sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Valkea-maa!

Eilen aamulla ikkunasta kurkattuani totesin, että VIIMEINKIN! 
Maa oli valkeana lumesta ja maisema kauniin talvinen. Tätä olen odottanut, niin kauan vain odottanut ja viimeinkin se ensilumi tuli.

Nyt odotan, ja odotan, että sitä lunta tulisi enemmän jotta pääsisin hiihtämään. Mikä sen ihanempaa kuin ensimmäistä kertaa talvella asetella sukset jalkaan ja liipua hangilla. 

Sen verran hienolta se maisema näytti, että päätin mennä nappaamaan muutamat kuvat. 


Pippuri aloitti talven ensileikit pienillä lumipalloilla!



Pihakeinu sai päälleen pienen lumipeitteen.





Puutarhani peittyy pikkuhiljaa talviseen maisemaan.


Tämä likka laittoi ihan ränttäliksi. Ulli meinasi, että nyt akka leikitään, kun sitä luntakin on tullut. Taitaa Ullikin olla vähän hämmillään mitä tämä valkoinen maassa on? 


Hyvin pysyy ryhti Ullilla seuratessa meikäläisen touhuja. 


Kulmakunnan pahis!! Miina (susi koiran nahassa).
Miinalle lumi onkin jo tutumpi juttu ja likalla selvästi sellainen ilme, että lenkille pitäisi päästä. 
Pidettiin lepopäivä kuitenkin eilen, kun lauantaina tytöt olivat hirvimetsällä ja Miina oli ajanut jälleen komeasti hirviä.
(Alkaa pikkuhiljalleen tyttö tietämään mitä siellä metsässä pitää tehdä)


Aitan ikkunakin löytyi lumisten puskien välistä.


Ullilla jälleen asento hyvin ryhdikäs ja mitähän se neiti nyt näkee? Taitaa tien toisella puolella olla anopin Piku. 


Näin se maisema muuttuu pikkuhiljalleen talvimaisemaksi. 



Pekka boy! Minin mun pitäisi katsoa?
Eksää vaan vois päästää mut sisälle syömään?
Sellainen se meidän Pekka on!


Tälläinen aamupostaus teille katseltavaksi!


Käsityö porukan retkipäivä!

Olen syksystä asti käynyt kerran viikossa petäjäopiston järjestämällä käsityökurssilla. Kurssi pidetään meidän kyläyhdistyksen tiloissa ja siihen ovat osallistuneet oman kylän, naapuri kunnan ja oman kunnan naisia. Olen ollut porukan nuorin ja käsitöitä aloitteleva nainen. 

Leila Lepistö joka on toiminut opettajanamme on todellinen käsityö taitaja. Leila on tuonut meille näytille omia luomuksiaan niin kahvipussi laukuista tölkki desaingneen asti. Olemme saaneet ihailla koko pitkän syksyn hänen töitään ja ottaa niistä mallia omia luomuksiamme varten. Leilalla on aina silloin tällöin näyttelyitä ympäri maakuntaa ja lisäksi hän järjesstää opettamiensa ryhmien kanssa näyttelyn tekemistään käsitöistä. Lisäksi Leilan töitä voi nähdä facebookin betoni-ja kahvipusseille uusi elämä ryhmissä.
Leila vetää myös betonikursseja, pajukursseja ym.. eli naiselta löytyy taitoa melkein mihin vain. 

Meistä ryhmäläisistä suurin osa tekee kahvipusseista laukkuja, minä virkkaan matto ja jotkut virkkaavaat jotakin muuta.
Mattoni ei ole vielä läheskään valmis joten sitä ette nyt tässä postauksessa vielä tule näkemään.

Mutta jotakin aivan muuta sen sijaan saatte katsella tässä postauksessa.

Järjestimme pienen maakunta retken erilaisiin kädentaidon kohteisiin. Matka taittui mukavasti bussilla joten saatiin koko porukalla nauttia reissusta täysin siemauksin.


Ensimmäisenä menimme
Saarikosken tilalle. 
Saarikosken tila kasvattaa lampaita ja valmistaa lampaan villasta erilaisia käsitöitä. 
Tilan omistajat ovat tehneet pienen putiikin vanhan navetan päätyy.
Isäntä ja emäntä ovat kovia käsityöihmisiä ja saarikosken tuotteisiin saatatte törmätä eririlaisilla kädentaidon messuilla, sekä perinne tapahtumissa.


Putiikista löytyi niin lampaan taljoja kuin pehmeitä pikkulampaitakin. Nämä pikkulampaat olivat kyllä aivan ihastuttavia ja nyt jälkeenpäin harmittaa, kun en osstanut tälläistä koriteeksi.


Saarikosken tilalta löytyy oma nettisivusto jossa voit käydä katsomassa enemmän tuotteista. 


Olisko tälläiset lämpimät lampaan villasta tehdyt aamutossut kiva jalassa?


Päähinettä, tuubihuivia ja vaikka mitä kivaa löytyi putiikista.


Tälläinen lämmin lampaan villasta tehty pepun lämmittäjä olisi kiva laittaa kylmän auton penkille. Lämittäisi varmasti mukavasti takapuoltakin. 
Minulle yksi vinkkasikin, että ostappa siitä kissoille makoilu alusta. Minä tokasin heti, että ei näin hienoa raaski kissojen alustaksi laittaa. 
Mutta jos ostaisin tälläisen niin kissat siinä kuitenkin loikoilisivat! 


Lampaan villalankaa sitä jotkut ostivat. Olisikohan pitänyt itsekin ostaa ja kutoa siitä lämpimät sukat!
Oma aikani meni enimmäkseen kuvatessa, katsellessa, ihmetellessä ja ihastellessa.


Tilan isäntä on omassa pajassaan tehnyt vanhasta harmaasta laudasta tälläisiä ihania puisia sydämiä.


Kappas ketäs siinä onkaan pitkä rivi?
No Latelammashan se siinä tuijottaa soraan kameraan! Vai onko se Late lampaan perhe?


Varpaanvälivillaa ja korvavillaa!
Villaa varpaiden väliin ja sukat jalkaan yöksi, lämmittää mukavasti ja antaa rauhallisen yö-unet. Oletkos koskaan testannut moista ideaa? no en minäkään. Nyt olisi ollut mahdollisuus ostaa ja kokea tämä ihmeellinen juttu.


Kappas vaan Minttu ja Villekö siellä on vain joku muu?
Eipä tainnnut olla Minttu ja Ville, mutta lampaita sen sijaan monta.
Eivät uskaltautuneet ulos, mutta kurkkivat meitä oven raosta silmät pyöreinä. 
Toinen katseli meitä pää vinossa ja ihmetteli, no olisinhan minäkin ihmetellyt jos olisin lammas ollut.
Päättipä vieruskaverini alkaa juttelemaan näille villaisille kaveruksille "Lampaan kielellä", mutta eivätpä oikein innostuneet keskustelusta. 
Tälläinen mölylauma tulee yht´äkkiä pällistelemään niin kyllä siinä lampaatkin alkavat pällistelmään takaisin.


Aitauksen päällä luki willamo, siellä sitä villaa kasvaa oikein urakalla. 
Nyt mää taidan tietää mitä meille hankitaan seuraavaksi?


Leila tokas mulle, että katsoppas! Kuinka hienosti on tehty puuvaraston seinät. Päissä on selvästi salmiakki kuviointi. Taitaa olla tilan isännän käden jälkeä. 


Saarikosken tilalta jatkettiin matkaa Tapion Kauppaan.
Tiedätkö muuten mikä on Tapion Kauppa?
No se on SUOMEN suurin lankakauppa.
Teidän harmiksenne en hoksannut ottaa yhtään kuvaa!!
Mikäs ime tuo, kun ovest sisään astuessani meinasin lentää 
selälleni. Tälläistä lankahullua ei saisi päästää tuollaiseen kauppaan lainkaan.
Tapion kaupalta löytyy myös verkkokauppa ja linkkiin pääset TÄSTÄ
Verkkokaupan sivustolta voit käydä vilkaisemassa tarjontaa ja sitä on vaikka kuinka. 

Tapion kauppa tarjosi meille kaffeet ja joulutortut. 
Kaupasta lähti mukaani ontelokudetta, sukkalankaa. Tosin mää en taida niistä langoista kutoa sukkia vaan jotakin aivan muuta!

Nälkä alkoi kurnimaan vatsanpohjalla..
Tapion kaupan jälkeen siirryttiin bussiin istumaan ja rupattelemaan mitä kukin oli ostanut mukaansa ja lähdettiin kohti ruokapaikkaa..

PROSSIN KYLÄTALO

Siellä meidät vastaan otti iloinen ja puhelias talon emäntä.
Vanha kunnostettu maalaistalo jossa pidetään pitopalvelutoimintaa. Rouva kertoikin meille, että tällähetkellä ollaan täysin velaton pitopalvelutoiminta ja ollaan pikkuhiljalleen siirtymässä eläkevaiheeseen. Etsinnässä on siis uusi pitäjä talolle ja pitopalvelulle. 
Syödessämme kuuntelin talon tarinaa ja se oli pitkä ja todella ihastuttava.

Talo oli ollut todella kamalassa kunnossa niin huonossa, että ikkunatkin repsottivat.
Tämä emäntä eres menneen miehensä kanssa päätti kunnostaa talon kokonaan ja sada sen käyttökelpoiseen kuntoon.

Ihastelin taloa heti jo ulkoa käsin. 
Pelkästään nähdessäni kuistin ajattelin, että nyt on tulossa jotakin mitä olen kaivannut hyvin pitkään.


Niinhän siinä kävi!
Eivät olleet krokotiilin kokoiset kyyneleet kaukana silmäkulmistani ja sydämmen pysähdys. 
Sinä hetkenä jona astuin tupaan tuli niin kova kaipuu omaa mummolaani kohtaan ja haikeus iski suoraan selkärankaan asti.
Oma mummoni elää edelleen ja talokin on vielä pystyssä, mutta ne muistot lapsuudesta tulvivat silmäkulmaan väkisinkin.
Minä joka viimeiseen hengenvetooni asti kunnioitan vanhoja emäntiä, vanhoja maatiloja, maalaistaloja katselin ja ihailin tätä suurta aikaan saannosta jonka prossin kylätalon emäntä on aikaan saanut. Miten ovat kovalla työllä peruskorjanneet talon uuteen käyttöön ja miten ihanasti se on laitettu.

Mikäli mummolani olisi peruskorjattu se varmaankin näyttäisi aika paljolti samalta kuin tämä talo. 
Tuvan perällä kaksi ovea jotka johdattavat makuuhuoneisiin aivan samalla tavalla kuin mummolassani.


Ikkunatkin vielä saman suuntaisesti.


Mikäli kuvittelin paikan mummolakseni niin tämän aivan valtavan ihastuttavan takan paikalla olisi iso leivinuuni ja leivinuunin oikealla puolen takka!


Mikä oli yllätys itselleni. Tähän taloon oli laiteettu lautas hylly ja sen vierestä meni ovi keittiöön. Omassa mummolassani sen sijaan oli sohva tuolla kohdalla ja sohvaa vastapäätä se takka. Mutta ovi samalla tavalla juurikin keittiöön.


Toisessa päässä taloa oli jätetty seinähirret näkyviin ja seinillä oli paljon tauluja ja sain käsityksen, että osa verhoista ja seinä koristeista oli emäntä itse aikanaan kutonut pellavasta.


Tätä maalaistaloa katsellessa ei enään tule ihmeteltyä seinälle päätynyttä laattaa!


Muistelin kuistia nähdessäni vielä omaa mummolaani jossa kuisti oli vielä suurempi kuin tämä, siis mummolassani oli valtavan iso kuisti. 


Ulkorakennukseen oli tehty miesten ja naisten vessa erikseen.
Lisäksi ulkorakennuksessa sijaitsee talon lämpökeskus.


Tässä yksi visio naulakoiksi!


Kylätalon tien toisella puolen  oli pieni putiikki jossa poikettiin tekemässä ostoksia. Sen nimeä en nyt muista ja ei muistanut Leilakaan.

Ruokailun jälkeen alkoikin paluumatka takaisin kotiinpäin.

Honkajoella poikettiin tyylimekossa jossa myös askartelutavaraa oli myynnissä. No minä nappasin tietenkin korttipohjia ja kirjekuoria mukaani.

Sellainen reissu meillä.
Ihan joka paikasta en napsinut valokuvia, kun olisi tullut liian pitkä postaus ja osittain otin kännykällä kuvia kuten juurikin nämä kylä-talon kuva. Enimmäkseen aikani meni katsellessa ja kuunnellessa. 


Vanhoista maalaistaloista tulee valtavan upeita ja näyttäviä remonttien jälkeen. 

Hienoa, etä vanhoja perinteitä pidetään yllä.

Mistä piditte?

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kevyempi olo!

Seuraava aihe on tuottanut facebookin puolella hämmennyst, ihastelua ja totaalisia pelästymisiä.

Mitään vakavaahan ei ole siis sattunut ja olen kunnossa. 
Mistä kaikki hämmennys sai alkunsa?

Mikähän se oli joka meinasi sekoittaa kavereideni ja ystävieni olotilan.

Päätinpä sitten kertalaakista ajella hiukseni kokonaan pois. Ajelun jälkeen minulle jäi päähän vielä pieni siili.
(Sellainen karkea siili kerrakseen).

Miten tähän päätökseen sitten päädyttiin?



Rouva mutru suu toteaa, että nyt se sitten lähti ja hyvin lyhyellä ja kevyellä hiuslaadulle mennään seuraavat kuukaudet.
Isäntä oli sitten niin tätä vastaan ja niin minäkin olisin ollut jos kaikki olisi kunnossa, mutta kun ei ole kunnossa niin ei sitten ole!

Olen moneen kertaan vuodattanut teksteissä sitä miten olen ollut lapsesta asti allegiggo ja atoopikko.
Ihoni oli nuoruudessa todella kamalassa kunnossa ja sitä ei meinattu saada perushoidoilla kuntoon ei sitten niin millään.
Päänahkani oireili jo nuorena, mutta aina välillä se parani vähän kuin itsestään. (ainakin kesäisin, kun sai auringonvaloa joka rauhoitti niin ihoni kuin päänahkani tilannetta.)

Olen kuuluisa tuuheasta ja pakusta hiuslaadusta, sehän se meikäläisen riesa on ollut koko ikäni. Mistä moisen pehkon olen sitten perinytkin niin sitä en osaa sanoa.
Paksut hiukset voivat olla todellinen ongelma kuivalle, rikkinäiselle, atooppiselle pää-nahalle. Lisäksi myös kaikki muut ulkopuoliset asiat esim: pesuaineet.
Välillä on oikein sotien tanner meillä meneillään, kun yritän etsiä, etsiä ja etsiä niitä mahdollisimman hyviä, ja tehokkaita hoitokeinoja. 

Vuonna 2005 olen tehnyt tämän saman operaation viimeksi, eli vetässyt isännän hyvällä avustuksella koneella hiukset pois päästä!
Päänahkani oli silloinkin huonossa kunnossa. Välillä pieni hiusten poisto auttaa ongelmaan, antaa ilmaa pää-nahalle ja jos sattuu vielä aurinko olemaan lähellä niin oireet saattavat parantua todella nopeastikin.

"positiivinen ajttelu kannattaakin, tässä vaiheessa"
Eräs facetuttavani kirjoitti näin:

Sehän on kuulemma tosi voimaannuttava ja vapauttava fiilis kun nainen luopuu "kruunustaan". Iso hatunnosto, uskaltaisipa itsekin! 
Tästä tuli hyvä fiilis.

Mitä sitä ihminen ei terveytenä eteen tekisi.
Lisäksi tämä hiustenajelu operaatio on tuonut mukanaan ihmetystä, kummastumisia, ja myös totaali pelästymisiä.

Ensin yritettiin kampaajani kanssa leikata minulle lyhyempää versioo, jotta hiuspohja ja päänahka saisi ilmaa kunnolla, mutta eipä sekään auttanut. Päänahan oireet jatkuivat ja jatkuivat yhtä kurjana. 
Raapiminen pahentaa tietenkin asiaa, mutta yritäppä itse olla laittamatta niitä kynsiä kutiavaan päänahkaasi.

Lääkärin määräämiä liuoksia on mennyt varmaankin jo 100,00 euron edestä, lisäksi apteekista saatavaa liuosta joka ei pilaa päänahkaa vaan pitäisi hoitaa ja rauhoittaa. Mutta tuloksetta nämäkin tälläkertaa.

Lääkärini kanssa kävin puhelinkeskustelun jossa hän kylmästi kehoitti minua ajelemaan tuon pehkon pois, jotta hänä näkisi paremmin sinne päänahkaan mitä siellä oikein tapahtuu. Lisäksi lupasi tämän pohjalta tehdä lähetteen ihotautipolille jotta saataisiin varmuus siitä mitä tämä oikein on?? ja tietenkin kunnon hoitoja tähän kamalaan ongelmaan.
Omalle lääkärilleni olen menossa tänään joten illalla voinen kertoa teille mitä se tuumaili tästä tilanteesta.

No näytetäänpä pari kuvaa teidän iloksenne.


Isännän ajeltua hiukseni yhdessä vähän aikaa kummasteltiin ja hämmästeltiin kokonais tilannetta.
Olin kuvitellut tämän ongelmani olevan puolet pienempi, mutta ajeltuamme hiukset tuli väkisinkin muutamia kirosanoja oikein korostetulla äänenpainolla.
Kauhistelin lähinnä itse näitä kuvia jotka isäntä otti ajon jälkeen.
Siis sitä nyppy määrää ja arpien määrää. Sitä oli aivan jokapuolella ja todella paljon.
(mikä saa päänahan tämän näköiseksi)?

Saattoi siinä ajon aikana koneen teräkin vähän lisää ärsyttää ja tuuoda punoitusta tullessaan. 

Uskotteko MITEN hyvää teki se, kun mies käytti sitä konetta. Se kone rapsutti niin mukavasti kutiavia kohtia että olisi tehnyt mieleni sillä rapsutella koko ilta.
Paikoittain teki kyllä piirun verran kipeääkin, mutta hyvin se tuli kestettyä, kun tiesin saavani helpotusta.


 Sitä oli molemmin puolin päänahkaa..
Lisäksi taisi hirvikärpäsetkin päästä tekemään omaa tuhoaan marjastamisen aikaan.


Nyt olen muutaman päivän ollut tämän uuden muotini kanssa ja todennut, että olotila on hieman helpottunut. 
Kutinaa on vähän vähemmän ja punoituskin on hieman rauhoittunut.

Eikös kuulkaas olekin aika veto, kun nainen menee ja tekee äkkipäätöksen?

Onneksi on olemassa erilaisia pipoja joita voin nyt käyttää sen hetkisen, kun on näin lyhyt versio. Tällä oikein kehtaa kulkea missään julkisella paikalla. Lähinnä minä pelkään, että kaikki näkevät tämän jumalattoman punoituksen päässäni.

Jotkut sanoivat ystävistäni ja tuttavistani, että sehän sopii sulle tosi hyvin tuo uusi lookki, eräs bloggaaja sanoi, että minulla on niin hyvä päänmalli, että voisin olla hattumallina. 

No jaa..
Oma asenne on silti muuttunut positiiviseksi ja osaan jo vähän vääntää vitsiäkin tälle päälleni ja nauraa tarvittaressa!

Tämä voisi myös olla kunnianosoitus niitä naisia kohtaan jotka joutuvat luopumaan kruunustaan vakavan sairauden vuoksi. <3 font="">

Kaikkeen tottuu ja tässä onkin jo vähän iloisempi rouva mutrusuu!


Tänään kävin lenkillä Miinan kanssa ja testissä oli samalla punainen pipo. 



Nos sulla on hiukkaakaan näitä ongelmia niin vedä hiukset koneella pois ja pipo päähän pakkasella!
Tämän siilin kanssa on vähän kylmä meinaan kulkea tuolla ulkosalla.


Eipä minulla tänään muuta.
Tässäpä lukijoilleni lukemista kerrakseen ja kauhisteltavaa. 

:)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Isäinpäivä!

Meillä oli tälläkertaa niin vauhdikas loppuviikko ja viikonloppu, että pitää laittaa varmaankin postaukset kahdessa erässä jälleen tulemaan.

Se toinen postaus käsittelee perjantaita erikseen ja tässä postauksessa ollaan lauantaissa ja sunnuntaissa. Mennään vähän siis ristiin nyt näissä  postauksissani.

Meidän esikoinen täytti 2.11. 14-vuotta. Synttäri Kakku kestit päätettiin pitää erikseen samana päivänä, kun vietettäisiin isäinpäivää.
Sunnuntaina oli isäinpäivä ja me päätettiin viettää sitä jo vähän etukäteen lauantain. Isäni, siskoni ja siskoni mieskaveri tulivat meille lauantaina. Päätin sitten tehdä kakun ja tämä kakku olisi samalla, sekä isäinpäiväkakku, että synttärikakku. 

Meillä jotenkin hassusti ovat muokkautuneet nämä syntymäpäivät ja juhlapäivät melkein aina samalle kuukaudelle, että saadaan hoitaa yhdellä kakulla kaikki päivänsannkarit kerrallaan.

Anettiin meidän Juhon aloittaa kakun leikkaaaminen, kun oli ensimmäinen päivänsankari tässä kuussa.
Iso mies ja äitinsä pituudessa ohittanut aika päiviä sitten. 


En paljon huomannut ottaa kuvia kaiken kiireen ja hälinän keskellä. Olisi voinut ottaa kuvan jossa olisivat kaikki kolme päivänsankaria niin Juho, isäni kuin rakas aviomiehenikin.


Kahdeksan munan kakun tein ja se kumottiin melkein kokonaan lauantain porukalla. Koristelussa minua auttoi siskoni ja kyllä tuli komia kakku!
En todellakaan ole näissä kakun koristeluissa mikään haka, mutta hyvin se tuntui jälleen maistuvan. 


Kakku oli gluteeniton ja laktoositon. Tein muuten ensimmäisen kerran kokonaan gluteenittoman täytekakku pohjan.

Isäinpäivän aamuna heräsin melko aikaisin, kun minun piti mennä jäähallille kioski tädiksi.
Siskoni ja sen mieskaveri olivat jääneet meille yöksi ja jäivät meille vielä aamiaispöytään istumaan, kun minä painoin kaasun kohti naapuri kaupunkia.

Sielä kioskista tultuani mieheni lähti Joelin kanssa takaisin jäähallille, kun heillä alkoi isänpäivä peli eli Isät vs pojat. Isät olivat ilmeisesti voittaneet pelin ja aika menoa kuulemma oli ollut.

Ajattelin, että olisin mennyt mukaan katselemaan, mutta en jaksanut en sitten niin millään. 
Olisin saanut tähän postaukseen varmasti hyviä kuvia siitä isät vs pojat pelistä. Noh eiköhän niitä tule vielä uusiakin pelejä jatkossa. 


Sellainen lauantai ja sunnuntai meillä.
Mites teidän isäinpäivä ja viikonloppu meni?



Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...