sunnuntai 21. elokuuta 2016

Koirat vapauteen!!

Eilistä päivää oli meillä odotettu kuin kuuta nousevaa. Eilen alkoi sorsatus kausi ja se tarkoittaa myös koirien pääsyä vapauteen.
Meillä tosin tuota sorsastusta todella nihkeästi harrastetaan.

Mies on edelleenkin hirvestys miehiä.
Tosin hirvimetsän alkuun saadaan vielä odottaa yli kuukausi pitkälti.
Mutta koirien koulutuksen aloitin jo eilen.


Mies ja nuorin sälli lähtivät hämeenkyröön harjoituspeliin ja minä starttasin Ullin kanssa metsälle.
Koirien vapaus koitti ja samaan aikaan myös jääkausikin startattiin käyntiin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.



Se pakollinen metsäselfie joka näkyikin instagramin puolella.


Miten se sanonta menikään?
Jos paljon pihlajanmarjoja puussa niin luntakin on luvassa talvella.



Väsynyt, märkä Ulli etsintä lenkiltään.
Hyvin näytti menevän, mutta vielä tarvitaan paljon treeniä ennen varsinaisen hirvikauden aloitusta.


Tänään päästettiin kummatkin tytöt liinkenteeseen.
Miina otti lennosta lähdön, mutta Ullilla kesti vähän hokata, että mistä nyt oikein tuulee.
Ihmekö tuo, kun kiinnipito aika on niinkin pitkä. Oli varmaan ihmeissään, kun pääsi toisenakin päivänä heti perään juoksemaan vapaana. 




Hyvää liikuntaa itsellekin, kun vähän kävelee koiran perässä ja laittaa sen menemään toisen luokse.


Kyllä siellä sonnin perässä jäljestä päätelleen mentiin 15.1 km päivän aikana. Hyvä aloitus treeni ajalle.


Nyt voin nauttia koirien kanssa kulkemisesta metsällä, kun isäntä osti lisenssit meikäläisenkin puhelimeen niin näkyy kummankin koirien jäljet. 
Vähän helpompi löytää jäjille, eikä aina tarvitse soittaa miehelle, että kerro missä ne mene!!



Melkoisen märkiä kavereita tuli retkeltään...


Koirat saatuamme takaisin autoon, mies tahtoi käydä tarkistamassa miltä viljapellolla näyttä. Puinti kausikin on alkamaisillaan. Tosin inhottaa, kun sataa, sataa ja sataa.


Metsälenkkien jälkeen vielä saatiin päähämme, että lähdetään kolmistaan: minä, mies ja Joel ampuma harjoituksiin majalle.
Joel ampui 5 laukausta paikallaan olevaan maalitauluun ja 5 laukausta liikkuvaan maaliin. Hyvin Joel ainakin käsittelee piekkaria ja hyvä metsästypoika tästäkin vielä kehkeytyy.



Vaihdettiin vuoroja ja kokeilin ensin piekkarilla maalitauluun. No meni vähän syteen koko homma. Piekkarissa, kun ei ole kiikaria niin tähtäykset voivat mennä ihan minne vain.


Mies on montakertaa sanonut, että haluuks tulla kokeileen hirvikiväärillä ampumista. Olen vältellyt sitä pitkään ja sanonut aina, että ei ole mun juttu.
Nyt sain viimein sen kimmokkeen kokeilla miltä tuntuu pamauttaa tauluun hirvikiväärillä. Jestas ensin hikosi kädet jännityksestä ja ensimmäisen kerran liipasimen painamisen jälkeen totesin, että ja vedetääs sitten liipasinta vielä toiset 8 kertaa. Ei pikkupirulainen potkaissutkaan niin lujaa kuin olin pelännyt. Sen verran oudoksesta potkasi, että voipi huomenna olla joko leuka reuna mustana tai toinen lapa.

Mutta kattokaas mitkä tulokset pamauttelin menemään!!!


Piekkarilla kokeilin elämäni ensimmäisen kerran ampua liikkuvaa taulua ja ammuin sitten niistä viidestä yhden suoraan kymppiin.


Lopuksi pieniä kevennys kuvia, ettei ihan mene ampumiseksi.


Kävellessä koirien perässä ja tulee napsittua kaikenlaisia kuvia. Syödä voi suoraan luonnon antimia. Puolukoita tuntuu tulevan todella paljon, mustikkaakin löytyy vielä paikoittain.


Taas kerran! Mitäs sulle tulee allaolevasta kuvasta mieleen?
No mä näen siinä kivikilpparin.
"mielikuvitus liikkeelle"!


Luontopolkua ...parhaimmillaan



Välillä vähän ylöspäinkin!



Kanervat ovat näin syksystä kauneimmillaan.





Vähän vielä pihlajanmarjoja.


Lopuksi ukkokulta käväsee tarkastamassa mitä sinne tauluun oikein on ammuttu!! :)


Sellainen elokuun aloitus meillä.

Mitäs teidän viikonloppuun on kuulunut?






sunnuntai 7. elokuuta 2016

Heilutus heinäkuulle!!

Niin loppui Heinäkuu, mutta kesää on vielä jäljellä jonkin verran.
Ilmat tosin muuttuivat heti elokuun puolelle päästyä syksyisemmäksi. 
Mikähän siinä onkin, että elokuun saapuessa tuntuu kuin oltaisiin jo pidemälläkin syksyssä?

Meidän perhe vietti heinäkuun viimeisen lauantain häissä, ei niin missään myymälöissä vaan pienissä häissä.
Ei nämä häät tosin mitkään pienet olleet, vieraita oli ihan kunnioitettava määrä.

Sain otetuksi häistä ja niiden jälkitunnelmista muutamat kuvat.
Kuvia otin toki paljon, mutta toisaalta aivan liian vähän. Ensin olin niin innokas lähtemään häihin kamera laukussa, mutta jokseenkin se meikäläisen kuvaaminen taas tyssäs kuin seinään. Suurin osa ajasta meni seuratessa juhlan etenemistä, kuunnellessa puheita jne.. eli kuvaaminen vain unohtui.

Hanna & Jesse
30.07.2016

(hää-lahja idea näkyy toisessa blogissani)
Paina TÄSTÄ niin pääset näkemään lahjan esittelyn.


Olisin niin tahtonut ottaa muutaman lähikuvan hääparista aitan eudtalla, mutta auringon valo häiki paria niin pahasti, että kuvaajat siirsivät kuvattavat aivan toisaalle auringon edestä.


Hääpaikkana toimi Jämijärven korvenhovi.
Suosittelen. 
Ruoka oli hyvää.


Kyseessä on ilmeisemminkin vanha heinävintti tai navetan ylinen. 
Juhlatilasta saa varmasti jokainen juhlia muokattua omansa näköisen.


Rouva ja Herra kateissa, kuten aina meikäläisen riehuessa kameran kanssa.


Isäntä paremminkin villiintyi kuvamaan, mutta kuvasi vähän väärää paria. 
Saatiin jälleen tälläinen äiti-poika kuva mustoksi.


Näissäkin juhlissa oli koristeltu lasipurkkeja ja laitettu luonnokukkia, auringonkukkia ja päivänkakkaroita purnukoihin.

Mä niin rakastan näitä lasipurkki koristeluja edelleen.


Ruokaa, kahvia- ja kakkua odotellessa on kiva ottaa tuijotus kilpailua. Mehän ollaan Joelin kanssa siinä ihan hakoja!


Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kotiin palattessa, saatiin nauttia kauniista suviyön huuruisesta maisemasta. 



Kotiin päästyämme pyysin isännän ottamaan muutamia kuvia. 
Ei sitä montaa kertaa kesäsää näe meidän junnuja ja perhettä juhlavaatteet päällä joten tilanne pitää hyödyntää.


Toinen ainakin suostuu halaamaan ...
ja ilmeilemään...
  

Kuvaaja vaihtui...
ja mies otti tilanteesta kiinni!!


Se mikä meitä alkoi huvittamaan kesken kuvauksen niin johtuu linssin takana ja sen vieressä seisovista kahdesta tyypistä, jotka heittivät jälleen omaa hauskaa nähdessään äidin ja isin pusuttelevan.


Heipati hei heinäkuu
Tervetuloa elokuu...

Sellainen juhlakesä meillä oli tänäkesänä.
Nyt siirrytään loppuloman viettoon. Mies palaa töihin huomenna, mutta me poikien kanssa vielä muutama päivä touhutaan omia juttujamme...

Lopuksi!!!

Poiketkaapas Valkean Harson facesivutolle, siellä mm: myynnissä tekemiäni kortteja. 

Paina TÄSTÄ  niin pääset sivustolle.