torstai 28. heinäkuuta 2016

Juhlia, juhlia, mökkeilyä siitä meidän kesä on tehty!

Meillä touhua ja tohinaa on riittänyt koko heinäkuun edestä. 
Olen aikaisemmissa postauksissa kirjoittanutkin, että heinäkuu on meille juhlinta aikaa.

Kesä on juhlien parasta aikaa, joten ei kannata valittaa! Kerrankin, kun päästään juhlimaan niin juhlitaan sitten oikein kunnolla.

Pari viikkoa sitten oltiin hirviporukan kanssa laavulla paistelemassa hirvenlihoja. Nautitiin hyvästä ruuasta, mukavista jutuista ja todella hauskasesta seurasta.
Olin ihan likeissä, kun sain ensimmäisen kerran elämässäni puhua englantia ihan alkuperäisen amerikkalaisen kanssa. Tuli sellainen oikein mahtava fiilis ja tunne, että ehkä jonakin päivänä pääsen vielä ulkomaille ja voin puhua englantia ihan koko matkan ajan.
"hauskinta tässä oli se, että sanoin tälle herralle englannin kieleni olevan tosi huonoa! Mutta mitä sanookaan siihen tämä herra? Englantini oli kuulemma tosi hyvää ja hyvin ymmärrettävää"! :O
Humoristisesti totesinkin hänelle, että taidan puhua paljon parempaa englantia kuin suomea!


Laavuilta osui perjantai illalle ja seuraavana aamuna olikin aikainen herätys! Oli kesän odotetuin juhlapäivä!!
Anoppi siskoineen päätti keväällä, että tänäkesänä pidetään serkkujuhlat. Miten sattuikin, että päättivät nekin pitää heinäkuussa?
Aamulla reippaasti ylös sängystä ja valmistautumaan hommiin. Minä ja Jaana päästiin jälleen kyläyhdistyksen tiloihin touhuamaan keittiölle. Mieheni toimi kolmantena apulaisena ja tohinaa riitti pitkin päivää.
Voin kertoa, että olin minä meinaan pikkuisen poikki päivän töistä ja jalat aivan turvoksissa. Jaanan kanssa todettiinkin, että taidetaan laittaa yhdessä pitopalvelu pystyyn ja perään naurettiin, että meistä ei siihen hommaan taida olla.


Tässä kohtaa juhlia olin jo aivan väsynyt ja poikki, meikit olivat kadonneet naamasta kokonaan hikiveden ne viedessään mukanaan.

Vähän vakavoiduttiin aika totiseksi pariksi, kun miehen sedät päättivät pitää meille puheen.
Puhe koski tätä tilakokonaisuutta jossa asumme, johon teimme sukupolven vaihdoksen 3-vuotta sitten.
Miehen setä joka asuu thaimassa oli poikansa avustuksella koonnut meille kahdeksasta sukupolvesta koostuvan taulun muistoksi. Se taulu oli niin mahtava lahja meille ja kunnianosoitus tätä tilaa ja miehen sukua kohtaan, että ei siinä voinut kuin vakavoitua aivan totiseksi.
Muistuttivat meitä vielä siitä kuinka onnellisia ovat siitä, että olemme lähteneet tilaa jatkamaan ja toivovat meidän pojista jomman kumman jatkavan meidän jälkeemme tilaa eteenpäin. Laskettiin siinä sitten, että meidän pojista jompikumpi onkin yhdeksännen sukupolven isäntiä.
Vaihtoon on vielä pitkä matka ja maailma muuttuu, joten sitä ei kannata vielä miettiä. Olisihan se kuitenkin hienoa jos saataisiin pojista jompikumpi jatkamaan. 
Mitä enemmän serkkujuhlissa kuunteli puheita ja esitelmiä suvun historiasta sitä enemmän tuli olo, että vielä tänäkin päivänä jotkut suvut kunnioittavat suuuresti sukuaan ja esi-isiään. Hienoa on ollut se, että miehen setä on koonnut sukukirjaa, tehnyt tutkimusta meidänkin polvien tietoisuuteen.

Valitettavasti taulua en laita blogiini näytille, koska haluamme pitää tietynlaisen tietosuojan ja muutoinkin sukulaiset eivät halua kuvia, nimiää julkisuuteen. 
Kunnioitamme siis tätä jatkossakin.


Sukujulista seuraavalla viikolla jatkettiin metsästys majalle savusanottelemaan. Miehet saunoivat ja minä leikin poikien ja koirien kanssa.
Itse en mennyt savusaunaan, mutta tänään sekin asia korjaantuu, kun on uusinta saunonta päivä ja tulee porukkaa vähän enemmän koolle. 
Katsotaan sitten miten tänä iltanan silmät kirvelevät savusaunan savusta.


Viime viikonloppu menikin mökkitunnelmissa, sekä 4 ja 0 juhlissa.
Miehen siskon tyttö täytti 4-vuotta ja sisko itse 40-vuotta. Miten onkaan sattunut, että heidänkin perheessään äidillä ja tyttärellä on samalla kuulla syntymäpäivät.
Ensin puhallettiin nelos kynttilä sammuksiin...


Nelosen perään lisättiin 0 ja pääsivät äiti ja tytär kummatkin puhaltamaan yhtäaikaa kynttilöitä.


UUUPPSSSSS...
Nyt ei tainnut mennä ihan oikean kaavan mukaan!
Vaihtoehtona oli pihviä ja makkaraa grillaten, minä päätin napata sen kaikista "kevyimmän vaihtoehdon", nakin sämpylän välissä.
ELI EI NÄIN!!
Mutta sinne se upposi suuhun ja tämän jälkeen jälleen itsetunto soimasi ja mietin, että pitäisiköhän siirtyä ottamaan omat kevyet eväät mukaan juhliin?


Auringonlasku oli mitä mahtavin juhlaporukalle.


Laituria pitkin oli vähän mielenkiintoista kävellä, kun se kallisteli puolelta toiselle ja välillä mietin, että kohta varmaan koko laituri lähtee liikenteeseen ja kellutaan vesillä laiturin päällä.


Katan kanssa me keksitään aina tekemistä oli se paikka sitten mikä tahansa. Kamera laulamaan ja mitä hulluimpia kuvia tuli otetuksi. Laitetaan nyt kuitenkin nämä vähän rauhallisemmat kuvat näytille.


Tämä akka menetti talviturkkinsa viimeinkin! "johan oli aikakin"!
Saunottiin, uitiin, syötiin ja naurettiin.
Vauhdikkaat ja hauskaset synttäri vietettiin.


Pusi pusi, pieni hellyys kompleksi iski kesken juhlien.


Päätin kuvailla sitä ja vähän tätä. Aurinkolasinikin ja jotenkin niin hauskanen kuva tämäkin.


Illan mittaan päästiin vähän kalastelemaankin. 
Kälyn tyttären sanoja lainaten "jos se kala ei nyt nappaa niin lähden uiden hakemaan sen sieltä järvestä"! Meillä kahdella ei vain sitten ei niin millään natsannut kalaonni tälläkertaa.


Ilmeisesti kata oli nappaillut kuvia kamerallani!!


Perjantai meni synttärijuhlissa ja siitä jatkettiin sitten meidän mökille matkaa. Onneksi mökkien välillä ei ollut kuin 10 km matkaa, joten vielä lauantainakin poikettiin siellä.
Aamuheräämisiä lauantai aamuna mökillä. 
Pojat päättivät pelata risti-nollaa tabletilla.


Miinakin pääsi pitkästä aikaa mökkireissulle mukaan ja oli sillä siellä hauskaa. kaiveli luita piiloon melkein koko viikonlopun ja leikki pallolla. Uimaan ei kyllä rohjennut, mutta en minäkään tuohon järveen menisi, sen verran on mutainen ja kivinen pohja.
Ilma oli todella painostava ja hapeton lauantaina ja sunnuntaina. Se haittasi omaa oloani ja pilasi vähän tunnelman. Ihan kuin olisi happi loppunut kokonaan ilmasta.


Sorsa perhe polskutteli ihan meidän rannassa ja yritin sitä kuvailla, mutta ei oikein onnistunut perus objektiivilla.


Kävästiin tuurissa ja mitä sieltä löytyi! No ainakin tämä jättiläis juhlakenkä ja yksi polttari porukka kieppumassa ympäri kauppaa. 
Väkee oli niin paljon, että hermot meinasivat mennä ihan totaalisesti, lisäksi parkkipaikan etsinnässä meni aikaa. 
Ei kannata mennä lauantaina ja varsinkaan heinäkuussa, jos tahtoo saada parkkipaikan ja päästä kassojen läpi tavaroineen suhta nopeasti.

Joka kesä me kuitenkin sinne painamme kaasu pohjassa aina heinäkuussa ja sama valitus joka kerta. 
Nyt oli aika hyviäkin tarjouksia joten suosittelen käymään tsekkaamassa.


VIRTAIN PERINNE KYLÄ!!
Sunnuntaina isäni halusi tarjota meille ateriat jossakin, mutta missä? Paikkaa mietittiin hetken aikaa, että minne mentäisiin syömään. 
Valittiin Virtain perinne kylä. 
Kotiruokaa mahan täydeltä, ja hieno paikka. Näkemisen arvoinen joten suosittelen siihen suuntaan meneville.
Ollaan moneen kertaan ajettu ohitse, mutta nyt pääsin ensimmäisen kerran katselemaan ihan oikein livenä paikkaa.

Pappila

Kuvakulmia perinne kylän taloista. 
Ja minuahan tämä kiehtoi ihan valtavasti, kun vanhoista historiallisesta rakennuskulttuurista oli kyse.


Mikon talossa ruokailtiin tälläkertaa!




Sotaveteraanien museohuoneessa poikettiin.
Paljon on kädentaitajille nähtävää, joten suosittelen.


Tästä rakennuksesta tuli ihan meidän oma talo mieleen niin pakkohan siitä kuva oli napata. 
Niin söpö vanhoineen kuisteineen.


Vanhan-ajan perinteinen puinen tuulimylly. Tätä olisin katsellut vaikka kuinka kauan ja ihaillut.


Sepän paja on aina tarkastettava, jos sellainen osuu kohdalle.


Puinen possu seistä jökötti vanhan pajan pihassa.


JIPPIII..
Kerran hevostyttö on aina hevostyttö. Minä löysin viimeinkin kaverini sepän pajan takaa.
Voi niin teki mieleni mennä ja hypätä selkään.
Miten kaipaankin hevosen selkään monien vuosien tauon jälkeen.
Yritin kovasti jutella kavereille, mutta eipä niistä oikein mitään ironnut,  kyselin mitäs kuuluu ja ketäs olette, mutta en saanut haluamaani vastausta.
Heppa parat varmaan mietti, että mikähän toikin akka on olevinaan, tulis tänne aidan toiselle puolen, tai tarjoisi edes heinää niin voisi keskustelu alkaakin. 
Miettivät varmaan, että eikö tuo akka tajua, että jos tullaan lähemmäs aitaa niin saadaan sellainen tälli, että keskustelut on aika vähissä.

hmph... päätin siis jatkaa matkaani.




Näihin aittoihin päättyi perinne kylä retkeni.
Paljon olisi ollut vielä kuvattavaa ja tie jatkui ja jatkui eteenpäin, mutta puhti ja kunto loppui kesken.


Sellainen jättipostaus tällä erää!
Toivottavasti sulla oli hauskaa jälleen matkassani?

Kivaa viikonloppua.

Meillä jatkuu viikonlopulla edelleen juhlatunnelma ja tälläkertaa juhlitaan häitä!!

Moikka ja hei paltaa taas....




keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Heinäkuu juhlien juhlaa!

Miten onkin, että meidän perheen juhlaopäivistä suurin osa osuu heinäkuulle.

Viime viikonlopulla oltiin käymässä Turussa miehen siskon luona kylässä.
Lisäksi samainen päivä oli meidän Joelin syntymäpäivä.

Se pakollinen selfie meno matkalla.


Päästiin me kerrankin samaan kuvaan, pakollisen (me) selfien tyyliin.


Miehen siskon luona grillailtiin ja nautittiin oikein herkku ateriat.



Ruokailun ja kahffeen jälkeen lähdettiinkin ajelemaan takaisin kotiin päin. Aluksi oli tarkoitus jäädä yö-kylään, mutta päätettiinkin sitten ajaa takaisin omaan petiin nukkumaan. 

Alkuviikosta sitten juhlittiinkin Joelin syntymäpäivä, virallinen syntymäpäivä olikin Turun reissun päivänä.


Juhon rippijuhlien järjestämisestä jäi niin paljon jäljelle kermoja, mansikkamouse jauhetta, sekä vanilijamousse jauhetta joten päätin tehdä niistä kakkuja oikein urakalla.


Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Omasta maasta on tullut jonkin verran mansikkasatoa, joten niitä nyt sitten hyödynsin kakkujen teossa.


Eilen olikin vuorostaan meidän 13-vuotis hääpäivä ja sain kuin sainkin mieheltä odottamani sydämen muotoisen geisha laatikon. Tämän yleensä mies mulle kiikutta vuosittain hää-päivänämme.




Ja kappas tänään sitten vuorostaan on mieheni syntymäpäivä ja Joelin nimipäivä!
Sen kunniaksi piti vähän vielä lisää vääntää täytekakkuja.


 Oman maan mansikoista edelleen tehty!


Anoppi toi meille tänään punaisen ruusukimpun, miehen synttäri päiväksi ja osa ruuista oli kuulemma eilistä hää-päivääkin vasten.
Muksut saivat karkkipussit!



Kuten huomaatte laihdutus juttuihin on vähän vaikeaa päästä kiinni näin kesä aikaan. Mutta olen silti muuttanut joitakin pieniä asioita ruokavaliossani ja pienistä asioistahan siinä laihdutuksessa lähdetäänkin liikenteeseen. 

Kyllä täältä vielä kilot tippuu, kun päästään kunnolla vauhtiin ja otan itseäni niskasta kiinni. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin kiva lopettaa tämä postaus!





keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Jatkoa rippijuhlille!

Rippijuhlat tulee nyt kahtena postauksena. 
Ensimmäisestä postauksesta jäi uupumaan paljon hauskoja kuvia. Sain kuvat viimeinkin meidän Luottokuvaajalta eli mieheni serkulta Rikulta.


Nyt saatte herkutella mukana sillä puuttuvalla kakkukuvalla. 
Pääkakku jota Juho juurikin kuvassa leikkaa värjättiin marmoriointi tavalla sinisellä elintarvike värillä. Kakun koristelijana edelleen samainen kuin kaikissa muissakin juhlapäivän kakuissa.





Päivänsankari nappasi kunnon palan odotettua lempikakkua, joka titenkin on mansikka kakku!


Meidän kiljusen herrasväki plus siskoni miehensä kanssa.


Juho ja isäni.


Näitä ns. teinejä on todella vaikea saada samaan kuvaan äitinsä kanssa. 


Ja aina se ei mene kaikkien kuvausoppien mukaan, kun toinen meinaa karata kesken ja pudota alustalta ennen kuvan napsautusta. 



Eikä ole helppoa isälläkään, kun yrittää pitää perheen pidemmän miehen tittelistä lujasti kiinni. Voin vain todeta, että ihan pian mies joutuu siitä luopumaan väkisinkin, kun Juho mennä vipeltää täysillä pituudella ohitse.
Juholle on povattu kunnon miehen mittaa kaiken kaikkiaan 180 cm. Tuossakin pituudessa jo äitinkin tuntee itsensä täysin kääpiöksi!


Se virallinen perhe kuva kunnes huomaan kuvasta puutuvan jotakin.
Rupean huutelemaan, että missä meidän pikkumies on?


Sieltähän se pikkumieskin saatiin kuvaan!
No nyt kelpaa, kolme komeaa miestä ja yksi leveä emäntä! :O



Mitäs nyt tapahtuu?
No saatiinhan me se Rikukin kuvaan meidän kanssa. 
Kuvassa siis mieheni serkku, joka toimi meidän luottokuvaajana. 


Onkohan tässä jotkut rivitanssi harjoitukset aluillaan..
Mieheni, Juho, Jesse, Joel ja Pekka.


Kaveri, perhe,  ystävä kuvaa.
Mietin tätä kuvaa katsellessani, että jos olisi itselläni 8-lasta niin kuinkahan monet rippijuhlat, yo-juhlat ym.. meidän talossa juhlittaisiin?
Kuvassa meidän veljekset, Poikien serkut Kata ja Jesse, Ystäväni lapset Pekka ja Anni, sekä toisen ystäväni sisarukset Sanni ja Veera.
Kyllä meidän pihalla tullaan siis kuulemaan lasten jalkojen töminää vielä monena vuotena.


Joku heitti vitsin rivissä ja kuvaus ei mennyt ihan kaikkien oppien mukaan. "se en ollut muuten minä"!
Ilmeestäni näkee selvästi, että joku on murjassut jälleen jonkun sanan ja kaikkia naurattaa.
Mun kaikki rakkaat ystävä paitsi miehen toinen sisko puuttu kuvasta.
Tällä akkavoimalla ne juhlat saatiin pystyyn!


Sitten niitä ystävä kuviakin pitää saada muistoksi. Kerrankin ollaan kaikki tämmätty itsemme parhaimpiimme saatu kaikki saman katon alle niin annetaan kuvaajan hoitaa loput.

Totean kuvaa ottaessa ääneen, että olen hyvin kouluttanut kaverini, kun miehetkin seisoo kuin armeijan rivissä kuvassa.



Mutta meidän junnuja en kyllä saa koulutattua. 
Piti ottaa yksi äiti-pojat kuva, niin kuinka ollakaan. Juho päätti mennä eteen ja äippä heitti ränttäliksi!


Postaus on hyvä päättää itselleni tärkeimpään kuvaan.
Neljä polvea samassa kuvassa.
Isoäitini Martta, Isäni Pentti,  Minä ja Juho.


Kesän hyviin muistoihin säilyy ripijuhlat ja monet muut tulevat juhlat. Tänäkesänä meillä rittää hulinaa, vilinää ja menoa. 

Kiitos kaikille mukana olleille.