lauantai 22. elokuuta 2015

Kuntoutukselle jatkoa!

Kaikki kiva loppuu aikanaan.
Eilen loppui kolmen viikon kuntoutusjaksoni Harjavallan satalinnassa. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun pääsin tälläiseen sairaalakuntoutukseen. Kolme viikkoa kului todella nopeasti, kolmessa viikossa kerkisi tapahtumaan vaikka mitä kivaa. Kuntoutusryhmämme oli todella upeaa ja hauskaa seuraa. Välillä tämä tättärää komensi miehetkin riviin ja eräs ryhmäläinen sanoikin, että nyt me tiedetään mikä ammatti sulle sopii täydellisesti. Olisivat laittaneet minut armeijan kapiaiseksi, mutta jokainen tietää ettei sinne armeijaan ihan noin vain mennäkään. 

Täytyy sanoa, että ihan hirveä ikävä tulee koko porukaa niin ryhmäläisiä kuin henkilökuntaakin. Onneksi sain pari uutta facekaveria näistä ryhmäläisistä ja henkilökunnasta joten pystyn sitä kautta pitämään yhteyttä heihin ja toivottavasti tapaisin heidät vieä tavallisessakin elämässä. 

Tosin nyt se elämä vasta alkaakin, paluu arkeen tapahtuu pikkuhijalleen ja uuden rytmitys on alkamassa.
Kotiharjoitteita sain paljon joten niitä pitää tehdä säännöllisesti, liikuntaa lisättävä reilusti, ruokavalio pitää muuttaa tervellisemmäksi. Toisin sanoen siis laihutusta, liikuntaa ja vielä siihen kaiken päälle pitäisi päivät rytmittää siten, että yö-unetkin olisivat mallikelpoisia.

Huh.. miten mä kaikkeen tähän pystynkään?
Ostin itselleni aktiivisuus rannekkeen ja nyt se tuntuu laittavan minua liikenteeseen aika reippaaseen tahtiin.

Seuraavaksi pääsette vielä kuitenkin mukaan toiseen osioon jossa olen kuvannut E-taloa, proffantaloa ja hieman luontopolkua.

E-talossa päästiin kuntosali treeneihin ja vesijumpan ihmeelliseen maailmaan. Vesijumpasta tykkäsin ihan hirveästi ja yhtään kertaa selkäni ei krampannut siellä hyppiessäni. 
Vielä ihanempaa oli se, että koko kolmen viikon aikana en ottanut yhtäkään särkylääkettä en päiväaikaan, enkä illalla kotonakaan. Arvaatte muuten varmasti miten hyvältä se tuntuikaan. 

Nyt sitten niihin kuviin...

Tässä on asunut aikanaan joku satalinnan professoreista. 
Talo on tällähetkellä ihan tyhjillään. Mitähän ne uudet omistajat tähän sitten tulevaisuudessa suunnittelevatkaan. 


Pihassa oli tyhjä uima-allas jota ei ole hetkeen aikaan taidettu käyttää.


E-talon piha-aluetta kierellessäni päädyin taka pihalle ja siellä vasta silämäni avautuivatkin ihan ammolleen. Siis ihan mielettömän ihana pitkä teranssi metalli aitoineen oli kyllä todella hienon näköinen.
Harmi vain, että en saanut kuvattua tätä rakennusta takapuolelta kokoaan, kun potilaita istui teranssilla ja heitä ei voi luonnollisestikaan kuvata ilman lupaa.
Tämä kohta on teranssin alkupäätä..


Tämä loppupäätä ja nut portaat olivat todella hienot.


Isoa ja raskasta puustoa kasvaa pitkin pihaa joten oli vähän vaikea saada kuvattua talon koko julkisivua.


Ternani ala-puolella istuu yksinäinen penkki.


Mitäs muuta sieltä takapihalta löytyikään? Tämä melkoisen suuren kokoinen suikulähde joka tosin ei ole käytössä, mutta vettä siinä on kylläkin reilusti. Tämä olisi varmaan hienon näköinen käytössä, tai on ollut aikanaan. 


Grillikatos löytyy piha-alueelta jossa asukkaat voivat käydä juomassa päivä kahveja ja istuskelemassa nauttien auringon lämmöstä.


E-talo yhdeltä suunnalta katsottuna. Yritin saada hyviä kuvia tästä aivan upeasta rakennuksesta, mutta melkein jokapuolella oli autoja parkissa ja en halunnut vieraiden ihmisten omaisuuden näkyvän kuvissa.


Ssatalinnan ympäristössä kiertää aivan mahtava luontopolku reitti. Reitin kokonais pituus on 6-7 km. Minä tosin kiesin siitä vain puolet. 
Läysin tämän reitin vähän kuin vanhingossa.


Meillä oli yhtenä päivänä ohjelmassa sauvakävely harjoitus ja yksi fyssareista tuli sen meille vetämään. Tosin mä menin hitaimpien joukossa jota johti oma sairaanhoitajani.
Yritin muistaa, että mistähän kohtaa kuljettiin sitä sauvakävely reittiä, mutta ei oikein muistini toiminutkaan hyvin ja päädyin tälle mielenkiintoiselle luontopolulle.


No niinhän siinä kävi, että ensimmäinen suunta viitta tuli vastaan ja opas taulu. Näitä opas tauluja istuma penkin kera tuli tietyn aikaväelin polulla vastaan. Opastauluissa kerottiin aina polun luonnosta, eläimistä, maastosta jne..


Viitta näytti suuntaa ja minä tietenkin jatkoin kamerani kanssa matkaa...


Seuraavan taulun kohdalla mietin, että pitäisiköhän vähän himmata ja palata takaisin päin. Mutta ei.. jokainen sen tietää miten tämä tarina päättyy, kun TaRan päästää luontopolulle. Kiinnostus luontopolkua kohtaan vain lisääntyi ja lisääntyi. Maisemat ja maasto muuttuivat vähän väliä ja sitä katsellessani ja kuvaillessani ajantaju jälleen hukkui, mieli lepäsi ja hermot rauhoittuivat.


Reitti tuntui mukavalta, ja mielenkiintoiselta joten jatkoin vain matkaani. Ainoa huonopuoli oli kuuma ilma, mutta onneksi minulla oli juomapullo mukanani.
Meinaan kyllä ainakin ilmat suosivat meidän ryhmän kuntoutusta.


Seuraava mielenkiintoinen vaihe oli, että huomasin puolukoidenkin kypsyvän  pikkuhijalleen. Mietinkin siinä, että koskahan pääsen omilla kulmilla puolukoita poimimaan.


Seuraavaksi päädyin tälläiselle taukopaikalle ja mietin, että nyt varmaankin pitäisi palata jo takaisin päin. Mutta ei .. uteliaisuus heräsi jälleen ja oli pakko tutkia reittiä vielä eteenpäin.


Välillä tuntui, että reitti katoaa kokonaan umpi ruohon sekaan, tai metsän siimeksiin täysin piiloon. Kunnes törmäsin näihin pitkospuihin ja hinkaisin innosta ja taas tepsutin reipasta marssia etiäpäin.


Maasto muuttui jälleen ja välillä kulku kävi vaikeammaksi ja taas helpommaksi. Mäkiä ylö ja alas, rinteitä sinne ja tänne.
Yhtään viittaa ei näkynyt missään ja ajattelin, että jos pysyn tällä polulla, enkä erkane siitä pois niin löydän varmasti takaisin satalinnan piha-alueelle.


Ilmeisesti tälläkin polulla oli myrsky tehnyt tuhoaa, kun päädyin tälläisen jätti kannon juurien ohitse kulkemaan.
Puu oli kaatunut suoraan polun päälle, mutta se oli katkaitu ja raivattu sivuun.


Kävellessäni polkua pitkin mietin kokoajan, että voi herranen aika sentään jos mua kävelee täällä karhu, tai susi tai ihan mikä vain otus vastaan niin mitäs sitten mää teen. Mielikuvitus teki taas tempun, siis totaalisen tempun.

Kävelin jossakin vaiheessa ihan puiden seassa sitä polkua pitkin ja jostakin puskasta kuului kova räsähdys. Siinä vaiheessa säpsähdin, katsoin hetken ja mietin, että pitääkö nyt juosta ja lujaa pakoon???
No huumori ja kova pää voitti taas pelon ja kas kummaa päädyin peltojen reunalle. 
Tässä vaiheessa ajattelin, että nyt en voi enään olla kovin kaukana satalinnaa.


Jossakin vaiheessa tuli vastaan risteys jossa oli tien toisella puolen pelkkää metsää. Oli vain hiekkatie jossa vasempaan suuntaan lähti ala-mäki ja oikeaan suuntaan ylä-mäki. Siinpä mulla nyt olikin ongelma? kumpaan suuntaan lähteä, kun ei ollut minkään laista luontopolun viittaa ei sitten niin missään !!
Hetken siinä pysähdyn, raavin päätäni ja mietin, että mitäs mää nyt teen? Tuli kyllä ihan totaalinen blacout. 
Jotenkin mun aivot työsti ajatusta mennä vasemmalle mäkeä ala ja ajattelin, että jos mun suuntavaisto osuu yhtään oikeaan niin sinne minä nyt lähden talsimaan.


Niin minä sitten lähdin talsimaan sinne vasemmalle ja hetken matkaa talsittuani totesin, että ei hyvänen aika! Pellot vain lisääntyivät ja hetken päästä olinkin jo kahden pellon välissä kävelemässä. Noh.. siinä vaiheessa alkoivat hikipisarat ja jännitys valtaamaan olotilan ja mietin jo hetken, että alkaako paniikki iskemään. Kuitenkaan en antanut periksi joten jatkoin vain päättäväisesti kävelyäni peltoja katsellen.
Edelleenkään ei minkäänlaista luontopolku viittaa näkynyt missään..

Jonkin aikaa käveltyäni alkoi rivitaloa näkymään tien vieressä ja ajattelin, että jukolauta nyt mää varmaan olen kiertänyt jonnekin harjavallan keskustaan ja milläs mää sieltä sitten pääsen satalinnaan. Seuraavaksi alkoi näkymään kerrostaloa ja ajattelin, että ei tästä tule kyllä loppua ikinä kunnes sitten huomasinkin, että jotakin tuttua näiden seuraavien talojen kohdalla oli ja jee.. olin päätynytkin e-talon ohitse kulkevaan risteykseen. Jipii totesin ja lisäsin vauhtia ja kohta olinkin satalinnan pihassa. Huh...se kerrostalo oli aikanaan ollut satalinnan työntekijöiden asuntolana ja samoin kuin rivitalokin. Kummatkin sijaitsee ihan satalinnan alueella ja kyllä huokasin kahteen kertaan helpotuksesta. Mutta pitää antaa taas täydet bonus pisteet uskaltamisesta lähteä tutkimaan maastoa täysin ventovieraassa paikassa. 

Aika voittaja fiilis jotten sanoisi!

sitten Rouva vauhdikas treenaamassa venytyksiä pallon kanssa.


Ryhmä eläväinen yhteikuvassa, tosin yksi puuttuu. Tämä yksi oli jossakin tutkittavana ilmeisemminkin. 
Iloista sakkia, henkilökuntaa ja hauskaa oli!!



Se on kuulkaas sillain, että puolen vuoden päästä tämä nainen menee kertaus viikolle ja silloin katsotaan onko mitään muutosta kropassa tapahtunut. Vieläkö silloin makkarat paistaa mahan läpi, allit laulaa ja linnut nauraa.

Eli muutosten edessä ollaan, hyvästi epäterveellinen elämä ja tervetulo terveellisempi elämä. 

En kuitenkaan tee tästä blogista mitään kuntoblogia vaan se jatkuu edelleen lifestyle blogina. 
Kuitenkin jotakin juttuja tulee varmasti liikunnastakin. 

Niin se kolmeviikkoa meni ja kyllä sitä sinne kuntoutukseen menoa odotinkin ja jännitin.

Kiitos teille ihanille ja ikävä tulee!!


Sitten vielä sellainen kiva juttu. Kuvatessani kuvia satalinnasta ja sen piha-alueista lupasin antaa kuvat satakunnan sairaanhoidon piirin käyttöön ja satalinnan henkilökunnalle. Ottamiani kuvia siis saatettaan käyttää erilaisten materiaalien julkaisussa ja toiveenani olisi vain, että kuvien ottajan nimi näkyisi niissä mukana.

Sillai kai sitten!!

6 kommenttia:

  1. Olet kyllä ottanut ihan mahtavia kuvia. On siellä tosiaan ollut mahtava miljöö missä kuljeskella ja kuvailla.
    Iloisen näköinen joukko teitä on siellä ollutkin ja nyt vaan tsemppiä elämänmuutokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Outi. Parhaani yritin ja kyllä kai nyt täytyy myöntää, että hyviä olivat. Kun kerta henkilökuntakin niitä pyysi ja täytin lupalapun, että saavat käyttää materiaaleissa. :)

      Joukko oli kyllä aivan mahtava ja kyllä ny yritän ottaa itseäni niskasta kiinni sen minkä voin. Toivottavasti luoja antaa mulle vielä mahdollisuuden yrittää. Kunhan tästä nyt päästään taas arkeen. Nyt viikonlopulla ajttelin ottaa ihan rennosti ja vähän herkutella. :) Mutta voittaja fiilis, mä tein sen menin sinne kuntoutukseen ja kävin sen tosissani läpi!! :)

      Poista
  2. Olipa taas mahtavia maisemia! Kauniisti olet kuvat ottanut. Ihana kuulla, että ryhmäkin oli hyvä ja uusia ystäviäkin löytyi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Sehän tässä olikin ihanaa, että löytyi vähän uusia tuttavuuksia ja, että ryhmä oli tosi hauska ja vaihdikas. Tai oikeastaan minä olin se hauska/kauhea ja mölyapina. Mutta jonkunhan pitää joukossa ollakin se vauhdin pitäjämölisijä. :)
      Hyvillä mielin voin odottaa kertaus viikkoa, mutta silloin ei varmaankaan ole sama jengi koossa, kun kaikilla vähän vaihtelee tuo kertausviikko aika.

      Poista
  3. Onko tuo nyt se vanha TuBi parantola, jonka vasemmassa siivessä oli 1950 luvulla lasten osasto, siis ei tubi potilaille, he olivat parvekkeen puolelta katsoen vasemmassa siivessä
    ja oikea puoli oli tutkinnassa sekä toipumisessa olevien lasten osasto. Parvekkeelle antavan oven käytävä rajasi osastot, ja pitkällä sisäkäytävällä oli pariovi tubi-puolen käytävällä, jota yleensä pidettiin kiinni, Meidän puolella oli myös keittiö, tai ruoan jakohuone, ainakin meille lapsille. Siihen aikaan piha oli syvemmällä ja sisäkulmauksessa siinä vasemmalla oli ovi, josta mentiin sisään, ja samassa porraskätävän yhteydessä oli myös hissi. Kun kävin 2000 luvulla etupiha oli nostettu korkeammalle betonikannella, ja maatasosta sinne oli rappuset. Tasanne toimi myös parkkipaikkana. Kuvassasi se näyttää erilaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa hyvin ollakin. Tämän harjavallan sairaalan historia on meikäläiselle vähän oudompi juttu. Mutta jos näin muistat niin varmaankin on saattanut olla.
      Todella hienoja rakennuksia ja yllättävän hyvässä kunnossa olevia. Joihinkin paikkoihin ei saanut mennä, eli oli kiellot edessä. Ilmeisesti päärakennuksessa joissakin parvekkeissa on romahdus vaara. Kaiken kaikkiaan hienoja historiallisia rakennuksia.

      Poista