maanantai 14. maaliskuuta 2016

Keittiö remonttiin vol.1

Voihan sekasorto etten paremmin sanoisi. En muista koska meidän talo olisi ollut näin kauheassa kaaoksessa ja epäsiistissä kunnossa viimeksi. 
Pieni valkoinen vale tämän kauheuden keskelle, muistan toki, koska on ollut tälläinen kaaos. Silloin, kun muutimme "tänne maalle"!

Tähän mennessä tapahtunutta..

Kirjoitin edellisessä postauksessa hiihtolomaviikostamme, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta koskas meillä mikään menisikään suunnitelmien mukaan?

Keittiö remppa sai alkunsa heti, kun lomat alkoivat ja sitä samaa rataa mennään edelleen. 
Itse olen jo hieman kyllästynyt koko remppaan, ihan vain siksi, että koti on kuin sikolätti ja tavaroita joka paikka täynnä. 
Eikä sekään helpota tuskaa, että tänään saapuu viimeinkin pitkään odotetut keittiökaapistot ja koneet. Eikä vieläkään helpota oloa, kun tietää, että nyt se kaaos vasta alkaakin, kun niitä aletaan kokoamaan. 

Kaikki ympärilläni olevat ihmiset toteavat vain, että saatpas ainakin uuden keittiön.
juu uuden keittiön ja samalla uuden sisustuksen. No se kuullostaa ihan sika mageelta, mutta kyllä sille uudelle keittiölle tulee hintaakin ihan sopivasti, ja just tällähetkellä olisi sitä rahanmenoa ollut vähän muuhunkin kuin remontoimiseen.
Tuleepahan nyt sitten tehtyä tämäkin remontti, eikä tarvitse sitäkään miettiä enään sen jälkeen.

Saatan kuullostaa vähän skeptiseltä ja negatiiviselta tämän remontin suhteen, mutta kuitenkin sisälläni fiilistelee kokoajan pieni innostunut sisustuskärpänen.
Remonttia on kiva tehdä, mutta se ei ole kivaa, että meidän makuuhuone muuttui keitiöksi, sauna tiskikoneeksi. Lisäksi ruuanlaittoa olen harjoitellut "no en montaa", kertaa puuhellalla, kun anopin luona on niin paljon helpompaa tehdä ruokaa kunnon keittiössä. Siinä vaiheessa, kun alkaa tympimään käsin tiskaaminen niin kerään kimpsut ja kampsut kasaan, painelen kelkalla tiskikasani ja likaisten pyykkieni kanssa anoppilaan ja heitän niiden koneeseen.  Annan koneiden pyörittää likaiset pyykit, tiskit ja haen ne myöhemmin omalle puolelle kuivumaan. 
Lisäksi anoppi on ollut kiltillä päällä ja tehnyt meille ruokaakin muutamaan kertaan. Tosin mää kaipaan omaa keittiöö valmiiksi, että pääsen tekemään oikein kunnon Taramaista kotiruokaa. 
Ollaan meinaan syöty sitä ja tätä mitä helpoiten saa ja maha makkarat kiittää ja kuittaa.

Keittiörempan valmituttua meikä rouva aloittaa kyllä kunnon dietin ainakin hetkeksi ja yrittää laittaa ruokalistat uusiksi koko sakille. 


Nyt niihin kauheisiin kuviin!!

Voi retro ja silmä pohjani, niin räikeän värinen tässä kuvassa vanhan keittiö, että ihan silmiin sattuu. Mutta meikäläisellä on lapsesta asti ollut joku kammotus punaista kohtaan, koska se aiheuttaa päänsärkyä, silmäkipua, pahoinvointia. Tosin luonnossa se ei kyllä ihan näin räikeältä näytä. 


Tästä kohtaa lähti ensimmäisenä avohyllyt pois. 


Kaaos numero kaksi leivinuunin päällä.
Sillekin pitää tehdä jotakin tämän rempan yhteydessä, koska on päässyt niin tummumaan ja kulumaan.


Siellä se vesi lillui pitkin lattioita. Onneksi ei kuitenkaan kastunut niin paljon, että olsi tarvittu isoja kuivauskoneita laittaa pitkin huonetta. Tosin lattia piti aukaista osasta keittiöö, seinistä myös.


Herkullisen näköinen putki jotten sanoisi. Syykin löytyi siihen miksi vesi lillui lattiassa, putki oli mennyt tukkoon ja putken tiivsteiden kohdalta tuli vettä ulos. 
"että näinkin voi tapahtua"!


Puolipaneelit eivät saa kyytiä, mutta maalia pintaansa oikein kunnolla. Samoin katto!! 
Tapetit vaihdetaa, löysin meinaan niin ihanan vintage tapetin rautiasta. 


Siinä se kauistus on purettuna ja villat ym.. poistettuna. Villat olivat osaksi märkiä ja kosteita. 


Nytpä selvisi sekin, mistä keittiön ali-vuokralaiset ovat tulleet vierailulle roskis kaappiin. Jostakin näiden seinien uumenista.



Tapeetista vähän jäljellä kuvaa ja tähän pitäisi alkaa suunnittelemaan ikkunoille uuden värisiä verhoja. 
kuivat leivän kannikat saavat lähtöpassin ja tilalle tulee jotakin aivan muuta.


Tästä kohtaa lähtee ainoastaan puolipaneelit pois. Aukee meinaan jääkaapin ovi vähän paremmin, kun paneelit ovat poissa. 


Suoja muovia oven eteen, estoksi etteivät pahat hajut ja pölyt leviä pitkin kämppää.


 Vielä riittää hommaa..
Kaapit purettu seinilät, lattia avaamis vaiheessa, välitilan muovi vielä seinällä ja sillekin annetaan häätölaskenta heti, kun tee-se-itse remonttimiehen kädet ennättävät siihen kohtaan.



Liesituulettimen paikka siirtyy hieman, joten putki ujutetaan jossakin vaiheessa uuteen kohtaan.
Tee-se-itse remppareiska viheltelee ja manailee, että on meinaan vanha muovimatto tiukassa, ja sen repiminen vie ainakin hetken ja aiheuttaa ylimääräisiä hikipisaroita otsassa. 


Sähkäri kävi vetelemässä johto matoa pitkin seiniä. Meikä nainen tuijotteli sähkärin aikaansaannosta. 
Kaikkiin noihin koloihin pitäisi vielä saada koneet kytkettyä kiinni ja varmistettua, että ne sitten ihan aidosti oikeasti toimivat.


Yhdessä pienessä nurkassa yksinäinen pistoke!


 Nyt näyttää jo paljon, paljon paremmalta. Johdot piilotettu, levyt paikallaan, lattia levyt paikallaan, ja seinät kitattu!


 Tikkurilan paneelimaalia pintaan ja vielä kerros niin awot, katto  maalattu. Tämän jälkeen meidän talossa ei enään maalailla paneeleita. Tämän, kun sain itsekseni maalailtua totesin, että seuraavan kerran, kun pitää tämän talon katoille tehdä jotakin niin uudet paneelit, tai haltex tilalle ja se siitä. 

Vaikka maalaaminen onkin mukavaa puuhaa niin kyllä se käy ihan tarpeeksi niskojen ja jalkojen päälle.


Puolipaneeleihin ritti kaksikerrosta ja hyvin peittyivät.
Tikkurilan paneelimaalissa on se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse sävyttää, koska on valmiiksi valkoista. 
Lisäksi sopii niin uuden kuin vanhankin paneelin maalamiseen.
"kunhan muistaa ensin pestä kunnolla maalattavan pinnan"!


Muurin sain pestyä, se odottaa vielä maalaamista, isäntä nappasi leivinuunin päältä laatat pois ja suunnittelee tasoittavansa sen. Päälle tulee jokin isompi yhden koon kuummuutta kestävä laatta.


Tästä on hyvä jatkaa...

Tänään tulee kaapistot ja koneet, jee...!!
Seuraavat kaksi viikkoa meneekin sitten niiden kokoamisessa.

Mitäs tykkäät, joko alkaa tekemään uutta keittiöö sinullakin mieli. 


torstai 3. maaliskuuta 2016

Hiihtolomalla sattuu ja taphtuu!!

Tähän mennessä tapahtunutta...

Hiihtoloma vietetään meilläpäin viikolla 8, eli se oli ja meni vauhdilla ohitse. 
Hiihtoloman alku ei ollut meillä kovin mukava. Juniori eli meidän nuorin sairastui flunssaan, yksi keuhkonsa melkein ulos ja räki minkä kerkisi. Onneksi junnulla ei ollut kuumetta, eli pystyi touhuumaan kaikkea muuta, mutta llätkäharkkoihin ei viety rasittamaan itseään.

No.. flunssan rinnalle tietenkin sattui keittiössä vesvahinko ja siitä alkoikin sitten keittiöremppa. Keittiöremppa tulee kyllä täsä talossa tarpeeseen joten nyt saadaan sitten melkein uusi keittiö. Siihen remppaan palataan sitten seuraavassa postauksessa.

Mitä muuta sattui lomalla??

Alkuviikosta lähdettiin Tampereen ikeassa käymään, olin varannut meille keittiösuunnittelu ajan. Nuorin poju lähti meidän mukaan ja vanhin poika lähti mummun ja papan mukana serkkujen luokse yö-kylään Poriin.

Ikeaan päästyämme siskoni tuli miehensä kanssa hakemaan meidän junnun mukaansa ideaparkkiin, suuntana hoplop!

Sillä välin me sitten miehen kanssa tehtiin suunnitelmaa keittiöstä ikean myyjän avustuksella, pari tuntia siinä meni ja sunnitelma oli valmis. Paljastetaan nyt sen verran, että ikeasta tulee keittiökalusteet- ja koneet.

Ikeasta lähtiessämme ja autoon istuuduttuamme odottamaan poikaa takaisin idea-parkin reissulta, tuli pieni käännekohta päivässä.

En olisi uskonut päätyväni ikean reissulla taysiin akutaan kolmeksi tunniksi tiputukseen ja seurantaan.

Sen verran salakavala olotila tuli autossa, että mies joutui ambulanssin soittamaan ja sillä meikäläinen kiikutettiin sairaalaan. Vielä tänäpäivänäkään ei oteta selvää mikä meikäläisellä oikein oli!
Allergia kohtaukselta se aluksi vaikutti, mutta ei kuitenkaan anafylaktinen shokki. 
Jälkeenpäin käydessäni omalla lääkärillä epäiltiin, että kyseessä olisi ollut enemmänkin astma kohtaus.

Oli mikä tahansa kohtaus niin totesin vain akutassa, että on tämä tampere/ikea kyllä vaarallinen paikka!
Hoitajat alkoivat nauramaan ja totesivat vain, että onneksi ei käynyt sen pahemmin. Kerran vuodessa meikäläinen pääsee käymään 100 km kauempana kotoa niin heti päätyy sairaalaan tiputukseen. Aika huonoa tuuria täytyy itsekin myöntää.

Päästiin me sieltä tammerforssista onneksi ehjin nahoin lähtemään 22.00 takaisin kotiin päin. Koko loppuviikon vetelinkin sitten allergialääkkeitä ja ihmettelin omassa terveyskeskusessa, että mikähän senkin oikein aiheutti?
Allergia testit tehtiin tälläviikolla, mutta tulosten saaminen kestää viikon verran.

Eikä siinä vielä kaikki!
Loman loppupuolella iski pitkin suuta limakalvoille läiskiä ja rakkuloita, tosin huomasin ne vasta sunnuntaina. Kävin niitä eilen näyttämässä lääkärille ja epäili sen olevan enterorokkoa!! whaatttt??
Ihossa ei missään muualla ole näppyjä, ei kuumetta, mutta sen sijaan pääkipua, pientä yskää ja räkäisyyttä.
Suu oli vielä viimeviikon loppupuolella tosi arka syödessä. Tämä limakalvo juttu taas ei liity mitenkään allrgia kohtaukseen lääkärien mielestä. 

se siitä..

Loma meni sitten tälläkertaa vähän pepulleen ja kotona.

Nyt niihin kuviin.


 Mies oli koirien kanssa metsälenkillä, tuodessaan Miinan välillä kotiin päätin lähteä vielä matkaan mukaan ja mentiin paistelemaan laavulle makkarat. Ulli sai juoksennella vielä uuden kierroksen yksikseen. 


 Isäntä pisti Ulliin vähän vauhtia ja heitti leikiksi.



 Siinä mennään jo kunnon laukkaa miehen perässä. 


 Mitäs minä mietin, että käsi on vähän turvoksissa tiputusletkusta johtuen ja siitä, että ambulanssi kuskit eivät saaneet tippaa suoneen. Karkasi siinä kohtauksessa suonetkin karkuun.


 Onneksi mulla on kultanen mies, joka osaa hädän tullessa toimia tarpeeksi nopeasti eikä mene paniikkiin. 


Loppu hyvin ja kaikki hyvin!
loppuviikko meni ihan ollessa, isäntä purki keittiöö, yksi yski ja räki, yksi pelasi koneillansa ja minä touhusin omia touhotuksiani.

Sitten tämän viikon olenkin painanut päivittäin korien kanssa kelkalla pitkin pitäjää. Ilmat ovat olleet mitä mahtavimmat, joten on ollut pakko vain päästä ulos raittiiseen ilmaan. Pirkanmaalaisia hiihtoloma viikon säät ovat ainakin suosineet.

Esikoinen vuorostaan jäi kotiin potemaan flunssaa alkuviikosta, kun kuopus sai paranneltua itsensä ja mentyä taas koulunpenkille, isäntä meni töihin minä olen juossut, verikokeilla, lääkärissä, koirien kanssa ulkoillut päivittäin. Eli normi arkeen on jälleen palattu.






 Vauhtikaksikon kanssa pieni lepo tauko ja matka jatkuuu..



Käytiin tyttöjen kanssa hakemassa junnu naapurista kylästä, tosin välimatkan tähän naapuriin ovat 5-6 km säteellä joten ei ihan vieressä.

 Pistin poitsun kävelemään vähän matkaa, koska koirat eivät ihan täyttä kelkkalastia kyllä jaksa vetää mäkeä ylös. Lisäksi tuli niin magee auringonlasku, että pakko oli vähän pysähtää kuvaamaankin.


 Kyllä kelpaa mennä, kun mies osti potkukelkkaan suksi osat anturoiden alle. Alkoi meinaan kelkkailu saamaan ihan uutta vauhtia ja luistoa alleen.


Mitähän se nyt miettii? 


 Kumpaakohan nämä kattelee auringonlaskua ja haaveilee, vai tuttavaperheen naapurissa olevaa haukkuvaa poika koiraa?
Sinne olisivat halunneet väen väkisin mennä, mutta minäpäs komensin toiseen suuntaan.

 Rupesin olemaan ihan poikki kelkkailusta, kun toiseen kertaan menin jo samaisen lenkin. Poika halusi päästä ohjaamaan ja minähän annoin luvan ihan suosiolla.

Kelkan kyydissä on parempi kuvata kuin yksin ohjatessa. 


 Oho.. mikäs nyt niin pistää tytöt tuijottamaan tarkkaan ja korvat hörölleen? Rekkahan sieltä on tulossa ja mehän ei mennä ohi jos se kauheata melua pitävä omituinen juttu tulee meidän ohitse. 


Nyt alkaa olemaan asento Ullilla kohdallaan, tosin otti matkalla varmaan sen 20 hajua metsästä ja haistoi hirven ja peuran jäljet!
Olisivat kummatkin niin mielellään vetäneet meikäläisen kelkan kera keskelle metsää hirven jäljille. Oli siinä kyllä meikäläiselläkin pitämistä. 


Semmoinen loma ja tämä viikko.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. :)