sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Vonkale!!

Emme olleet tänä kesänä vielä käyneet isäni mökillä joten eilen sekin seikkailu tuli hoidettua.
Lähdimme aamupäivästä ja tulimme illalla takaisin kotiin. Tarkoituksenamme oli alunperin jäädä yöksi mökille, mutta nuoriso oli sitä mieltä, että kotiin on yöksi päästävä. Olen niin yrittänyt opettaa näille meidän nuorille mökillä olemisen iloa.

 Meidän mökillä ei ole sähköjä, eikä sinne tule vettä. Järvivedellä pestään ja ruoka tehdään kaasuhellalla tai grillillä. 
Akrikaatilla vedetään virtaa iltaisin jotta muksut voivat katsella telkkaa.

Mikäli mökkireissumme ajoittuu myöhemmin syksyyn niin silloin mökin sisällä nautitaan takkatulen loisteesta ja kynttilöiden tarjoamasta tunnelmasta.

Mökille päästyämme isäntä yritti pumpata Joelille kumiveneen täyteen ilmaan, että herra vauhdikas pääsisi järvelle soutelemaan. 
Tosin veneeseen oli tullut reikiä joten ilma ei sitten pysynytkään veneessä ja souteleminen kumiveneellä sai jäädä haaveeksi.


Juho kaiveli isäni kanssa mökin pihasta matoja ja päätti mennä perinteiselle mato-ongelle.


Mato-ongelta poika saikin saaliikseen muutaman ahvenen.



Yritin ottaa aurinkoa, mutta se aurinko yllättäen päättikin painua pilvien taakse piiloon. Tälläkertaa aurinko onneksi suosi mökillä olemista. Nimittäin yleensä, kun meidän väki lähtee mökille niin siellä alkaa aina satamaa. Sateella siellä ei oikein tahdo olla mitään tekemistä, eikä lapset oikein siellä viihdykkään. 


Miina pääsi ensimmäistä kertaa mökille meidän mukaamme ja kyllä tytöllä oli autossa ihmettelemistä mihin oikein saavuttiin. 
Vesi ei Miinaa kiehdo, koska on metsästyskoira. Miina paremminkin pelkäsi tulla lähelle rantaa. Mikäli Elmo vielä eläisi ja olisi meidän mukanamme mökkireissuilla niin sehän painaisi ensimmäisenä veteen ja viettäisi siellä puolet ajasta remuten. 

Miina joutui tyytymään narunpäässä olemiseen, mutta sen verran pitkä köysi saatiin tehtyä, että liikkumavaraa oli suuntaa jos toiseenkin.
Miina kaiveli innokkaasti luunsa maan alle piiloon ja mietinkin, että mahtaako muistaa luun kätkentä paikkaa seuraavalla reissulla.


Näissä maisemissa hermot lepää ja iltaisin jos taivas on pilvetön niin auringon laskua on ihana katsella.



Isän ja siskoni istutuksia on pitkin pihaa. Omenapuita ja pari marjapensasta. 


Välillä pitää vähän muistaa syödäkin joten isäntä toimia grilli mestarina. Uusia perunoita, silliä, kanaa, lihapihvejä ja makkaraa.
Lisukkeeksi herkullista salaattia. 
Salaattiin laitoin mm: jääsaalaattia, vesimeloonia, mansikoita, ja tilliä.


Ruokailun jälkeen isäni lähti käymään keskustassa kaupassa ja mummini luota hakemaan puhdasta vettä.
Minä ja Joel suunniteltiin järvelle lähtöä soutelemaan ja Joel voisi heitellä virvelillä. 
Mutta eipäs sitten mentykään, kun aidot olivat kateissa, veneen ja tulppaa ei löydetty.
Joel tiesi kyllä missä airot ovat, mutta siinä vaiheessa, kun tulppaa ei näkynyt niin oli turha mennä hakemaan airoja.


Meidän mökillä on saappaille käyttöä, koska veneelle mennään metsäpolkuja pitkin ja niillä kävellessä pitää aina varoa käärmeitä. 
En ole vielä näillä poluilla törmäillyt käärmeisiin ja minulla on paha tapa painella aina krokseilla ja väliin paljain jaloin. 
Suotavaa olisi siis käyttää saappaita, sillä alueella kyllä vilisee kyykäärmeitä.


Vielä vuosienkin jälkeen vino puu seisoo paikallaan. Tässä puussa minulla oli tapana aina nojailla ja makoilla nuorempana. Enään aikuisiällä en ole uskaltanut mennä kokeilemaan, että pystynkö nojailemaan vai pudota mätkähdänkö järveen.
Pitää varmaankin joskus vielä testata.


Kun järvelle ei päästy niin piti sitten keksiä puuhaa. Isäntä oli nukahtanut sohvalle ja pojat valitti tekemisen puutetta. Minut kiskottiin sängystä kesken ruokalevon pelaamaan roopesedän liikemiespeliä ja eipä siinä auttanut muutakuin ruveta noppaa heittämään ja yrittää päihittää junnut.

Joel tosin oli niin väsynyt ettei jaksanut pelata joten käskin hänen mennä pienille päikkäreille. Poika totesi vain ettei saisi nukuttua. Minä ja Juho sitten jatkettiin, mutta loppujen lopuksi Juhokaan ei jaksanut pelata joten päätettiin lopettaa ja sanoin Juhon voittaneen pelin.
Tämä peli on kyllä hauskanen ja vaatii aikaa. Kaksin on tylsää pelata, mutta jos on enemmän porukkaa niin pelin kulku etenee luonnollisestikin nopeammin.

Pieni vinkki: tämä peli on hyvä sadepäivien peli niin mökille kuin kotiinkin.


Isännän herättyä päikkäreiltä Joel pääsi viimeinkin veneilemään ja kalastelemaan. 
Tulppa oli löytynyt ja sekin oli liian helpossa paikassa! Tulppa oli nimittäin ollut kokoajan veneessä ja me kaksi höppänää ei sitä huomattu lainkaan.


Kyllä kannatti jäbän odottaa veneelle pääsyä!
Poika nappasi ensimmäisen täyspotin meidän järvestä. 
Virvelillä 5 kg painavan hauen ja hauella oli komeasti myös senttejä 97 cm.
Kyllä poika oli polleeta poikaa lopun päivää.
Joel oli itse vetänyt hauen veneen viereen ja isäntä oli sen nostanut haavilla.
Illalla kotona isäntä vielä kehui kuinka häntäkin jännitti nostaa pienellä haavilla näin suurta haukea, mutta hyvin olivat sen saaneet veneeseen.

Makailin sohvalla puoli pökkeröisenä, kun Juho tuli sanomaan, että mitähän noi oikein touhuaa kaikki tuolla suulin luona? Äitee.. tuu kattoon nyt ne sai ihan jäätävän kokoisen hauen!! Minä menin ikkunaan ja siinä samassa syöksyin kamera kourassa lujaa ulos kuvaamaan. Oli se kyllä aika vonkale!

Yleensä Joel on napsinut meidän järvestä kilosia haukia, mutta nyt tuli tälläinen jättipotti ensimmäistä kertaa.
Mä en ymmärrä millainen kalamies tämä oikein on, kun aina se saa haukia virvelöityä jokaisella kerralla.


Tälläkertaa Juho oppi ajamaan ihan yskinään meidän vanhaa pappamopoa ja nyt ainakin tiedetään mihin meillä säästetään rahaa seuraavina kesinäkin kesätöihin mentäessä. 
Tänä kesänä Juho meni ensimmäistä kertaa kesätöihin, mutta meinaa ilmeisesti ostaa tietokoneen. Saa kattoa sitten säästääkö rahaa taraktorikorttia varten vai meneekö ne siihen tietsikkaan.


Mitä isot edellä niin pienet perässä ja hyvin se Joelkin näytti pärjäävän yksinään pappatunturin kanssa!


Illalla lähdettiin takaisin kotiin.
Hyvä oli kyllä tullakin kotiin, saatiin nukkua omassa sängyssä ja aamussta pidempään.

Tänään savustettiin eilinen hauki ja kyllä se oli taas hyvää!


2 kommenttia:

  1. Ihana mökkireissu teillä on ollut.
    Onpa hieno hauki, wau. Siinä on jo syötävääkin riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sinne kannatti mennä, kun tuollaisen vonkaleen poika nappasi järvestä. Oli meinaan hyvää, kun eilen se savustettiin. :)

      Poista