maanantai 24. elokuuta 2015

Ulrika (Ulli)

Niin siinä sitten kävi, että meidän perhe kasvoi viime viikon tiistaina jälleen yhdellä perheenjäsenellä.

Saatiin täydennystä jämtlantilaisryhmään ja meidän Miina sai uuden kaverin joka kantaa sitemmin nimeä Ulli eli Ulrika. Ulliksi tätä hassun hauskaa pentua on jo kutsuttu ilmeisesti kasvatus kodissaan joten sitä nimeä me sitten jatkossakin käytämme.

Ihan näin helposti tässä jutussa ei päästäkään, että koira olisi meidän oma. Ei! koiran omistaa mieheni metsästyskaveri Jussi Lepistö ja me olemme Ullin sijaiskoti. Kuultuani mieheltäni, että meille ehkä tulee uusi jämtin pentu niin aloin heti tivaamaan, että mikä, mikä ja mistä. Kun minulle viimein selvisi, että kyseessä on sijoitustilanne niin silmäni suurenivat entisestään suuremmiksi. 
Emme ole koskaan aikaisemmin ajatelleetkaan sitä mahdollisuutta, että ottaisimme toisen  ihmisen koiran meille kasvatukseen. Tämä oli kuitenkin paras mahdollinen tilaisuus meille, koska meillä oli tällhetkellä vain yksi jämti eli Miina. Ajattelin heti ensimmäisenä, että Miina saa nyt  uuden kaverin, kun Elmoakaan ei enään ole. 
 Lisäksi tämä toisi meille uuden mahdollisuuden saada kouluttaa pentuikäinen alusta asti itse (osaksi), Miina saisi uuden kaverin ja Ulli saisi hyvän ja huolehtivan kodin jossa sitä valmennettaisiin pikkuhiljalleen tulevia metsästysreissuja varten. Toki omistaja on mukana kasvatuksessa ja hakee Ullin metsälle kanssaan aika, kun tänne suunnalle tulee viikonlopuiksi tai lomille.

Omistaja lupautui kustantamaan Ullista aiheutuvat kulut ja me puolestamme huolehtimaan mahdollisimman hyvin taas vuorvastaisesti Ullista.
Miehet kävivät yhdessä hakemassa Ullille ihan oman koirankopin jossa Ulli saisi vietellä rauhassa aikaansa, lisäksi Ullille tulee oma häkki, kun saamme sen aikanaan tehdyksi.

Ensimmäisenä päivänä Ullin saavuttua omistajansa kanssa heidän kesäpaikkaansa menimme Miinan kanssa tervehtimään Ullia ja katsomaan miten tytöt tulisivat toimeen keskenään.
Minun mielestäni olisi parempi viedä Miina tapaamaan Ullia ensimmäisen kerran täysin puoluettomalle reviirille jossa voitaisiin välttyä pahemmilta yhteen törmäyksiltä. Nimittäin jos Ulli olisi tuotu suoraan meille ja Miinan reviirille niin meteli olisi ollut varmasti kova ja aivan varmasti olisi tullut riita tilallen ensimmäisellä kontaktilla. Tällätavalla vältyttiin isommilta riidoilta, ärinöiltä ja hampaiden kalkatukselta. Loppujen lopuksi Miina otti tilanteen hyvinkin rennosti ja suhtautui Ulliin kuten uuteen kaveriin kuuluukin suhtautua, eli hyvin.


Ullissa on paljon samanlaisia piirteitä kuin Miinassa, nämä kaksi erottaa toisitaan hyvin värin ja koon perusteella. Miina on paljon vaaleampi ja suoranaisesti muistuttaa sutta. Ulli on tummempi ja paljon vankkarakenteisempi. Ulli on vasta 5 kk:den ikäinen ja melkein puolet Miinan koosta. Ullia katsellessani aina mietin, että kuinkahan iso tyttö tuosta mahtaa oikein tulla, tytöllä on niin mahtavan kokoiset tassutkin. Olen sanonutkin miehelleni, että vuoden päästä en taida enään pärjätä yksin tämän neitokaisen kanssa metsällä. 

Ulli nukkuu yöt sisällä toistaiseksi ja tyttö on ollut tosi kiltisti, nukkuu omalla paikallaan, osaa olla sisäsiisti, eikä hajota yön aikana yksiäkään kenkiä. Tosin kuin Miina pentuna järsi melkein kaikki kroksit, lenkkarit ja taisi mennä yhdet saappaatkin Miinan suihin. Tässäkin tapauksessa ovat siis täysin erilaisia. 
Ullille pitää kuitenkin opettaa vielä perusasioita ja niitä harjoitellaankin melkein päivittäin, eli istumaan opetellu, maahan meno ja paikallaan oleminen. Me tosin annamme koiralle aikaa emmekä paukuta näitä oppeja jatkuvasti. Pitäähän pennun välillä saada tehdä muutakin kuin olla jatkuvan koulutuksen alla.

Ullia ja Miinaa totutetaan olemaan yhtäaikaa samassa häkissä, kun Ulli tuntuu kaipaavan jatkuvasti seuraa. Heti, kun meikäläisen pää katoaa siten ettei Ulli näe minua niin johan alkaa sen päiväinen haukunta,  yksin Miinan häkissä on ihan kamalaa olla, vaikka Miina olisikin kiinni juoksuhihnassa häkin vieressä. Välillä tämän tytön touhut naurattavat minua ja huomaan Ullin hakevan huomioo vähän liiankin usein. Tokihan kummatkin pitää huomioida mennen tullen, mutta jatkuvat huomioiminen saa pian aikaan se ettei pentu osaa olla yksin hetkeäkään. 

Ullin ääni on alkanut muuttumaan möreämmäksi ja tältä tytöltä ääntä lähtee. On se kumma jos tuolla haukku äänellä ei pysäytetä hirviä aikaanaan metsässä.

Ai niin.. meinasin unohtaa yhden tärkeän jutun Pekan ja Pipurin! Kissa veljekset ovat ottaneet Ullin tosi hyvin vastaan ja kummatkin käyvät kiehnaamassa itseään Ullia vasten ja Ullikin tykkää kovasti kissa pojista. Eli kyllä sopu sijaa antaa!

Sitten siihen postauksen parhaaseen osioon.
Käväsin Ullin kanssa viikonlopulla metsätiellä kävelemässä ja katselin miten Ulli likkuu ja toimii metsässä.
Ensin ei tainnut tyttö oikein tajuta, että oli irti hihnasta. Mutta ei siinä aikaa kauan mennyt, kun Ulli sen hoksasi ja huomasi miten ihanaa nautintoa onkaan päästä vapaana juoksemaan.


Ensimmäinen reissu meni vähän pepulleen, Pippuri kuvitteli olevansa koira ja lähti meidän mukaan lenkille. Kuinkas ollakaan Ullin päästettyäni vapaaksi tämä nopsa jalka pinaksisi Pippurin perään metsään ja oksat rapisten ja heiluten siellä juostiin kilpaa. Kissa vinkui ja juoksi puihin pakoon. 
Minä menin ja pelastin tilanteen otin kissan kainaloon, koiran kiinni ja päätin, että nyt mennään kotiin ja huomenna uusiksi ilman kissaa. Kissa tuli sitten lopun matkaa pyörän korissa kotipihaan ja koira remmin päässä vierellä. 
Aivan tööt touhua, kun kissatkin lähtee mukaan lenkille.
Kissa oli melkein lämpöhalvauksen partaalla, Koira ihan poikki ja läähätti, emäntä aivan tulipunainen naamastaa joten sehän meni ihan nappiin.


Seuraavana päivänä menin autolla peltotien päähän ettei kissat lähtisi taas seuraamaan meitä. Siinä mulla ensimmäinen pulma olikin? miten saada Ulli autoon, kun tytöllä näköjään ihan sama kauhistus pelko kuin Miinallakin aikanaan. Ei auttanut muutakuin nostaa neiti takakonttiin ja antaa mennä vain.

Pästiin me viimeinkin kahden sinne peltotielle ja metsään seikkailemaan. Ulli lähti painelemaan juoksu jalkaa tietä pitkin. Hetken matkaa kävltyäni soitin miehelleni, että missä Ulli menee, katsokaa gepsillä? Tämä on se huonopuoli, että joudun aina soittamaan ukkokullalle missä koira menee, kun puhelimeeni ei saa ladattua ultrapointin ohjelmaa. Tähänkin on tosin tulossa muutosta asiaan joten eiköhän lähiaikoina päästä koirien kanssa nauttimaan metsäreissuista. 


Ulli oli oivaltanut aika hyvin minne pitää mennä ja rynnännyt ensimmäisenä hirvien ja peurojen ruokintapaikalle. Harmi vain, ettei ruokinta paikalla ollut yhtään eläväistä liikenteessä muutakuin Ulli.


Yleensä en huutele ullia luokseni vaan annan Ullin ihan rauhassa juosta ja kierrellä hajujen perässä. Mutta siinä vaiheessa, kun tyttö alkaa olemaan liian kauan kadoksissa alan huhuilemaan ja viheltelmään luokseni. Yhden asian Ulli osaa tehdä todella loistavasti verrattuna Miinaan tuossa iässä. Ulli tulee luokse ja antaa ottaa kiinni, kun Miinan jotuu vueläkin välillä ottamaan kiinni herkkupalalla houkutellen.


Siinä se typykkä loikoilee meidän pihassa ja seistä tuijottaa minua pellolla.


Ilmeisesti Ulli on käynyt jossakin kuralammikossa tai ojassa remuamassa, kun tuli ihan märkänä takaisin luokseni.


Metsätieltä löytyi sulka ja aloin miettimään, että joko se Ulli nyt kerkisin jonkun linnun hättyttämään. Mutta taisi olla ihan pudonnut tarkoituksella.


Kaunishan tämä on ja toivottavasti saadaan siitä aikanaan hyvä ja vauhdikas hirvikoira.


Pieni lepotuokio ja odottelu, että emäntäkin pysyy vauhdissa mukana.



Siellä vissiin mietitään, että mitäs tuolla on?
Ei siellä kyllä mitään kiinnostavaa ollut.


Ulli taitaa ottaa unet siihen asti, kun meikäläinen saapuu paikalle. Ilmeiseti olen neidin mielestä vähän liian hidas liikkeissäni.


Niin, että vieläkö kuvataan vai joko mennäään etiäpäin?


Sellainen tyttö meillä nyt sitten asustaa ja vuorpäivinä pitäisi kulkea näiden kanssa ainakin aluksi lenkeillä. 

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Ainakin tykkää metsässä liikkua ja olla joten vietti on keeneissä. 


9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea tässä tarvitaankin, että saadaan ullista kunnon metsästys koira. 😃

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on meidän ja omistajansa pikkuinen mussukka. 😃

      Poista
  3. Onnea uuden perheenjäsenen johdosta. On hän kyllä hellyttävän oloinen karvakamu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiltti ja rauhallinen tyttö. Osaa kyllä haukkua ja suuttuakin, kun sille päälle sattuu. Aika näyttää kumpi loppujen lopuksi määrää kaapin paikan Miina vai ulli. :) Kiitos!!

      Poista
  4. Onnea uuden perheenjäsenen vuoksi! :) Suloinen Ulli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivon niin kovasti, että ulli pikkuinen pysyisi meillä mahdollisimman pitkään! ;)

      Poista
  5. Onpa suloinen! Onnea uudesta perheenjäsenestä! :)

    VastaaPoista