torstai 27. lokakuuta 2016

Kahdestaan!!

Kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kaipaa aina silloin tällöin. Tosin voidaan me aika vapaasti liikkua keskenämme, kun lapsetkin ovat jo siinä iässä, että hetken aikaa kahden pärjäävät kotona. 

 Otettiin fillarit pakaroiden alle ja koirat mukaan pyörälenkille. Arvelutti kyllä vähän Ullin kohdalla, että mitenköhän sen kanssa mahtaa käydä. 
Ulli osoittautuikin tällä retkellä aika rennoksi ja kivaksi pyöräilykaveriksi. Mennä vipelsi miehen pyörän vierellä ja tuli reippaasti perässä, kun minä ja Miina mentiin vauhdilla edellä.

Lenkin pituudeksi saatiin n. alta 20 km. Sen lenkin jälkeen mietin kyllä, että mahdanko päästä kävelemään seuraavana päivänä, mutta hyvin se onnistui. 

Taisi tehdä paremminkin hyvää kropalle pieni-suuri pyörälenkki. 




 Pieni juomatauko joen rannalla koirien kanssa.


Pyöräilyn yhteydessä paljon kerkiä juttelemaan keskenään, mutta pääasia onkin yhdessä tekeminen.


Kosken kuohuntaa kuunnellen...




Tytöt on ilmeisemmin sitä mieltä, että nyt jatketaan matkaa!!



Semmoinen pyöräily retki meillä oli tässä yhtenä päivänä!




tiistai 25. lokakuuta 2016

Kahden naisen komediaa!

Kahden naisen komediaa parhaimmillaan, melkoista lavastamista etten sanoisi.

Tinden seurassa ei jää kukaan kylmäksi, mutta ei meikäläisenkään. Meillä on kyllä hauskanen ystävyys suhde ja se alkoikin aikanaan aika erikoisella tilanteella. 

Yksi asia mikä meitä kahta tässä ystävyydessä yhdistää on tietenkin hevoshulluus. Tosin multa vielä puuttuu se heppa, mutta enköhän mää sen vielä jonakin päivänä saa tuohon meidän omaan pihaan seisomaan. Aikani, kun maarittelen miehelleni ja kiehnaan sen kyljessä kiinni. Kyllä! tästä haavesta aion visusti pitää edelleen kiinni.
Siihen asti saan kuitenkin tyytyä Tinden heppaan ja käydä sitä hoitamassa ja ehkä vielä tämänvuoden puolella ratsastamassakin!

Mietittiin Tinden kanssa, että meistä voisi tulla hyviä lavastajia ja pohdittiin, että pitäisiköhän meidän oikeesti liittyä harrastajateatteriin.
Kaikkee mekin pohditaan keskenämme!
Tosin minulle on tässä elämässä monen monta kertaa sanottu, että mikset sää mee mihinkään harrastaja teatteriin, tai rupea näyttelijäksi. Nooh.. ei nyt vaan ole ollut sopivaa hetkeä sellaiseen, kun on tuo pienimuotoinen estraadi kammo! Selityksiä, selityksiä, aina vain selityksiä selityksen perään!
Syys miksi en! on varmasti siinä, että peruskoulussa jouduin näyttelemään joka vuosi joulunäytelmässä joulupukin muoria ja en todellakaan missään harrastajateatterissa haluaisi näytellä aina sitä yhtä ja samaa muoria!
Jotenkin vaan se onneton osa osui aina kohdalleni, koska kuulemma olin niin topakka typykkä ja sovin siihen rooliin niin mainiosti!


Hahah..

Nyt me kaksi aikuista naista testattiin vähän miten se lavastustouhu oikeesti voisi tapahtua!!

Tinde oli viskassut vanhan television romun ulos talosta. Ei kuitenkaan nostanut ikkunasta ulos, kuten meikäläisen nuoruudessa eräs tietokoneisiin hermostunut kaverini teki!

Siitä se hassu idea sitten lähti lentämään.


Me suorastaan rakennettiin kahden naisen hassu olkkari keskelle Tinden pihaa!!

Toinen mestari joutu kanssa testaamaan kuva kulmat ja katsomaan miltä se lavastus todellisuudessa näytti.
Hyvältähän se!


Kyllähän nyt jokainen huone vaatii kukkasiakin! Tinde oli iskenyt kanervia koriin ja hihkaisin sille, että puulaatikko nurin ja tuo kori koristamaan siihen päälle! Ei hullumpi idea!


Koko postauksen pointti olikin tämä!

Hyviä ystäviä tarvitaan maailmassa, ystävän kanssa puuhaillessa maailman murheetkin unohtuu hetkellisesti.
Me kaksi ollaan kyllä sellainen pari, että jos liikutaan jossakin niin meteliä ja naurun päräyksiä syntyy. 
Vesijumpassa käydään "kun keritään", sielläkään meitä ei pysty pitämään hiljaisena. 


Näitä hassun hauskoja lavasteita tehdessä Tinden mies naureskeli omien töidensä lomassa ja huusi meille, että näihin kuvauksiin hän ei kyllä osallistu!!
Ymmärrettävästä syystä!!

Kävin samalla kierroksella polle ruunaakin halailemassa ja taputtelemassa. On se vaan niin ihana!! Siis todella ihana ja kuin ihmisen mieli!


Polle parka loukkasi jalkansa ja oli muutaman viikon ratsastuskiellossa. Sai olla tarhassa ihan hissukseen. Pikku naula pirulainen löysi tiensä pollen kavioon ja siitä melkoinen show syntyikin. 
Tarhassa oli salakavalasti ollut naula ja tämä mun suur suosikki meni ja astui suoraan naulan päälle! Sen sitten jokainen tietää miten siinä käy!
Jotenkin tunnen kohtalotoveruutta tätä herraa kohtaan. Itsekin kerran astunut naulan päälle ja siitä syntynyt meteli ei ollutkaan mikään ihan pieni juttu! :O



Tästä lähti idea lentämään!

HAASTE!
Mä haastan O.Krimoun tähän haasteeseen. Krimoun blogiin pääset TÄSTÄ

Ohjeet!

1. Haasta yksi bloggaaja
2. Vietä päivä tai hetki ystävän kanssa, tehkää jotakin hassua ja kirjoita siitä pieni postaus blogiisi.

3. Haasteen tarkoitus on jakaa hyvää oloa ja muistuttaa ystävien tärkeydestä elämässä!

"aikuisten oikeasti"!
Me aikuisetkin voidaan joskus hassutella ja laittaa leikiksi.




KIVAA VIIKKOA KAIKILLE!!



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Metsästäjän eukko!

Miehet starttasivat lauantaina metsästyskauden alkuun hyvillä tuloksilla. Kolme kaatoa joista ensimmäinen tuli Miinan haukkuun ja mieheni tekemä kaato!

Mä niin hehkutin silmät kirkkaana tätä mieheni tekemää kaatoa, ja varsinkin sitä, että kaato tuli meidän Miinan haukusta. 
Pisteet siis Miinalle.
Tässä oikeastaan nähdään se miten tärkeää osa hirvikoirilla on metsästyksessä. Koirathan sen kovimman homman siellä tekevät.
Tulin niin hyvälle mielelle Miinan haukusta ja siitä, että aktiivinen koiran koulutus tuottaa hyvää tulosta. 
Oltiin jo epätoivossa antamassa Miinan suhteen periksi, mutta viikonloppuna tulikin se täydellinen käännekohta eteen.
Niin hienosti oli vienyt hirviä, haukkunut ja suoraan tuonut kohti metsästäjää, että ei tämän onnellisempi voi olla mieheni ja minä!

Onnellinen kaataja ja väsähtänyt koira!


Mitäs se vaimo tekee sitten miehen juostessa koiran kanssa hirvien perässä metsällä?
Vaivaa pullataikinaa tietenkin. Korvapuusteja ja muutama appelsiini tuorejuustolla täytetty bostonpulla syntyivät päivän aikana.



No entäpä sitten sunnuntai!
Sunnuntai aamuna miehet strattasivat uudelle kierrokselle.
Heräilin silmät ihan puoliummessa aamu seiskalta siihen, kun mies laittoi itseään ja koiria valmiiksi.
Koirat juoksivat eteisen ja makuuhuoneen väliä miehen perässä aivan villinä, eivät millään meinanneet pysyä karvoissaan.

Onneksi kerkisin ottamaan edes yhden kuvan meidän aktiivisista ja vauhdikkaista tapauksista.
Ullin ilme kertoo kuvassa jälleen sata sanaa. Korvat ihan luimussa ja selvästi jos osaisi puhua sanoisi, "ei kai taas", ota nyt se kuva jos olet ottamassa, ei voisi vähempää kiinnostaa tuo sun vekottimesi"!
Miinalla vain jahti mielessä ja sen huomaa kielestäkin, että lurpsis ja nama. 



Seuraavassa kuvassa pientä rekvisiittaa siitä miten ne koirat toimivat!
sininen viiva kartalla on Miina, Miinan viivasta huomaa sen, että on etsinyt jälkiä. Sininen suora viiva tarkoittaa, että Miina on ottanut haukun ja lähtenyt vauhdilla hirven perään.

Oranssi viiva on Ulli ja punainen viiva on Ullin haukkua! Katsoin ohjelmasta, että n.20 minuuttia Ulli ottanut haukkua jonka aikana on syntynyt punainen viiva. Kartan ylä-osassa näkyy Ulli 0 km/h ja tarkoittaa sitä, että Ulli sekä Miina ovat kummatkin jo kaadolla.

Hieno suoritus tytöiltä. Yhdessä siis haukkuneet ja juosseet perässä.

Lisäksi joukossa on vihreä viiva joka kuuluu Kiiskille. Kiiski on norjan harmaa hirvikoira ja mukana kolmantena koirana metsällä. Kiiski kuuluu eräälle toiselle metsästysseuran miehelle.
Kiiskistä voin sen verran kertoa, että on kokenut hirvijahti ja viikonlopulla oli myös ajanut hirviä. Kiiskillä oli tosi hienoa ja suoraa viivaa karttakuvassa ja sitä oli hieno päästä ensikertaa seuraamaan oman puhelimeni välityksellä. 

Ensimmäisenä vuotena Miinan ollessa hirviporukan mukana, Kiiski ja Miina ajoivat yhdessä hirviä. Eli koirat toimivat keskenäänkin ihan hienosti, mutta kaadon tullessa miesten pitää olla todella nopeasti paikalla sillä koirille tulee melkein aina eripuraa, hampaat ovat irvissä ja murinaa kuullaan. Eli kyseessä ihan luonnollinen ilmiö. Koirat käyvät läpi johtajuutta ja siitä kumman kaato on kysessä ja kumpi on oikeutettu olemaan kaadetun hiven vierellä. Se on jännä juttu kuunnella miehen tarinoita kaadolla olemisesta koirien kanssa. Tästäkin voimme siis todeta, että riistaviettiselle koiralle on kunnia asia saada pitää puoliaan omasta haukusta ja haukkuun kaadetusta saaliista. 
Koirien maailma on kovaa ja kovia kiistatilanteita tulee välillä kaadolla. Koirat tuleekin erottaa toistaan mahdollisimman pian kaadon tapahduttua jotta vältytään isommilta riidoilta. Ymmärrettäväähän se on, että metästyskoirat puolustavat omaa saalistaan. 

Täytyy myöntää, että kovia koiria nämä jämtit ja norjan harmaat hirvikoidat, mutta aivan ihania kasvatettavia ja perhe koiria samalla.  



Sunnuntaina miehen ollessa metsällä minä sitten otin omaa aikaa, lepäilin ja tein ruokaa!
Oltiin viikolla ostettu kaali kaappiin ja päädyin kaalilaatikon tekoon, sitä ei oltu pitkään aikaan syöty ja nyt teki ihan sairaasti mieleni.
Lisukkeeksi hyvää salaattia ja ruoka oli valmiina juuri siinä vaiheessa, kun nälkäinen metsämies saapui kotiin!


Kaalilaatikon kuvaa ette nyt saa nautittavaksi, mutta salaatin kuvan kerkisin kaiken kiireen keskellä nappaamaan.

Mielenkiintoinen viikonloppu takana, hienoja kaatoja, haukkuja, ruokaa ja oleilua. 

Vähän oli sellainen yksinäinen olo, kun mies koko viikonlopun mennä pauhasi koirien kanssa metsässä.

Miehelläni on kuitenkin vastuullinen homma tämän metsästyskauden kun on  hirvipäällikönä!



Oli koiratkin väsyneitä metästysreissujen jälkeen. Kyllä varmasti on uni ja lepo maistunut.


Seuraavaa jahtia odotellessa!!






Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...