keskiviikko 27. toukokuuta 2015

50.v juhliin valmistautumista!

Olin viime lauantaina tätini Kreettan 50-vuotis juhlilla Haapajärvellä.

Juhliin valmistauduin viime tipassa, lahjan tein itse ja senkin vasta pari päivää ennen juhlia. Luottokampaajalleni Piialle soitin hädissäni, että pakko saada uusi väri päähän tai muutoin tulee täysi kuolema. Mä en ymmärrä mistä mun hiuksiini kerääntyy harmaita hapsia kuin sieniä sateella. Hiukseni olivat talven aikana menneet niin huonolaatuisiksi ja muutoinkin huonoon kuntoon, että nyt oli pakko tehdä niille täysi muutos.

Minulla oli ajtuksena leikkautta hiukseni aivan lyhkäsiksi, koska olen koko kevät talven kärsinnyt päänahka ongelmista. Atoopikko, kun olen niin talvet tuottavat päänahalleni ongelmia todella paljon. Nytkin keväästä meni kolme purkkia kortisoni liuosta ja sekään ei auttanut parantamis prosessia. Ainoa asia mikä auttoi oli yksinkertaisesti se, että auringon valo alkoi päänahkaa hoitamaan ja pidin kynteni irti kutiavasta päänahasta. Mikään ihme se ei ole, että joka talvi kärsin  tästä kiusallisesta ongelmasta. Hiukseni ova niin vahvat, että yksinketaisesti päänahka ei kestä talven pakkasia ja muita ongelmia. Päänahkani kirjaimellisesti hautuu pipon alla ja kuivuu talven kovissa pakkasissa.


Alkulähtö tilanteessa mietittiin sopivaa värivaihtoehtoa ja päädyttiin suklaan ruskeaan väriin ja vaalehtaviin raitoihin. Pituutta halusin kunnolla pois ja kevennystä joka puolelle.


Sitten aloitettiin raitojen värjäys ja minä vain yritin rentoutua ja olla toiveissani, että kohta helpottaa oloa.

Mikäli nyt mietit, että miten ihmeessä uskallat värjätä hiuksesi jos päänahka on niin huonossa kunnossa? 
Onneksi päänahkani kerkisi rauhoittumaan hyvin ennen värjäykseen menoa.
Lisäksi kampaajani käyttää allergia ystävällisiä väriaineita jotka eivät ärsytä allergista päänahkaani, eivätkä muutoinkaan vaaranna terveyttäni.

Tälläisessä paketissa väriaineeni oli ja väriaine on kuten purkin kyljessä lukee selvästi "ammonia free" tarkoittanee siis minun suomennoksellani, että ammoniakki vapaa. Tämä ei siis sisällä ammoniakkia. 


Värjäyksen jälkeen vielä leikattiin ja muotoiltiin.

Lopputulokseen olen tyytyväinen ja nyt on taas kevyempi olla.
Leikkauksen aikana oli pieniä ongelmia jälleen. Mitä enemmän sitä pitkää hiusta leikattiin niin sitä enemmän se alkoi menemään kiharalle joten ei voitu leikata enempää pituudesta pois. Mitä enemmän mulla hiukset venyyt pituutta sitä painavemmat niistä tulee ja, kun leikataan lyhyemmäksi niin sitä kihrempaan menee.
Onneksi kampaajilla on suoristinraudat nykyään käytössä niin sillä saa siististi suoristettua hiukseni ja muutoinkin tämän pörröpään pörröt ojennukseen.





Hiukset saatiin kuntoon ja olo kevyemmäksi sitten piti vielä ryhtyä lahjan valmistukseen.

Lahjan päätin tehdä itse, mutta ostin siihen pari juttua mukaan.

Kynttilälyhdyn päätin jälleen väkerrellä (sillä kuumaliimalla) ja tälläkertaa kuumaliima pistooli antoi sormilleni kunnon paukauksen joten sain pariin sormen päähän pikkuruiset kuumotukset.
Tätini tykkää sähkön sinisestä joten sinistä piti siis saada lyhtyyn ja niinpä ympärille laitoin sinisen nauhan.


Ostin Halbahallista pari kynttilää mukaan lahjapakettiin. 
Näissä ostokyjnttilöissä oli sellaiset muoviset leveät ei niin kauniit koristeet ympärillä joten päätin automaattisesti koristella nämä kynttilät. Ympärille aaltopahvista liuska, siihen pitsiä kiinni ja sininen unikko. Eipä nämä muuta tarvinneet ja omasta mielestäni tuli todella nätit.


Valkoiselle kynttilälle sama juttu, mutta pitsin tilalle laitoin samaa sinistä nauhaa kuin lyhtyyn ja tumman sinisen unikon tilalle vaaleansininen.


Lisäksi ostin HalbaHallista alustan johon oli hyvä koota lahja yhdeksi hienoksi paketiksi. Alustan voi käyttää tarjoiluastiana myöhemmin ja isoja kynttilöitä voi tietenkin polttaa sen päällä. Laitoin vielä muutaman hajukynttilän mukaan joita voi sitten lyhdyssä poltaa virallisesti. 

Onnittelu kortin päätin tehdä samalla teemalla. Hopea teksti meni vähän vinoon, kun näillä meikäläisen rohmu sormilla ei kyllä näin pieniä ja kapeita teksti tarroja saada suoraan menemään.
Muutoin lopputulokseen olen jälleen tyytyväinen.


Sitten vielä lahjojen kokoaminen yhdeksi paketiksi ja tämä nainen on valmiina juhlimaan.


Juhlat olivat hienot ja ikimuistoiset. Todella hienoa oli nähdä kaikkia rakkaita sukulaisia pitkästä aikaan ja ikävää, että juhlat loppuivat vähän lyen. 

Kreetta oli järjestänyt linja-autokyytityksen kauempaa tuleville ja oli mukavaa, kun ei tarvinnut lähteä yksin ajamaan pitkää matkaa vaan sain istua linja-autossa ja jutella sukulaisten kanssa.

Laskin siinä yöllä kotiin palattuani, että 21 tuntia tuli yhteen menoon valvottua ja se oli aika hyvä ennätys pitkästä aikaa ja voin kertoa, että olin minä kyllä väsynyt ja olen ollut koko alkuviikon ihan sekaisin. Jotenkin tuollaiset pitkään valvomiset saavat elimistöni kokonaan sekaisin. Juhlat olivat kuitenkin hyvät ja mahtavat joten kyllä niiden takia kannattikin valvoa.

Erityisempää juhlapostausta ei tule nyt näistä juhlista, kun osa sukulaista pyysi ettei kuvia julkistettaisi julkisesti. Pidän siis kiinni lupauksestani ja henkilösuojasta pidetään tiukasti kiinni.

Minustakaan ei nyt ole valitettavasti kuvaa jossa olisin yksi joten se jääköön nyt sitten näkemättä. 

Mitäs piditte ulkoisesta muutoksesta ja lahja ideasta?


tiistai 26. toukokuuta 2015

Anopin uusi piha!

Aviopuolisoni vanhemmat ovat asuneet nyt parivuotta uudessa talossaan. Talo on ihan meidän vieressä ainoastaan tie erottaa meidän piha-alueemme.

Anoppi on tänä keväänä pistänyt oikein kunnolla tuulemaan pihassaan ja laittanut uusia istutuksia, omenapuita, kukkapenkkejä ja uusi kasvihuonekin on rakenteilla.

Anoppini osti pari uutta omenapuuta pihaan ja tämän ensimmäisen kuvan omenapuu on sekapuu. Tähän pitäisi sitten aikanaan tulla kahta eri lajiketta samaan puuhun. Minä ainakin odotan innolla, että minkä makuisia omenoita aikanaan alkaa tulemaan. 


Lähikuvaa "sekapuun" kukkivista kukista.


Tämän toinen omenapuu ei vielä kuki, sitä siis odotellessa.


Talon pohjia ja pihaa kaivaessa tuli esiin paljon kiviä ja osa niistä oli niin suuria ettei niitä saada siirrettyä pihasta millään pois. Anoppi teki yhden ison kiven ympärille kukkaopenkin. 
Kukan alkuja on nyt tänäkeväänä kaivettu meidän pihan penkeistä ja niitähän riittää joka suunnalla pihaa joten kohta kukkii anopinkin uusi penkki.


Ylläolevassa kuvassa ruusu näkyy hieman pienenä kiven rinnalla joten nappasin siitä vähän lähikuvaakin.


Sama kivi toiselta suunnalta kuvattuna.


Tämä on niin mahtavan ihana paikka anopin pihassa, että oikein innolla odotan, kun se valmistuu kokonaisuudessaan. 

Tämä on suoraan kuin puutarha unesta ja aivan ihana portti puutarhaan. 
Näiden puiden ympärillä on paljon kiviä joita anoppi on kantanut ja siivonnut siisteille kasoille. 
Odotan ihan innolla, että mitä kaikkea kivaa se vielä tähän saa laitettua. 

Olen ehdotellut kaiken moisia juttuja mitä tähän saisi tehtyä, mutta menee ensi kesälle ennenkuin anoppi saa kaiken koottua yhdeksi näyttäväksi alueeksi.

Otin kuvia vähän joka suunnasta jotta saatte jonkinlaisen käsityksen mistä tässä kuvassa oikein on kyse.






Talon eteen teki yhden kukkapenkin joten kohta piha-alue alkaa täyttymään kukista.



Tässä oli ennen anopin täydellistä kädenjälkeä ihan mahottoman kauhean ruma kivikasa. Kivien lisäksi siinä oli kaikkea muutakin pihan kaivuusta tullutta roskaa. 
Anoppi ottia ja siivosi koko kiviläjän järjestykseen, laittoi maisemointi kangasta alle ja teki kivat rappuset ja kivi penkin tästä. Tämä jos mikä on pihassa hienon näköinen. 




Syksymmällä kuvaan pihaa lisää, kun kaikki penkit ja istutukset ovat valmiit ja kukkivat omassa kauniissa loistossaan. 


torstai 14. toukokuuta 2015

Äitienpäivä!

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. 
Aamulla herätessäni mietin, että nouskenko vai enkö nouse ylös sängystä?
Kiire hätä vessaan kuitenkin pakotti nousemaan ja noustessani mies ärähti, "mihis sää olet menossa"? öö.. aamupalaa syömään! Samassa se alkoi torumaan, että sää nyt mihinkään aamupalalle mene vaan kömmit tänne sänkyyn takaisin ja heti.
No kunhan nyt kiusasin teitä totesin ja sanoin meneväni vessaan.

Jokavuosi on aamupala tuotu sänkyyn ja olen saanut lapsilta kasapäin  kortteja, lahjoja joita ovat koulussa tehneet. Aina niin ihania, että itku on väkisinkin tullut onnesta ja jokaisesta päivästä saan kiittää ja siitä, että lapseni ovat edelleen olemassa ja voivat hyvin. 

Tämävuonna pyysin, että saisin syödä aamupalan sohvalla nauttien ja samalla katsellen telkasta jotakin mielekästä ohjelmaa. Toiveeni toteutui ja isäntä kipaisi lujaa keittiöön pistämään aamupalaa valmiiksi.
Hetken aikaa sitä aamupalaa sylissäni katselin ja totesin, että joka  vuosi annos koko suurenee suurenemistaan. Kaikki meni silti nälästä kurnivaan mahaani ja se oli niin täydellinen aamupala.


Jälleen kerran Joel yllätti minut totaalisessti. Oli tehnyt koulussa minulle kortin ja se oli niin suloisen ihana kuin vain voi odottaa. Joutsenet ovat lempi lintujani joten kortti oli täydellinen. Kysyin vain, että mihinkäs ne poikaset ovat jääneet joutsenen perästä? Ei kuulemma olleet mahtuneet siihen. 
Jännitin ihan hullun lailla katsoa mitä sisällä lukee. Meidän Joel on meinaan sellainen vitsniekka, että tänävuonna minua jännitti enemmän kuin aikaisempina. 

Ylä-asteelta ei kortteja enään heru joten sain Juholta lämpimän halauksen ja pojan kainalooni siliteltäväkseni.


Tänävuonna se runo meni näin:

ÄITI ON LAISKA
ÄITI ON RAKAS
ÄITI ON BEST JES JES JES!

ja kuka pärähti kera Joelin kanssa täyteen nauruun... no minä tietenkin.
Mistä tuo  pikkumies osaa aina niin hyvin riimitellä?


Mieheni kävi Joelin kanssa perjantaina kaupassa  ja sain heiltä etukäteen äitinepäivä lahjan!
Olivat menneet ja ostaneet minulle manikyr-pedikyr setin joka sisälsi 7 kpl erilaisia hiomaosia ja pöly suojamuovin koneen kärkeen.

Tämä tuli sitten niin tarpeeseen ja nyt saan pitä kynsistäni vähän parempaa huolta jotka todellakaan eivät ole niin naisellisessa kunnossa olleet koskaan.



Päivällä nautittiin lauantaina iltana tekemääni nutella kakkua joka oli niin hyvää ettei sanotuksi saa. Minä tosin laitoin nutellaa pintaan pikkuisen liikaa joten siksi siitä tuli vähän liian tummahkon ruskea.

Ohjeen löydät TÄSTÄ
Lunni leipoo blogi löytyy myös facebookista.


Vaaleanpunaisen ruusukimpun sain isännältä lauantaina, kun haettiin kodinterrasta anopille äitienpäivä ruusu ja miehen siskolle ruuskukimppu.
Perjantain kävi ystäväni kylässä ja häneltä sain krysanteemi kimpun, päätin sitten laittaa nämä kimput samaan maljakkoon ja niistä tuli aivan ihana väriyhdistelmä.




Pääsin isännän kanssa pienelle äitienpäivä ajelulle traktorin kyydillä ja totesin, että oli varsinaisen möykkyinen reissu. Käytiin perälevyn avulla vetämässä tasaista jälkeä peltojen reunuksille, että äkeen kanssa olisi helpompaa kulkea. Isäntä oli aikaisemmin viikolla käynyt kyntämässä nämä pellot ja jestamaleeda mitä höykytystä ja hypystystä se kyyti oli.

Jalat ja kädet olivat ihan muusia, kun pidin niin tiukasti kiinni etten putoa istumapaikaltani. 
Kerran taisin iskeä päätäni katon rajaan ja ajattelin, että siihenkin taitaa tulla pieni kuhmu ja jalat varmaan mustelmille. Mutta kyllä meillä oli hauskaakin ja naurua riitti.



Sellainen äitienpäivä tänävuonna. 
Mukava ja hauska päivä, puuhaa täynnä ja rakkautta ilmassa!

Syntymäpäivillä!

Viikko sitten lauantaina oltiin miehen siskon lasten syntymäpäiviä juhlimassa. 
Kummatkin lapset ovat syntyneet toukokuussa joten syntymäpäivät pidetään aina samana päivänä. Kaverisynttärit pidetään tietenkin erikseen.

Jälleen oli kaikkea herkkua tarjolla ja kakut olivat maittavia. Anoppi oli tehnyt toisen kakun pöytään, kun seuraavan päivänä kuitenkin vietettäisiin äitienpäivää niin sekin päivä tulisi samaan aikaan yhdessä isolla porukalla vietettyä. Tästä oli taas kaikille tietenkin hyöytynä se, että saimme perheiden kesken viettää rauhassa  äitien päivät kotona.

Muistin aamulla ennen synttäreille lähtöä, että en ollut tehnyt kortteja muksuille lainkaan. Mietin, että poiketaanko synttäreille menessä kaupasta hakeamassa kortit vain tekisinkö ne itse. Luonne ei antanut periksi vaan itse oli tehtävä ja sain aika hauskaset kortit syntymään.

Nämä kortit pyörivät jo facebookin puolella jo viimeviikolla joten osa onkin ne nähnyt. 

Jesse täytti 10-vuotta joten Jesselle päätin sitten totutettaa tälläisen talo kortti idean.
Se mistä idea lähti on todella hauskanen ja mielenkiintoinen juttu. Minulla on todella vanhoja kotiliesi lehtiä 50,60 luvulta. Yhdessä lehdessä näin tämän talon kuvan ja siinä oli jokin mainos. Ensin en kiinnittänyt minkäänlaista huomioo tähän taloon, mutta hetken aikaa kuvaa ja talon ääriviivoja katsellen alkoi talon kuva kiinnostmaan minua vähän enemmän ja siitä se idea sitten lähti. Kuvan muunsin korttipohjaksi.

10 toimii myös hyvin talonnumeronakin eli kortti sopii myös tupari kortiksi hyvin uuteen kotiin muuttavalle. Pitihän siihen taloon myös tuoda omistajan nimi ja sitten kirjamia vain liimailemaan ja tekstiä muotoilemaan. 


Jessen isosisko Katariina täytti 12 vuotta ja hänelle tein hempeän pitsisen sydämmellä ja perhosella lisättynä. 
Jokaisen tytön kortissa pitää olla pinkkiä ja pitsiä.
Katariina on mieheni kummityttö.
Tämä kortti kävisi hyvin myös ystävänpäiävä korttina joten täytyypä sitä ensivuonna vähän muunnella ystävänpäivän lähestyessä.

Korttien lisäksi veimme lahjaksi rahaa ja namuja. Raha on siitä hyvä lahja tämän ikäisille, että saavat sitten pistää ne säästöön tai ostaa mistä itse tykkäävät. 


Sankarit puhlatelemassa kynttilöitä. Lasten isä oli tehnyt kakun ja se oli kyllä herkullista. Hopeatoffeella kuorrutettu ja suklaa moussea välissä. Pinnalla luki tyypilliseen isän tapaan laspet. 
Hauskanen idea.


Ensimmäisen kakun palan jälkeen olin jo niin ähky, että ajattelin maistelut jättää siihe. Mutta pakko sitä hopeatoffee kakkua ja suolaista piirakkaa oli vielä pakko maistaa.


Kivan pirtsakan väriset kahviservetit.


Sellaiset synttärit vietettiin lauantaina ja minä jännittelin milessäni tulevaa äitien päivää.




keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Uudet pensaat ja kasvihuoneen siistiminen!

Karviaispensaat


Katselin meidän marjapuska rivistöä jo viime vuonna todeten, että siitä puuttuu jotakin. 
Anoppi on istuttanut ainakin parikymmentä mustaherukka pensasta ja muutaman punaherukka pensaan puutarhan puolelle. 
Punaherkuat tosin eivät ole kasvaneet niin massiiviseen kukoistukseensa kuin mustaherukkapensaat, mutta kyllä niistäkin saa muutamat marjat syksyllä maistiaisiksi.

Kävin maanantaina hakemassa Kankaanpään K-maatalouden puutarhapuolelta maisemointi, sekä suodatin kangasta. Katselin siinä pihapuolella, että oli tullut paljon myyntiin erilaisia marjapuskia ja puita. Päätin sitte ostaa kaksi karviaispuskaa.
Olen nimittäin ihan himo karviaisten popsija siinä vaiheessa, kun karvaiset alkavat kypsymään.


Meidän etupihalla on pari tosi vanhaa karviaispuskaa, mutta tulen ne kaatamaan pois jossakin vaiheessa. Unelmoin ja haaveilen jossakin vaiheessa saavani niiden vanhojen puskien kohdalle jonkinmoisen grillikatoksen, mutta sitä ei vielä ainakaan toistaiseksi tehdä.
Tämän vuoksi ostin pari uutta puskaa kasvamaan sadon toivossa. Aikanaan, kun nämä kasvavat ja näistä alkaa saamaan marjasatoa niin sitten kaadan ne vanhat puskat pois.
Vanhoista puskista voin säilöä vielä toistaiseksi hilloa pakkaseen.


Laitoin twitterin puolella twittauksen jossa kerroin ostaneeni nämä kaksi marjapuskaa. K-maatalouden puolelta esitettiin toivomus, että laittaisin kuvaa tai postausta blogin puolelle siitä miten nämä kaksi pensasta lähtevät kasvamaan. Lupasin toteuttaa heidän toiveensa ja laitoin nämä kaksi ensimmäistä kuvaa nähtäville.

Nyt jännitän miten lähtevät istuttamisen jälkeen kasvamaan. Tänään kävin vilkaisemassa näitä puskia miltä näyttävät, kun ovat pari päivää olleet maassa ja ainakin vielä näyttävät olevan hengissä ja hyvin voivia.
Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun ostin itse marjapensaat ja istuttaa täräytin ne maahan.


Kasvihuone

Viimevuonna kastselin, kun anoppi kasvatti siemenistä kirsikkatomaatit ja isot tomaatit.

Tänäkeväänä päätin, että nyt alkaa olemaan minun vuoroni pistää kasvihuone omaan kukoistukseensa ja kokeilla saanko kasvamaan ylipäätänsä yhden yhtäkään tomaattia.
Ensimmäistä kertaa siis mennään ja mahanpohjassa vilisee ainakin sata perhosta jännityksestä!


Lisäksi aloitin kasvihuoneen puhdistuksen ja kävin kääntämässä multaa ympäri oikein kunnolla. Pitänee sinnekin ostaa varmaan pari säkkiä uutta puhdasta multaa vanhan joukkoon.

Montaa viikkoa ei enään kestä, kun saan siirtää sisätiloista tomaattien, chilipaprikoiden, maissien ja kurkun alut kasvihuoneeseen. Maissin saatan laittaa suoraan maahan, koska välttämättä kasvihuoneeseen ei jää enään tilaa istutettuani nämä muuta sinne omille paikoilleen.

Pitää varmaan hankkia tulevaisuudessa vielä toinen kasvihuone tai isompi näitä meikäläisen kokeiluja vaten. 


Seuraavaksi odotellaan, että saan siirrettyä tomaatin ym.. alut kasvihuoneeseen ja katsellaan miten marjapensaat lähtevät kasvamaan. 

Sormet ja varpaat pystyyn!!

Puutarhan ja pihan kunnostusta.

Vappu mennä vilahti ohitse ja tänävuonna en kyllä valmistellut vappua niin hyvin kuin mitä olen aikaisempina vuosina valmistellut. Munkit leivoin vasta vappupäivänä ja simaakaan ei tänävuonna ostettu  ainuttakaan pulloa. 
Anoppi oli tehnyt simaa ja antoi sitä meille muutaman pullollisen maistiaisiksi. Hyvää oli ja mietin, että tekisinkö ensivuonna itse simaa pitkästä aikaa. Melkoise montavuotta on kulunut aikaa siitä, kun olen viimeksi tehnyt itse simaa.
Viime viikolla oli minulla vähän sellainen huono oloinen viikko joten en oikein jaksanut panostaa vappuun.

Viikonloppuna alkoi kuitenki huono olo voittamaan ja se tiesi taas ulkohommien jatkamista.
Touhuttiin pihan ja suihkulähteen kimpussa.
Ihan vieläkään ette saa valmista kuvaa, koska projekti suihkulähde/kukkapenkki etenee hitaan varmasti.

Kävimme hakemassa mieheni ja kuopuksen kanssa meidän pellon reunalta  hiekkaa siuhkulähteen pohjustusta varten. 
Pääsin pitkästä aikaa tarktorin peräkärryn kyytiin ja kyllä meillä oli pojan kanssa hauskaa. Melkoista tärinäähän se oli, mutta onneksi  pistin vanhan sohva tyynyt peppuni alle vaimentamaan pahempia tärinöitä.

Meidän niin yleensä innokas linssilude ei antanut meikäläisen kuvata tälläkertaa itseään, mutta sain mää siitä edes kuvan selkäpuoli meikäläiseen päin.


Tämä kuva on kyllä yksi kamalimmista mitä otin. Olisi ollut muutama muukin todella hauskanen kuva meikäläisestä hyvien ilmeiden kera, mutta ne kuvat eivät kyllä kestäisi päivänvaloa. Enkä ukso, että tekään olisi niitä kestänyt katsella ilman räjähtävää naurua!
Täytyy sanoa, että ilmeet muuttuivat todella ralikaalisti peräkärryn kyydissä.


Sopiva hiekanotto paikka löytyi ja sitten vain kauhomaan hiekkaa kauhaan.


Saatiin me kolme kauhallista hiekkaa irtoamaan tuosta kohdasta ja kyllä tuon määrän pitäisi riittää pohjustustyöhön suihkulähteeseen.

Sain opetella kaatamaan traktorin kauhassa olevan hiekan kärryn perään ja oli se kyllä aikas kivaa touhua.


Kun olin itse suoriutunut kauhan tyhjentämisestä niin tämän jälkeen pääsi poika tyhjentämään yhden kauhallisen ja ajelemaan pellolle traktorilla. Joel on sellainen kone mies, että jos ei olla lätkää pelaamassa niin sitten pitää kaikki vapaa ajat ajella pellolla tartorilla, mönkkärillä, tai moottorikelkalla. Lisäksi vielä meillä on päältäajettava ruoholeikkuri ja siitä tulee väliin kova kiista, että kuka sillä saa pärviä pitkin pihaa. Mikäli tämäkään touhu ei riitä niin sitten läiskii kiekkoa verkkoon omassa pihassa. Onneksi kesäharkat alkavat pian joten poika pääsee taas kuluttamaan energiaansa. 
Harmittaa vain, että mönkkäri on appiukon niin sillä ei ihan jatkuvasti voi ajella ja poikia ei voi päästää vielä pitkään aikaan yksinään ajelemaan. 


Pellolta pois päästyämme jatkoimme vielä kukkapenkin syventämistä ja   kukkapenkistä tuleva multa hyödynnettiin pihan tasoitukseen. Sanoisinko paremminkin, että meidän Miinan kupsuttamien kuoppien täyttöön. 


Miinan kuopsuttamaan aluetta ja kuoppia riittää melkein koko talon sivun verran joten puuhaa riitti niiden täytössä. Minä jaloin tamppasin tasaiseksi maata ja siinä tampatessani mietin, että jos näin jatkan niin tämähän ei tule valmiiksi koskaan.


Piti siis ottaa järeämmät aseet käyttöön.
Tiiättekö muuten mikä on hyvä mullan tasoittaja?
Mainitsinkin jo tektissäni, että meillä on päältäajettava ruohonleikkuri.
Sain kerrankin pojat ihan vapaaehtoisesti osallistumaan pihan kunnostus hommiin. Mikäs sen helpompaa onkaan kuin päristellä tällä pikkupaholaisella tasaamiani jälkiä ja minä pääsen eteenpäin hommassani.

Aika pelottava vehje näin äkkiseltään, kun katsoo vai mitä?


Tämmöisiä puuhasteluja meillä oli viikonloppuna!

Paljon tuottaa kevät tuhua niin pihassa kuin pelloilla. Isäntä on saanut suurimman osan pelloista kynnettyä joten pian alkaakin sitten viljelyn vuoro!

Kaa, kaa, kaakatusta ja ruskaa!

Vierähti jälleen tovi, kun viimeksi olen täällä postaillut.  Nyt on ollut niin paljon kaikenlaista touhua ja tohinaa, että meinaa tämä b...