sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Metsään mentiin!

 vuosi vaihtui jälleen ja meillä uudenvuoden aatopäivä alkoi metsässä.

Mieheni oli viikolla metsänhoitoyhdistyksen asiamiehen kanssa tarkistus kierroksella meidän metsissä.
Tarkoitus olisi tehdä jokavuotinen metsänsiivous ja uudelleen istutus. 
Ensin oli tarkoitus, että metsikköä vähän karsittaisiin, eli kaadettaisiin vain osa puista kumoon, mutta toisin kävi. Tämäkin alue joudutaan raivaamaan kokonaan kumoon. Raivauksen jälkeen odotellaan lupaa uudelleen istuttamiseen. 
Helppoa ei siis ole tämä metsänkasvatus- ja hoito.
Kaikki siis kumoon ja onneksi metsä on uusiutuva luonnonvara. Ilman tätä uusiutuvaa luonnovaraa monet tilalliset olisivat ongelmissa. Nimittäin monelle metsänkasvattajalle se tulon lähde tulee juurikin vuosittaisista puukaupoista.

Mies oli asiamiehen kanssa törmännyt vähän ikävempään juttuun meidän metsikössä. Tästä ikävästä puolesta tosin ei ollut meilläkään tietoa, joten tuli vähän meillekin puskista. 

Metsisköstä löytyi iso alue piikkilanka aitaa, joka oli ajansaatossa painunut maanalle piiloon. Tämä piikkilanka jono on ollut siellä metsikössä hyvin, hyvin pitkään, eli vuosikymmeniä. 

Päätettiin miehen kanssa tehdä pieni alkusiivous eilen kyseiselle alueelle.


Siinä sitä piikkilankaa poikineen ollaan saatu revittyä ylös maasta ensimmäiset pätkät!


Mies meni edellä, veti piikkilankaa irti maasta ja minä seurasin pihdit ja moottorisaha kourassa perässä.

Tosin meikäläisellä tuli jossakin vaiheessa mitta täyteen ja sanoin, että nyt vaihdetaan osia, minä kuljen edellä, vedän lankaa maasta ja mies kerää lankaa rullalle perässä.
Ihan vain siksi, että mieheni kulkee hyvin reippain askelin metsikössä ja siinä kulkiessaan ei välttämättä huomaakkaan missä se lanka kulkee ja saattaa kävellä suoraan päin lankaa. 
Minä sen sijaan tarkemmilla silmilläni etsin vetäessäni piikkilankaa maasta, että mistä seuraava pätkä löytyy!


Jos en olisi siinä edellä kulkenut, olisi mies nimittäin yhdessä ellei kahdessakin kohtaa kävelyt suoraan päin ja saattanut loukata itsensä.
"taidan sopia hyvin tuohon etsi ja nuuski juttuun, koska löysin lankojen päät miestä nopeammin"!


Kyllä siinä alkaa ilmeet väkisinkin muuttumaan itsellänikin mitä edemmäs mennään hommassa!


Saha mukana, että saadaan raivata kovempaa oksistoa pois, että päästään itse kulkemaan ja saadaan samalla myös metsäkoneillekin tilaa. 
Tosin ei me pahemmin tälläreissulla tarvittu moottorisahaa.


Turvakengät, se on se maahiaisen kovin juttu!
Ilman näitä moni metsämies loukkaisi kyllä itsensä ja pahasti.
Ette varmaan usko, jos kerron, että nämä kengät painoivat jalassa enemmän kuin pää koko kropassa. 
Onneksi totuin näillä talsimaan aika reippaasti ja näillä voi astua huoleti piikkilangankin päälle, eikä tarvitse pelätä, että lanka repisi nilkat verille!


Tässä kuvassa on nyt hyvä osoitus siitä miten ikävästi se piikkilanka on imenyt itsensä vuosien saatossa puun rungon sisään!
Ei kaunista katseltavaa lainkaan. Ihme kun nuo puut ylipäätään kasvaa rehottavat noinkin hyväkuntoisina kuin mitä tämäkin puu oli kaikessa komeudessaan.


Mitä pidemmälle mennään niin sitä vekullimmaksi homma alkaa käymään. Tähän puuhun on iskeytynyt kyllä salama jossakin vaiheessa. Niin minä ainakin ajattelen, mutta mies oli vähän toista mieltä.
Epäselvää on siis se, että mitä tälle yksilölle on sattunut!


Tässä oikein hieno esimerkki siitä miten miten se piikkilanka siellä  metsässä kulkee. Siinä se suoraan edessä oli puiden välissä puihin imeytyneenä kuin iilimato konsanaan.
Tässä vaiheessa pääsi kyllä kiukkuinen rräpää ja pari muuta muuttujaa.


Ei muutakuin irrotus hommiin ja siitä se homma etenee pikkuhiljalleen.


Alue josta piikkilankaa revimme irti on toiminut aikanaan lehmien laitumena. Maisemaa ja metsikköä katsellessa tulee mieleen, että on hienoa maastoa aikanaan. Puustoa tosin on kasvanut paljon ympärille ja mietittiin miehen kanssa yhdessä, että varmaan suunnilleen 80-vuotta vanhaa puustoa. Voi tosin olla vanhenpaakin.


Siinä ensimmäinen pätkä päästy repimistouhussa ja jätetään kerä hetkeksi puun oksalle maamerkiksi odottamaan.


Tässä se ensimmäinen syy miksi kerätä vanhat piikkilangat pois metsistä!
Tällä alueella kulkee todella paljon hirviä ja peuroja. Jotta peuroille ja hirville taattaisiin jatkossa esteetön kulku metsissä niin metsien omistajien olisi hyvä kerätä tarpeettomat vanhat piikkilangat pois. Kulkiessaan näiden piikkilanka ansojen läpi aika moni metsäneläin loukkaa itsensä. Yhdessä piikkilangassa oli nimittäin pieni pala joko hirven tai peuran karvaa.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole siis kokonaisuudessaan kertoa teille metsän hoidosta- ja kasvatuksesta, vaan myös metsäneläinten kulkureittien huolehtimisesta ja suojelusta.

Varmasti aika moni henkilö joka lukee tämän postauksen tajuaa, että piikkilangat voivat olla niin ihmiselle kuin eläimelle vaarallisia tuolla metsässä.

Lisäksi metsäkoneen kuljettajatkaan eivät varmasti ole kovin innoissaan siitä, että puita kaataessa leikkuri leikkaakin kasan piikkilankaa mukanaan. Leikkurin terä ei varmasti siitä pitemässä juoksussa tykkää.


Langan repimisen jälkeen oli aika katsella vähän muutakin ympäristöä ja aika hauskasti on metsissä kasvanut maasto tuollaisille myhkyröille.


Siinä on puu oksineen mennyt poikki oikein kunnolla ja tehokkaasti.


Tämän ankean synkkyyden keskellä löytyi sentäs ojasta jäätä ja talven tuntua.


Lievä juomatauko ja sitten tutkailemaan vielä toinen puoli kaadettavasta metsästä.



Löytyipä sieltä meidän metsiköstä lampikin!
Lampi joka on rehevöittynyt vuosien aikana.
Mutta on siinä sentään vielä vettä, josta pääsee metsäneläimet juomaan puhdasta vettä.


Tässä sitä lampea pitäisi olla, mutta niin on kasvanut umpeen kuin vain umpeen voi kasvaa.


No jopas nyt jotakin. Huh.. piti oikein hieraista pari kertaa silmiään nähdessään tämän kaatunut puu juurineen.
Eikä muuten ollutkaan ihan vain mikään pieni juuristo.




Maahisen piti päästä vähän halailemaan puuta. Oli meinaan sen verran jättirunkoinen kaveri, että piti oikein testata sen leveyttä. Ei riittänyt kädet ihan kokonaan ympäri, vaikka kuinka venytin ja venytin!


Siinä sitä P.i.i.k.k.i lankaa poikineen 50 m verran!
huh.. mielenkiintoni alkoi heräämään vielä enemmän tämän kerän saatuamme kasalle, että mistähän seuraavaksi lähtisin vainullani etsimään piikkilankaa.


Tämän postauksen myötä toivottelen hyvää alkanutta uuttavuotta 2017 ja täältä tullaan taas uusine postauksineen, tai sitten samanlaisineen.
Toivottavasti pysytte vauhdissa mukana!


Tästä on hyvä ottaa oppia ja miettiä, että josko ne muutkin metsänomistajat innostuisivat purkamaan niitä vanhoja tarpeettomia piikkilanka verkostojaan pois metsässä liikkujien tieltä.

Tähän varmasti vastaa joku näppäräsanainen tyyppi, että mahdatko edes tietää kuinka paljon näitä piikkilankoja oikeasti lojuu ihmisten metsissä.
No en tiiä ja oikeesti en halua tietää, mutta pahaa jälkeä se tekee niin ihmisille kuin eläimille.

Kiitos, jos jaksoit lukasta kokonaan!!






6 kommenttia:

  1. Aikamoinen vyyhti piikkilankaa löytyi. Onneksi se löytyi ja te jaksoitte ottaa pois. Teillä ei näytä olevan myöskään lunta, kuten ei meilläkään.
    Meidän isäntä on sahaillut lehtikuusen alempia oksia, ovat kasvaneet niin pitkiksi. Elikkä täällä on oltu kans metsätöissä, välilälä tehty polttoppuita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä sellainen vyyhti, että toivottavasti ei lähiaikoina tarvitse alkaa samanlaista toista repimään maastoista.
      No juu ei ollut joulun aikaan yhtään, eilen tuli sitten jonkin verran. Tänään pääsin jo koirien kanssa testaamaan kelkalla menoa ensimmäistä kertaa tämän talven aikana. :O
      Voi apua.. mä ihan kevättä kauhulla odotan, kun isäntä alkaa taas päästämään koneella polttopuita, niitä kun saa kärrätä joka kesä sen 100 kottikärryllistä puuvaraston suojaan. huh.. :)

      Poista
  2. No johan on hommaa olkut moisesta piikkilangasta. Täytyy kyllä teille hattua nostaa, että hoidatte metsää ja maita noin hyvin.
    Taidatte miehesi kanssa olla aikamoisen hyvä tiimi.
    Ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2017 TaRa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onekksi tuo lähti suht helposti maasta irti, että ei se ihan kauheita voimamiehen voimia tarvinnut, mutta puista sitä ei saanutkaan irti. Onneksi nuo puut kaatuu niin menee lanka mukana. :O
      no mää sitä hyvästä tiimistä tiedä, mutta kova on ainakin yritys.
      Kiitos samoin sinne! <3

      Poista
  3. Mikähän tarkoitus tulla piikkilangalla on joskus ollut?
    Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alue on aikanaan toiminut lehmien laidunmaana.
      Laidunmaa on ilmeisemminkin kuulunut silloin mieheni papan naapurille.
      Tosin vuosia kuulunut jo ensin appi vanhemmilleni ja 3-vuotta sitten sukupolven vaihdoksen jälkeen tämä maapläntti tuli meidän omistukseen.
      Näitä riittää varmasti aika paljon suomen maalla ja uudet sukupolvet varmasti löytävät näitä piikkilanka virityksiä mailtaan. :O

      Kiitos samoin sinne. :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...