa äitienpäivää.

Aamulla sain aamupalan sohvalle.
Yleensä olen saanut äitienpäivänä aamupalan suoraan sänkyyn, mutta nyt olin niin virkku aamusta, että mies toi sen mulle sohvalle.


Tämän kaiken, kun pistelen mahaani niin jo on kumma jos ei ole täynnä!


Tämä arlan mango rahka on niin maistuvaa, että ei sanotuksi saa.
Pehmeää, suussa sulavaa, maistuvaa siis niin täydellistä.
Suosittelen maistamaan, tosin en nyt sitten ole varma onko laktoositonta.


Mies kävi junnun kanssa kaupassa ja olivat hakeneet mulle ja anopille ruusut. Minä sain tämän vaaleamman.
Nuorempi poika oli koulussa tehnyt kortin.
Vanhempi murkku ei ollut tehnyt ja ei varmaan ylä-asteella tehdäkään enää äitienpäivä kortteja. Olen huomannut, että kortit ovat alkaneet vuosien varrella vähentymään. 

Meille tämä sunnuntai oli melkein samanlainen kuin kaikki muutkin sunnuntait, minä häärin keittiössä ruokaa laittaen ja mies metsänistutuksessa. (siitä sitten seuraavassa postauksessa enemmän). Oli minäkin siellä vähän aikaa niitä laittamassa, mutta päätin tulla kotiin laittamaan ruokaa ja touhuamaan muita hommia!



Lipppu salkoon ja siellä se hulmusi tuulen mukana koko päivän.


Päätin elämäni ensimmäisen kerran savustaa lohen ihan itsekseni.
Nauratti vähän koko homma, kun kävin välillä kurkkaamassa lohen kypsymistä niin se oli aina vain raaka. 
No raakapa tietenkin, kun ei ollut tarpeeksi lieskaa alapuolella. 
Mies kävi lisäämässä pökköä pesään niin johan alkoi savustumaan ja kypsymään.
sen verran tuli savua, että varmaan näkyi lentokoneeseenkin asti. Taivas oli eilen melkein pilvetön ja katselin pihassa taivaalla lenteleviä isoja matkustajakoneita. 


Aamu suihkun jälkeen on kiva lötkötellä hetki ennen päivän hommia!


Edellisenä päivänä tein appelsiini-juustokakun ja oli se kyllä hyvää. Pinta hyydyke meni vähän plörinäksi, mutta kyllä se suihin meni ja kelpasi.
Laitoin juustokakun joukkoon sitä mango rahkaa ja oli tuo kyllä hyvää!


Sellainen äitienpäivä mulla ja mitenkäs sun äitienpäivä meni?

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 11. toukokuuta 2017

Suolenkki!

Tänään on ollut sen verran hyvä ilma, että päätin ottaa Ullin kaverikseni ja ajaa päristellä isosuolle pienelle kävelylenkille.
Mikäs sen parempi lenkkikaveri olisikaan kuin Ulli. Olisin ottanut Miinankin mukaani, mutta kahden koiran kanssa on yksin pikkuisen heikkoa pitkospuilla kulkeminen. Vetävät meinaan kahdestaan niin lujaa, että meikäläinen olisi ollut turvallansa suossa!

Tämän allaolevan kyltin nähdessäni rupesin miettimään, että mitähän ötököitä tuolla reitillä mahtaa tulla meikäläistä vastaan.
Suurin pelkoni olikin, että jos siellä sattuisi mesikämmen tallustelemaan niin ou boy, mitä sitten tehtäisiin. Tämänkin vuoksi oli hyvä ottaa ainakin toinen koirista mukaan.

Siitä on hurjasti aikaa, kun viimeksi olen isosuolla tallustellut, joten nyt oli ihan kiva tehdä pieni kierros suomaisemissa.


Ja sit reitille menox..
Alkuvaikeuksista huolimatta päästiin liikkeelle. Ulli oli vähän sitä mieltä, että mitäh.. missä täällä pitää kävellä? täällähän on märkää ja meinaa tassut upota suohon. 


Kerran tuo kaverini karvakuono meinasi kiskaista meikäläisen mukanaan suonsilmään. Siinä vaiheessa totesin, että ehei nyt vähän jotakin rotia touhuun. Ei päästä edes vielä muutamaa metriä kävellen, kun ollaan jo ihan litimärkiä.


Hyvin menee ja matka jatkuu...


Hmm.. kumpikos reitti me valitan... isoneva vai kakkurinlammit.
No valittiin isoneva automaattisesti, mutta teoriassa mun piti mennä lintutorneille kiipeilemään, mutta .. se jääköön toiseen kertaan! Käyn siellä sitten joskus myöhemmin vaikka Miinan kanssa.


Suo maisemaa parhaillaan ja sitähän meillä täällä suomessa riittää!
Jokseenkin hermot lepää näissä maisemissa ja on kiva kävellä ihan omissa aatoksissani.


Jassoo vai tämmöistä maisemaa?
Mutta missä hirvet, peurat, ja ne ötökät... karhut?
Voi Ulli ei tänne hirviä, peuroja ja karhuja nyt olla tultu kattelemaan. 
Nyt ollaan lenkillä ja sitten syksyllä taas mennään hirvien perään!
Hö!


Näin me tytöt mennä kävellään hienosti pitkospuita pitkin ja Ullikin hoksasi viimein miten niissä kuljetaan.


Isosuon reitin varrelta löytyy taukopaikkoja joihin voi välillä istahtaa katselemaan kauniin rauhallista ja hiljaista luontoa. 
Me tytöt tosin jatkettiin matkaa reippain askelin.


Välillä maiseman vaihtuu metsäpolulle.


ja taas suolle...


Maisemaa reitin varrelta.


Ulliiiii.... nyt tossua toisen eteen ja reippaasti. Nuo pilvet eivät taas hyvää lupaa ja aina sama juttu, kun täällä kävellään!
Mahtaakohan tuolta tulla lunta, vettä vai lintuja?


Jaahas kohta ollaan loppusuoralla ja takaisin parkkiksella.
Olisinhan mää nyt jaksanut pidemmänkin reissun.
No mennään sitten ensikerralla lisää!


ööö...äitiiiiii...apuvaaa.. mikä TOI ON?
Onx se joku ötökkä iikkkk??
Voi Ulli sun kanssas ei se ole ötökkä vaan keskelle polkua kaatunut puu!
Ai jaa... no missä ne ötökät sitten on jotka alussa mainitsit?
No voi höppänä ne on varmaan kuule vielä talviunillaan!
No niin, mutta eiks nyt ole jo melkein kesä?
Ulli ... mene nyt sen puun yli, äläkä mieti!

Sillälailla, hyvä tyttö!!


Sellainen kaveri mulla retkiseurana!!

Hyvinhän se reissu meni ja päästiin jopa ylittämään se "ötökkä - puu"!

Ulli oli ainakin hirmuisen innostunut reissusta, kun pääsi täysin vieraaseen paikkaan nuuskuttelemaan ja haistelemaan raikasta suoilmaa. Tosin poluilla oli vissiin kulkenut hirmuisen paljon muitakin kohtalotovereita, kun kuono olisi viistänyt maata mennen tullen!

Sellainen retki meillä tyttösillä tänään!



tiistai 9. toukokuuta 2017

Pohjustustyöt kuntoon!

Sunnuntaina pääsin aloittamaan viimeinkin projektin nimeltä mansikkamaan uusinta.
Viime syksynä aloitin poistamalla mansikkamaasta vanhat taimet, mutta syksyilmat vei voiton keleineen ja talvikin tulla tupsahti, joten homma jäi pahasti kesken.

Sunnuntaina oli niin ihanan lämmin ja aurinkoinen keli, että senkin vuoksi oli kiva päästä pihalle viimeinkin touhuamaan.

Sain kiskottua mansikkamaasta vanhat suojakankaat pois ja loput taimet.


Suojakangas oli hitusen verran tiukassa, mutta kyllä se sieltä lähti, kunhan käytti tarpeeksi naisvoimaa!


Se on melkein kuin suo, kuokka ja ...
ilman lapioo ei taida tämä akka selvitä.


Tässä vaiheessa kelpaa hymyillä, kun muovit on kiskottu pois pinnasta ja aurinkokin lämmittää mukavasti naamaa.
Hikee siis pukkaa päällensä!


Isäntä viritti jyrsimien kuntoon ja minä pääsin kirjaimellisesti kyntämään omaa maatani. 
Mies ei päässyt vielä pelloille, mutta minä sentään pääsin.



Piirun verran kovaa hommaa tuon koneen lykkiminen. Meinasi aluksi lähteä vähän lapasesta, mutta alkuun päästyäni homma eteni hyvään malliin.


Sitten mentiin ympyrää niin, että pää meinasi mennä pyörälle!


Kyllä se varmaan vetää ilmeen vakavaksi, kun tuollaisen koneen kanssa häärii. Naamakin ihan punaisena hiestä ja auringon paahteesta.


Lopputulos on kuitenkin varmasti kaikkia osapuolia miellyttävä ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan vaiheeseen eli penkareiden tekoon ja sojakangasta laittamaan, sitten joskus  kun kelit antaa myöden eli ensi kesänä varmaankin vasta! 


Eilen aamusta avasin mansikkamaan puoleisen ikkunan verhon ja totesin, että ei juma...
Mikä maisema....
äääää.... kiljuin, että nyt se mullattu, möngitty mansikkamaa on lumenpeitossa ja maisema on kuin suoraan jouluaatolta!


Se siitä sitten ja lunta tulee vain lisää!!

Mutta tapahtuu meidän piha-alueilla silti jotain kevään tulon merkkejä!

Kattelin tässä eräänäpäivänä tuota puusilmää (siis puun silmää), että sinne lensi kaksi pikkulintusta ja kova oli meno päällänsä. Taisivat tehdä pesää tai sitten niillä voi siellä jo olla pikkuruisia lintuvauvoja. Hauskaa oli katsella niiden touhua ja huomata, että tekevät pesän tuohon selvään silmään, eikä tuonne pönttöön! Tai sitten pöntössä on toisten lintujen pesä!


Kesä ja talvi taistelee, lumisateesta huolimatta luonto herää eloon.
Marjapuskat alkavat vauhdilla työntämään lehtinuppujaan ulos.


Narsistit ovat kasvaneet vauhdilla ja aina seuraavana päivänä saavat lumipeitteen päälleen!


Vesikielellä ollaan, ei mene kauan kun saa maistella joko lumisia raparperejä tai sitten kirpeän kesäisiä.


Tämä on vissiin syreenipuskan nuppu, niin ainakin olettaisin?


Ja sitten tämä pikkuinne yksilö kukkii jo vauhdilla!


Pidettyäni pienen hengähdystauon päätin vielä illasta ottaa lapion kauniiseen käteeni ja kärryt viereeni.
Niin aloitin tyhjentämään viimeinkin kasvihuoneen vanhoja multia pois!

Näihin lootiin vaihdan uudet kankaat ja mullat, lisäksi olisi miehen kanssa tarkoitus vaihtaa kokonaan uudet puhtaat muovit kasvihuoneen ympärille!!



Sellaista menoa meillä ja lunta näyttää tulevan taivaan täydeltä, joten ei ainakaan mansikkamaata mennä tekemään pariin päivään!!