maanantai 19. syyskuuta 2016

Syksyä vastaanottamaan!!

lukijani ovatkin varmaan huomanneet blogi hiljaisuuteni. 
Syksy sai aika harmaan alun meidän perheessä.
 Menetin jälleen yhden sedistäni pitkän sairauden uuvuttamana. 
Syyskuu alkoi siis surullisissa ja murheellisissa tunnelmissa. 
Vietimme yhden päivän hautajaisissa ja siinä jälleen tuli kerran mietittyä elämää ja sen tarkoitusta. 
Lohduttavinta asiassa on se, että setäni ei tarvitse enään kestää kovia kipuja ja hoitoja. Ikävä ei sammu varmasti milloinkaan. 

.....

Elämä kuitenkin jatkuu meillä täällä maanpäällä tallaavilla ja niin paljon on menoa taas ollut, että ei pahemmin ole kerinnyt tänne blogin puolelle laittamaan postauksia joten nyt paikataan se tilanne ja annetaan kuvien kertoa monta tarinaa!


Viimeiset pari viikko meillä tehtiin puinti hommia. Isäntä painoi pitkää päivää, ensin päivät töissä ja illat pellolla.
Tälläkertaa en mennyt puimurin kyytiin, viimevuotinen puinti seikkailu riitti kerrasta!


¨Ikuinen heppatyttö¨
Naapuristani löytyy tälläinen 10-vuotias ruunan komistus.
Tälle olen nyt käynyt kantamassa pariin kertaan omppuja meidän pihasta. Lisäksi tavoitteenani on nousta tämän hepan selkään 10-vuoden tauon jälkeen vielä syksyn aikana. Mahtaako olla enään ratsastus taidot tallessa?


Tiedättekö sen ihanan tunteen, kun saa upottaa sormet hevosen harjaan ja halailla, pusutella poskelle, taputella ja pitää hyvänä. Tämä on varmaan jokaisen heppatytön unelma. Kaikista suurin unelma olisi jos saisin ihan oman hepan meidän pihaan.
Kaikista ihaninta on se hepan haju vaatteissa, joka tuoksuu vielä pitkään nenässä vaatteidenkin pesun jälkeen.


Tämä yksilö on niin kiltti, ihana ettei rauhallisempaa ruunaa voi olla enään missään.
Mutta on tällä hepolla myös oma pääkin. Tykää kovasti syödä hupparistani ja takistani taskut, lisäksi applen puhelin olisi selvästi hyvää kamaa. ¨apple-omena, kuin omena¨ kunhan vain on maistuvaa ja hyvää.


Sen verran ollaan hepon kanssa tehty tuttavuutta, että olen päässyt kertaamaan miltä tuntuu seistä ihan vierellä ja harjailla karvaa. OIKEESTI NIIN TERAPEUTTISTA hommaa. 
Tätä mä olen niin odottanut, että ei jää viimeiseksi kerraksi. 
Innokas halailija tämä hepo onkin, kovasti tykkää meikäläisen suukoista ja halauksista. 


Viikonloppuisin ollaan oltu koiria liikuttamassa. Eilen olikin Ullin vuoro ppäästä valloilleen vapauteen.

Siellä se kukkulan kuningatar tähyilee näkysyikö hirviä missään.


Eilisellä metsätiellä tuli tunne kuin oltaisiin lappiin saavuttu. Tosin ihan kotikonnuilla ja nurkilla liikuttiin.



Auringon valo suoraan silmiin!




Ullin juostessa pitkin metsiä me miehen kanssa päädyimme poimimaan puolukoita ja niitähän riitti!




Kukkulan kuningatar kyttäilee, että mitäs täällä oikein tapahtuu. Siinä se meidän ympärillä pyöri ja pyrähteli. 
Juoksenteli kuin villikoira ympäriinsä.


Pieni halituokio vara iskän kanssa ja taas menoksi.



Juomatauko ja homma jatkuu.
Mies seurasi puhelimesta, kun Ulli viimeinkin päätti lähteä vähän kauemmaksi juoksentelemaan. 
Minä keskittyneesti, niin keskittyneesti, että en kuullut miehen juttelevan meikäläiselle. Kunnes pelästyin, kun huusi, että kuuleksää yhtään mitään?
Silloin kun poimin puolukoita niin olen ihan omissa ajatuksissani ja en todellakaan kuule mitä ympärillä tapahtuu.
Joko mulla sitten on todellakin kuulo huonontunut tai olen oikeasti niin ajatuksissani, että en KUULE!!
Melkoista terapiaa mielelle metsässä liikkuminen ja puolukoiden poimiminen.




Vanhoja hirven ja peuran jälkiä löytyi vaikka kuinka monet. Harmi ettei ollut ihan tuoreita, olisi Ullikin päässyt hajujäljille ja saattanut jopa löytää niitä  hirviä liikkumasta.

Nämä jäljet ovat hirven..


Ihan havainnollistamiseksi nappasin kuvan hirven sorkan jäljestä kumisaapas rinnallaan. 
Aikamoisen kokoinen otus on talsinut tuosta kohtaa. 
Voisin melkein olettaa sonnin olleen liikenteessä! 


Pikkuhiljalleen alan oppimaan metsäneläinten jälkien tunnistuksen miehen avulla.

Tälläinen postaus teille luettavaksi tälläkertaa!

Hyvää alkanutta viikko kaikille.





6 kommenttia:

  1. Otan osaa setäsi johdosta!
    On kyllä nyt ollut kelit kohdallaan, ihanaa päästä metsään marjaan ja sieneen.
    Kivaa syksyn jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kelit olivat hienoja kuvien otto vaiheessa. Toivottavasti vielä jatkuisivat hetken aikaa. :)
      Samoin sinne.

      Poista
  2. Osanotto suruusi. Ikävä on onneksi muistoja myös.
    Kattelin kun ajeteltiin, niin paljon oli meillä päin jo puitu.
    Meillä itsellä ei ole puitavaa, vaikka maaseudulla asutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Puinti hommat ovat onneksi ohitse, mutta nyt sitten alkoi metsästyskausi ja siitä seuraava vaihe onkin sitten meillä kyntöhommien aloitus. :O

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos.
      Tämä humma on kyllä niin ihana ja kiltti.

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...