sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Hiihtoloma tunnelmia!

Sinne vilahti hiihtoloma ja huomenna paluu taas arkeen.

Mitä jäi käteen tästä hiihtolomasta?
Toisaalta ihan hyvä fiilis, mutta toisaalta vähän apea ja ankeakin tunnelma.
Olen potenut polvikipuja jo pitkän, pitkän, pitkän aikaa. Jokseenkin tuo kipu on alkanut lannistamaan meikäläisen tunnetiloja ja hermoja. Kukapa ei alkaisi menettämään hermojaan jatkuvan kivun ja kävelemis ongelmien vuoksi.
Saatiin toki hiiholoma viikolla selvennystä ultrauksessa, että polvessa onkin kuin onkin vikaa!
Nyt tämä tyttö odottaa sitten lähetettä kirralle ja polven magneettikuvaukseen!

mutta... polvesta.... lomahuumaan!!


Kävästiin Joelin kanssa luistelemassa! Juup.. menin ja laitoin polvikivusta huolimatta luistimet jalkaan ja annoin palaa.
No ehkä olisi pitänyt olla menemättä, mutta rohkea rokan syö, hullu leikkii terveydellään!



I´m like a Sub-Zero from Mortal Kombat
Vai
Olenko?
Ainakin vähän tuntuu siltä tässä kuvassa!


Perjantain aamupäivällä kirkas valo pallo mollotti taivaalla, joten minä pistin meidän äijiin vauhtia ja pakotin ne lähtemään ulkoilemaan isollejärvelle!
Mies, Joel ja minä meistä sinne sitten lähti. Juho jäi kotiin, eipä nuorta herraa kiinnostanut ulkoileminen juuri sillä hetkellä!


Nyt sää pohdit siellä mielessäs, että mikä se iso järvi on?
Paina TÄSTÄ niin pääset lukemaan isojärvestä wikipedian kautta suoraan.

Isonjärven ympäristössä on niin asuttavia tiloja, kesämökkejä kuin asuttavia taloja. Elämää on siis todella paljon tuon järven ympärillä.
Ihan kerimannin rannasta lähtee talvella aurattu rata, joka kiertää pitkin järveä. Auratun reitin pituus on n. 7 km kaiken kaikkiaan.
Kerimannin rannassa pääsee kesäisin uimaan ja sinne on tehty hyvät pukeutumistilat, viimesinpänä on rakennettu uusi grillikatos, jossa voi paistella maistuvat makkarat.



Mehän lähdettiin sitten sinne auratulle radalle!
Isäntä ja Joel mennä vilisti luistimilla ja minä kävellen perässä. Mun piti alunperin mennä myös luistimilla, mutta polvi ei antanut periksi joten tyydyin kävelijän osaan!


Siinä radalla mennessämme tuli vastaan muutamat autoilijat jotka suhelsivat kaasu pohjassa melkein umpihangessa, muutama moottorikelkkailija, hiihtäjä ja kävelihän siellä
 pilkkijöitäkin. 

Liikennettä siis tuolla järvellä on talvella mukavasti!
Mutta on siellä kesälläkin, veneilijöitä ja uimareita ainakin.


Ne maisemat, ne maisemat! olen niin pitään halunnut päästä tuonne talvella näkemään nuo maisemat omin silmin!
Kesällä se on ihan eriasia katsella rannalta järvelle, mutta talvella kun pääsee kävelemään lumelle ja maisema avutuu suoraan edessä suurimmillaan niin on se vain aika vaikuttava näky!


Sellainen mukavan viileän kylmä tuuli puhalsi meitä päin.
Mutta ei se alkuvaiheessa menoa haitannunna.



Miehet alkoi jossakin vaiheessa valittelemaan kylmää ja niin me päätettiin jo 2 km jälkeen kääntyä takaisin rannan suuntaan. 


Ajattelin, että jos ilmat vielä suosii maaliskuun alkupuolella  niin minähän tahdon tonne koirien ja kelkan kera. Muut tulkoot luistimilla perässä ja minä koirien kanssa. Tuolla olisi meinaan niin mahtavaa päästää koirien kanssa kelkalla. 



Mörkö peitti päänsä huppuun, ettei viima veisi päätäkin mukana. Onneksi ei ollut kovaa pakkasta, olisi meinaan tullut vilu!!



Mä niin kovasti yritin kuvata miehen aurinkolasin läpi heijastusta,  mutta ei se nyt oikein onnistununna.
Tu mies on nii kauhia hujoppi, ettei meikäläisen pituus oikein riittänyt!!


Isoltajärveltä kotiuduttua laitettiin vielä nuotio pystyyn ja paistettiin ulkoilupäivän päätteeksi parit makkarat!


Sellainen hiihtoloma meillä siihen mahtui ulkoilua järvellä, kotona ja muutamat netflixin katsotut tunnit. 
Hauskinta oli varmaan mulla ja Joelilla, kun pääteettiin suoraan saunasta juosta lumihankeen kierimään. Eli kaikkee mahdollista tuli taas tehtyä ja hulluiltua.

p.s. mun polveni ja selkäni ei oikein tykännyt kävelylenkistä järvenjäällä,  mutta tulihan sekin tehtyä!!

Heippa ja moikka!!








torstai 2. helmikuuta 2017

KublaTubla

Viime talvena liikkui facebookin valokuvaryhmissä hienoja kuvia jäätyneistä ja huurteisista saippuakuplista.
Piti sitä jäätynyttä saippuakupla juttua kokeilla itsekin, mutta aina sekin vain jäi testaamatta.
Syksyllä sain ostetuksi pari pulloa saippuakupla ainetta ja ajattelin sillä vähän leikkiä ja testailla "pakkasilmalla". No ei ihan mennyt kuin strömsössä, mutta on ne ainakin kuplia.




 Pyysin miestäni puhaltelemaan kuplia, että saisin itse kuvata niitä. Puhaltaminen ja kuvaaminen ei oikein tahdo onnistua yhtä aikaa ainakaan meikäläiseltä. 





Aurinko laskee mukavasti meidän suulin taakse, joten olihan se auringonlaskukin pakko ikuistaa kuvaksi.


Oltiin kotiinpäin ajelemassa kauppareissulta ja huomasin tämän ihanan usvan laskeutuneen peltojen ylle, pakkohan sitäkin sitten oli kuvata.


Maisema on usvan peittämä aika maaginen ja taianomainen.



Sellaista kublatublaa ja usvamaisemaa tälläkertaa.


Kivaa loppuviikkoa kaikille!



TallennaTallenna

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...