keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vauhtia mestarille junnujen tahtiin!

Aamulla silmänsä aukaistua ei välttämättä aina tiedä mitä tuleva päivä tuo tullessaan.

Lähdin Joelin kanssa viettämään päivää ystäväperheemme luokse. Lapset leikkivät keskenään ja minä juttelin ystävieni kanssa.
 Muksut pelasivat jalkapalloa, ja kävivät välillä uimassa, ja sitä samaa rataa jatkettiin myöhään iltaan asti.

Jossakin vaiheessa olin suunnitellut lähtöä kotiin, mutta junnut sanoi, että ette te saa minnekään lähteä, kun Sami tulee tänne ihan kohta. Sami saa tulla pelaamaan meidän kanssa jalkapalloa.

Siinä vaiheessa en enään kuullutkaan mitään vaan mietin ja pyöritin silmiäni päässä ja totesin, että no ei helkkarissa mennäkkään kotiin vaan kyllähän minäkin elämässäni tahdon ainakin yhden nhl/mm-mestarin tavata ja sanoa käsipäivää oikein kunnolla.

"Joel miettii, menisinköhän tästä veteen", vai jostakin muusta. Vesi on niin pirskatin kylmää, että ei taida tämän pojan uinnista tulla mitään.

Mikäs se siinä hiekan keskellä kasvaa? olisikohan koiranputki kyseessä?


Molskis ja polskis, ensimmäinen junnu vedessä. 
Hyytävän kylmää ja metelikin oli sen mukaista. 
Itse en uskaltanut kastaa kuin varpaan päät ja lujaa kintut pois vedestä.


Nuoren herran kelpaa hymyillä, kun uskaltautui jäätävän kylmään veteen mennä itsensä kastelemaan.



Kylmää tuntuu vain edelleen olevan, vaikka kaikki lapsuuden runot lurittelin junnulle. Istu isän polvelle jutuista asti, mutta ei se vaan onnannut!


 Mutta yhtä junioria ei haittaa jäätävän kylmä vesi! Siellä se iloisena molskii menemään.

Viimein ja vihdoin se meidänkin junnu sinne molskahti ja sitten alkoikin varsinainen mesominen sankareilla.


Viimeinenkin junnu vedessä! Patjalla on mukava liikkua kylmässä vedessä, mutta entäpäs jos kaksi jätkää tulee ja vetää kumoon niin mitenkäs sitten ilme muuttukaan. :O


 O..oo..ouu,totesi herra hymysuu.
Mitens tuo tonne lensi?
Jaaha piti herran heittää veljensä kengät yli suuren ojan, mutta kengällä vauhti loppui kesken ja putosi suoraan ojaan. 
Minä onneksi pelastin kenkäparan turmiolta ja haravanpäällä sen sieltä noukin sen ylös!


Uinnit saatiin uitua ja junnut alkoivat uudelleen pelaamaan jalkapalloa. 
Siinä pelatessa saapui auto pihaan ja kukas se sielä asteli tyynen rauhallisena ulos!
....zz...:O ....
Aikamoinen käänne tuli päivän tapahtumiin ja kerran elämässä sitä pääsee samaan kuvaan itse Sami Lepistön kanssa.
Kädenpudistuskin oli jo sen luokan puristusta, että meinasi sormet mennä sijoiltaan. 
Voimaa siis löytyy, mutta kyllähän Nhl/mm-mestarilla sitä pitääkin olla, mikäli meinaa kiekkoa vääntää pelikentillä.


Siinä pelinelikko poseeraas kuvassa. 
Meidän Joel, sampan kanssa keskellä ja reunoissa Sampan pikkubroidit!
Perheessä siis pelataan jääkiekkoa koko miessakin voimin, pikkubroidit seuraavat isoveljen jalanjäljissä ja hyvin tuntuu pelit kulkevan.

Samilta kysäsinkin eilen, että montako peliä tuli pelattua viime kaudella kaiken kaikkiaan. Yli 80 kpl pleijjerit mukaan lukien. 
Kovaa työtä on nuoresta pojasta asti tehnyt ja täytyy kyllä miehelle hattua nostaa. Kun 6-7 vuotiaana aloittaa pelaamisen, niin kyllä siinä aika monta kertaa saa kentällä vääntää mailaa ja lämätä kiekkoo. 
Kauheasti en viitsinyt Samia kiusata kysymyksilläni ja kamerallani, koska pitihän mestarille antaa aikaa viettää lomaa rauhassa ja junnujen kanssa touhuta pihalla.


Joelille päivä ja samin kanssa yhteiskuvaan pääseminen oli varmasti se isoin juttu.
Mietinkin, että josko meidän poika saisi tästä vähän potkua uuteen lähtkäkauteen ja lisää motivaatiota pelaamiseen. Tosin motivaatiota riittää, mutta terveysasiat saadessamme kuntoon voi pelit onnistua paremmin.


Kun saatiin pakolliset kuvat kuvatuksi ja Samilta virallinen lupa  jakaa kuvat jokapaikkaan niin peli sai jatkua.

Vuorostaan testattiin miten käy nhl-mm-khl mieheltä maalivahdin homma.
Vuorossa Joel testaamassa pääseekö läpi!!
Joel pääsi läpi ja Sami totes, että hän on nyt ihan puurokynsi, eikä pärjää junnuille lainkaan.


Pikkubroidin vuoro antaa kyytiä isolleveikalle ja mitenkähän siinä mahtoikaan käydä!
No läpihän sekin pääsi!!



Lopuksi hyvä kuva siitä millaisella voimalla junnut päihittävän mestarin!
Tuli ihan tunne kuin olisi ollut seuraamassa ihan oikeaa jalkapallo peliä, vauhtia riittä ja vaarallisia tilanteita.


Kiitos Samille, että saatiin kuvata. Kiitos Jassulle, Jussille ja pojille.
Päivä oli mukava ja tästä jää kasvoille iso hymy ja ikimuistoinen päivä. 


Tälle miehelle ainakin kiekkokasvatus  on mennyt perille, ja tietää minkävuoksi sitä kiekkoa pelataan.
Fiksu, asiallinen persoona, hyvin iloinen ja juttelevainen kaveri. 
Touhuaa junnujen kanssa innolla ja nauttii selvästi siitä mitää tekee.

Thaks!!!


4 kommenttia:

  1. Voi miten upea päivä teillä on ollut. Minä olisin varmasti ollut ihan jalat spagettina tuollaisen mestarin kainalossa.
    Ihanaa juhannusviikkoa TaRa koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin olin niin ihmeissäni koko tilanteesta, vaikka monia vuosia jo tiennyt Sampan olevan perheystävämme poika. Tosin näin hänet vasta nyt elämäni ensimmäisen kerran ihan livenäelävänäkokonaisena silmieni edessä. Meinasin kyllä hieraista pariin kertaan silmiäni ja pistellä poskiani, että onkohan tämä nyt unta vai totta... hih!
      En tiiä, menikö spagetiksi vai ei meikäläisellä. Niin luonnikas ja sosiaalinen tyyppi, tuo mestari on, että eipä siinä moneen kertaan tarvinnut kysyä saanko napsia kuvia.
      Kerrankin sain suuni auki oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
      Mutta jos oltaisiin oltu jossakin julkisissa tiloissa jossa ihmismassaa ympärillä niin en olisi ikinä mennyt kysymään yhtään mitään. :O
      Kiitos Outi ja samoin teidän perheelle. :)

      Poista
  2. Hyvii kuvii! Vauhdikasta! Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista