lauantai 31. lokakuuta 2015

Degoupea ja vanhoja aarteita!

Kokeilin tässä eräänä päivänä sitä niin kovin kehuttua decoupe tekniikkaa.

Löysin Salesta aivan ihatuttavan paketin ruokaservettejä, joita hyödynsin tässä decoupe tekniikassa.
Servetissä on erilaisia vintageaiheisia kuvia. Tämä oli niin ihana, että pakkohan sillä oli saada lyhty koristella.

Jälleen kerran käsissäni lasipurkki muuttui lyhdyksi.
Huomatkaa tämä oli ensimmäinen kokeiluni tällä decoupe tekniikalla joten ei ole mikään kovin kaunis yksilö.
Juuttinarua liimailin ylä-osaan ja ei sekään ihan mennyt kuten strömsössä joten saa luvan kelvata tuollaisena.

Tosin tämä lyhty on pöydällä kynttilän valossa tosi nätti joten lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen.


En meinaanut millään saada tästä lyhdystä sellaista hyvää tunnelma/sisustukuvaa, mutta tässä se on tuikun kanssa käytössä.


Meidän heinävintin nurkassa on pitkään lojunut oikein vanha vauvan puinen kehto. Olen miettinyt pitkään, että haluaisin tehdä sille jotakin ja tuoda sen meille sisälle taloon muistuttamaan menneistä ajoista.


Ehkä jonakin päivänä annan tälle ikivanhalle kehdolle pintakäsittelyn, mutta toistaiseksi se saa olla rauhassa käsittelyltä ja koristaa meidään tupaa sellaisenaan. 


Kehdossa on paljon pieniä yksityiskohtia joiden vuoksi haluan katsella sitä oikein kuluneena, rustiikkisena ja kuluneena vielä jonkin aikaa. 


Mitäs piditte lyhdystä ja kehdosta?

Kehdosta ei löytynyt vuosilukua, mutta veikkaampa sen olevan 200-300 vuoden ikäinen.

Lopuksi toivottelen kaikille hyvää pyhäimiesten päivän jatkoa. 


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kaksi naista ja kamera!

Viimeistä osaa syyslomapostauksesta viedään.
Lauantaina oli aivan ihana ulkoilupäivä ja päätimme Katan kanssa lähteä ulos kuivailemaan.

Osa kuvista tulee nyt minun blogiini näytille, osa Katan blogiin kunhan saisin kuvat hänelle jollakin konstilla viedyksi.

Mitä me saatiin aikaiseksi sen näet seuraavaksi.





Mihin suuntaan lenkkarit meidät kuljettaakaan?








Joku päätyi puuhun väärinpäin killumaan. 


Idea lamppua syttyi jälleen..
Käskin nuoren naisen keräämään vaahteranlehtiä ja sanoin, että nyt tehdään iso sydän. 
Tuumasta toimeen ja vaahteranlehti sydäntä rakentamaan. 




Sellainen sydän siitä sitten syntyi


Joinakin päivinä on paras unohtaa kaikki ja heittää ränttäliksi. Sitä elämää ei aina jaksa murehtia, murehtiminen saa vain olon sairaammaksi. 
Sen vuoksi otettiin kaikki ilo irti kuvatessamme, mutta olisi pitänyt ottaa vielä enemmän.


Välillä pitää vähän huohahtaa ja rauhoittuakin. Pari päivää oltiin puuhasteltu yhtä ja toista joten ulkoilu tuli niin tarpeeseen.


Katan paidasta bongasin tämän tekstin ja sehäh sopii tähän kuvaan hyvin.


Ajateltiin kävellä ihan pikkuinen lenkki ja kuvailla jotakin kivaa. Saatiin Pippurikin mukaan lenkille.


Ystävyys!
Pippuri aina mukana lenkeillä, seuraa joka paikkaan askel askeleelta. 


Se on niin pehmeä ja lämmin, ettei sitä voi olla halailematta ja suukottelematta.



Sitten vaihtuivat vuorot ja miten Kata selvisi Pippurin kanssa kuvauksesta.


Kyllä se Pippuri Kataakin päätti nuuskasta..

Jaaha, mitähän se pippuri nyt pohtiikaan. Ei sen nyt näin pitänyt mennä. :)



Mihise me seuraavaksi mentäs kuvaamaan? Mietittiin hetki ja sain idean, että napataan polkupyörät ja käydään pienellä pyörälenkillä.
Pippuri piti viedä vain kotiin, ettei lähtisi meitä seuraamaan.



Siitä pyörlenkistä tuli yhteensä n. 10 km


 Ensin silta ja jokimaisemaa.
Tämän maisemakuvan vain pilasi sähkölinjat.


Mitäpä mietin?
Aika hikipäässä poljettiin pyörillä joten pieni hengähdystuokio.


Kukkulan valtiatar valmiina valloitukseen!


Mitä se valtiatar nyt tekee?
Nukkumaanko se rupesi? No ei, sehän ottaa arska hoitoa kasvoille. Oli meinaan sitten niin hyvä paikka istua suoraan lämpimän auringon valossa. 


Ja jatkuu...


Kukkuluuruu.. mitä kuuluu?


Pieni mietintä myssy??
Mikäs kivi se tämä on?
Mihis mää tän muuten laitoin?


Kuvaaja sanoi, että hyppää. No mää niin kovasti yritin, mutta pelkäsin kompastuvani ja putoavani kukkulalta alas.


 Minähän valloitin tämän kiven joten olen kiven valtiatar!


Lopuksi pieni lepotuokio ennen paluumatkan aloitusta.
Valokuvaus ja pyöräily on kovaa puuhaa.
"valas valloitti aurinko tuolin"!


Siihen loppui valokuvaus päivä ja loppupäivä meni sohvaperunana. 
Kumma juttu meinaan miten se pyöräily voikin väsyttää ja rentouttaa. Lisäksi huomasin reisilihaksenikin rentoutuneen pyöräilyn yhteydessä joten jalatkaan eivät olleet kovin kipeät seuraavana päivänä.

Sellaisia syysloma juttuja meillä oli.

Seuraavaa postausta suunnittelemaan.

Mitäs tykkäsit valokuvista?


tiistai 27. lokakuuta 2015

Syysloman loppua!

Viime viikolla meillä vietettiin syyslomaa. Lasten serkut tulivat loppuviikosta pariksi päiväksi meille kyläilemään.

Piti touhotädin taas keksiä tekemistä neljälle murkkuikäiselle, niinpä päätettiin viedä muksut laavulle makkaranpaisto retkelle. Katan kanssa enimmäkseen puuhastelin askarteluiden ja maalauspuuhien parissa. Näistä onkin jo tullut postaus tänne blogiin. 

Syysloma meni äkkiä ja aika rennosti otettiin poikien kanssa koko viikko. Mieskin kerkisi olemaan neljä päivää vapaalla, mutta vietti suurimman osan ajasta peltohommissa.

Laavulla makkara maistuu!


Nuotiotulen vierellä oli mukava lämmitellä.



Enolla ja kummitytöllä menossa jälleen omat ilme leikit!
Nämä kaksi ovat kyllä sellaisia pelleilijöitä, ettei näistä kahdesta tahdo saada pokeri kuvaa millään.


Sisko ja sen veli. 
Sain napatuksi edes yhden kuvan näistä kahdesta.


Se pakollinen äiti-poika #selfie.
Yritin saada meidän vanhempaakin poikaa kuvaan, mutta ei, kameralla ei saanut ottaa yhtään kuvaa!


Me kaksi onnetonta, porukan ainoat nais puoleiset.
Pakollinen #selfie piti meistäkin saada!


Makkaran paistotuokion jälkeen muksut alkoivat keskenään leikkiä ja touhottaa. Isäntä saikin hyvän leikki ajatuksen.
Tämä leikki kannattaa laittaa mieleen ja varsinkin kesällä tämä toimii kaikista parhaiten, kun luonto on kauneimmillaan.

Leikkiä voi leikkiä pareittain tai yksittäin.
Koska lapsia oli nyt neljä niin meni leikki hyvin tasapuolisesti, saivat suorittaa tehtävät joko yksi tai parin kanssa. 

Leikin säännöt menivät seuraavasti:
Annat lapsille tehtäväksi etsiä luonnosta aina jonkin kasvin tai puun lehden. Se joka löytää ensimmäisenä ja tuo pöydälle on voittaja. 

Tässä leikissä kului aika hyvin ja muksut olivat yllättävän innokkaita tästä leikistä. 


Minä pyysin lasten etsimään puolukan lehdet ja kanervaa.
No niissä ei aikaa kauan mennyt, kun olivat niitä jo löytäneet.


Minäkin löysin jotakin mielenkiintoista silä välin, kun lapset juoksiat tanner tömisten ympäri metsää.

Kanervia jotka olivat muodostaneet aia mielenkiintoisen kuvan..
Mitä sinä näet tässä kuvassa?
Minun silmissäni se näyttä tarkkaan katsoen kolmoselta.
Toisinpäin kun kääntää saa sydämen ylä-osan.
"kaikkea ne mun silmät näkeekin".





Sellainen laavu reissu meillä.

Muistakaahan osallistua sydäntaulun arvontaan johon pääset TÄSTÄ linkistä!
Arvonta aikaa ei ole enään kuin pari päivää joten odottelisin mielelläni siihen lisää osallistujia.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Uusi yö-pöytä!


Olen etsinyt pitkään sopivaa yö-pöytää omalle puolelle sänkyäni. Sopivaa pöytää ei ole löytynyt ei sitten niin mistään. Ihan epätoivo meinasi jo iskeä sopivan yö-pöydän löytämiseksi.

Mutta Aikansa, kun odottaa ja etsii niin viimeinki se sopiva yö-pöytä löytyi! 
Meidän varaston kätköistä se sitten viimeinkin löytyi. Meinaan vanha pesukomuutti!

Pesukomuutti on juuri sopivan kokoinen sänkyni vierelle joten se sai luvan kokea totaalisen muodonmuutoksen.


Poikien serkut olivat meillä syyslomaa viettämässä pari päivää ja Katan kanssa päätettiin antaa kunnolla kyytiä tälle pesukomuutille.

Ensin annoimme kunnon pesun komuutille, joka oli vuosikausia ollut pölyisenä ja likaisena suulin nurkassa. Lian ja pölyn alta saatiinkin esiin hyvin ehjänä säilynyt komuutti!

Annettiin muutama tunti kuivua ja sitten alettiin Katan kanssa yhteistuumin sutimaan maalia pintaan.


Väri valintaani ei kukaan varmaankaan saattanutkaan arvata etukäteen?
Valkoinenhan siitä tuli.
Valkoiset, harmaat, rosteriset, ja ruskeat värit ovat ne värit jotka soveltuvat tällähetkellä parhaiten meidän makkariin. Valkoinen tosin  vahvin tällähetkellä väreistä makkarissamme.


Ostin viime kuulla uuden lukulampun ja meikäläisen makuun sopivaa ei meinannut löytyä ei sitten niin mistään. 
Omasta kunnasta sekin sitten löytyi loppujen lopuksi Suomen sähkökalusteesta sekin sitten löytyi.


Jotakin uutta, jotakin vanhaa... kumpaakin löytyy ja jopa ihan pikkuinen välähdys sinistäkin kirjojen kannesta. 
Tämä valo antaa muuten niin kirkkaan lukuvalon, että jos tämän valaisimen valossa ei näe lukea niin sitten on täysin sokea!


Uusi lamppu ja vanha pesukomuutti ovat löytäneet sopuisan paikan yöpöytänäni ja lukulamppunani.


Pimeässä tämä lamppu hienon tunnelman josta aion nauttia mahdollisimman pitkään. 
Täytyy silti hankkia hieman himmeämpi lamppu, kun osa perheestä sanoo tämän lampun olevan hieman liian kirkas. 


Tähän pesukomuuttiin on tulossa vielä pieni lisäys joten siitä tulee sitten postausta myöhemmin. 

Oikei kivaa alkanutta uutta viikkoa kaikille.



Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...