lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kukkiva heinäkuu!

Katselin tässä eräänä päivänä meidän suorastaan rehottavaa pihaa ja totesin, että nyt on kameralle jälleen töitä tiedossa.
Kuinka äkkiä kaikki pihassamme olevat kukat alkoivatkin kukkimaan vaikka koko kesän on satanut, satanut ja edelleen satanut. 
Nyt sitä huomaa jälleen pihan olevan kukoistuksessaan ja kauneimmillaan. 
Yleensä sitä jää vain katselemaan ja ihailemaan pihan kauneutta, eikä siinä ihailun tunteessa muista kuvata silloin, kun pitäisi. 

Nyt en unohtanut sitä kameraa vaan loikin sen nopsakkaasti hakemaan sisältä ja syöksyin napsimaan kuvia.


Valkoinenkin kuulilja alkaa pikkuhiljalleen kasvamaan ja kirimään muiden liljojen rinnalla.
Nämä valkoiset kuuliljat ovat saaneet tänäkesänä osakseen niin paljon sadetta, että kasvu on hidastunut todella pahasti.


Vihreä lehtiset liljat ovat alkaneet kasvamaan hyvin ja tekevät ensimmäisiä kukkasiakin jo. Aika ylpeä olen saavutuksestani, kun keväällä istutin nämä ensimmäiset ja nyt alkavat tuottamaan kukkia.


Taitaa sinne lehtien joukkoon änkeä muutamat rikkaruohotkin.


Päivän liljan kukintaa odottelen vielä mielenkiinnolla.
Hyvin on kuitenkin lähtenyt kasvuun joten onnistumisen tunnetta on siis ilmassa.


Päätin sitten heittäytyä makuulleni ja kuvata siinä asennossa. Nämä valkoreunaiset kuuliljat ovat ihan suurin suosikkini ja olen näitä ajatellut tilata lisää ensikeväänä ja istutella vähän muihinkin penkkeihin


Loistosalvioita istutellessani mietin, että minkähänlaisia niistä oikein tulee. Keväällä näitä tilatessani viherpeukaloilta jännitin ihan hirmuisesti, että minkä näköisiä ovat kasvaessaan. No nyt se on selvinnyt ja loistosalviat ovat alkaneet kukkimaan kauniisti. Nämä liljat ja valkoiset ovat ihan täysin hullaanuttaneet tämän meikäläisen kukka istutus vimman ja näitä ajttelin myös tilata lisää. En tiedä mikä näissä on niin hienoa, mutta en vain saa näistä salvioista silmiäni irti!






Tämän kesän aikana, olen katsellut pihaamme ja miettinyt, minkä penkin tekisin seuraavaksi ensivuonna uusiksi. Vielä en tiedä jaksanko alkaa tekemään  yhtään mitään ja annanko vielä ensikevään olla ihan tälläisenä kuin nyt on. Kuitenkin jos teen muutoksia niin ainakin tiedän mitkä jäävät penkkeihin ja mitkä lähtevät varmasti pois. 

Nämä lilat kukat jäävät  ovat sen verran hienoja ja näyttäviä täydessä kukassaan.





Tämä on kyllä sellainen kasa, että en tiedä mitä tälle vielä tekisin. Rehottaa joka suuntaan niin korkeana, että mietin mitä tälle teen?


Toisaalta, kun näitä yksittäisesti valokuvaa niin näyttävät todella ihanilta ja kauniilta.
Tässä on nyt sitten meikäläisellä tälläinen on/off tila päällä, teenkö, enkö tee ja vai teenkö yhtään mitään.


Nämä jäävät omalle paikalleen. Näitä en raaski en sitten niin millään joten pioni saa jäädä suosiolla komistamaan pihaamme. Nyt tuli sellainen pioni villitys päälle ja tämä tahtoo valkoisia ja sitten sitä yhtä väriä mikä se sitten onkin tähän samaan riviin. 
Mistä mää nyt sitten niitä löytäisin, olisko kellää tarjota alkuja tai jotain vastaavaa?





Meidän takapihalla kukoistaa luonnon oma kukkamaa täydessä komeudessaan.


Siellä se villinä ja vapaana leviää omaan tahtiinsa. 


Omputkin alkavat pikkuhijalleen kasvamaan. Niitä siis odotellessa .


Punaherukoista ja mustaherukoista puhumattakaan. Syksy siis saapuu ja kohta pääsee taas mehumaijan äärelle lämmittelemään.



Heittäydyin hulvattomaksi ja käänsin kameran välillä toisinpäin.












Tälläisiä tältä erää..
Katsotaan sitten mitä seuraavaksi keksin.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Heinäkuu yhtä juhlaa!

Meidän Joel lähti viimeviikon perjantaina Kokemälle jääkiekko leirille kolmeksi päiväksi. Koko alkuviikko meillä puhuttiin vain leiristä ja odotettiin innolla sitä perjantai päivää.
Joel pääsi joukkuetovereidensa kyydillä joten meidän ei tarvinnut huolehtia muustakuin, että poika olisi jäähallin pihassa ajoissa paikalla tavaroineen päivineen. 

Meidän tarvitsi vain huolehtia siitä, että sunnuntaina mentäisiin hakemaan poika leiriltä ja samalla päästäisiin katselemaan leirin loppupeli kokemäkeä vastaan.

Ennen leirille menoa Joelilla oli torstaina syntymäpäivä ja päätettiin ostaa valmiskakku, kun leiriohjelman vuoksi ei keritty pitämään kunnon synttäreitä. 
Pätettiin, että pidetään kahvittelu päivä omien vanhempieni ja appivanhempien kanssa seuraavan viikon alussa, kun olin kutsunut heidät meille syömään.

Saatiin me sentään jotakin kakkua maisteltua poitsun virallisena päivänä. Joel siis täytti 11.v 



Viikonloppu meni onneksi äkkiä ja sain herra aurinkoisen kotiin sunnuntaina takaisin. 
Miten sitä tuleekin niin levottomaksi heti, kun lapsi lähtee maailmalle? Siis niin kamala ikävä oli vaikka oikeastaan poika oli vain kaksi päivää poissa kotoa. Pojalla oli mennyt hyvin kolmenpäivän leiri, mutta äiti taisi itse olla se jolla ei mennyt hyvin.

Sunnuntaina lähdettiin aamupäivällä ajelemaan kohti Kokemäkeä ja ajeltiin jälleen isännän kuuluisia maisemareittejä. Maisemat oli kyllä tosi kauniita ja oli kivaa ajella tuolla suunnalla, kun ei aikaisemmin oltu käyty.


Poikien jääkiekko leiri järjestettiin Pitkäjärven leirikeskuksessa ja samassa paikassa järjestetään myös kuuluisa pitkis leiri.

Alue oli mielestäni viihtyisän oloinen, soluasuntoineen, rantasaunoineen jne..
Parasta tässä paikassa on se, että jäähalli on aivan leirikeskuksen vieressä tien toisella puolella.
Päästyäni paikan päälle minua alkoi niin vietävästi harmittamaan etten ollut lähtenyt Joelin mukaan tuonne leirille. Sinne, kun olisi saanut vanhempiakin mennä mukaan. Jonkin verran vanhempia olikin valmentajien lisäksi mukana.


Uimarantakin näytti ihan hyvältä.


Kauniit järvimaisemat.


Laavulla olivat paistelleet makkarat illalla.



Sunnuntai ilta-päivä vietettiin peliä katsellen ja se ei ihan mennyt putkeen Meidän pojat hävisivät Kokemäelle 9-2 joten aina ei voi voittaa.

Joukkueenjohtaja totesi hyvin mulle ja isännälle, että tulitte sitten hääpäivää viettämään jääkiekon merkeissä. Missäs muuallakaan sitä oltaisiin vietetty kuin lapsen peliä katsellen. 
Hyvää hääpäivän ohjelmaahan se oli katsella pojan peliä ja mikä ihaninta sain oman mussukkani takaisin kotiin leiriltä.

Maanantaina olikin vuorossa isännän syntymäpäivä ja meille tuli vanhmepani, pikkusiskoni ja appivanhemmat syömään ja kaffittelemaan.


Maanantaina saatiin sitten viimein sitä virallista kakkua ja päätin testata ruusukakun tekoa ja ei se ihan mennyt kuin strömsössä tämäkään. 
Hyvää se oli ja kaupaksi kävi.
Seuraavalla kerralla tiedän ainakin miten teen ja yritän olla tekemättä ensimmäisen kakun virheet. 


Siinä sitä oli yhteen samaan kakkuun laitettuna Joelin synttäri, Meidän 12-vuotis hääpäivä ja vielä Mieheni syntymäpäiväkin.


Mies kultaseni osti meille tälläisiä karkkeja hääpäiväksi ja pienessä rasiassa oli vain 8 karkkia. Olisihan siinä paketissa voinut olla vähän enemmänkin, sen verran hyviä olivat.


Sunnuntaina Kokemäeltä palatessamme ostin Kiikoisten abc:n edustalta toreita mansikoita ja niitä laitoin kahvipöytään tarjolle.


Äitini toi meille hääpäivän kunniaksi valkoisia ruusuja todella ihanan ja näyttävän kimpun. 
Anoppi oli ostanut oranssisia ruusuja.




Kuinkas sitten kävikään...
Siinä omien vanhempieni meillä ollessa kylässä tuli yllätys viesti facebookkiin ja siinä kyseltiin oltaisiinko kotosalla. 
Tietenkin vastasin, että olemme ja kuinkas ollakkaan saatiin ruotsista yllätys vieraita. Anoppini serkku tuli lastensa kanssa meille kyläilemään ja tottahan siinä oli jo kakku kahvien paikka, kun niin pitkältä saadaan vieraita kylään.

Muutamaa tuntia myöhemmin oli vielä saapunut toinen yllätysvieras pari anopin luokse. Mieheni serkku tuli poikansa kanssa kyläilemään. Siinä meillä oli koko maanantai päivä hulinaa ja vilinää, lasten meteliä ja puheen sorinaa. Sain oikein kunnolla harjoitella äänihuulien käyttöä ja pistiväthän lapset meikäläiseen vauhtia oikein kunnolla ja pelattiin jalkapalloa.

Tiistaina olikin vähän rauhallisempi päivä ja pyhitin sen varastojen siivouspäiväksi.

Mutta keskiviikkona olikin taas elämää oikein kunnolla.

Mieheni siskon perhe tuli turun suunnalta pariksi päiväksi anoppilaan ja pyysivät, että saisivat pitää 3-vuotiaan tyttärensä syntymäpäivät siellä. 

Eilen sitten saatiin taas täytekakkua ja herkkuja oikein mahan täydeltä.
Miheni siskolla oli myös eilen syntymäpäivä ja sitäkin vähän samassa juhlittiin.

Minä sitten päätin eilen aamusta alkaa jälleen askartelemaan kortteja ja otin tämän 3-vuotiaan päivänsankarin isosiskon auvukseni. 
Koska neiti kesäheinä tykkää hirmuisesti muumeista niin jälleen laitettiin TaRan piirustustaidot kovalla koetukselle ja tälläinen siitä sitten tuli.


Muumipeikon jätin värittämättä tarkoituksella, kun ajattelin, että pikkuneiti saa vaikka väritellä sen itse. 


Pikkusankarin äidillä oli eilen syntymäpäivä joten hänelle taiteilin tälläisen kortin.


Kyllä on ollut meidän mäellä elämää koko alkuviikko ja on juhlittu niin synttäreitä kuin hää-päiviä, kun Miehen toisella siskolla miehensä kanssa on päivää ennen meitä hää-päivä joten tämän vuoksi otsikoksi sopii hyvin, että heinäkuu yhtä juhlaa.

Sellainen tiivistelmä viimeiseltä viikolta. Olisi ollut paljon enemmänkin kuvia, mutta tästä postauksesta olisi tullut niin yli suuri, että piti valita vain parhaimmat!

Mitäs piditte kakusta ja koreteista??

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Sormien kiillotusta!!

Olen huomannut, että blogiini on saapunut pari uutta lukijaa saapunut joten tervetuloa!!

Nyt on sitten sormetkin kiilotettuna ja sormenpäiden nahka rikki eilisestä mattojen pesu touhusta. Olisi vissiin pitänyt käyttää hanskoja pesun aikana. Suoranaisesti kiiltävät ja punottavat sormeenpäät ja lisäksi ikävän kipeät.

Eilen päätettiin mieheni kanssa ensimmäistä kertaa testata meidän kyläyhdistyksen matonpesu paikkaa. Tähän mennessä olen pessyt matot aina meidän pihassa ja nyt ajattelin, että voisi olla hyvä mennä pesemään oikein pesupaikalle. Onhan tuossa paljon parempi pestä seisten saatika kotona kontata mattoja laverien päällä.

Meidän piti pestä vain pari mattoa, mutta se määrä muuttuikin sitten loppujen lopuksi siten, että pestiin kaikki matot. Mitä sitä parin maton takia noin hyvään paikkaan menee pesemään, kun voi pestä koko potin kerralla.
Tupaan jäi muutama matto lattiaan, mutta ne on helppoja pestäviä joten voin käydä ne vaikka yksinäkin pesasemassa tai sitten pestään kotona pihalla kontaten.


Onneksi mieskulta tuli mukaani pesemään niin homma kävi verkkaisesti. Pesun jälkeen laskettiin, että kauanko meillä meni hommassa niin ei siinä ollut mennyt kuin 1,5 tuntia. Tarpeeksi hyvä paikka ja välineet niin homma hoituu nopeasti. Kotona olisin joutunut pesemään yksinäni ja siinä olisi mennyt ainakin pari päivää.
Miehestäni sain tietenkin hyvää nostoapua märille matoille ja muutoinkin hyvää seuraa.


Isot matot pestiin leveämmällä alustalla ja pienet näissä pienemmissä altaissa.

Aurinko paistoi suoraan pesupaikalle joten ajattelin samalla ottaa aurinko hoitoa iholleni. Paarmat olivat oikein kiduttavan kiusallisia ja pari sain listittyä, mutta ainakin yksi sai imastua kinttuani.  
Mikäli naapurustoon kuului metelini ja manaaminen niin se tuli juurikin niistä paarman puremista.


Lotrasin veden kanssa niin mukavasti, että paita ja housut kastuivat aivan likomäriksi. Mikäli muotoni antaisivat myöden olisin laittanut pikinit päälle ja antanut auringon porottaa suoraa valohoitoa iholleni. Mutta tällä kropalla ei pikineitä päälle laiteta!
Toivossa on siis hyvä elää ja ehkä ensikesäksi pääsen pikini kuntoon!


vanha kansa tykkää edelleen käyttää mäntysuopaa matonpesussa, mutta itse olen käyttänyt jo monta vuotta bio luvilia. Bioluvilista tulee niin raikas tuoksu mattoihin ja lisäksi se tekee puhdasta jälkeä. 

Olisi vain pitänyt olla ne hanskat kädessä, koska vesi ja bioluvili teki kyllä temppunsa allergiselle iholleni. Tosin minulla ottaa kaikki pesuaineet ihoon joten se on ihan sama mitä käyttäisin.

Lisäksi harjatessani mattoja sormen päätkin saivat kyytiä ja sitä tekstin alussa mainittua kiillotusta.


Matonpesu paikalta löytyy myös mankeli ja se on todella kätevä juttu siinä vaiheessa, kun matot ovat ihan likomärkiä pesun jälkeen. Siirrät matot heti manekeloitavaksi ja veivaat matot läpi mankelin saat ylimääräiset vedet pois matosta ja maton painokin pienenee.

Mieheni nosti matot mankeliin ja minä veivasin niitä siinä hetken. Jotkut matoista veivattiin pariin kertaan niin saatiin kuivempaa tulosta aikaiseksi.


Siinä ne kaksi ensimmäistä räsymattoa ovat valumassa ja aika äkkiä kuivahtivat siihen kuntoon, että saatiin siirrettyä auton takakonttiin.


Yöllä oli aika ankea nukkua, kun lihaksia särki ja olkapää huusi armoa. Lisäksi sormet ovat sen verran kipeät, että mietin tämän päivän ruuanlaittoa miten se onnistuu. Pitää varmaankin ottaa hanskat avuksi tälläkertaa.

Mutta nyt ne on pesty tältä vuodelta ja syksyllä saadaan taas puhtaat matot lattiaan. 
Kannatti ottaa pientä kärsimystä iholle ja lihaksille, kun tuli halvaksi pestä oman kylän pesupaikalla. 
Tosin onhan mattojen pesu hyvää lihasjumppaa

Hyvää alkanutta ja aurinkoista viikkoa kaikille!


Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...