torstai 28. tammikuuta 2016

Yhteistyö!





Kiinnostaisiko yhteistyö?

Etsin blogilleni yhteistyökumppaneita.
Mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä, niin ota rohkeasti yhteyttä!

bathrobba@gmail.com


Yhteistyölista alkaa pikkuhiljalleen kasvamaan, uusia kumppanuuksia on luotu ja niitä etsitään vielä lisää. 



BLOGIN KANSSA YHTEITYÖSSÄ MUKANA 
OVAT

-NordigHealt Sprays
http://www.nordichealthsprays.fi/fi/etusivu

- AskarteluAitta 
http://www.askarteluaitta.fi

- Eläintarvikekaibig
https://elaintarvikekaibig.dreampetstore.com/ 




maanantai 25. tammikuuta 2016

Porkkana-Appelsiini piirakka.

(Alkuperäisen reseptin löydät Pieni lintukoto blogista)

Viikonlopulla kokeilin tehdä Pieni lintukoto blogista löytämäni Suussasulavaan Porkkanapiirakkaan ohjeesta.

Varmaan oman blogini seuraajat arvanevatkin miten tässä kokeilussa taas tälläkin kertaa kävi?
Porkkanapiirakka muuttuikin käsissäni Porkkana-Appelsiini piirakaksi.



Siellä missä porkkanaa, niin sinne pitää saada myös appelsiinia jossakin mudossa.


Maukas Porkkana-Appelsiini piirakka

Taikina:

6 kananmunaa
4,5 dl sokeria
3-4 pientä tai 2-3 isoa hienoksi raastettua porkkanaa
2,25 dl öljyä
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl ruokasoodaa
2,25 tl leivinjauhetta
1,5 tl vanilijasokeria
2,5-3 tl kanelia (oman maun mukaan)
0,75 tl suolaa

Päällinen:

50 g pehmeää (melkein sulaa) voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa 
tai 2 pkt viola Appelsiinituorejuustoa
1 tl vanilijasokeria
reilu puolipakettia tomusokeria
2-3 rkl maitoa (ei ole välttämätöntä)
Mantelijauhetta tai hasselpähkinä rouhetta

Ohje:

Vatkaa  munat ja sokeri kuokeaksi vaahdoksi.
Lisää joukkoon hienoksi raastetut porkkanat ja öljy.
Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne taikinan joukkoon.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille.
Paista 190 c:ssa n.20 min tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin. 
Jäähdytä pohja hyvin.

Vatkaa pehmeä voi ja tuorejuusto notkeaksi.
Lisää joukkoon vanilijasokeri ja tomusokeri.
Vatkaa kuohkeaksi ja lisää joukkoon voi.
Halutessasi voit lisätä hieman maitoa pehmikkeeksi.
Levitä päällinen tasaiseksi kerrokseksi jäähtyneen piirakkalevyn päälle.
Ripottele pinnalle koristeeksi mantelirouhetta tai hasselpähkinä rouhetta.


Muunnos ohje:

Mikäli tahdot piirakasta vain porkkanan makuisen niin käytä päällisessä vain 200 g maustamatonta tuorejuustoa alkuperäisen ohjeen mukaan. 
Mikäli tahdot appelsiinin maun mukaan niin korvaa maustamaton tuorejuusto 200 g appelsiinituorejuustolla.  

Makusi mukaan voit siis valita kummalla maustat päällisen.
Itse laitoin ohjeeseen 2 pkt appelsiinituorejuustoa, mutta yksi purkki riittää. Kahdella purkilla tuli omaan makuuni liian makeaa.

Kanelia laitoin ohjeen mukaan ja oman maun mukaan, lopullisesta mausta tuli ihan jouluinen, joten jättäisin se melkein kokonaan pois. Mikäli välttämättä tahtoo laittaa kanelia joukkoon niin suosittelen hyvin pientä määrää.

Mantelirouheen korvasin hasselpähkinä rouheella ja tämäkin on makuasia. 

Hyvää ja suussa sulavaa oli. Jokohan mää seuraavan reseptin löytäessäni tekisin sen ihan ohjeen mukaan?

Lisäksi päälle laitoin sitruunamelissan tuoreita lehtiä. Olen ihan hurahtanut sitruunamelissan käyttöön.

Kokeilkaa ja testatkaa!!



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tarjottimen tuunailua!

Mieheni teki ala-aste ikäisenä puukäsitöillä tarjottimen, joka on ollut käytössä anopilla vuosia tässä talossa. 
Nyt tarjotin onkin ollut jo pitkän aikaa meidän käytössämme.

Sain idean, että haluan vähän tuunata tätä isännän aikanaan tekemää tarjotinta uusiksi. 

Olen niin hullaantunut valkoisella maalaamiseen, että maali roiskuu siis meilläkin tässä talossa!

Halusin tästä tarjottimesta tehdä rustiikkisen kuluneen näköisen.

Yleensä minä niin tarkka tapaus hion, hion ja putsaan niin kauan, että maalattava pinta on puhdas vanhoista maaleista ja lakoista. Nyt en kylläkään hionut, vaan sudin maalin pintaan, annoin kuivua ja lisäsin sen pikku yksityiskohdan mukaan lopputulokseen.

Mentiin siis kevyemmällä ja helpoimmalla kaavalla tälläkertaa.


Ensin harmaata pohjalle ja ensimmäisen kerroksen kuivattua, sudin valkoista maalia pintaan. Valkoista vetelin vain kerroksen ja tämän vuoksi sain tarjottimesta kulunee, epätasaisen näköisen. 


Pinterestin kätköistä löysin kauan kaipaamiani kuvia, joita voinkin hyödyntää omissa touhuissani. 

Decoupe tekniikalla kiinnitin ja on muuten edelleen kätevä juttu.


Itsetehdyt pyykkipoika lyhdyt saivat uuden paikan.


Lisäksi Halbahallista lähti eilen mukaani pieniä enkelin siipi riipuksia joita aion käyttää ystävän päivä korttien tekoon. 
Vanha puodin avain löytyi omista varaston kätköistä.



Aika halpa tekoinen, kun hintaakin tuli vain 0€. Aina ei kannata ostaa, kun voi itsekin tehdä sellaisen mistä eniten tykkää!



Saatuani tämän tuunauksen valmiiksi esittelin sitä miehelleni ja kovasti hän tykkäsi tekeleestäni.
Vähän aikaa katsottuaan totesi, että onkohan sulla nyt jokin mennyt vähän vikaan? 

Huomasitko sinä mikä on mennyt vikaan?

No paris kuvan tekstit ovat väärinpäin, eli käänteisesti.

Ensin ajattelin, että voi ei, tämä ei ole enään todellista!
Piti oikein tarkistaa pinterestistäkin, että kuinka päin ne kuvat ovat siellä ja nehän ovat ihan samalla tavalla, eli tranfers kuvia. Käänteisiä kuvia. 

"Tekevälle sattuu, mutta minulle sattuu ja tapahtuu aina"!

Lopputulos on silti omaan makuuni täydellinen ja kelpaa tuollaisenakin. pitääkö niiden tekstien aina ollakaan oikeinpäin?

Mitäs pidit hassunkurisesta tuunauksestani?



perjantai 22. tammikuuta 2016

Linnuille ruokaa!

Meillä on ruokittu lintuja viimeiset parivuotta tiuhaan tahtiin.
Olen yleensä ostanut perus linnun ruokia mm: talipalloja, pötköjä, pähkinöitä, ja auringonkukan siemeniä kaupasta.
Lisäksi heittelen linnuille paahtoleivän murusia ja ne jos jotkut tuntuvat käyvän hyvin kaupaksi.

Viime kesänä, kun viljelimme ensimmäistä kertaa itse näitä peltoja laitoimme niihin kauraa. Kauraa jäi myös tällekeväälle siemen viljaksi joten sitä ollaan laitettu enimmäkseen tänätalvena. Yllättävän paljon linnut silti syövät ja lintulauta tyhjeneenkin tiuhaan tahtiin.

Siitä se idea jälleen lähti..
Pieni lintukoto blogista sain aivan ihastuttavan idean lintujen ruokintaa varten. Paina tästä niin pääset kaarun blogiin. Kannattaa muutenkin käydä kurkkaamassa lintukoto blogia sillä siellä on aivan vallan ihastuttavia kuvia ja vaikka mitä ihanaa tarjolla lukijoille. 


Ruoka kranssi!
Meikäläisen kranssista ei tullut ihan niin nättiä kuin kaarun tekemä, mutta varmasti ajaa asiansa ja nyt on kunnolla ruokaa linnuille tarjolla.
Kranssin, kun naputtavat nokallaan rikki ja syövät kaiken mitä siitä irti saavat niin ei lopu ruoka ainakaan vähään aikaan.
Tein samalla anopille samanlaisen ja kiikutin sen niiden lintulaudalle roikkumaan. 


Näin minä sen valmistin.

Tarvitset linnunruoka kranssiin seuraavaa..

Kakkuvuoka
Auringonkukansiemeniä
Pähkinää (linnun ruokintaan soveltuvia)
4 kpl talipalloja
rusinoita
salaatti siemen sekoitusta

Lado kaikkia aineksia, vaikka kerroksittain kakkuvuokaan.
Peitä kylmällä vedellä juuri sen verran, että ainekset peittyvät. Vie pakastimeen tai ulos jäätymään. Kestää n.vuorokauden jäätyä. 
Laita folio päälle jäätymisen ajaksi. 

Irrota kranssi vuuasta seuraavana päivänä ja koristele oman mieltymystesi mukaisesti.

Mikäli olet kerännyt syksyllä luonnosta puolukan ja mustikan varpuja niin niitä voi laittaa koriteeksi joukkoon mukaan. Itselläni ei niitä nyt ollut joten omasta kranssistani tuli pelkistetty versio.


Laitoin niin paljon aineksia vuokaan, että tätä kranssia linnut syövät varmasti vielä kesälläkin.

Eikös ollutkin mukava idea.
Kiitos Kaarulle ideasta!!



keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tuhiseva ystäväni!

Sain vaivihkaa tilaisuuden kuvailla Pippuria, kun se nukkui niin makean suloista unta meidän sängyllä.



Hiirijahtien välillä on hyvä ottaa pieni lepohetki.


Ei pakkapäivät haittaa, näitä tassuja. Pakkasista huolimatta on näillä tassuilla tepasteltu ulkona. Välillä on hyvä tulla sisälle syömään kunnon ateria, ottamaan päikkärit ja taas jatkaa kohti uusia hiirijahteja.


Tämän pehmoisen ja lämpimän kaverin kanssa on mukava heittäytyä itsekin pienille päikkäreille. Niin lämpöinen turkki ja karva lämmittävät mukavasti palelevia jalkojani.


Illalla kömpiessäni peittojen alle, Pippuri hypää jalkopäähän jalkojeni väliin nukkumaan. Kuitenkaan kovin kauan se ei siinä kerkiä olemaan, kun jompi kumpi pojista tulee ja hakee sen viereensä. 
Meillä on välillä oikein taistelu siitä kuka saa kolliveljeksistä toisen viereensä.


Pippuri on ihan mahdottomasti kasvanut tämän syksyn ja talven aikana. Pippuri alkaakin olemaan oikein maalaiskissan kokoa. Kyllä sen huomaa sitä syliinkin nostaessa, että ruokaa on syöty ja lisäksi vielä hiiriä ja lintuja popsittu poskeen.


Usein herään aamu-yöstä siihen, kun Pippuri pomppaa sängyllemme ja alkaa näykkimään jalkojani, varpaita ja kerran nappasi hampailla reidestäni kiinni. Samalla järsiessään kehrää ja yrittää viestittää, että eikö kukaan herää, silittämään.  
Yleensä tässä vaiheessa kaappaan Pippurin viereeni, silittelen ja yritän jatkaa vielä uniani. Tosin tämä kaveri lähtee saman tien pois ja siirtyy isännän jalkojen päälle nukkumaan.


 Kovin innokas ei poika ole siitä, jos menen keskeyttämään unet. Silittää kyllä saa, mutta syli ei tunnu oikein mukavalta. Pippuri on todennut, että jos sen lähelleen tahtoo niin emäntä, isäntä ja muu väki saa tyytyä siihen, että jalkopäässä nukkuu tai reisieni vierellä. 


Tssuilla on kokoa niin on herra Pippurillakin.


Kyllä näillä korvilla pitäisi kuulla...


Ja tällä nenällä haistaa....

Siinä se meidän pötkö lempi asennossaan sängyllämme.


Oletteko huomanneet kuinka tarkka kuulo ja hajuaisti kissoilla on? 

On tämä kyllä sellainen paketti, että mitähän minä tekisinkään ilman  tätä hännän heilutta kehrääjää?

Hyvää torstai päivän jatkoa kaikille. 



Sunnuntai ulkoilua!

Sunnuntaina päästiin isännän ja koirien kanssa viimeinkin ulkoilemaan. Näitä kovia pakkasia on ollut sen verran, että nenäänsä ei ole pahemmin uskaltanut pistää ovesta ulos.

Koirat ovat olleet pakkasista johtuen yö sisällä  ja päivisin aina muutaman tunnin tarhassa. 

Otettiin molemmat karvakaverit mukaan ulkoilemaan, tosin Ulli sai mennä juosta vapaana, mutta Miina pidettiin tiukasti hihnassa kiinni. Miina on nimittäin muutaman kerran päässyt meillä karkuteillä ja on ollut tosi vaikeaa saada tämä itsepäinen neiti kiinni. Vielä, kun meidän autokin on huollossa niin koiria ei olisi pystytty hakemaan kauempaa, jos olisivat yhdessä olleet vapaana. 


Aurinkoa ei oikein kunnolla saatu sunnuntai lenkillä, mutta kyllä se aina välillä yritti jostakin pilviharson välistä kurkistaa.
Tämän vuoksi jouduin hieman kuvia käsittelemään, kun kuvista tuli niin sameita. 






Mitähän tässä on oikein mennyt, kun tuoksuu niin hyvälle nuuskuuttaa Miina. Peuran jälkiä ainakin näkyi.


Paikoillanne, valmiit ja hep!
Ullilla virtaa riittää. Ihmekös tuo, kun joutunut olemaan paikallaan niin pitkään pakkasista johtuen.




Sieltä tullaan täyttä laukkaa..



Mitenköhän päin ne tassut oikein menee Ullilla täydessä vauhdissa?
Suu auki ja kieli pitkällä!


Vähän pidempi loikka välillä. 


Ulli sitten päätti ottaa ja lähteä vähän pidemmälle retkelle.
Isäntä pisti mut lähtemään Miinan kanssa kotiin ja lähti yksin Ullin perässä tarpomaan ja sitä etsimään.


Minä kyllä yritin selittää, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja koira omia jälkiään pitkin kotiin tulee. Isäntä vain ei periksi antanut, lähti silti koiran perään. 



Miina ei oikein tykännyt ideasta olla kiinni hihnassa, mutta kyllä se vielä pääsee tänätalvena juoksemaan vapaana, kunhan saadaan se auto takaisin. 


 Me tytöt päätettiin sitten lähteä hissukseen kotiinpäin talsimaan.


Niinhänä siinä sitten taas kerran kävi, että kotiin päästyämme isäntä oli jo pihassa ja Ulli häkissä.
Tosin Ulli oli tullut ihan itse kotiin omia reittejä pitkin ja isäntä hikihatussa perässä! 

Semmoinen sunnuntai lenkki meillä!


lauantai 16. tammikuuta 2016

Täytetty ranskanleipä!!

Facebookissa kuhisee ja suhisee, sieltä löytyy välillä todella kivoja ideoita ruuanlaittoon. Ideoita saa leivonta ja ruoka ryhmistä, mutta nappasin tälläkertaa vähän erilaien idean.
BuzzFeed Food sivustolta löytyy jos jonkun sortin ruokaohjeita varsinkin sellaisille jotka haluavat nopeaa, helppoa ja hyvää.
Kaikki ruuat tällä sivustolla eivät ole ihan terveellisemmästä päästä, mutta jokainen voi muokata ohjeet oman makunsa mukaan.

Meillähän kaivataan aina pe-la-su iltoina jotakin nopeaa hyvää ja täyttävää. 

Nyt päätin testata tätä jonkun aikaa facessa liikkunutta täytettyä leipäohjetta.




Ostettiin tänään ranskanleipä kauppareissulla ja testasin miltä maistuu tässä muodossa. Hyvää oli ja suosittelen testaamaan. 

Täytetty ranskanleipä!

Ohje:

1 Ranskanleipä
1 pkt kevyt metvurstia siivuina
1 pss Mozzarella juustoraastetta
1 kokonainen mozarella juusto
tuoretta basilikaa


Täyttö ja leikkuohje!

Leikkaa ranskanleipä pitkittäis suuntaan siivuiksi, mutta älä leikkaa pohjaan asti ettei katkea.

Leikkaa vielä sivuttain viipaleiksi samoin kuin pitkittäisessä ja katso ettei leikkaus riko pohjaa.
Nyt sinulla pitäisi olla leikattu ranskanleipä jonka päällinen muistuttaa neliöpalasia.

Levittele sormilla varovasti leikattuja koloja, jotta saat täytteet mahtumaan leikkaamiisi koloihin.

Vedä meetvurstiviipaleet keskeltä halki ja ota yksitellen kerroskerrokselta, rullaa rulliksi ja laita yksi rulla yhteen koloon. 

Lisää koloihin, raastetta, ja mozarellan palasia, sekä basilika pieninä palasina.

Käädi leipä folioon piiloon.
Laita uuniin ja anna olla vähintään 20 min 250 c:ssa tai niin kauan, että juusto on kunnolla sulanut leivän väleihin.

Nostele sormin palasia ja trippaa vaikka itse tehtyyn dippiin.



Oli muuten hyvää ja maittavaa. Tästä voi jatkossa tehdä vaikka millaisia versioita ja kokeilla vielä erilaisia leipiä ranskanleivän tilalle. 

Maistuis varmaan sullekin?

p.s. Sain kameran huollosta ja nyt on taas kirkkaampia ja selvempiä kuvia jatkossa. 




perjantai 8. tammikuuta 2016

Pikkuleijonat jyrää!

Homma jatkuu..

Joulusta selviydyttiin kunnialla ja sitten alkoikin ne kuumeisesti odotetut välipäivät.

Ensin meidän junnu vietti kolme päivää lätkäleirillä su-ti välisen ajan. 
Melkoista menoa se kolme päivää olikin, minä auton ratissa roudarisin pojan hallille ja isäntä haki iltaisin.
Pojalla oli vauhtia piisannut koko leirin ajan ja jääkiekkoa oli reenattu oikein urakalla.
Minä tietenkin toimin meidän junnulle huoltajana, äitinä, fysioterapeuttina, kaverina.. jne.. joka päivä vedettiin magnesium rasvat ja sportti suihkeet jalkoihin ennen leirille menoa. Tällätavoin yritettiin välttää kovimmat rasituskivut ja säryt jaloissa. 
Hyvin ne lääkkeet toimikin, koska poika kehui olotilaansa hyväksi.

Viimein se keskiviikko 30.12.2015 aamu koitti. Kyllä sitä oltiin sitten jo odotettukin.
Oikeastaan minä tiedä kuka meistä kolmesta eniten tätä aamua odotti, mutta kolme meitä reissuun lähti tästä talosta.

Poikien serkut olivat tulleet meille tiistaina yöksi. Kata lähtisi minun ja Joelin mukaan helsinkiin Jesse jäisi Juhon kaveriksi meille kotiin.
Juhon piti alunperin tulla meidän mukaan, mutta päättikin ettei ole kiinnostunut jääkiekko porukan mukaan lähtemisestä. Kyselinkin sitten, että lähtisikö Kata meidän mukaan juhon tilalle. Tyttö oli ihan täynnä intoa lähtemään mukaamme joten jengi oli koossa ja valmiit reissuun.

Täytyy sanoa, että aika rankka reissu oli kaiken kaikkiaan. Lähinnä itseäni mietitytti miten selkäni laita on, kun päivän aikana tulisi paljon istumista ja jalkojen päällä olemista. Lisäksi aika rankka se muksuillekin oli. Tosin hyvin jaksoivat olla ja tsepata koko päivän.

Aamulla 9.00 oli lähtö jäähallilta. Paluusta ei vielä ollut siinä vaiheessa tietoa, mutta pitkä päivä olisi junnuilla edessä.

Kaikki varmaan osaavatkin jo arvata mihin olimme matkalla. Tuon päivämäärän, kun tsekkaat ylempää teksteistä niin osaat jo hahmottaa  tilannetta.

Linja-autossa oli tunnelmaa. Ajattelin jo heti hallilta lähdettäessä, että jos tätä menoa mennään koko päivä niin meikäläiseltä ei enään ääntä lähde kotiinpaluun aikana.
Sellaista elämää junnut pitivät ja sain nauraa niin makeasti, että huh.. huh.. 

Aamusta se tunnelma kattoon alkoi ja jatkui kotiinpaluuseen asti!


NUORTEN ALLE 20-VUOTIAIDEN 
MM-KISAT
HARTWAL ARENA

Lisäksi

Teemu Selänteen paidan jäädyttäminen kattoon.

Muksuille Joelen pelipaidat päälle ja menoksi.
Pelipaidat laitettiin kaikille päälle sen vuoksi, että tunnistaisimme omat muksut väkipaljouden joukosta.

Linja-autossa toinen poikien valmentajista muistutti moneen kertaan, että "joukossa hulluus tiivistyy", joten kaikki muksut ottavat järjen käyttöönsä ja pyrkivät olemaan mahdollisimman lähellä muuta porukkaa ja niillä joilla on vanhempi mukana niin kulkevat vanhempiensa kanssa.

Sen verran isoon paikkaan mentiin, että pieni lapsi eksyy hyvinkin nopeasti tuollaisessa ihmismassassa. 
Hartwal Arena vetää kaiken kaikkiaan 13.000 ihmistä sisäänsä ja Teemu Selänteen paidan noston aikana katsojia oli päälle 12.700 henkeä. Tarkkaa lukua en muista, mutta paljon alle 13.000 katsojaa ei jääty.


Saaneen muuten huomauttaa, että tämä oli elämäni ensimmäinen kerta Hartwal Arenalla ja kokemuksena reissu oli tosi upea, mahtava ja elämyksellinen.
Näiden takiahan näihin tapahtumiin lähdetään eli saadaksemme uusia elämyksiä ja kokemuksia. "Kerran tässä elämässä vain ollaan"!

Astuessani katsomon puolelle totesin ensimmäisenä, että huh..huh.. mitenköhän täällä selvitään, mutta loppujen lopuksi siellä pieniä murheita kerkiä ajattelemaan. 
Antaa vain virran viedä ja mennä muiden mukana niin siinä se päivä kuluu.
Palvelu oli hyvää ja meidät opastettiin omille paikoilleen hienosti, vaikka ne olivatkin jo tiedossa. Mutta hyvä se on, että siellä oviaukoilla seisoo järjestysmiehet jotka ohjaavat täysin tälläisiä metsäpöhöjä isossa maailmassa.

Ensimmäisenä tietenkin tankattiin popparia ja pepsiä käsien täydeltä katsomoon mukaan.

Sitten päästiinkin esimmäisen pelin kimpuun..
no se ei oikein ollut meidän juttu. Siitä puhuttiinkin paluumatkalla, että vain suomen peli ja Selänteen paidan nostaminen kattoon olivat ne jotka enemmän kiinnostivat meidän porukkaa.

Jaksettiin me silti seurata se ensimmäinen peli joka oli
Tsekki- V-venäjä
Aika kovaa menoo oli tsekin ja valkovenäjän pojilla. Ainkain yksi kunnon jysäri saatiin nähdä. 


Voitte vain arvata mistä aitiosta kuului arenan kovimmat huudot ja karjaisut??
Jep.. Poikien valmentaja kehuikin paluumatkalla meidän poikia oikein mahtaviksi tsemppareiksi ja kannustajiksi. Tunnelma oli siis katossa. 
Tosin minäkin sain kunnon osani tuosta tsemppauksesta.
Muutaman kerran joku takarivin pojista "ihan kiusallaan" läpsäytteli meikäläistä pääkoppaan ja lujaa. 
Minua se lähinnä nauratti ja huvitti, koska kyseessä oli meidän porukan "laula hemmo, joka lauloi paluumatkalla seuraavasti tuiki tuiki tähtöstä"
"Tuiki tuiki tähtönen, tuiki tuiki tähtönen, sammu, sammu, tähtöönen" tätä kuuntelin yli puolet matkasta kotiin palattaessamme.

Okei...jatketaan...

Meidän junnu oli ihmeellisen rauhallinen ja hiljainen koko päivän.
Kyllä siinä varmaan moni muukin ensikertalainen oli hiljaa, kun katseli sitä väkimäärää ja toimintaa siellä Hartwalilla.



Ensimmäinen peli tuli päätökseensä. Katsojille tuli tunnin tauko ja sinä aikana tehtiin kävely kierros pitkin Hartwallin käytäviä. Päästiin Katan kanssa yhteiskuvaan ja saatiin pipot siitä hyvästä. 
Se pipo oli muuten ihan sairaan hyvä juttu tässä kohtaa päivää. Olin koko alkumatkan arenalla ollut ilman pipoa ja se oli ihan kamala tunne, kun vielä on hiukset ihan lyhyet.
Sain pääni piiloon ja saatiin jatkaa matkaa..
Löydettiin me viimeinkin se paikka jota olin etsinyt, nimittäin maajoukkue tuotteiden myyntikojua, sieltä lähti suomen lippu mukaamme ja itselleni ostin pinkin huivin. Kata osti pinkin huivin itselleen ja Joel sai toimia lipun heiluttajana. 

"onpahan lippu meillä valmiina jos vielä joskus päästään katsomaan tulevaisuudessa mm-kisoja"!


Vielä pientä odottamista, jännitystä ja odottamista. 


Muutama muukin lähtenyt katsomaan paidan nostoa ja peliä.


Niin tunnelma nousi kattoon ja mieletön meteli alkoi, kun Teemu Selänne luisteli jäälle omassa pelipaidassaan.
Sitä tunnetta ei vain voi sanoin kuvailla, mitä siellä metelin keskellä tunsi. Ihmiset hurrasivat minkä kerkisivät ja olihan  TÄTÄ jo odotettu MONTA viikkoa!! 
Meikäläisellä oli naama pelkkää hymyä ja taisi siellä muutamat kyynel virratkin vuottaa.


Nuorille jääkiekkoilijoille tämä päivä oli ainutkertainen tapahtuma. Tälläistä historiallista tapahtumaa ei pääse moni lapsi näkemään, saatika kokemaan. Tällä reissulla tarkoituksemme oli luoda jonkinlainen mielikuva siitä mitä ammattiurheilija/jääkiekkoilijan työ vaatii. (lasten elämä ei siis perustu mielikuviin, vaan myös kokemuksiin ja tämä päivä oli yksi suuri kokemus.)

Teemu Sellänne on yksi luokkansa valovoimaisimmista ja kovimmista jääkiekko mestareista ja kantaa pitkäkantoista mainetta ympäri maailmaa. Suomalaisille nuorille jääkiekkoilijoille Selänne on toiminut ja toimii jatkossakin esikuvana kiekkoilun saralla.

Päästäkseen tälle tasolle pelaamaan jääkiekkoa kuin Selänne niin työ ja harrastus vaativat paljon verta ja hikeä. Lisäksi periksiantamatonta luonnetta, koska periksi tässä lajissa ei anneta. 
Joskus on hyvä antaa periksikin, mutta jos oikein kovasti yrittää niin voi päästä tavoitteeseensa. Ilman tavoitetta ei ole jääkiekkoilija  uraa. 



Ne jotka seurasivat suoraa lähetystä Hartwalilta näkivät varmasti Selänteen pitämän puheen. Puhe oli mielestäni hyvä ja asianmukainen. Perheen merkitystä Selänne korosti eritoteen puheessaan joka on todella tärkeä osa ammattilais pelaajan työtä ja elämää. Ihan kaikki vaimot eivät tähän pystykään ja tälläkin saralla tulee paljon eroamisia ja välirikkoja. Mutta tämän miehen perhe on pysynyt lujasti koossa ja vaimo näyttää olevan suuri tuki muuri Teemulle.
Ei voi muutakuin arvostaa tämän perheen toimintamallia.

Lisäksi puheessa korostettiin pelikavereita, joukkuetta, ja vanhmpia. Vanhemmathan ovat isossa asemassa jokaisen jääkiekkoilijan  harrastuksessa. Ilman vanhempia ei olisi pelaajia, vanhemmat tarjoavat lapselle/nuorelle mahdollisuuden yhteen maailman arvostetuimpaan ja mukavaan harrastukseen. Vanhemmat ovat mukana: tukijoina, maksajina, viejinä, tuojina, valmentajina, joukkueenjohtajina, avustajina, ja suurin osa seurojen toiminnasta kaikki tehdään täysin talkoo voimin. Jääkiekko ei siis tempaise itsessään nuorta lasta peliin mukaan vaan harrastus vie koko perheen mukananaan. Onhan se hienoa saada seurata oman lapsen kehitystä jäällä, päästä näkemään kuinka lapsi tekee ensimmäisen maalinsa pelissä, kuinka se lapsi saa täyden ilon ja riemun tunteen, kun kiekko lentää suoraan maaliin. Kuinka lapsijoukkue voittaa ja kaikki hanskat, mailat ja kypärät lentävät jäähän kuin ammattilaispelaajilla.


Kiekkoliiton puheenjohtaja piti puheen Selänteelle ja siitä jäi vähän sanat kuulemati, kun tuli seurattua vain mitä siellä jäällä tapahtuu ja miten Itse mestari reagoi puheeseen. 

Kiekko ei siis ole mikään tappelulaji, jos osasit kuunnella mitä Selänne sanoi puheessaan.

"Jääkiekkoilu kasvattaa nuorta pelaajaa, yksilönä, joukkueena ja perheenä. Kiekkoilijan pitää kunnioittaa toisia joukkueessa olevia ja ottaa ne muut siellä jäällä huomioon"!
Okei.. jääkiekko on kontaktilaji jossa väkisinkin tulee yhteentörmäyksiä ja loukkaantumisia. Mutta niitä tulee ihan kaikissa muissakin harrastuksissa.

Nuorten kasvatus jääkiekossa riippuu paljon myös joukkuehengestä ja valmentajista miten hommaa viedään eteenpäin.

Täytyy kehua, että meillä on hieno jääkiekko kasvatus nykyään suomessa. Varustusten taso on noussut ja nykynuorisoa opetetaan ja panostetaan siihe, että jäälle ei mennä tappelemaan vaan pelaamaan joukkueena.



Sitten olikin sen H-hetken aika. 
Kyllä siinä yleisössäkin monelaisia tunteita käytiin läpi ja ilmeet kertoivat sata sanaa. Moni varmasti mietti vai mittikö siinä vaiheessa yhtään mitään?
Jälkeenpäin ainakin itse toivon, että pojat olisivat ammentaneet itselleen jotakin Teemun sanoista tulevaisuutta varten ja ottaisivat oppia puheesta. 

Hieno ja ikimuistoinen tilaisuus kaiken kaikkiaan. 
Toivottavasti lapsetkin muistavat tämän hienona hetkenä ja kunnioittavat näitä suuria hetki joita on itse ollut näkemässä lapsuuden vuosina.



Salamavalojen vilkuntaa ja totista hiljaisuutta, kun ihmiset seuraa silmä tarkkana numero 8 nousua kattoon.

Siellä katossa on muuten komea rivi numeroita nostettuna.

Yhden asian laitoin merkille siinä, kun iso T piti puhetta!!
Joeli kuunteli todella tarkkaavaisesti ja ilme ei värähtänytkään puheen aikana. Ikinä en ole Joelia nähnyt näin keskittyneenä kuin mitä hän oli tämän puheen aikana. 
"ehkä Joel otti jotakin muistiinsa puheesta, tulevaisuutta varten"!


Näin saatiin haikein mielin päätökseen yhden jääkiekkoilijan ammattiura, mutta työ ei varmasti vielä lopu. Perheen kasvatus jatkuu, Selänteen pojathan pelaavaat jääkiekkoa isänsä malliin Mielenkiintoista seurata mitä seuraava nouseva polvi saa aikaiseksi jääkiekon saralla!



TUNNELMAA PARHAIMMILLAAN!!
Niin päästiin viimein aloittamaan päivän viimeinen peli
Suomi-Slovakia

Kyllä oli meteliä jo alusta alkaean ja siellä oli jos jonkin sortin hurraajaa, hutajaa! Tehtiin aaltoa yleisössä, tanssahdettiin maalimusiikin tahdissa. 
Ihan mieletön kokemus näin ensikertalaiselle. 


Olin aina vähän myöhässä hurraa huuroissa, suomen tehtyä maalit minä nousin melkein viimeisenä heiluttamaan lippua ja kiljumaan.
Joel oli vähän ihmeissään "äipän kiljahduksista".
Minä taas nauroin makeaan ääneen, kun Katan toiselta puolelta kuului Joelin pelikaverin suusta huuto ääniä "puusilmä"!



Oli se kyllä jännittävää seuraamista, mutta voitto tuli kotiin!!



Tämä maskotti vei sydämeni mennessään. 
Tää oli kyllä niin ihana tapaus, ja tsemppari. Tällä oli niin maanmainiot liikkeet ja tanssahdukset.



Tämä kolmikko oli aika hauskasen näköinen kävellessään Hartwalin käytävillä.



 Näiden sinisten ukkojen piti koota iso palapeli pienessä ajassa jäällä, mutta se kokoaminen ei ihan mennyt kuin strömössä.

Ainakin tällä kolmikolla oli tunnelmat katossa ja olivat sonnustautuneet oikein urakalla sinivalkoiseen väriin.


Sitten vähän kuvaa jengistä, porukkaa on ja meteliä riittää.


Toiselta puolen näyttää ihan samanlaiselta menolta. 


Toinen erä alkamassa ja liput heiluu!!


the end!
SUOMI VOITTI
ja kotona kun vielä seurattiin seuraavia pelejä niin suomihan vei koko potin nuorten mm-kisoissa.

Nuori polvi nousee aika hyvään tahtiin!


Vai että tämmöinen tapaus..
Kohta alkaa matka kotia kohti!!


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa....



Paluu matkalla pojilla oli energiaa vielä enemmän.
Taisivat olla vähän jo yliväsyneitä.

Meikäläinen ristittiin linja-autossa kokonaan Taraksi. Oli aika outua kuulla junnujen suusta tämä tara nimi, kun en ole sitä tottunut missään ääneen kuulemaan. :O



Pieni lainaus lopuksi meidän junnujen varustekopin ovesta!!

"Taistelevaa joukkuetta on vaikea voittaa"!!

Hieno ja mukava reissu, olikin muvakava päästä tuulettumaan täältä kotoa välillä jonnekin aivan muualle.


Mihis sitä seuraavaksi menisi ääntään kuluttamaan?

Toivottavasti viihdyit kuvien parissa, mikäli et jaksanut lukea kaikkea tekstiä. Mutta jos luit teksitit niin kommentoidakin saa!














Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...