sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Käsityö porukan retkipäivä!

Olen syksystä asti käynyt kerran viikossa petäjäopiston järjestämällä käsityökurssilla. Kurssi pidetään meidän kyläyhdistyksen tiloissa ja siihen ovat osallistuneet oman kylän, naapuri kunnan ja oman kunnan naisia. Olen ollut porukan nuorin ja käsitöitä aloitteleva nainen. 

Leila Lepistö joka on toiminut opettajanamme on todellinen käsityö taitaja. Leila on tuonut meille näytille omia luomuksiaan niin kahvipussi laukuista tölkki desaingneen asti. Olemme saaneet ihailla koko pitkän syksyn hänen töitään ja ottaa niistä mallia omia luomuksiamme varten. Leilalla on aina silloin tällöin näyttelyitä ympäri maakuntaa ja lisäksi hän järjesstää opettamiensa ryhmien kanssa näyttelyn tekemistään käsitöistä. Lisäksi Leilan töitä voi nähdä facebookin betoni-ja kahvipusseille uusi elämä ryhmissä.
Leila vetää myös betonikursseja, pajukursseja ym.. eli naiselta löytyy taitoa melkein mihin vain. 

Meistä ryhmäläisistä suurin osa tekee kahvipusseista laukkuja, minä virkkaan matto ja jotkut virkkaavaat jotakin muuta.
Mattoni ei ole vielä läheskään valmis joten sitä ette nyt tässä postauksessa vielä tule näkemään.

Mutta jotakin aivan muuta sen sijaan saatte katsella tässä postauksessa.

Järjestimme pienen maakunta retken erilaisiin kädentaidon kohteisiin. Matka taittui mukavasti bussilla joten saatiin koko porukalla nauttia reissusta täysin siemauksin.


Ensimmäisenä menimme
Saarikosken tilalle. 
Saarikosken tila kasvattaa lampaita ja valmistaa lampaan villasta erilaisia käsitöitä. 
Tilan omistajat ovat tehneet pienen putiikin vanhan navetan päätyy.
Isäntä ja emäntä ovat kovia käsityöihmisiä ja saarikosken tuotteisiin saatatte törmätä eririlaisilla kädentaidon messuilla, sekä perinne tapahtumissa.


Putiikista löytyi niin lampaan taljoja kuin pehmeitä pikkulampaitakin. Nämä pikkulampaat olivat kyllä aivan ihastuttavia ja nyt jälkeenpäin harmittaa, kun en osstanut tälläistä koriteeksi.


Saarikosken tilalta löytyy oma nettisivusto jossa voit käydä katsomassa enemmän tuotteista. 


Olisko tälläiset lämpimät lampaan villasta tehdyt aamutossut kiva jalassa?


Päähinettä, tuubihuivia ja vaikka mitä kivaa löytyi putiikista.


Tälläinen lämmin lampaan villasta tehty pepun lämmittäjä olisi kiva laittaa kylmän auton penkille. Lämittäisi varmasti mukavasti takapuoltakin. 
Minulle yksi vinkkasikin, että ostappa siitä kissoille makoilu alusta. Minä tokasin heti, että ei näin hienoa raaski kissojen alustaksi laittaa. 
Mutta jos ostaisin tälläisen niin kissat siinä kuitenkin loikoilisivat! 


Lampaan villalankaa sitä jotkut ostivat. Olisikohan pitänyt itsekin ostaa ja kutoa siitä lämpimät sukat!
Oma aikani meni enimmäkseen kuvatessa, katsellessa, ihmetellessä ja ihastellessa.


Tilan isäntä on omassa pajassaan tehnyt vanhasta harmaasta laudasta tälläisiä ihania puisia sydämiä.


Kappas ketäs siinä onkaan pitkä rivi?
No Latelammashan se siinä tuijottaa soraan kameraan! Vai onko se Late lampaan perhe?


Varpaanvälivillaa ja korvavillaa!
Villaa varpaiden väliin ja sukat jalkaan yöksi, lämmittää mukavasti ja antaa rauhallisen yö-unet. Oletkos koskaan testannut moista ideaa? no en minäkään. Nyt olisi ollut mahdollisuus ostaa ja kokea tämä ihmeellinen juttu.


Kappas vaan Minttu ja Villekö siellä on vain joku muu?
Eipä tainnnut olla Minttu ja Ville, mutta lampaita sen sijaan monta.
Eivät uskaltautuneet ulos, mutta kurkkivat meitä oven raosta silmät pyöreinä. 
Toinen katseli meitä pää vinossa ja ihmetteli, no olisinhan minäkin ihmetellyt jos olisin lammas ollut.
Päättipä vieruskaverini alkaa juttelemaan näille villaisille kaveruksille "Lampaan kielellä", mutta eivätpä oikein innostuneet keskustelusta. 
Tälläinen mölylauma tulee yht´äkkiä pällistelemään niin kyllä siinä lampaatkin alkavat pällistelmään takaisin.


Aitauksen päällä luki willamo, siellä sitä villaa kasvaa oikein urakalla. 
Nyt mää taidan tietää mitä meille hankitaan seuraavaksi?


Leila tokas mulle, että katsoppas! Kuinka hienosti on tehty puuvaraston seinät. Päissä on selvästi salmiakki kuviointi. Taitaa olla tilan isännän käden jälkeä. 


Saarikosken tilalta jatkettiin matkaa Tapion Kauppaan.
Tiedätkö muuten mikä on Tapion Kauppa?
No se on SUOMEN suurin lankakauppa.
Teidän harmiksenne en hoksannut ottaa yhtään kuvaa!!
Mikäs ime tuo, kun ovest sisään astuessani meinasin lentää 
selälleni. Tälläistä lankahullua ei saisi päästää tuollaiseen kauppaan lainkaan.
Tapion kaupalta löytyy myös verkkokauppa ja linkkiin pääset TÄSTÄ
Verkkokaupan sivustolta voit käydä vilkaisemassa tarjontaa ja sitä on vaikka kuinka. 

Tapion kauppa tarjosi meille kaffeet ja joulutortut. 
Kaupasta lähti mukaani ontelokudetta, sukkalankaa. Tosin mää en taida niistä langoista kutoa sukkia vaan jotakin aivan muuta!

Nälkä alkoi kurnimaan vatsanpohjalla..
Tapion kaupan jälkeen siirryttiin bussiin istumaan ja rupattelemaan mitä kukin oli ostanut mukaansa ja lähdettiin kohti ruokapaikkaa..

PROSSIN KYLÄTALO

Siellä meidät vastaan otti iloinen ja puhelias talon emäntä.
Vanha kunnostettu maalaistalo jossa pidetään pitopalvelutoimintaa. Rouva kertoikin meille, että tällähetkellä ollaan täysin velaton pitopalvelutoiminta ja ollaan pikkuhiljalleen siirtymässä eläkevaiheeseen. Etsinnässä on siis uusi pitäjä talolle ja pitopalvelulle. 
Syödessämme kuuntelin talon tarinaa ja se oli pitkä ja todella ihastuttava.

Talo oli ollut todella kamalassa kunnossa niin huonossa, että ikkunatkin repsottivat.
Tämä emäntä eres menneen miehensä kanssa päätti kunnostaa talon kokonaan ja sada sen käyttökelpoiseen kuntoon.

Ihastelin taloa heti jo ulkoa käsin. 
Pelkästään nähdessäni kuistin ajattelin, että nyt on tulossa jotakin mitä olen kaivannut hyvin pitkään.


Niinhän siinä kävi!
Eivät olleet krokotiilin kokoiset kyyneleet kaukana silmäkulmistani ja sydämmen pysähdys. 
Sinä hetkenä jona astuin tupaan tuli niin kova kaipuu omaa mummolaani kohtaan ja haikeus iski suoraan selkärankaan asti.
Oma mummoni elää edelleen ja talokin on vielä pystyssä, mutta ne muistot lapsuudesta tulvivat silmäkulmaan väkisinkin.
Minä joka viimeiseen hengenvetooni asti kunnioitan vanhoja emäntiä, vanhoja maatiloja, maalaistaloja katselin ja ihailin tätä suurta aikaan saannosta jonka prossin kylätalon emäntä on aikaan saanut. Miten ovat kovalla työllä peruskorjanneet talon uuteen käyttöön ja miten ihanasti se on laitettu.

Mikäli mummolani olisi peruskorjattu se varmaankin näyttäisi aika paljolti samalta kuin tämä talo. 
Tuvan perällä kaksi ovea jotka johdattavat makuuhuoneisiin aivan samalla tavalla kuin mummolassani.


Ikkunatkin vielä saman suuntaisesti.


Mikäli kuvittelin paikan mummolakseni niin tämän aivan valtavan ihastuttavan takan paikalla olisi iso leivinuuni ja leivinuunin oikealla puolen takka!


Mikä oli yllätys itselleni. Tähän taloon oli laiteettu lautas hylly ja sen vierestä meni ovi keittiöön. Omassa mummolassani sen sijaan oli sohva tuolla kohdalla ja sohvaa vastapäätä se takka. Mutta ovi samalla tavalla juurikin keittiöön.


Toisessa päässä taloa oli jätetty seinähirret näkyviin ja seinillä oli paljon tauluja ja sain käsityksen, että osa verhoista ja seinä koristeista oli emäntä itse aikanaan kutonut pellavasta.


Tätä maalaistaloa katsellessa ei enään tule ihmeteltyä seinälle päätynyttä laattaa!


Muistelin kuistia nähdessäni vielä omaa mummolaani jossa kuisti oli vielä suurempi kuin tämä, siis mummolassani oli valtavan iso kuisti. 


Ulkorakennukseen oli tehty miesten ja naisten vessa erikseen.
Lisäksi ulkorakennuksessa sijaitsee talon lämpökeskus.


Tässä yksi visio naulakoiksi!


Kylätalon tien toisella puolen  oli pieni putiikki jossa poikettiin tekemässä ostoksia. Sen nimeä en nyt muista ja ei muistanut Leilakaan.

Ruokailun jälkeen alkoikin paluumatka takaisin kotiinpäin.

Honkajoella poikettiin tyylimekossa jossa myös askartelutavaraa oli myynnissä. No minä nappasin tietenkin korttipohjia ja kirjekuoria mukaani.

Sellainen reissu meillä.
Ihan joka paikasta en napsinut valokuvia, kun olisi tullut liian pitkä postaus ja osittain otin kännykällä kuvia kuten juurikin nämä kylä-talon kuva. Enimmäkseen aikani meni katsellessa ja kuunnellessa. 


Vanhoista maalaistaloista tulee valtavan upeita ja näyttäviä remonttien jälkeen. 

Hienoa, etä vanhoja perinteitä pidetään yllä.

Mistä piditte?

2 kommenttia:

  1. Ihanan näköisissä paikoissa olette käyneet <3 Eikö olekin ihanaa kulkea ihmisten kanssa joilla on samat intressit kuin sinulla.
    Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivat kyllä kivoja paikkoja käydä katsomassa. Varsinkin tuo lankakauppa, ruokapaikka ja lammastila. No niistähän mää nyt eniten kuvia otinkin. Lankakaupasta en hokannut ottaa yhtään kuvaa, mutta se olisi sitten ollutkin pelkkää lankahyllyjen kuvaamista toisensa perään. :O

      Tässä porukassa oli mukavaa kulkea ja aika hauskaa menoa ja meininkiä olikin, ilon kiljahduksia ja silmien pyörittämistä. Meikäläisestä aina joku huusi, että Taraa ei sitten vissiin päästetäkkään tuonne ollenkaa, taisi Tara löytää oman paikkansa. :) Porukka vissiin oppinut tuntemaan meikäläisen aikas hyvin. Mikäli oltas kuule käyty jossakin askartelupaikassa jossa paljon tavaraa niin hui, ei ne olisi saaneet mua ulos lainkaan ovesta. :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...