sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Rippijuhlat!

Vietimme sunnuntaina 19.6.2016 esikoisemme rippijuhlia.
Pari viikkoa ennen virallista juhlapäivää olin täysissä tunnelmissa ja leivoin kakkupohjia lujaa pakkaseen odottamaan. 
Juhlaviikolla tulisi olemaan niin paljon muuta tekemistä, että kakkupohjien leipomisesta oli turha haaveilla siinä vaiheessa.

Täytyy jälkeenpäin myöntää, että kova hommaa on juhlien järjestämisestä. 
Mutta koko juhlapäivä palkittiin hyvällä ruualla, iloisella ilmapiirillä ja tosi komealla nuorella miehellä.

Kirkossa istuessani havahduin ensikertaa siihen, että todellakin poikani seisoo samalla alttarilla jossa itsekin seisoin 13-vuotta sitten. Tuo samainen kirkkoherra konfirmoitti minut aikuisrippikoulussa. Olin ainoa aikuinen joka suoritti meidän kunnassa aikuisrippikoulun. 
Nyt tämä sama kirkkoherra konfirmoitti myös poikamme. Siinä katsellessani tuota nuorta kansaa joka asteli reippaan ja rohkean oloisena alttarille, mietin samaa asiaa josta keskustelin kirkkoherran kanssa poikani aloittaessa rippikoulun. Samainen kirkkoherra on kastanut aikanaan suurimman osan tästä konfirmaatio porukasta. 

15-vuotta sitten en tiennyt mitä elämä toisi mukanaan. Kaikki oli vielä perheessämme täysin auki. Ainoa asia mitä meille suotiin oli pienen pojan syntymä ja sitä ihmettä katselimme silmät suurina. Se maailma oli jotakin niin ihmeellistä, kaunista ja viatonta. 
Aluksi elettiin kahden ihmisen elämää, mutta vain pinen ponnistuksen jälkeen meitä olikin kolme. Sana perhe ja oma lapsi oli aivan uusi käsite elämässäni.
Pieni lapsi toi uudenlaista vastuuta elämääni, mutta se tuntui hyvältä, niin hyvältä, että meinasin haljeta onnesta. 
Olimme yhdessä mieheni kanssa toivoneet poikaa ja sen meille haikara toikin tullessan.


Katsellessani tätä vauva kuvaa, kaipaan sitä juuri vastasyntyneen pienen vauvan tuhinaa omassa kehdossaan, sitä vauvan tuoksua joka valtaa koko talon.
15-vuotta myöhemmin katsellessani seuraavaa kuvaa totean, miten kiitollisia saammekaan olla näistä vuosista.
Toivottavasti saamme vielä lisää vuosia ja katsella lastemme kehitystä eteenpäin.


Ne pakolliset kukka kuvat, ja tietenkin päivän tärkein!! Riparitodistuksen saaminen.


Ylpeät vanhemmat, vähän vain väsymys painaa päälle, kun edellisenä päivänä veivattiin isoa hirvenlihakeittoa, täytettiin kakkuja, ja osa jengistä pisti pihaa kuntoon ja teki muita valmisteluja.


Ilman luotto ystävääni Jaanaa ei olisi keittiö homma pyörinyt. Mutta kiittää saamme kaikki muitakin jotka osallistuivat Juhon juhlien valmisteluun.
Jaanan kanssa me touhutetaan keittiöhommissa meidän kyläyhdistyksellä, sekä johtokunnassa joten ei taida olla meidän perheissä viimeiset juhlat joissa järjestellään ja kahvitetaan sakkia.


Ja niin viimeisen päälle mietin, että jos taivaalta rysähtää sellainen kunnon rankkasade juhlien kunniaksi niin meillehän laitetaan juhlateltta pystyyn. Vuokrasin sen kylä-yhdistykseltä. Onneksi meidän kyllällä on tuollainen jätti teltta vuokrattavana niin saa sateen suojaa tarvittaessa.

Meinasi vähän juhla-aamuna tulla pienet paineet. Oltiin laitettu kaikki niin siistin kauniiseen kuntoon, mitä tekeekään meidän kissat?? No .. menevät kävelemään pöydille ja osissa pöytäliinoista oli likaisia tassun jälkiä. Onneksi anoppi pelasti tilanteen ja pöytien päälle vedettiin vielä valkoiset lakanat. 
"ehkä olisi kandennut laittaa kummatkin päädyt kiinni"!

Tästä taas viisastuttiin...



Sillä välin, kun olin akkalauman kesken tekemässä ruokia monkkarilla  niin anoppi oli pyörinyt pyöremyrskyn lailla pihassa ja tuonut ison kasan kukkasia maitotonkkiin. 



Samoin niitä kukkia oli ilmestynyt myös lasipurkkeihin teltan pöytiin, minä vielä lopuksi pyöräytin juuttinarua purkkien ympärille ja asetelmat olivat valmiit.


Pyysin kakkujen koristelussa ja pursotuksessa apuun luotto ystävääni  Päiviä. Päivi on aikanaan opiskellut kondittoriksi joten hän oli juuri sopiva tekemään kakkujen koristelut.
Näistä kaikista kakuista tuli niin mahtavia, että niitä ei olisi millään raaskinnut edes leikata rikki.


Kakut koristeltiin kaikki vähän eritavalla.


Juho valitsi itse ruusujen ja rakeiden värit itse. Lisäksi ostin vielä muutaman ylimääräisen ja kaikki meni kuin kuumille kiville.


Tämä alimmainen ja toinen kakku jäivät kokonaisiksi joten toisen niistä laitoin pakastimeen ja syötiin juhannusviikolla meidän ystävä perheen kanssa.

Tämä alimmaisen kakun lahjoitin kunnan valtuuston kokoukseen joka pidettiin heti suraavana päivänä Juhon rippijuhlista meidän kyläyhdistyksen tiloissa. 


Koska ehdoton luottokuvaajamme ei ole vielä saanut toimitettua meille kaikkia kuvia Juhon rippijuhlista niin ette myöskään nyt valitettavasti näe pääkakkua, jonka Juho aloitti.

Laitan kyllä vielä lisäkuvia jossakin vaiheessa, kun saadaan kaikki kuvat koolle. 

Koska olen niin jäljessä tästä postausksesta niin toivottavasti nämä kuvat ja tekstit kertovat 100 sanaa?

Haluan kiittää kaikki mukana olleita juhlavieraita teitte Juhon päivästä kivan ja ikimuistoisen. 
Ihanaa oli tavata kaikki sukulaisia ja varsinkin eritoteen yhtä joka oli maha-asukkina mukana juhlissa.

ISOT KIITOKSET!!

Taina (pikkusiskolleni, jota ilman ei keitto ainekset olisi kuoriutuneet keitoksi.
Tero joka oli mieheni apuna.
Päivi joka lensi apuun koristelemaan kakkuja!
Katja joka puuhasi niin meidän pihassa kuin, ruokien teossa, ja juhlapäivänä keittiöllä.
Katariina joka oli pikku apu kokkina kakkupohjien leivonnassa.
Jaana aina niin iloinen ja auttavainen joka riensi ventovieraiden ihmisten keskelle kahvittamaan ja ruokkimaan.
Kirsi joka tublasi avullaan meitä. 

Iso kiitos Anopille joka leipoi jälleen maittavat: herrasväen leivät, raparperi manteli leivokset, sekä paljon, paljon muutakin.

Sekä iso kiitos rakkaalle siipalleni joka kesti hienosti "pikkuiset" stressipaineeni.

KIITOS KAIKILLE.

Yhteispelillä se homma hoituu!


Lopuksi ne konfirmatio tilaisuuden hauskimmat jutut!

"kirkko herra kertoi puheessan, että selfiet ovat nykyään muotia ja niitä otetaan ihan jokapaikassa, joten mitäs jos ottaisimme sellaisen ripariselfien yhdessä koko porukalla".

Niin koko rippijengi meni yhteen kasaan kirkon edessä ja yksi isosista nappasi kuvan selfie tikulla. :)
Olettekos nähneet moista tapahtuvan ennemmin kirkossa?

Tämän seuraavan kappaleen tahdissa on hyvä lopettaa tämä postaus ja viikko.

Jokaiselle riparilapselle varmasti tuttu kappale "Rauhan ruhtinas".
Tämän kappaleen olivat harjoitelleet 2016 konfirmatio ryhmä. 
Meidän Juhon lempi kappale ja kertoi, että kaikista paras kappale jota lauloivat koko konfirmatio aikana ja kaikki oppivat laulun kerrasta. 



Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!






2 kommenttia:

  1. Onnea Juholle ripille pääsyn johdosta. Komealta poika. Mikä siinä on, että nuo pojat ja miehet näyttävät aina niin hyviltä puvut päällä?
    On sulla kyllä aivan ihana anoppi <3

    VastaaPoista
  2. Upeita kakkuja! Onnea sinne ripille pääsystä. Kyllä ne lapsoset kasvaa äkkiä isoiksi!

    VastaaPoista