keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

grillikausi avattu!!

Edellisessä postauksessa hehkutin sitä suikulähteeseen saamaani kunnon allasta.

Tässä postauksessa sitten avataan se grillauskausi virallisesti ja se grillihän me ostettiin sieltä KodinTerrasta. Muutakin siis lähti mukaan kuin pelkkä allas. Bonusten perässä sinne tietenkin mentiin ja muahan harmitti se, että Agrimarket ei enään kuulu s-bonusten listalle.
Onneksi siis KodinTerra pelasti meidät.

Siinä se uusi Grilli nyt komeilee ja toivottavasti on hintansa arvoinen. Nämä kaasugrillit, kun eivät ole mistään halvimmasta päästä, mutta niilä saa aikaiseksi hyvät grilliruuat ja kannen alle mahtuu tavaraa ihan kiitettävästi. 
Voisin melkein sanoa, että meillä on nyt kerrankin kunnon grilli ja sitä vanhaa tiiligrilliä isäntä meinaa hyödyntää savustukseen.


Grillimestari työn touhussa. Meinasi vain mestarilla mennä vähän hermot grilliä kootessa, se kun oli pistetty ihan sietämättömän pieniksi osiksi.

Minä en vielä uskalla koskea tämän grillin nuppeihin ettei käy niinkuin kävi "äidilläni" joskus pistäessään kaasu grilliin valkeita. Meinasi siinä grillata melkein koko naamansa, kulmakarvat saivat vähän kyytiä.
Ehkä mä sitten jossakin vaiheessa yritän tunkea sormeani noihin nuppeihin, kun jaksan keskittyä kunnolla miten niitä käytetään. Miehelläkään ei ole enään mitään menetettävää, kun on jo lapsena polttanut kertaalleen ripsensä ja kulmakarvansa joten minä ja meidän pojat ollaan vielä ainoot jotka eivät ole saaneet liekkejä kasvoilleen.


Isännän toimiessa grillimestarina päätin napsia kännykälläni kuvia meidän kukkapenkeistä ja katsoa mitä on lähtenyt kasvuun ensimmäisinä.


Valkovuokot ovat jo kukkimisvaiheessa, mutta narsistit tulevat hyvää vauhtia perässä.


Kolmio penkeissä ei muut vielä ole kunnolla lähteneet kasvuun, muut kuin narsissit. Kuukauden päästä taitaa olla jo toinen ääni kellossa.


Näistä toiselle teen ensikesänä jotakin, mutta en vielä tiedä mitä. Tai sitten annan olla ihan rauhassa vielä toistaiseksi.



Vain kanto jäljellä kaadetusta omppupuusta. Aikasemmissa postauksissa kerroin, että vanha omppupuu saa lähteä ja se sai kyytiä viime viikolla. Tähänkin mulla on oiva ratkaisu mitä laitan, mutta katsotaan nyt kerkiänkö tänä kesänä toteuttamaan pikkuisen toiveeni.


Pojat taisi vähän väsähtää, kun pelasivat sählyä keskenään meidän grillaillessa ja Juho tulla tupsahti suoraan kamerani eteen.


Tämä mies ei väsy varmaan koskaan. Joelilla on intoa ja ilmeitä vaikka toisille jakaa. 

Lätkäverkon takana näkyy meidän navetta ja sen isompaa puolta siivoiltiin sunnuntaina. Se oli niin täynnä romua, että piti vähän järjestellä ja viedä lasinkeräykseen, lehtikeräykseen tavaraa. Vieläkin on vanhaa romua jota pitää kiikuttaa kaatopaikalle. Paljon paremmassa ja siistimässä kunnossa tila on nyt sunnuntain suursiivouksen jälkeen. 


Minä kiikuttelen pihakeinussa ja nuuskuttelen grillistä tulevien ruokien tuoksua!


Maanantai iltana oli aivan mahtavan upea auringonlasku ja taivas oli melkoisen vaikuttavan näköinen.



Tämän ja edellisen postauksen kuvat on otettu kännykälläni!


Suihkulähteen/kukkapenkin pohjustustyöt!

Tervehdys täältä mullan keskeltä.

Viikonloppu meni ja oli täynnä touhua ja elämää, kuten myös tämä alkuviikkokin.

Perjantai iltana käytiin Porissa kierroksella ja etsittiin suihkulähteseen kunnon allasta. Agrimarketti mainosti edullista allasta ja käytiin sitä paikan päällä katsomassa, tosin allas oli liian pieni meidän lähdekuoppaan. Hyllyltä löytyi seuraava malli 350 litranen ja sanoin, että tuo pitää sitten viikolla tulla hakemaan täältä. Muissa paikoissa ei käytykään Perjantaina katselemassa hintoja. Olin nimittäin päättänyt, että agrista se haetaan.
Argrimarketin puutarha myymälässä oli kaikkia aivan ihania juttuja myynnissä. Suosittelen poikkeamaan siellä joskus jos lähistölläsi on Agrimarketin puutarhamyymälä.

Lauantai aamupäivä vierähti ruuanlaiton parissa, siivoilun merkeissä ja kerkisin jopa haravoimaankin pihaa jonkin verran. Koko aamupäivä piti minut vauhdissa sillä illasta meille oli tulossa siskoni kylään uuden miesystävänsä kanssa. Tämä jos joku vähän jänskätti ainakin minua, poikia ei pahemmin he vain odottivat, että josko tämä uusi miesystävä sitten suostuisi pelaamaan heidän kanssaan pleikkarilla. Isäntä oli koko lauantai päivän peltoja kylvämässä ja lähtikin sinne jo ennen aamu seitsemää. Voisi melkein kyllä todeta paremminkin, että oli liikenteessä kukonlaulun aikaan.

Illasta sitten tuli siskoni ja sen mies ja siinä sitten menikin loppuilta rupatellen ja katsellen, kun pojat vs T pelasivat NHL:ää Liekö kenellekkään ihme, kun meidän Joel pelaa sitä jääkiekkoa niin pleikkapelikin suunnattiin siihen.

Viikonloppu meni vauhdilla ja maanantaina päivällä työstin hetken aikaa kukkapenkin ja suihkulähteen pohjustustyötä. Edelleen siis poistin vanhoja kukkasia pois penkistä ja kiviä reunoilta. 

Eilen anoppi tuli aamupäivällä omien kärryjensä kanssa ja poistin saniaiset penkistä ja anoppi kävi siirtämässä ne toiseen paikkaan kasvamaan. Mikäli mun joskus tekee mieli laittaa jonnekkin pihaani niitä saniaisia niin voin sitten sieltä kakkos kätköstä hakea niistä alkuja. Anoppi, kun ei halunnut niitä hävittää vaan pistää pihaan kasvamaan kunhan saa tehtyä ensin omat pihasuunnitelmansa valmiiksi. 

Isännän tultua töistä lähdettiin peräkäryyn kera jälleen Poriin ja suunta piti olla kohti agrimarkettia, mutta toisin kävi!!

Isäntä ilmoitti matkalle, että jospa mentäisiinkin KodinTerrasta katsomaan sitä allasta ja samalla ostettaisiin meille uusi grilli!! Siitä alkoi jälleen pieni sanaharkka, mutta en jaksanut kovin kauaa sanailla joten sanoin, että mennään nyt sitten sinne KodinTerraan, mutta jos siellä ei ole niin sitten kaasu pohjassa sinne agrimarkettiin, kun ei ole kovin kauaa enään auki!

KodinTerraan päästyämme ja kävellessämme puutarha puolelle totesin, että siellähän oli paljon enemmän valinnan varaa kuin agrimarketissa. Sieltä löytyi heti se 350 litranen, mutta hinta oli n.10,00 euroa kalliimpi. Päädyttiin silti ostamaan tämä vaihtoehto.



Oli onni matkassa, että osasin valita tämän yksinkertaisemman mallin, koska tämä mahtuu meidän lähdekoloon. Katselin silmät pyöreinä sitä toista mallia ja se olisi ollut niin ihana,  mutta se ei olisi mahtunut meidän ammottavaaan koloon. Tosin olisihan koko lähteen paikankin voinut muuttaa, mutta se sitten olisikin teettänyt työtä vähän enemmän.


KodinTerrasta ostin sitten altaan lisäksi vielä multa säkkejä joita riputtelen pitkin kukkapenkkiä altaan ympäristössä.
Kekkilää lähti mukaan 5 säkkiä. Saa nähdä sitten riittääkö vai täytyykö vielä hakea lisää. Ainakin Terrassa pitää vielä käydä, kun muutamat jutut puuttuvat tästä penkistä.



Vielä viikonlopulla ja alkuviikosta oli kukkapenkki toivottomassa tilassa...


Saniaiset ovat vielä paikallaan ja vanha pohjamuovi.
Nämä kaikki piti vielä purkaa ja kaivaa pois. Lisäksi reunanauha oli niin syvällä, että pohjatyötä sai tehdä aikalaillakin.


Eilen illalla sain isännän hyvällä avulla valmiiksi pohjustustyön.
Vähän muuttui kukkapenkkin olomuoto. Kivet harjasin ja putsasin ja tänän sade putsaa varmasti loput tai osan ainakin. 

Kuoppa ei näy kovin hyvin tästä kulmsta, mutta kivien väliin tulee amme kuten aikaisemminkin ollut muovi.
Seuraavaksi varmaan näettekin vasta valmiina tämän penkin ja lähteen, koska voi mennä blogaus aika aika tiukalle tätä touhutessa. 



Tästä penkistä puuttuvat vielä mm:

Kuopan pohjalta: Suuoratinkangas, hiekka ja multa.
Kukkapenkistä: maisemointikangas, multa, istutukset jotka on tilattu ja tulevat toukokuun-kesäkuun loppuun mennessä.
Sitten vielä koriste reunaa ajattelin laittaa ympärille ja reitti kivet, ja varmaan ympärille saattaa vielä tulla kiviä. Lisäksi puuttu se suihku lähteestä joten sekin pitää käydä hakemassa.

Puuhaa siis riittää vielä tämän parissa ja jännittää ihan totaalisesti, että minkälainen lopputulos tästä tulee!!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Puutarha kyssäri haastis!

Ihan ensimmäiseksi kiitän ihanaa Bikkeä saamastani haasteesta. Pistit mulle pahan, mutta enköhän minä tästä selviä hengissä.

Sitten seuraavaksi minä heittää viskasen tämän haasteen kahdelle hyvälle bloggaaja tyypille. Yksinkertaisesti mää en voi tätä olla laittamatta seuraaville kahdelle bloggaajalle.

Nimen päältä hiirellä klikkaamalla pääset tytsien blogeja selailemaan ja JOS et ole vielä kikin blogissa käynyt niin nyt sun on ihan pakko viimeistään mennä siellä käymään!

Kikille olen aikaisemminkin laittanut vähän vastaavanlaisen haasteen ja muistaakseni vastasikin siihen. Nyt tuli sellainen dejavu tunne, kun Bikke pongautti tämän haastiksen mulle.



Mää laittasin nämä samat kysymyst Kikille ja Outille, en sen vuoksi ettenkö keksisi omia vaan nämä Biken laittamat ovat kyllä mielestäni todella hyvät!

 1:Puutarhasi tämän kesän projektit? 
2: Saatko miehistä apua vain silmiäsi räpäyttämällä?
3: Pöllitkö kasveja?
4: Oletko puutarhurina : Hajota ja hallitse vaiko istuta ja turvaa tyyppi?
5: Rakkain kasvisi ja sen tarina?

Kysymys 1
Puutarhasi tämän keseän projekti?

- Anoppi on tehnyt valtavan kovaa työtä tämän talon pihan kanssa aikanaan. On istuttanut kukkia, pensaita, puita ym.. vaikka mitä. Piha on ollut aivan upeassa kukka loistossa vuodesta toiseen. 
Kun tämä sukupolven vaihdos parivuotta sitten tehtiin oli myös selvää, että talossa isäntä väki vaihtuu ja varmasti tulee tapahtumaan muutakin muutosta. Ainakin pihassa!

Tämän kesän projekti on siis saada suihkulähde ja kukkapenkki sen ympärillä kuntoon. Kunnossahan se aina on ollut, mutta joka kevät on saman rumpa. Kevään tultua joudumme tähän samaiseen vitsaukseen eli, paikkaa, putsaa, paikkaa. Allas muovi on siis jouduttu paikkaamaan ja sitten täytetty vedellä ja todettu, että vieläkin vuotaa jostakin kohdasta. 
Tänä keväänä siis lähtee muovit pois ja aion tilalle hankkia virallisen altaan. Tiedä sitten kestääkö ne altatakaan, mutta hermot siinä menee, kun joka kevät saat olla paikkaamassa muovia. 

Samalla, (kun sitten, kun) saan hankittua sen altaan niin myös laitan ympärille vähän erilaisia kasveja/kukkia. Jokainen nainen haluaa tuoda omaan pihaansa oman värimaailmansa ja niitä mieltymyksiä mistä tykkää.


Kysymys 2
Saatko miehistä apua vain silmiä räpäyttämällä?

Päätin jo viime syksynä, että tämä edustalla oleva monen monta vuotta vanha omenapuu saa kaato tuomion. Ei siinä etteikö se olisi kaunis kukassaa, omenoissaa ja koossan. Mutta siinä on pahasti mennyt oksat sekaisin vuosien mittaan ja ei se kyllä kauhean kauniilta näytä. Pihaan jää jokatapuksessa vielä muitakin omppupuita.

Sitten siihen viralliseen kysymykseen ensin vain piti vähän johdattaa teidät hyvin perusteellisesti kysymykseen.
Kyllä mä saan ainakin siippani touhuamaan ja nopeasti varsinkin sitten, kun ääneni desipeli alkaa nousemaan tarpeeksi korkealle. Eikä mun tarvitse aina nostattaa desipeliäkään, kun se ihan itsetään suostuu.
Mutta meidän nouseva nuoripolvi onkin sitten asia ihan eri. Alkavat olemaan siinä iässä, että kotihommat ja varsinkaan ulkohommat ei oikein tahdo innostaa joten niiden kanssa ei mennäkkään ihan silmiä räpäyttämällä. Ahkeria poikiahan he ovat, kun hommaan vain ryhtyvät.

Pojilla ja miehellä siis tiedossa puun kaato homma ja mieluimmin hyvin pian!!


3 Pöllitkö kasveja?

No johan iski kysymyksen!
No en pölli!
Alkuja voin kyllä kinuta pitkään ja hartaasti, mutta yleensä niitä annetaan suosiolla. (jos tarvitsen)
Ei ole tarvinnut pölliä, kun kaikki on ollut saatavilla. Tosin en ole pihaani isututellut ennen tänne muuttoa oikeastaan mitään. 
Ensimmäisen talomme pihaan tein kukkapenkin ja istutin liljoja. Tosin niiden liljojen kukinta meni vähän myöhäisempään syksyyn, kun myöhästyin istutuksessa, mutta kauniita niistä tuli ja itse sain voittaja fiiliksen.

Alla oleva kuva ei liity mitenkään kysymykseen, mutta tässä tämäpäivän aikaan saannos. Kyllä tuosta penkistä vielä hyvää tulee tällämenolla.


4. Oletko puutarhurina: Hajota ja hallitse vai istuta ja turvaa?

Tätä kysmystä mä odotin kaikista innokkaimmin!!
Juuri tällähetkellä mun kohdalle osuu ja uppoaa tämä hajota ja hallitse termi parhaiten. 
Minähän siis kirjaimellisesti hajotan, kaadan, puran ja rikon tällähetkellä piha-alueitamme. 
Suihkulähteen purkamis/hajottamis vaihe on meneillään, omppu puu kaadettaan ja sen avulla hallitaan pihaa ja saadaan siistimmäksi. Lisäksi tämä allaoleva kaameus saa nyt lähtöhäädön ja lujaa. 

Ihmeen kauan tämä appiukon rakentama grilli on pysynyt pystyssä ja varmaan pysyisi vielä seuraavatkin vuodet, mutta kyllä se vähän siltä alkaa näyttämään, että jokin parannus tähän kohtaan pihaakin on tehtävä.

Eikä tässä ole enään kovin kivaa grillailla, kun kaikki talvet koirat käyvät pissimässä kyljet ihan ...hyi yök..! Eli senhän voisi pestä, mutta yhteistuumin isännän kanssa ollaan päätetty, että tämä lähtee N.Y.T nyt!
Tiedä vielä mikä tulee tilalle, mutta kyllä me jotain keksitään!!

Jotta pääsen siihen istuta ja turvaa vaiheeseen niin ensin pitää hallitusti hajottaa ja putsata. Sitten istuttaa ja hallita. Hallitaan kaaosta ja isoa aluetta siten, ettei jatkossa rehota ja repsota paikat.


5. Rakkain kasvisi ja sen tarina!

Ensimmäisen kotimme pihaan istutin Liljoja. Lilja on suosikki kukkani ja varsinkin eriväriset liljat ovat vielä suuremmassa suosiossani. Olenkin siis suunnitellut tämän (riko,hajota,revi) suihkulähteen ympäristöön laittaa joitakin liljoja!
Tosin on ruusutkin suosiossani, mutta nyt jätän ruusut tässä kohtaa vielä rauhaan ja keskityn purkamaan tämän kaaoksen ja siivoamaan sen kuntoon!


Tässähän nämä meikäläisen vastaukset ja nyt sitten annan puheenvuoron Outille ja Kikille.

Seuraavaksi varmaan yritän vastailla Outin haasteeseen jonka se lähetti mulle jo aikaa sitten. Mutta en ihan vielä, kun siihen kyllä vaaditaan vähän keskittymistä enemmän. Aihe nimittäin ei ole ihan helpoimmasta päästä! 

Kiitos Bikke ja toivottavasti sait kaivattuihin kysymyksiin vastauksen?

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Piirongin muutos!

Meikäläisen odotettu projekti on viimeinkin valmis! Tätä olen koko talven odottanut ja tänään me saatiin se viimein valmiiksi.

Vanha piironki sai kyytiä vanhalle maalipinnalle ja uusi sai tulla tilalle. Tuli muuten valtavan ihana ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen jälleen.
Oman käden jälki on paras jälki ja nyt voin sanoa, että itte tein. Tosin loppu silaukseen tarvitsin mieheni apua, koska tämäkään ei ollut ihan helpoimmasta päästä omia harraste projektejani.

Eli tästä piirongista oli kyse!
Tästä alkuperäisestä väristä en sitten tykännyt en niin yhtään. Tämän meille jäädessä anopilta ja apelta päätin, että väri vaihtuu hetki, kun saan aikaiseksi alkaa puunaamaan tätä.


Tässä on jo hiottu, hangattu, ja edelleen hiottu vanha maali pinnalta pois. Tosin sitä jäi joihinkin kohtiin, kuten varmasti huomaat pieniä yksityiskohtia on paljon joten aikaa meni maalinpoistossa.


Onneksi oli tehokas maalinpoisto aine joka levittiin pinnalle, anettiin vaikuttaa hetken ja kraavittiin pois. Sitten vielä lastan kulmakärjellä rapsuttelin maalia pois näist todella vaikeista kohdista
Hankin itselleni uuden hiomakoneen jossa on pieni hionta osa jolla pääsee hyvin hiomaan tälläisiä pieniä vaikeita yksityiskohtia.

Tuskan hikeä ja muutama ruma sana tarvittiin voimavaraksi tähänkin hommaan. Taas kerran pitää todeta, että kaikkeen huulluun sitä ihminen ryhtyy harrastepohjalta.


Kun olin saanut maalipinnan pois minua tyydyttävälle tasolle niin sitten lompsin seraavaksi jälleen K-rauta kauppaan Kankaanpäähän ja sieltä kävin hakemassa tartuntamaalin ja kalustemaalin. Kumpikin ovat jääruusu nimellä, mutta koodia en muista. 

Otexia pohjalle
Otexia levittäessä tuntui ensin, että se on kovin vanhvaa, mutta loppujen lopuksi se valui joka suuntaan. Maalattava pintakaan ei tosin ollut mikään helppo joten tästä sitä taas opittiin jotain uutta. Ohuempia kerroksia seuraavalla kerralla.


Ja Empirea pinnalle. 
Tälläkertaa otin tikkurilan maalit käyttöön ja voin todeta, että tyytyväinen olin näihin maaleihin. 
Ainoa onglma oli se, että valittiin myyjien kanssa öljyohenteiset ja jokainenhan sen tietää miten öljyohenteinen maali käyttytyy, kun sitä roiskahtaa ei halutulle pinnalle. Sehän leviää ja leivää leviämistään, kun sitä alkaa puhdistamaan. Sain siis kerrasta oppitunnin öljyoheinteisesta maalista. Ilmankos meillä isäntä aina valitsee vesiohenteisia maaleja. Nyt mä sen tiedän miksi!


Päätös oli tehty maalien osalta ja väriltä.

Lisäksi piti vielä miettiä uusien vetimien hankinta. Päätin, että vanhat lukkopesät saa lähteä, koska avaimistakaan ei ole tietoa missä menee. Lukkopesät siis irti ja vetimet tilalle. Antiikki vetimet oli tietenkin saatava ja niitähän löytyi kahta mallia K-raudasta ja minä päädyin näihin!


Cello anttiikkivetimet ja kaksi kappaletta yhdessä pussissa. Hinnaksi tuli vähän yli 10,00 € yhdelle pussille. Jokainen varmaan osaakin loput laskea päässään mitä vetimet teki yhteensä? Kun niitä kaiken kaikkiaan tarvittiin 5 kappaletta. 
Näihin vetimiin ihatuin heti ja ovat kyllä hintansa värtti.


Meidän tupahuone muuttui maalautilaksi, koska meidän tallissa ei pysty näin kevät viileillä ilmoilla maalaamaan. On vähän liian kylmä tila ja maalattva pinta ei siellä kuivu. Kesään en jaksanut enään odottaa tämän puunaamista, kun tarvitaan tilaa mihin laitetaan tavaraoita joten nyt sekin on tehty.

Tarvitsisin kipeästi lämmintä tilaa missä saisi rauhassa läträtä maaleilla, hioa ja olla pelkäämättä muiden pintojen sotkeentumista.

Tässä kuvassa alkaa olemaan jo aika priima kunnossa piironki.


Eikä ne vaikeat pinnat ja kulmat laatikoistakaan loppuneet joten kyllä oli puuhaa näissäkin poistaa maalia pinnalta.


Pieniä kolhuja ajan saatossa koko piironki on saanut ja halusin säilyttää ne edelleen joten en lähtenyt niitä kittaamaan piiloon. Kulumaa siihen kuitenkin tulee lisää meidän käytössä joten en siitä halunnut uuden näköistä tehdäkään.


Sain äidiltäni kaksi seinälampettia jotka olivat mustia alkuperäiseltä väreiltään. 
Spreijasin ne valkoiseksi odotellessani piirongin maalipintojen kuivumista.


Isäntä auttoi minua loppuvaiheen hienosäädössä ja kiinnitti vetimet kiinni.


Siinä se nyt sitten komeilee omalla paikallaan ja kaunistaa meidän tupahuonettamme.
Valkoisena se näyttää paljon kauniimmalta ja sointuu huoneen väreihin todella upeasti.


Laitoin taulut seinälle, mutta vaativat vielä vähän hienosäätöä korkeuksissaan. 

Mitäs pidätte lopputuloksesta?


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Maanäytteet!

Kuukausi sitten laadimme Proagrian suunnittelijan kanssa viljelyssuunnitelman meidän tilalle. Siinä samassa yhteydessä meitä neuvottiin ottamaan maanäytteet kaikista meidän pelloistamme.

Isäntä on tämän viikon lomalla ja missäs muuallakaan tämä päivä vietettiin kuin pelloilla. Kotipeltojen osuus saatiin tänään tehtyä, mutta vielä tälläviikolla pitää mennä ottamaan muualla olevista pelloista näytteet.

Omasta mielestäni homma oli aika kevyttä, koska meikäläisen aika meni suurimmaksi osaksi ajellessa mönkijällä miehen virellä tai perässä. 
 Mieheni sensijaan hikihatussa käveli pitkin peltoja ja nappaili näytteitä. Mikäli meillä kummallakin olisi ollut näytteen otto vehkeet niin homma olisi ollut pikkuisen kevyempää. 

Yhdestä pellosta otetut näytteet sekoitettiin pieneen sankoon ja siitä sitten aina kaadettiin margariini rasioihin. 
Näitä valmiita näytteenotto rasioita mies kävi ostamassa K-maataloudesta Kankaanpäästä. Rasioiden kannessa on selvät ohjeet miten toimia ja lisäksi rasioiden mukana tulee paperit mitkä pitää täyttää ja lähettää rasioiden mukana.

Rasiat pitää tietenkin numeroida lohkojen mukaan jotta tiedetään mikä näyte on mistäkin pellosta.

Mielenkiintoista, mutta mukavaa puuhaa. Sitten näyterasiat lähetetään viljavuuspalveluun Mikkeliin ja sieltä tulee sitten aikanaan vastaus miltä ne meidän näytteet näyttivät. 
Tämäkin hommaa maksaa ja kun hintoja katselin niin osa oli aika päätähuimaavia ja osa edullisia. 
Mietin vain tätä siltä kantilta, että miten paljon suurtilalliset joutuvat pulittamaan tuosta palvelusta. Meidän peltomäärä on vielä suhteellisen pieni, mutta joillakin on paljon suuremmat hehtaarit josta ottaa näytteet.

Kaikkea sitä joutuu tekemään ennenkuin päästään viljelemään, mutta tässähä sitä nyt sitten opetellaan asioita pikkuhiljalleen.
Eikä tämä mielestäni mikään kamala juttu ollut vaan päinvastoin mielenkiintoinen. Antaa vähän eri näkökulmaa itselle maanviljelystä.








7 rasiallista näytteitä tuli tänään otettua ja huomenna homma jatkuu  muista pelloista. 


Siinä on meidän menopeli, ensimmäistä kertaa ajoin tällä ja mukavaa hommaahan se mönkkärillä ajelu on. Metsätiellä vähän pelkäsin isännän kyydissä, että mahtaakohan keikahtaa kyljelleen, mutta kyllä se vain hyvin pystyssä pysyy. 
Pellolla ajaessani tuli sellainen olo kuin perunakattilan kyydissä olisi ollut. kovaa möykytystä sinne ja tänne, ohjaaminen välillä vähän hakalaa, mutta ihan hauskanen kokemus. 

Jotenkin olen tullut niin araksi näille moottoripeleille, kun talvella en enään uskalla ajella moottorikelkallakaan ja miehen kyydissä kyllä pelkään. Miehilläl, kun tuntuu olevan aina sitä vauhtia suonissa vähän liikaa. Tosin tällä tykkäsin kaasutella menemään.

Tämän menopelin omistaa appiukko, mutta me saamme sitä lainailla melko vapaasti ja tämähän on hyvä peli näihin pienempiin peltojuttuihin.


Siinä samalla, kun isäntä napsi näytteitä pelloista niin minä napsin kuvia ja ottaa nappasin meidän peurojen ruokintapaikasta kuvan. Isäntä teki  itse näin komean ruokinta kaukalon peuroille ja kyllä siinä melkoista vilinää olikin ollut, kun riistakamerasta tarkastettiin tilannetta. Vietiin vanhoja leipiä ym.. muuta ruokaa sinne jyvien lisäksi.


Piti sitä vähän leikkiäkkin välillä. Minä, kun en yleensä innostu näistä peili kuvista niin nyt päätin senkin sitten testata ihan virallisesti!


Lämmin ilma ja uudet arskat pelittää ihan mukavasti. Välillä, kun aurinko meni pilveen niin mönkkärin kyyti oli kylmää kyytiä. 


Siellä jossakin se ukkokulta mennä teputtaa sanko mukana ja minä napsin mitä kummallisempia kuvia!
Hyviä muitojahan näistä saa..


Aurinko ja kevät mikä sen ihanempaa!!


Tällä pelolla lenteli haukka ja olisin saanut siitä hyvän kuvan jos oltaisiin keritty tarpeeksi ajoissa pelolle.


Sitten päätin ottaa rennosti ja laittaa maata rönhöttää mönkkärin päällä. Kuva se tämäkin on.


Puita vähän eri näkökulmasta katsottuna.


Semmosta puuhaa tänään, mutta vielä jatkuu huomenna. Huomiseksi tosin on luvattu sadetta joten toivottavasti päästään ottamaan ne loput näytteet!


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Elmon muistolle!



ELMON MUISTOLLE

R.I.P

11.4.2015
Elmo

Eilen vielä aamulla juoksit vierelläni kirmaten ja nauttien vapaudestasi. Häntäsi hulmusi tuulessa ja silmäsi loistivat iloisina auringonvalossa. 
 Nyt on koti hiljentynyt ja haukkusi ääni ei enään kaiu ulkoa. 
Olet lähtenyt matkalle koirien taivaaseen ja sinulle sinne hyvää matkaa toivotamme. Et ole enään minua vastassa häntä heiluen, kun tulen kotiin, et hauku ohimeneville autoille, saatika muille kanssatovereillesi. 
Toivon, että kipu, tuska, kiukku eikä mikään mukaa sinua siellä kiusaa. 
Olit uskollinen ja hyvä kaveri meille kaikille.
  Olit perheemme liikkeelle laittaja ja hyvä vahti. Emme vain enään pystyneet tarjoamaan sinulle hyvää ja rauhallista elämää joten sinun  on parempi pilvenreunalta vahtia meitä jatkossa!

___________________________

Elmo oli juuri täyttänyt vuoden, kun saapui meille heinäkuun aurinkoisena päivänä. Tämä päivä oli poikamme Joelin syntymäpäivä. Joel sai meiltä yllätyslahjan eli Elmon.
 Olimme Elmon nähneet aikaisemmin vain kuvista ja meitä kovasti jännitti koko perhettä, että millainen hännän heiluttaja meille saapuisi. 
Ystäväni oli päättänyt luopua Elmosta, kun ei enään pystynyt tarjoamaan elmolle vaadittavaa hoitoa. Elmo tarvisi enemmän vapautta, liikuntaa, toimintaa ja ennen kaikkea rajoja ja rakkautta.

Elmo oli Labradorin ja rhodesiankoiran sekoitus. Lapukoita olen elämässäni aiemminkin kohdannut, mutta tämä toinen puoli oli minulle ja koko perheellemme oudompi rotu. 

Elmo oli heti alusta hyvin energinen ja innokas leikkimään, ensimmäisenä päivä kirmasimme yhdessä talomme pihassa pallon kanssa leikkien, välillä heiteltiin keppiä ja lopuksi oli aika mennä illasta sisälle nukkumaan.
Elmo jäi meille heti kuin omaan kotiinsa ja otti meidät kokonaisvaltaiseksi perheekseen. Elmo ei kaivannut yhtään kertaa edellistä omistajaansa, eikä inissyt. Elmo nukkui kuin tukki ja oli kuin kotonaan. Seuraavana aamuna muistan Elmon iloisesti heilutelleen häntäänsä ja odottavalla katsellaan kyseli selvästi, että koska mennään? koska mennään?
Tästä ilmeestä tiesin, että pihalle oli lujaa päästävä.

Ensimmäiset viikot kuluivat tutustumisella Elmoon ja Elmolla meihin. Yhdessä kuljettiin melkein jokapaikkaan ja antoihan Elmo meille myös merkkejä siitä, että hän ei sitten olekkaan mikään helppo mies tässä perheessä.

Ensimmäiset viikot lenkkeilyssä osoittautuivat melko hurjiksi, Elmo sai todella uhmakkaita rähinä kohtauksia aina, kun toinen koira käveli omistajansa  kanssa vastaan. 
Silloinen naapurini jolla oli 5 seefferiä sanoikin minulle, että Elmolla on aika kova puolustuslinja. Tiesin silloin jo, että varmasti joudutaan keksimään vähän muita ratkaisuja lenkkeilyyn. Naapurini antoi minulle heidän koirillaan olleen kuonopannan käyttöön ja sanoi, että kokeileppa sitä. 
Minä sitten laitoin kuonopannan ja sillä mentiin. Rähinät, veto ja hullun kohtaukset rauhoittuivat paljonkin. Lisäksi osasin vaihtaa tien toiselle puolelle tai vaihtaa kokonaan suuntaan jos näin, että tulee sellainen parivaljakko vastaan jota meidän Elmo ei vain pystynyt sulattamaan silmissään saatika aivoissaan.
Siinä mentiin sekä koiran, että minun ehdoilla. Miksi minun olisi pitänyt lähteä ärysyttämään, kun tiesin jo ennestään Elmon käyttäytymisen tälläisissä tilanteissa? Helpompaa oli vaihtaa suuntaa ja välttää mahdollinen konflikti.

Minulle moni sanoi, että vie se tokoon, vie se lopetettavaksi, vie se sinne ja vie se tänne. Aivan kuin minua olisi työnnetty räsynuken tavoin pois silmistä pois mielestä Elmon kanssa.
Itsekkäästi päätin, että En mene, en jaksa alkaa tälläiseen koirankoulutus juttuun. Mikäli koiraa ei saataisi itse tottelemaan niin sitten koira lopetettaisiin kokonaan. Nimittäin sen olin päättänyt, että Elmoa ei enään anneta pois vaan se on meillä sen aikaa, kun on ja sitten tehdään päätös mikä sitten tehdäänkin. En pidä nimittäin siitä, että koira vaihtaa kuin sukkaa omistajaa ja koirasta tulee vielä pahempi, en pysty sellaista ottamaan omalle tunnolleni, enkä vastuulleni.

Elämä jatkui ennallaan ja kesäisin otettiin Elmon kanssa pyörä mukaan lenkeille ja silloin Elmo oli parhaimmillaan. Elmon energia kului juoksemiseen ja räyhäämisetkin rauhoittuivat. Kävely oli ihan turhaa Elmon mielestä, Elmon piti yksinkertaisesti päästä kunnolla polttamaan enrgiaansa. Jokaisen pyörälenkin jälkeen Elmo oli väsynyt, onnellinen ja iloinen. Minä jopa itse opetin elmon pyöräilemään ja olen todella tyytyväien tulokseen, koska Elmo jos joku meni todella nätisti pyörän vieressä ja monet kysyivätkin, että eikö sua pelota tai miten ihmeessä sä pystyt menemään sen kanssa. No mikäs siinä mennä, kun koira köpöttää vierllä ja omistajan pitää vain oppia ENNAKOIMAAN tilanteita. Aina ei voi tietenkään ennakoida, mutta yleisesti jokainen pystyy katsomaan eteenpäin ajaessaan pyörällä!
Metsälenkeistä maalla Elmo nautti suunnattomasti, kun sai juosta vapaana ilman mitään suurempaa huolen häivää!

Tuli aika, kun Elmo sai kaverin taloon.
Selma saapui ja Elmo oli ihan ihmeissään, että mikä karvakasa tuo nyt on. Selma oli vasta 5-viikon ikäinen kissanpentu ja Elmo otti tosi nätistsi Selman vastaan. Ei tappelua, ei rähinää vain nuuskimista ja ihmettelyä. Selma varoitti sähinällään Elmolle miten lähelle päästää tämän ja Elmo taas murahduksella. Sillä nämä kaksi oppivat kommunikoimaan keskenään, sekä kunnioittamaan toistensa alueita. 

Vuosi Selman jälkeen tehtiin päätös, että seuraavaksi tuleekin sitten toinen koira. Isäntä aloitti metsästyksen ja meille tarvittiin virallinen metsästyskoira. Meille Saapui Miina. Siinä olikin sitten yllätys Elmolle ja positiivinen yllätys, koska Miina oli tyttökoira. Mutta olimme automaattisesti päättäneet leikkauttaa Elmon, koska emme halunneet Elmon astuvan vahingossa Minaa. Miinalla, kun on kennelin paperit ja Elmo taas oli serpi. Emme halunneet jalostaa näiden kahden jälkeläistä, emmekä lisätä koirille tauteja. Elmo nimittäin oli sairastunut epilepsiaan ja se saattaisi periytyä pennuille. Päätimme siis, että Miina pysyy Miinana ja Elmo itsenään. 

Elmolle siis varattiin leikkausaika ja se menikin hyvin. Eläinlääkärikin sanoi, että tämä leikkautuskin saattaa rauhoittaa Elmon käytöstä, koska ennen leikkausta hormoonit säätelivät kovalla vauhdilla Elmon menoa. Välillä sanoinkin, että Elmon hormoonit menevät aivojen edellä.

Elmon elämässä oli siis tapahtunut paljon uusia asioita, kaksi uutta perheenjäsentä ja molemmat narttuja. Mutta Elmo piti silti hiarkiansa ja oli pomo. Miina siis meni Elmon opetuksella. Elmon kautta miinakin sai paljon rohkeutta ja vähän luonnetta arkaan luonteeseensa. Elmo tosin osasi hyvin kyllä provosoidakin Miinaa ja silloin minä tai isäntä puututtiin peliin. Elmo myös osasi omalla murahduksellaan ilmoittaa Miinallae jos leikit meivät liian tyhmäksi tai sellaiseksi mistä Elmo ei enään pitänyt. Nämä kaksi olivat kuitenkin huippuystävät toisilleen ja yhdessä juoksivat jalat ilmassa metsälenkeillä. Elmo oli dominoiva luonne ja puolusti omaa reviiriään todella vahvasti välillä vain vähän liiankin vahvasti.

Muutto maalle antoi Elmolle lisää potkua, mutta samalla myös vapautta. Elmon kanssa lenkkeiltiin, pyöräiltiin ja tehtiin vaikka mitä. Puuhommissakin elmo oli mukana ja siellä tykkäsi avustaa karsimalla oksia ja raahaamalla puita perässään kovaa vauhtia juosten. Välillä heiteltiin keppiä ja remuttiin oikein kunnon vetoleikkejä.

Hauskinta tässä kaverissa oli se, että aina jos joku lopetti työntekemisen tai piti pienen tauon oli se sitten metsähommissa tai pihahommissa niin johan tämä alkoi kiukkuisena haukkumaan. Vahti, että varmasti tehdään töitä. 

Mikäli Elmo ei päässyt mukaan, kun vuorottelin lenkkejä selkäongelmieni takia Miinan ja Elmon välillä niin johan alkoi ulvoa perään ja ulvonta kuului monen metrin päähän. Silloin, kun menimme kahden Elmo kulki uskollisesti minun läheisyydessäni ja tuli kutsusta luokseni.

Elmolla alkoi viimevuonna olemaan ongelmia käytöksessä, ja tähän vaikuttaa varmastikin se, että Elmo sairasti epilepsiaa. Elmo sairastui siihen n.3-vuotta sitten. Ensimmäinen kohtaus jonka Elmo sai tuli minulle aivan yllätyksenä ja oli todella surullista seurata vierestä kuinka koiran paikat hakkasi, kuola valui ja ilme oli täysin lasittunut. Pikuhijalleen kohtaukset alkoivat uusiutua, mutta eivät tulleet kuitenkaan kovin säännöllisesti, koska oireiden välillä saattoi olla aikaa puolikin vuotta. Eläinlääkäriltä saimme peräruisekeena annettavan lääkkeen, mutta ei siitä oikein vastaavaa hyötyä ollut. Meille annettiin ohje, että kohtaus ei saa kestää 12 minuuttia kauemmin. Mikäli kestäisi pidempään niin silloin tulisi vahinkoa aivoille. Yleensä kohtaukset pyörivät siinä 5-10 minuutin välillä ja Elmo oli taas kuin oma itsensä kohtauseten jälkeen. Huomasin vain, että Elmon vilkkaus oli lisääntynyt puolenvuoden aikana ja muutoinkin koira oli vähän rauhattomampi kuin normaalisti.

Tiesin jo viime syksynä, että Elmon päässä on tapahtunut jotakin muutosta ja olimme pitkään jo miettineet, että pitäisikö Elmo lopettaa ettei sattuisi mitään ikävempää. Elmolla nimittäin alkoi olemaan häiriökäytöstä, karkailua pihasta, kovaa rähiää muita koiria kohtaan. Siis ohikulkevia lähinnä.

Eilen se pelätty päivä sitten tuli eteen kuin pakonomasta. Aamu oli alkanut hienosti, pidin Elmoa pihalla vapaana ja Elmo sai nauttia juoksemisesta. Siinä nuotion virellä se juosta kirmasi, kun minä pojan kanssa sitä virittelin palamaan.

Jostakin tieltä kuului sana "moro". Katsoin tielle ja huusin takaisin moro. Naapurin rouva oli lähtenyt kolmen koiransa kanssa lenkille ja yksi koirista alkoi haukkumaan Elmon nähdessään. Minä hokasin vasta siinä vaiheessa, että apua Elmo on vapaana. Elmo istui vierellä ihan rauhallisesti ja sanoin sille selvästi, että paikka Elmo ei mene sinne. Aivan kuin käskystä koira lähti juoksemaan jalat ilmassa aivan mielettömän raivon vallassa kohti näitä koiria kävi suoraan hampain kiinni siihen vanhmepaan koiraan ja alkoi kova tappelu. Juoksin lujaa perässä ja onneksi Elmo irrotti jo siinä vaiheessa otteesa, kun tulin paikalle. 

JOKIN ei ollut KUNNOSSA!!
Huusin hetken aikaa itsekin pelästyneenä, mutta ihmettelin, kun Elmo käveli jotenkin vähän vinosti ja aivan kuin olisi ollut juovuksissa. Kuola valui kummaltakin puolelta suuta ja mietin, että mitä TÄSSÄ OIKEIN TAPAHTUI!! ikinä ei ole vastaavanlaista tilannetta tapahtunut Elmon kanssa. Ensimmäisenä soitin miehelleni ja sanoin, että nyt taisi tulla loppu ja Elmo pitää lopettaa, että se syöksyi aivan raivon vallassa sen koiran kimppuun ja oli aivan outo sen jälkeen.

Pistin Elmon kiinni omalle paikalleen ja Elmo pisti maate katslin hetken sen touhuja ja se makasi paikallaan aivan repo rankana. Oli ilmeisesti antanut ihan kaikkensa siinä taistelussa. 

Meidän Joelin kaveria tultiin hakemaan yö-kylästä ja kun nämä olivat lähteneet ilmoitin pojille, että minun pitää nyt mennä käymään naapurissa selvittämässä tätä tilannetta. Olin saanut facebookin kautta viestiä ja siinä naapuri uhkaili poliiseilla. En minä sitä poliisia pellännyt vaan inhoan hoitaa naapuri sopua ja tällisiä ikäviä tilanteita viesteillä joten REILUNA VASTUUNTUNTOISENA koiran kasvattajana/omistajana päätin mennä hoitamaan tilanteen paikan päälle ja katsomaan tuliko vastapuoleen jälkiä.

Tilanne oli täysin selvä, kun pääsin paikalle. Vastapuolen koiralle oli tullut selvä jälki tappelussa joka vuosi verta. Kehoitin naapuriani kääntymän eläinlääkärin puoleen ja tarkastuttamaan asian. Lähettämään meille tarvittaessa laskun. En yhtään kieltänyt tapahtunutta sarjaa, en lähtenyt karkuun, ja sanoin vielä minussa olleen virheen, kun pidin koiraa auki. Olisihan minun pitänyt jo aikaisemmista käytöshäiriöistä ymmärtää, että ei Elmoa voi pitää auki pihassa jossa ei ole aidattua aluetta. 
Minulta vielä naapuri kyseli, että mitä aiotte tehdä koiran suhteen ja miksi te pidätte sitä auki. Mitä siihen enään voi sitten vastata kuin, että pakko tässä on tehdä se pahin ja kamalin päätös. Elmon pitää saada rauha sielulleen ja meidän pitää saada rauha sille, ettei meidän pidä pelätä enään sitä, että se hyökkäisi jonkun päälle. Nimittäin seuraava hyökkäys ei olisi enään välttämättä yhtä lievä. Pelko nousi tässä vaiheessa niin suureksi, että mieheni kanssa päätimme, että nyt se on tehtävä tai tätä leikkiä leikitään vielä vuodenkin päästä. Pelko oli, että jos sitä ei nyt tehdä niin tässä tulee vielä käymään huonommin jollekin.

Ystäväni kanssa juttelin illasta ja hän kuunteli juttuni ja sanoi, että Elmolla tuntui olevan oikein pahat adrenaalit päällä, kun teki hyökkäyksen ja sai samalla Epilepsia kohtauksen.

Minä vai edelleen jossittelen mikä on maailman turhin asia.

Jos, jos, ja jos olisin kerinnyt ennakoimaan tilanteen olisin saanut elmon iskettyä narun päähän kiinni. Mutta toisin kävi ja illalla ajatelin, että tässä oli nyt suuremmat voimat mukana, aivan kuin kohtalo olisi ohajannut tilanteen tähän ja näyttänyt meille sen karmeimman puolen mitä olemme jo kauan vähä kuin pelänneet. Kohtalo tavallaan näytti meille, että jos ette tee sitä päätöstä niin näin tulee käymään ja tulee vielä lisää pahempaa.

Jälkiviisaus on turhaa joten en tiedä olemmeko tehneet oikean ratkaisun.

Muistan eläinlääkärin kehuneen meitä HYVÄNÄ koiran kasvattajana ja sanoneen minulle erään puhelinkeskustelun jälkeen, että olette tehneet kaiken mitä voitte Elmon hyväksi.
Olette antaneet: tilaa, rakkautta, kuria, ehtoja, rajoja, liikuntaa, vapautta, rokotuksia, ruokaa, leikkauttaneet eli kaikki yritettiin tehdä millä poissulkea häiriökäyttäytyminen, mutta yksi ainoa asia jätettiin kokeilematta!! häiriökäytöksisiin koiriin erikoistuneen ihmisen. Tätäkin meille viele esitettiin ennen joulua kun leikkautin meidän kissanpennut. Mutta jätimme ottamatta selvää missä meidän lähellä näitä on. Nyt sitä ei enään tarvita ja eilen illalla mies meni ja lopetti Elmon. Sanoi, että parempi itse lopetta oma koira niin saamme viedä päätökseen tämän hurjan touhu. 

Näin päättyi Elmon tarina ja nyt Elmo saa levät rauhassa, eikä enään mikään paha asia sitä kiusaa.


Täällä jatkavat vielä matkaa Elmon muut nelijalkaiset kaverit
jotka sitä ikävöivät.

Kotiväki
Miina, Selma, Pekka ja Pippur



Hyvää matkaa ja kauniita unia Elmo!!

Olit rakas ja rakkaudella sinua muistellen.



Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...