keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tuhiseva ystäväni!

Sain vaivihkaa tilaisuuden kuvailla Pippuria, kun se nukkui niin makean suloista unta meidän sängyllä.



Hiirijahtien välillä on hyvä ottaa pieni lepohetki.


Ei pakkapäivät haittaa, näitä tassuja. Pakkasista huolimatta on näillä tassuilla tepasteltu ulkona. Välillä on hyvä tulla sisälle syömään kunnon ateria, ottamaan päikkärit ja taas jatkaa kohti uusia hiirijahteja.


Tämän pehmoisen ja lämpimän kaverin kanssa on mukava heittäytyä itsekin pienille päikkäreille. Niin lämpöinen turkki ja karva lämmittävät mukavasti palelevia jalkojani.


Illalla kömpiessäni peittojen alle, Pippuri hypää jalkopäähän jalkojeni väliin nukkumaan. Kuitenkaan kovin kauan se ei siinä kerkiä olemaan, kun jompi kumpi pojista tulee ja hakee sen viereensä. 
Meillä on välillä oikein taistelu siitä kuka saa kolliveljeksistä toisen viereensä.


Pippuri on ihan mahdottomasti kasvanut tämän syksyn ja talven aikana. Pippuri alkaakin olemaan oikein maalaiskissan kokoa. Kyllä sen huomaa sitä syliinkin nostaessa, että ruokaa on syöty ja lisäksi vielä hiiriä ja lintuja popsittu poskeen.


Usein herään aamu-yöstä siihen, kun Pippuri pomppaa sängyllemme ja alkaa näykkimään jalkojani, varpaita ja kerran nappasi hampailla reidestäni kiinni. Samalla järsiessään kehrää ja yrittää viestittää, että eikö kukaan herää, silittämään.  
Yleensä tässä vaiheessa kaappaan Pippurin viereeni, silittelen ja yritän jatkaa vielä uniani. Tosin tämä kaveri lähtee saman tien pois ja siirtyy isännän jalkojen päälle nukkumaan.


 Kovin innokas ei poika ole siitä, jos menen keskeyttämään unet. Silittää kyllä saa, mutta syli ei tunnu oikein mukavalta. Pippuri on todennut, että jos sen lähelleen tahtoo niin emäntä, isäntä ja muu väki saa tyytyä siihen, että jalkopäässä nukkuu tai reisieni vierellä. 


Tssuilla on kokoa niin on herra Pippurillakin.


Kyllä näillä korvilla pitäisi kuulla...


Ja tällä nenällä haistaa....

Siinä se meidän pötkö lempi asennossaan sängyllämme.


Oletteko huomanneet kuinka tarkka kuulo ja hajuaisti kissoilla on? 

On tämä kyllä sellainen paketti, että mitähän minä tekisinkään ilman  tätä hännän heilutta kehrääjää?

Hyvää torstai päivän jatkoa kaikille. 



7 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle :) kivalta näyttää, taidanpa jäädä lukijaksi.

    Suloinen Pippuri! Lapsuudenkotonani oli myöskin kissoja. On ne vaan sellaisia veijareita! Kissan kehrääminen on niin suloista kuultavaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa ja tervetuloa. Uudet lukijat ovat aina tervetulleita. :)

      On ne kyllä välillä sellasia, että nauraa saa niiden touhuille. Meidän kolliveljekset ovat kyllä varsinaisia rakauspakkauksia. Pippurin kehrääminen on kyllä todella persoonallista ja persoonallinen ääni. Siis välillä meinaa oikeasti mennä pokka, kun se tulee täydellä kehräys äänellä viereen makoilemaan. :)
      Toivottavasti viihdyt juttujeni parissa. :)

      Poista
  2. Kissan kehrääminen on ihanaa ja rentouttavaa sekä ihmiselle että kissalle. <3 Ja kissa on suloisen lämpöinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sirpa, missä sä olet oikein piileksinyt, kun ei ole näkynyt sun kommenttejasi? :)

      Nimenomaan rentouttavaa ja jotenkin sitä tulee niin uniskeksi itsekin, kun ottaa kissan viereensä. Eli ei me mitään erikoisia rentoutumiskeinoja tarvita, sen kun otetaan kissat kainaloon niin homma hoituu sillä. :)

      Poista
  3. Kuulen ihan kehräämisen korvissani näitä kuvia katsellessa, ihana Pippuri <3

    VastaaPoista