perjantai 8. tammikuuta 2016

Pikkuleijonat jyrää!

Homma jatkuu..

Joulusta selviydyttiin kunnialla ja sitten alkoikin ne kuumeisesti odotetut välipäivät.

Ensin meidän junnu vietti kolme päivää lätkäleirillä su-ti välisen ajan. 
Melkoista menoa se kolme päivää olikin, minä auton ratissa roudarisin pojan hallille ja isäntä haki iltaisin.
Pojalla oli vauhtia piisannut koko leirin ajan ja jääkiekkoa oli reenattu oikein urakalla.
Minä tietenkin toimin meidän junnulle huoltajana, äitinä, fysioterapeuttina, kaverina.. jne.. joka päivä vedettiin magnesium rasvat ja sportti suihkeet jalkoihin ennen leirille menoa. Tällätavoin yritettiin välttää kovimmat rasituskivut ja säryt jaloissa. 
Hyvin ne lääkkeet toimikin, koska poika kehui olotilaansa hyväksi.

Viimein se keskiviikko 30.12.2015 aamu koitti. Kyllä sitä oltiin sitten jo odotettukin.
Oikeastaan minä tiedä kuka meistä kolmesta eniten tätä aamua odotti, mutta kolme meitä reissuun lähti tästä talosta.

Poikien serkut olivat tulleet meille tiistaina yöksi. Kata lähtisi minun ja Joelin mukaan helsinkiin Jesse jäisi Juhon kaveriksi meille kotiin.
Juhon piti alunperin tulla meidän mukaan, mutta päättikin ettei ole kiinnostunut jääkiekko porukan mukaan lähtemisestä. Kyselinkin sitten, että lähtisikö Kata meidän mukaan juhon tilalle. Tyttö oli ihan täynnä intoa lähtemään mukaamme joten jengi oli koossa ja valmiit reissuun.

Täytyy sanoa, että aika rankka reissu oli kaiken kaikkiaan. Lähinnä itseäni mietitytti miten selkäni laita on, kun päivän aikana tulisi paljon istumista ja jalkojen päällä olemista. Lisäksi aika rankka se muksuillekin oli. Tosin hyvin jaksoivat olla ja tsepata koko päivän.

Aamulla 9.00 oli lähtö jäähallilta. Paluusta ei vielä ollut siinä vaiheessa tietoa, mutta pitkä päivä olisi junnuilla edessä.

Kaikki varmaan osaavatkin jo arvata mihin olimme matkalla. Tuon päivämäärän, kun tsekkaat ylempää teksteistä niin osaat jo hahmottaa  tilannetta.

Linja-autossa oli tunnelmaa. Ajattelin jo heti hallilta lähdettäessä, että jos tätä menoa mennään koko päivä niin meikäläiseltä ei enään ääntä lähde kotiinpaluun aikana.
Sellaista elämää junnut pitivät ja sain nauraa niin makeasti, että huh.. huh.. 

Aamusta se tunnelma kattoon alkoi ja jatkui kotiinpaluuseen asti!


NUORTEN ALLE 20-VUOTIAIDEN 
MM-KISAT
HARTWAL ARENA

Lisäksi

Teemu Selänteen paidan jäädyttäminen kattoon.

Muksuille Joelen pelipaidat päälle ja menoksi.
Pelipaidat laitettiin kaikille päälle sen vuoksi, että tunnistaisimme omat muksut väkipaljouden joukosta.

Linja-autossa toinen poikien valmentajista muistutti moneen kertaan, että "joukossa hulluus tiivistyy", joten kaikki muksut ottavat järjen käyttöönsä ja pyrkivät olemaan mahdollisimman lähellä muuta porukkaa ja niillä joilla on vanhempi mukana niin kulkevat vanhempiensa kanssa.

Sen verran isoon paikkaan mentiin, että pieni lapsi eksyy hyvinkin nopeasti tuollaisessa ihmismassassa. 
Hartwal Arena vetää kaiken kaikkiaan 13.000 ihmistä sisäänsä ja Teemu Selänteen paidan noston aikana katsojia oli päälle 12.700 henkeä. Tarkkaa lukua en muista, mutta paljon alle 13.000 katsojaa ei jääty.


Saaneen muuten huomauttaa, että tämä oli elämäni ensimmäinen kerta Hartwal Arenalla ja kokemuksena reissu oli tosi upea, mahtava ja elämyksellinen.
Näiden takiahan näihin tapahtumiin lähdetään eli saadaksemme uusia elämyksiä ja kokemuksia. "Kerran tässä elämässä vain ollaan"!

Astuessani katsomon puolelle totesin ensimmäisenä, että huh..huh.. mitenköhän täällä selvitään, mutta loppujen lopuksi siellä pieniä murheita kerkiä ajattelemaan. 
Antaa vain virran viedä ja mennä muiden mukana niin siinä se päivä kuluu.
Palvelu oli hyvää ja meidät opastettiin omille paikoilleen hienosti, vaikka ne olivatkin jo tiedossa. Mutta hyvä se on, että siellä oviaukoilla seisoo järjestysmiehet jotka ohjaavat täysin tälläisiä metsäpöhöjä isossa maailmassa.

Ensimmäisenä tietenkin tankattiin popparia ja pepsiä käsien täydeltä katsomoon mukaan.

Sitten päästiinkin esimmäisen pelin kimpuun..
no se ei oikein ollut meidän juttu. Siitä puhuttiinkin paluumatkalla, että vain suomen peli ja Selänteen paidan nostaminen kattoon olivat ne jotka enemmän kiinnostivat meidän porukkaa.

Jaksettiin me silti seurata se ensimmäinen peli joka oli
Tsekki- V-venäjä
Aika kovaa menoo oli tsekin ja valkovenäjän pojilla. Ainkain yksi kunnon jysäri saatiin nähdä. 


Voitte vain arvata mistä aitiosta kuului arenan kovimmat huudot ja karjaisut??
Jep.. Poikien valmentaja kehuikin paluumatkalla meidän poikia oikein mahtaviksi tsemppareiksi ja kannustajiksi. Tunnelma oli siis katossa. 
Tosin minäkin sain kunnon osani tuosta tsemppauksesta.
Muutaman kerran joku takarivin pojista "ihan kiusallaan" läpsäytteli meikäläistä pääkoppaan ja lujaa. 
Minua se lähinnä nauratti ja huvitti, koska kyseessä oli meidän porukan "laula hemmo, joka lauloi paluumatkalla seuraavasti tuiki tuiki tähtöstä"
"Tuiki tuiki tähtönen, tuiki tuiki tähtönen, sammu, sammu, tähtöönen" tätä kuuntelin yli puolet matkasta kotiin palattaessamme.

Okei...jatketaan...

Meidän junnu oli ihmeellisen rauhallinen ja hiljainen koko päivän.
Kyllä siinä varmaan moni muukin ensikertalainen oli hiljaa, kun katseli sitä väkimäärää ja toimintaa siellä Hartwalilla.



Ensimmäinen peli tuli päätökseensä. Katsojille tuli tunnin tauko ja sinä aikana tehtiin kävely kierros pitkin Hartwallin käytäviä. Päästiin Katan kanssa yhteiskuvaan ja saatiin pipot siitä hyvästä. 
Se pipo oli muuten ihan sairaan hyvä juttu tässä kohtaa päivää. Olin koko alkumatkan arenalla ollut ilman pipoa ja se oli ihan kamala tunne, kun vielä on hiukset ihan lyhyet.
Sain pääni piiloon ja saatiin jatkaa matkaa..
Löydettiin me viimeinkin se paikka jota olin etsinyt, nimittäin maajoukkue tuotteiden myyntikojua, sieltä lähti suomen lippu mukaamme ja itselleni ostin pinkin huivin. Kata osti pinkin huivin itselleen ja Joel sai toimia lipun heiluttajana. 

"onpahan lippu meillä valmiina jos vielä joskus päästään katsomaan tulevaisuudessa mm-kisoja"!


Vielä pientä odottamista, jännitystä ja odottamista. 


Muutama muukin lähtenyt katsomaan paidan nostoa ja peliä.


Niin tunnelma nousi kattoon ja mieletön meteli alkoi, kun Teemu Selänne luisteli jäälle omassa pelipaidassaan.
Sitä tunnetta ei vain voi sanoin kuvailla, mitä siellä metelin keskellä tunsi. Ihmiset hurrasivat minkä kerkisivät ja olihan  TÄTÄ jo odotettu MONTA viikkoa!! 
Meikäläisellä oli naama pelkkää hymyä ja taisi siellä muutamat kyynel virratkin vuottaa.


Nuorille jääkiekkoilijoille tämä päivä oli ainutkertainen tapahtuma. Tälläistä historiallista tapahtumaa ei pääse moni lapsi näkemään, saatika kokemaan. Tällä reissulla tarkoituksemme oli luoda jonkinlainen mielikuva siitä mitä ammattiurheilija/jääkiekkoilijan työ vaatii. (lasten elämä ei siis perustu mielikuviin, vaan myös kokemuksiin ja tämä päivä oli yksi suuri kokemus.)

Teemu Sellänne on yksi luokkansa valovoimaisimmista ja kovimmista jääkiekko mestareista ja kantaa pitkäkantoista mainetta ympäri maailmaa. Suomalaisille nuorille jääkiekkoilijoille Selänne on toiminut ja toimii jatkossakin esikuvana kiekkoilun saralla.

Päästäkseen tälle tasolle pelaamaan jääkiekkoa kuin Selänne niin työ ja harrastus vaativat paljon verta ja hikeä. Lisäksi periksiantamatonta luonnetta, koska periksi tässä lajissa ei anneta. 
Joskus on hyvä antaa periksikin, mutta jos oikein kovasti yrittää niin voi päästä tavoitteeseensa. Ilman tavoitetta ei ole jääkiekkoilija  uraa. 



Ne jotka seurasivat suoraa lähetystä Hartwalilta näkivät varmasti Selänteen pitämän puheen. Puhe oli mielestäni hyvä ja asianmukainen. Perheen merkitystä Selänne korosti eritoteen puheessaan joka on todella tärkeä osa ammattilais pelaajan työtä ja elämää. Ihan kaikki vaimot eivät tähän pystykään ja tälläkin saralla tulee paljon eroamisia ja välirikkoja. Mutta tämän miehen perhe on pysynyt lujasti koossa ja vaimo näyttää olevan suuri tuki muuri Teemulle.
Ei voi muutakuin arvostaa tämän perheen toimintamallia.

Lisäksi puheessa korostettiin pelikavereita, joukkuetta, ja vanhmpia. Vanhemmathan ovat isossa asemassa jokaisen jääkiekkoilijan  harrastuksessa. Ilman vanhempia ei olisi pelaajia, vanhemmat tarjoavat lapselle/nuorelle mahdollisuuden yhteen maailman arvostetuimpaan ja mukavaan harrastukseen. Vanhemmat ovat mukana: tukijoina, maksajina, viejinä, tuojina, valmentajina, joukkueenjohtajina, avustajina, ja suurin osa seurojen toiminnasta kaikki tehdään täysin talkoo voimin. Jääkiekko ei siis tempaise itsessään nuorta lasta peliin mukaan vaan harrastus vie koko perheen mukananaan. Onhan se hienoa saada seurata oman lapsen kehitystä jäällä, päästä näkemään kuinka lapsi tekee ensimmäisen maalinsa pelissä, kuinka se lapsi saa täyden ilon ja riemun tunteen, kun kiekko lentää suoraan maaliin. Kuinka lapsijoukkue voittaa ja kaikki hanskat, mailat ja kypärät lentävät jäähän kuin ammattilaispelaajilla.


Kiekkoliiton puheenjohtaja piti puheen Selänteelle ja siitä jäi vähän sanat kuulemati, kun tuli seurattua vain mitä siellä jäällä tapahtuu ja miten Itse mestari reagoi puheeseen. 

Kiekko ei siis ole mikään tappelulaji, jos osasit kuunnella mitä Selänne sanoi puheessaan.

"Jääkiekkoilu kasvattaa nuorta pelaajaa, yksilönä, joukkueena ja perheenä. Kiekkoilijan pitää kunnioittaa toisia joukkueessa olevia ja ottaa ne muut siellä jäällä huomioon"!
Okei.. jääkiekko on kontaktilaji jossa väkisinkin tulee yhteentörmäyksiä ja loukkaantumisia. Mutta niitä tulee ihan kaikissa muissakin harrastuksissa.

Nuorten kasvatus jääkiekossa riippuu paljon myös joukkuehengestä ja valmentajista miten hommaa viedään eteenpäin.

Täytyy kehua, että meillä on hieno jääkiekko kasvatus nykyään suomessa. Varustusten taso on noussut ja nykynuorisoa opetetaan ja panostetaan siihe, että jäälle ei mennä tappelemaan vaan pelaamaan joukkueena.



Sitten olikin sen H-hetken aika. 
Kyllä siinä yleisössäkin monelaisia tunteita käytiin läpi ja ilmeet kertoivat sata sanaa. Moni varmasti mietti vai mittikö siinä vaiheessa yhtään mitään?
Jälkeenpäin ainakin itse toivon, että pojat olisivat ammentaneet itselleen jotakin Teemun sanoista tulevaisuutta varten ja ottaisivat oppia puheesta. 

Hieno ja ikimuistoinen tilaisuus kaiken kaikkiaan. 
Toivottavasti lapsetkin muistavat tämän hienona hetkenä ja kunnioittavat näitä suuria hetki joita on itse ollut näkemässä lapsuuden vuosina.



Salamavalojen vilkuntaa ja totista hiljaisuutta, kun ihmiset seuraa silmä tarkkana numero 8 nousua kattoon.

Siellä katossa on muuten komea rivi numeroita nostettuna.

Yhden asian laitoin merkille siinä, kun iso T piti puhetta!!
Joeli kuunteli todella tarkkaavaisesti ja ilme ei värähtänytkään puheen aikana. Ikinä en ole Joelia nähnyt näin keskittyneenä kuin mitä hän oli tämän puheen aikana. 
"ehkä Joel otti jotakin muistiinsa puheesta, tulevaisuutta varten"!


Näin saatiin haikein mielin päätökseen yhden jääkiekkoilijan ammattiura, mutta työ ei varmasti vielä lopu. Perheen kasvatus jatkuu, Selänteen pojathan pelaavaat jääkiekkoa isänsä malliin Mielenkiintoista seurata mitä seuraava nouseva polvi saa aikaiseksi jääkiekon saralla!



TUNNELMAA PARHAIMMILLAAN!!
Niin päästiin viimein aloittamaan päivän viimeinen peli
Suomi-Slovakia

Kyllä oli meteliä jo alusta alkaean ja siellä oli jos jonkin sortin hurraajaa, hutajaa! Tehtiin aaltoa yleisössä, tanssahdettiin maalimusiikin tahdissa. 
Ihan mieletön kokemus näin ensikertalaiselle. 


Olin aina vähän myöhässä hurraa huuroissa, suomen tehtyä maalit minä nousin melkein viimeisenä heiluttamaan lippua ja kiljumaan.
Joel oli vähän ihmeissään "äipän kiljahduksista".
Minä taas nauroin makeaan ääneen, kun Katan toiselta puolelta kuului Joelin pelikaverin suusta huuto ääniä "puusilmä"!



Oli se kyllä jännittävää seuraamista, mutta voitto tuli kotiin!!



Tämä maskotti vei sydämeni mennessään. 
Tää oli kyllä niin ihana tapaus, ja tsemppari. Tällä oli niin maanmainiot liikkeet ja tanssahdukset.



Tämä kolmikko oli aika hauskasen näköinen kävellessään Hartwalin käytävillä.



 Näiden sinisten ukkojen piti koota iso palapeli pienessä ajassa jäällä, mutta se kokoaminen ei ihan mennyt kuin strömössä.

Ainakin tällä kolmikolla oli tunnelmat katossa ja olivat sonnustautuneet oikein urakalla sinivalkoiseen väriin.


Sitten vähän kuvaa jengistä, porukkaa on ja meteliä riittää.


Toiselta puolen näyttää ihan samanlaiselta menolta. 


Toinen erä alkamassa ja liput heiluu!!


the end!
SUOMI VOITTI
ja kotona kun vielä seurattiin seuraavia pelejä niin suomihan vei koko potin nuorten mm-kisoissa.

Nuori polvi nousee aika hyvään tahtiin!


Vai että tämmöinen tapaus..
Kohta alkaa matka kotia kohti!!


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa....



Paluu matkalla pojilla oli energiaa vielä enemmän.
Taisivat olla vähän jo yliväsyneitä.

Meikäläinen ristittiin linja-autossa kokonaan Taraksi. Oli aika outua kuulla junnujen suusta tämä tara nimi, kun en ole sitä tottunut missään ääneen kuulemaan. :O



Pieni lainaus lopuksi meidän junnujen varustekopin ovesta!!

"Taistelevaa joukkuetta on vaikea voittaa"!!

Hieno ja mukava reissu, olikin muvakava päästä tuulettumaan täältä kotoa välillä jonnekin aivan muualle.


Mihis sitä seuraavaksi menisi ääntään kuluttamaan?

Toivottavasti viihdyit kuvien parissa, mikäli et jaksanut lukea kaikkea tekstiä. Mutta jos luit teksitit niin kommentoidakin saa!














1 kommentti:

  1. No minäpä luin kaikki :)
    Mahtava päivä ja hienosti teidän nuoret seuralaiset jaksoivat. Tuolla olisi kyllä ollut mahtavaa olla paikalla. Teemu Selänne on tosi rento ja fiksun oloinen mies.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista