maanantai 28. syyskuuta 2015

Erämies on aina erämies! (tai nainen)

Viimein ja vihdoin kerkisin kirjoittamaan postausta tänne blogin puolelle. 
Meillä on ollut viimeviikkoina melkoista menoa suuntaan jos toiseenkin. Hiljaista on siis ollut, mutta nyt paikkaan tätä hiljaisuutta ja kerron eilisestä metsäreissustamme. 

Eräjuttua vaihteeksi ja näistähän te tykkäätte.

Vietiin koirat eilen aamusta metsälenkille ja siihenhän on nyt hyvä syy. Parin viikon päästä startataan jälleen hirvenmetsästys kausi käyntiin joten koirienkin pitäisi olla sillon valmiit menemään lujaa niiden hirvien perässä.

Koirat päästettiin vähän eriaikaan ja ensimmäisenä lähetettiin Ulli liikenteeseen, tämä tyttö onkin osoittautunut melko rohkeaksi menijäksi. 
Miina päästettiin muutamaa minuuttia myöhemmin ja nopeasti tämä otti Ullin kiinni. Miehellä oli tiedossa hyvä paikka jossa hirvet ovat yön aikana kulkeneet ja mahdollisesti yöpyneetkin.
Harmi vain, että jäljet olivat täysin toisella puolen tietä mihin nämä kaksi hännän heiluttajaa lähtivät juoksemaan.
Mutta kallioilta löytyi papana jälkiä joten hirvi tai peura siellä oli liikkunut.




Erämies on aina erämie, oli sitten virallinen metsästykausi päällä tai ei niin ase kulkee aina olalla. Ase on hyvä olla mukana ihan varuillakin.
Peuroja saisi jo kaataa, mutta näitä meidän koiria ei saa opettaa peuran perään, koska ovat hirvikoiriksi syntyneet. Mikäli niin kävisi, että nämä kaksi neitosta ajaisivat peuraa niin milläs sen niille sanot, että niitä ei sitten ajeta. 
Toisilla koirilla tulee ihan luonnostaan ajo ja oppivat nopeastikin hirven perässä menemään. Toisilla koirilla voi taas kestää kauemmin hirvenperään oppiminen. 
Tässä sitä nyt sitten jännitetään kumpi näistä kahdesta lähtee tehokkaammin menemään niiden hirvien perään. 
"Yritäppä sanoa koiralle, että et saa ajaa peuraa"!



Koirat lähtivät johonkin suuntan jalat ilmassa ja ja me lähdettiin sitten seuraamaan puhelin kourassa minne menevät. 
Jossakin vaiheessa huomattiin, että Ulli meni aivan eri suuntaan kuin Miina. Siinä vaiheessa mietitiin, että mihinkähän ne nyt menevät, kun jäljet ovat aivan eri suunnalla. 
Ullin mennessä eri suuntaan kuin Miinan ajattelimme, että toinen voi ajaa toista ja toinen toista.
Kartalla ei näkynyt punaista viivaa joten ei ollut myöskään haukkua. Sanoinkin miehelle monta kertaa, että haukkus nyt vähän niin kuulisi onko menossa jonkin sortin ajo. 
Vähän jäi epäselväksi miksi lähtivät siihen suuntaan mihin menivätkin. Hokasin jossakin vaiheessa, että jos menevät naapurin pellon suuntaan niin siellä on ainakin ollut useasti peuroja. Siinä sitä taas mietittiin, että ei kai ne aja peuroja takaa!!!

Metsästyskoiran koulutus ei ole helppoa hommaa!!


Mietintää, mietintää, puhelimen kartan tuijotusta. Onneksi on Ultra pointt ja gepsi olemassa. 
Vielä, kun itse näkisi niin kauas missä  koira menee niin ei tarvitsisi miettiä. 


Sieltähän ne tyttökullat tuleekin viimein ja vihdoin. 
Kysymys kuului? missä ihmeessä te oikein kävitte? Koirahan osaa vastata tähän kysymykseen ihan perus jutulla eli iloisesti tervehtien. Vastausta ei kuulunut, mutta gepsiltähän se reitti näkyy.
Tytöt olivat saaneet kunnon kastelua matkalla, koska olivat aivan märkiä ja likaisia kuin uitetut rätit.


No eipä siinä kauan mennyt. Juoksivat isännän luokse, saivat makupalat ja jälleen uusi vauhti ja menoksi. Eipä pahemmin keritty ajattelemaan isännän kanssa yhtään mitään, kun koirat olivat jälleen karonneet näköpiiristä. 

Hetken katseltiin jälleen puhelimen karttaa ja isäntä totesi, että tää ei voi olla totta! Lähtivät sitten samalle reissulle kuin edelliskerrallakin, kun olin miehen mukana. 
Eipä siinä auttanut kuin istuskella autossa ja odotella hetken aikaa, että kuinka pitkälle painavat menemään. Vauhti oli välillä kovaa joten ajateltiin, että saattavat siellä ajaakin jotakin takaa.

Täytyy kyllä tunnustaa, että minä en pysyisi näiden koirien tahdissa ja jälkeen jäisin ihan muutamassa minuutissa. 
Huonokuntoisiksi ei ainkaan voi todeta kumpaakaan koiraa, kun melkein 20 kilsaa vetivät menemään.

Välillä lähdettiin ajelemaan autolla toiselle puolen meidän kylää, että saataisiin koirat kiinni, mutta nämä vauhtivekarat tekivätkin täys käännöksen ja tulivat takaisin samaa reittiä samaan paikkaan josta olivat lähtenee.
Auto siis ympäri ja vauhdilla takaisin, puhelimesta katseltiin kuinka kaukana olivat autosta ja kuinka pian oltaisiin niitä vastassa.


Viimeinkin kohtasimme koirat tiellä ja siellähän ne tulivatkin rinta rottingilla vieri vierellä toistaan seuraten.

Miina oli sen näköinen, että ei oikein tainnut tykätä meidän saapumisesta paikalle. 
 Ilme on niin hauskan kiukkuinen tässä alimassa kuvassa, että voisin melkein vannovan sen olevan kiukkuinen, kun tulimme niitä vastaan.
"kuvittelitteko todellakin, ettei me osattaisi palata takaisin"!


Koirat saatiin takaisin reissultaan ja päätettiin vielä vähän jatkaa erämies retkeä.
Päätettiin mennä metsätysseuran laavulle paistelemaan makkarat ja saatiin samalla vähän kahden keskistä omaa aikaa miehen kanssa. 

Tuli nuotiolle ja odottelemaan.


Mestari itse laittamassa valkeeta.


Täällä ne meidän erämiehet istua tapittavat, nauttivat oluesta, grillimakkarasta ja mitä nyt eväiksi mukaan ovat keksineetkään. 
Kiva paikkahan tämä on ja lämpimän nuotiotulen vierellä on mukava istuskella. 


Puuvarastokin paikallaan.


Erämiehet merkinneet selvästi oman paikkansa.


Taitaa tyttö tietää mitä on odotettavissa. Eipä oikein nauttinut kiinni olosta, mutta jos Miina olisi päästetty vapaaksi niin taas olisi lähtenyt menemään jalat ilmassa.
Kuten kuvasta näkyy niin märkänä on ja kotona odottaa lämmin suihku päivän metsäretken päätteeksi.



Illallahan laavulla olisi mukava istua kynttilöiden valossa. 


Vähän vielä odotellaan ennenkuin nuotio on valmiis ja voi alkaa paistelemaan makkaroita.


Viimein ja vihdoin, johan tässä alkaa olemaankin nälkä.
Mielestäni tuo näyttää enemmänkin hevosen kengältä kuin makkaralta.


Pääsinpä välillä lepuuttamaan kamerakättäni ja paistamaan itsellenikin makkaraa.


Meillä on erilaista kahdenkeskistä aikaa, mutta kyllähän tästäkin nauttii.


"hei, epistä! eiks me saada ollenkaan"!
Kyllä parhaat ystävämmekin saivat lämmintä grillattua makkaraa. 
Mä oisin niin halunnut istuskella siinä nuotion lämmössä ja ottaa tytysit siihen vierelleni lämmittelemään, mutta päätettiin vielä käydä seuran mailla kävelemässä koirien kanssa ja katsomassa löytyisikö sieltä tuoreita hirven jälkiä.


Mitäs sieltä metsästysmajan alueelta löytyykään?
Savusauna löytys, siellä en ole vielä käynyt kokeilemassa itseni ulos savustamista. Juhlissa ollaan oltu, ja majan sisäsaunaa testattu aikanaan.


Mutta mikäs se siellä olkikaan metsänkeskellä? nähtiinähän me ainakin yksi hirvi!! Haha.. metsästäjien harjoitusrata ja hirvet koristeena.


Eipä siellä pellolla ollut mitään erikoista. Ulli kävi tekemässä tuoksuttelu kierroksen ja isäntä joutui kantamaan sen sylissä mun luokse, että saatiin kytkettyä remmiin takaisin kiinni.
Toivotaan, että seuraavalla kerralla osuisi se hirvikin kohdalle. Enään meinaan pari viikkoa ja sitten se on taas menoa!


Seuraavaksi matka jatkui kotiin, koirat saivat kunnon pesun, ruokaa ja sisällä lepoa pitkän aamu-päivän reissun jälkeen.


Minä pääsin koirien pesun jälkeen itse hikisenä pesulle, vaihtamaan vaatteita ja viemään vanhempaa poikaa jalkapallo harkkoihin. Nyt meillä sitten pelataan niin jääkiekkoa kuin jalkapalloakin. Menoa siis riittää. 

Onneksi mustikat, puolukat, ja mehut  ovat jo pakastimessa. 

Mitäs piditte jälleen metsäläisten puuhista?


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä vain oli ja nautin laavulla olosta täysin siemauksin. :)

      Poista
  2. Tuo jäkälä päällysteinen kallio on aivan ihana <3
    Kivalta päivältähän tuo kuulosti. Kahden keskinen aika oman kullan kanssa on aina ihanaa, vietti sitä sitten laavulla, leffassa tai ihan vaan vaikka kotona.
    Mukavaa alkanutta viikkoa TaRa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kallio oli tosi hieno ja onneksi sain siitä napattu kuvan ennenkuin tulee lunta ja jäätä. :)
      Ihan kiva päivä oli ja kuten edellisellekin mainitsin niin laavulle menosta tykkäsin ja nautin siellä istuskelusta täysin rinnoin. Olen sitä odottanutkin, että koska sinne pääsisin. Ollaan joskus moottorikelkalla käyty siellä makkaroita paistelemassa. :) Sinne voisi mennä useamminkin, kun on sen verran lähellä. :)

      Samoin teille! :)

      Poista
  3. Määkin ihailin tuota jäkäläkalliota sun kuvissa ja näin mielessäni monta joulukukka-asetelmaa ja joulukranssia :) Tuollainen tekniikka koirien paikallistamiseen on varmasti kätevä kun tietää missä he juoksentelevat. Sitten kun siellä on se hirvi niin se on kyllä todellista lähiruokaa ja luomua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hieno ja mielessäni kävi, että keräisin sitä sammalta mukaani ja tekisin siitä jotakin.
      Gepsi on kyllä oiva keksintö, mutta siinä vaiheessa huono juttu, jos pattereista loppuu virta. Siinä vaiheessa nimittäin ei nähdä missä koira menee, mikäli on päättänyt lähteä oikein pitkän pitkälle reissulle. Onneksi nämä meidän koirat vielä toistaiseksi tulevat omia reittejään takaisin. :)

      Kunhan saataisiin nämä hirven perään niin silloin meikäläinen hyppii tasajalkaa innoissaan! Mutta saa sitten aikanaan nähdä miten käy. :)

      Poista