keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

K.E.S.Ä.L.O.M.A!

Kesäloma, mikä ihana sana!
Koulut päättyivät viikko sitten ja pojat pääsivät lompsimaan lomille, samaan aikaan mieheni aloitti parinviikon mittaisen kesälomansa.

Meillä loman alku on ollut hulinaa ja vilinää, melskettä ja menoa!
Juho lähti melkein heti koulun päätyttyä isoseksi tuleville rippilapsille ja viikko vierähti siinä reissussa. Aika outoa oli, kun poika ei ollut kotona viikkoon. Välillä tuntui, että joku puuttuu kokonaan joukosta, välillä olin ihan hukassa ajatusteni kanssa ja mietin, että mitähän sille kuuluu sinne leirille, meneekö siellä hyvin, onkohan kaikki hyvin. Äidin osa ja murehtiminen poikasestaan ei lopu koskaan.
Kävimme Juhoa katsomassakin viime perjantaina lerillä ja hyvin siellä näytti menevän ja poika viihtyi muiden joukossa. Minä se siis turhaan murehdin jälleen kerran!

Juhon ollessa leirielämää viettämässä me muut kolme kotona hengaavaa tapertajaa oltiin pari päivää mökkeilemässä ja siinä samalla juhlimassa mummoni -90 vuotis päivää.
Hurja ikä tuo -90 vuotta, minä varmaan näe koskaan tuollaisia vuosilukuja elämässäni. Mutta meidän mummo onkin sellainen rautamummo, että huh huh.
Juhlat olivat hienot ja koskettavat, aivan kuten osasin odottaakin. 
Jouduin muuten antamaan oman ääninäytteenikin näissä juhlissa. Serkusten kanssa laulettiin yhteislauluna mummolle "äideistä parhain" kappale, jonka sanoja oli muutettu siten, että kappaleesta tuli "mummoista parhain sä oot"!
Maanantaina tultiin pois mökiltä ja taas alkoi paluu arkeen, tosin mies on lomalla joten fiilis on aika hyvä.

Mutta eilen....
 Jestas mikä riemu siitä syntyikään, kun poika palasi takaisin kotiin viikon reissustaan. Roikuin kaulassa kiinni kuin takiainen hetken aikaa ja poika hätyytteli mua pois ja totes, että mee nyt siitä, äläkä kurista mua hengiltä.
Semmoisia ne meidän pikku murut sitten on!
Ei se poikanen kerkiä olemaan kovin kauan kotona, kun taas lähtee uudelleen kolmen päivän leirille valvojaksi. Seurakunta siis työllistää poikaa tänäkesänä.

Mitähän tolle kuopukselle keksisi? no se viihtyy kotona meikäläisen kanssa ja kulkee mun mukanani milloin minnekin.

Mitäs minä sitten olen tehnyt no..

tonkinut pihaa, valmistellut asioita, jotka tulette sitten myöhemmin lukemaan postauksistani.

Jep..tänäkin kesänä on siis tiedossa mielenkiintoisia juttuja!

Mutta nyt vähän kuvia mitä sain tänään napsittua!

Edellisessä postauksessa kuvasin kukkapenkkiä, jonka oli pölyyttänyt ja möyhentänyt uusiksi. Koska penkissä on ennestään kuuliljaa niin päätin sitten siirtää suihkulähde penkistä kuuliljat pois ja laittaa ne tähän samaan penkkiin!


Siinä ne nyt on komeassa rivissä ja lisää hankin, kun kerkiän ja budjetin nyörit antaa myöden.


Tästä penkistä lähti kuuliljat toiseen paikkaan, joten niiden tilalle piti keksiä jotakin ja nopeasti.
Ei muutakuin kaivamaan kaikkia muita penkkejä ja särkyneiden sydänten kerho valmistui tälle reunalle. Vähän on hommat kesken, mutta hyvä tästä tulee. Pitää vähän miettiä, että mitä toiselle puolen laittaisi?


Meidän Pekka kolli tulla tepsutti sammakko suussaan pihaan. Isäntähän siitä sitten riemastui jälleen oikein kunnolla. Kissa sai pientä komentoa ja mies nappasi sammakko paran purkkiin ja kuskasi takaisin sinne minne se kuuluukin. 
Pekka oli ilmeisemminkin löytänyt tämän sammakon ojasta ja sinne se päätyi takaisin pomppimaan.


Tämä se ihmetteli hetken, että "minne mun sammakko katosi",!


On nämä meidän kollipojat kyllä mahdottomia saalistajia.


Mitähän miehellä mielessä?


Kukkuu.. ja tältä näyttää rouva R! Naamassa multaa, itikat syöneet ihoa ja iho täynnä veripilkkuja. Ja jos olisin kuvannut navasta alaspäin nauraisitten vielä makeammin. Nimittäin konttasin pitkin pihaa siirrellessäni kukkia penkistä toiseen. Jalat siis myös aivan mullassa!
Tiedä vaikka musta tulisi vielä "multasormi"!


Sinne se kaveri läks tepsuttamaan omille saalistus retkilleen...


Jihaa.. mä löysin pari tälläistä vanhaa kärrynpyörää meidän varaston kätköistä. Toisen annoin anopille ja toises kaivoin kukkapenkkien väliin koristeeksi!


Tämä homma on vielä vähän keskeneräinen ja visiointia vaille. Mutta maitotonkka kaatui renkaan eteen ja moni varmaan arvanneekin mitä tuohon "ehkä" tulee, seuraavan vuoden aikana?


Kärrynpyörää siellä ja kärrynpyörää täällä, melkein teki mieli itsekin alkaa pomppimaan kärrynpyörän lailla.


Voitte muuten arvata sen tunteen, kun katselet pihaa ja toteat yllättyneenä, että pari omena puuta tekee ensimmäisiä kukkasiaan koko aikanaan. 
Nämä isommat puut kukkivat ihan säännöllisesti joka kevät, mutta nyt on pari muuta puuta tehnyt ensimmäistä kertaa kukkasia ja anoppikin on ollut ihan ihmeissään, kun eivät ole aikaisemmin tehneet lainkaan!
"ihmeiden aika ei ole ohitse"!


Omenapuut ovat kyllä niin kauniita kukkiessaan, että ei niistä saa silmiään irti!


Hyvin ovat myös syreeni pensaat puhjenneet kukkaan.
oli ihan pakko tuoksutella nenä kiinni kukissa ja kyllä sieltä vaan tulee niin ihana tuoksu!


Kesä ja perhoset. Voi harmi, että mun pitkä objektiivini on aika päiviä sitten hajonnut, enkä ole saanut budjettia kasaan uutta varten. Olisihan se niin hienoo saada lähikuvaa perhosistakin.




Ja lopuksi Ulli ja Ullin kuuluista venytykset ja tyttö ottaa rennoin ottein.
Meillä oli koirat mukana mökkireissulla ja voineette arvata, että oli niillä mukavaa päästä välillä muihin maisemiin kuin aina kotipihassa olla narun päässä juoksemassa.
Tosin mökilläkään emme voineen koiria vapaina pitää. Nämä, kun päästää irti niin ovat samantien metsässä hirviä jahtaamassa!


Sellainen loman aloitus meillä
Katsotaan sitten mitä seuraavaksi keksin!
Piha hommat jatkuu ja taitaa olla ikuisuus projekti.

Anoppi on tehnyt ihan mahdottomasti omalla puolellaan pihanlaittoa, joten pitää varmaan mennä ja kuvata sitä seuraavaksi. Se jos joku on ihan mahdoton multasormi!

Kivaa viikkoa kaikille!












4 kommenttia:

  1. Aina sitä saa olla huolissaan ja ikävöidä omia lapsiaan. Meidän vauvat (vaikka eivät enää oikein vauvoja olekaan).
    Ihania kuvia olet napsinut, teillä on niin kaunis piha <3
    Mukavaa keskiviikkoiltaa TaRa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan menee, että aika kuluu ja pitäisi osata luovuttaa! Kai sitä sitten vaan kuuluu olla huolissaan!
      Kiitos! ❤

      Poista
  2. Voi, teilläkin kukkii sireenit. Meillä ei vieläkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kukkii joka kesä ja näiden tuoksun kyllä huomaa varsinkin sateen jälkeen!
      Toivottavasti teilläkin alkaisi kukkimaan! 👍

      Poista