keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Taimet alulle!

Katselin jo helmikuun loppupuolella s-kaupassa käydessäni, että myyntiin oli tullut iso kasa siemen pusseja, ja paljon kaikkea kivaa aloittelevalle puutarhurille.

Minä katselin sellaista kivaa lattikkoa kantineen ja ajattelin, että juuri tuollaisen ostan. Jätin kuitenkin kaiken siihen ajatteluvaiheeseen vielä hetkeksi ja jätin ostamatta. Meninpä sitten viime viikolla Eurohampsteriin ja näin sen samaisen laatikon jälleen siellä hyllyllä lojumassa. Aivan kuin se laatikko olisi tyrkyttänyt itseään meikäläiselle ja annoin himolleni periksi. Ostin sen laatikon ja muutaman muunkin pikkujutun

Laatikon mukana tuli vielä automaattisesti 8 taimilaatikon laatikot.
Kansi on hyvä pysyy yö-aikaan alut suojassa ettei kissat pääse niitä  tuhoamaan.


Päiväsaikaan kansi pois ja siirto valoisaan paikkaan.
Jännä juttu, että nämäkin taittuvat aina valon suuntaisesti. Kun käännän koko laatikon ympäri niin taas lähtevät kallistumaan valon suuntaan. "kyllä kasvit ovat viisaita"!



Siinä minulla kasvaa tomaatin taimet hyvään vauhtiin ja jännityksellä odotan, että pääsen koulimis vaiheeseen ja istuttamaan viimeinkin näitä kasvihuoneeseen. 
"kevättä siis odotellessa".
Laitoin myös chilipaprikat ja kurkun, mutta kurkku taisi tulla hieman liian aikaisin, koska venyy pituutta kovaa vauhtia!




Kyllä jokanaisella pitää olla myös pinkit ja vihreät taimilaatikot. Näitä ostin yrttien istuttamista varten, mutta osa menee varmasti koulimis vaiheessa tomaatin taimeniinkin.


Parit uudet haskat odottamassa kevään istutuksia ja puutarhan multasormia varten.
Näitä raikkaita värejä, kun tuijottaa niin tekee vain mieli kokoajan enemmän ja enemmän ulos puuhastelemaan!


Jatko postauksia näistä varmaan tuleekin sitten siinä vaiheessa, kun saan ne siirtymään sinne kasvihuoneeseen!

Tämmössii tänää, nyt mulla on omat leppis haskat!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Gluteeniton suklaakakku!

Ravitsemuterapeutti suositteli, että siirtyisin joksikin aikaa gluteenittomaan ruokavalioon. Ajattelin, että ei siitä minulle varmaan mitään haittaakaan ole, koska kotimaiset perusviljat tuottavat ongemia suolistossa ja vatsassa. Lisäksi laktoosittomien tuotteiden käyttöä jatkan jatkossakin. Laktoosi, kun on yksi pahin viholliseni joka saa ei naiselliset oireet esiintymään hyvin voimakkaina. 

Aikaisemminkin olen kokeillut gluteenitonta ruokavaliota ja se tuotti melko hyviäkin tuloksia esim: pirteämpi olotila, laihtuminen (painonhallinta), suolisto oireet lievenivät, lisäksi atooppinen ihonikin muistaakseni oli pikkuisen paremassa kunnossa.
Tosin kaikki vaikuttaa kaikkeen joten perinteisistä huonoista ruokatottumuksista on ensin päästävä eroon ja pikkuhiljalleen opeteltava uuteen rytmiin. Mikään muutos ei tapahdu päivässä ja niinpä olen annan itselleni aikaa näiden asioiden kanssa ja pikkuhiljalleen etsin ne tuotteet jotka käyvät minulle ja helpottavat niin suolisto- kuin refluxi oireitanikin. Toki ruuan rinnalla joudun käyttämään lääkintääkin apuna, koska kaikki oireet eivät poistu pelkällä ruokavaliolla, mutta suurin osa varmasti helpottaa jo sillä. 


Paljon on tänävuonna elämässä uusia asioita joita pitää opetella ja yksi asia on ainakin varma josta en luovu!
Se on

SUKLAAKAKKU!

Suosittelen testaamaan tätä gluteenitonta versiota ja varmasti jokainen saa tästä vatsansa täyteen makeaa.
Makean nälän iskiessä on hyvä tehdä tälläinen kakku ja makeaa ei tietenkään mahan täydeltä, mutta kyllä äidin pitää perhettään silloin tällöin hemmotella jollakin hyvällä ruualla!



Valmistus vaiheessa mietin koko ajan, että minkähänlainen tästä oikein tulee, onnistuuko, maistuuko hyvältä.

Onnistuin mielestäni hyvin tässä ensimmäisessä gluteenittoman suklaakakun teossa, mutta uunista otettuani olisi kakku pitänyt kääntää ympäri ja kaataa kuorrutus päälle.
Minä sen sijaan en kääntänyt kakkua, vaan kaadoin suoraan pinnalle kuorrutteen ja sehän levisi joka paikkaan pitkin pöytää. 

Ensikerralla muistan tehdä vähän tiukemman kuorrutteen ja kääntää sen kakun toisinpäin.
Jauhopussin kyljessä on kuva valmiista kakun palasesta ja selvästi minun kakussani ei ole yhtä paksua kerrosta kuorrutetta.



Hyvää oli jokatapauksessa ja nyt on pelastettu mun "mitäs mää nyt syön", ongelma tällä gluteenittomalla versiolla. Suklaalevyäkään ei tarvita valmistuksessa joten valmistus on tosi helppo!



OHJE

Kakun ohje löytyy suoraan jauhopussin kyljestä, mutta laitan sen tähän nyt valmiiksi.

Suklaakakku (8-10:lle)

Pohja:

150 g   Sunnuntai Laktoositon 
leivontamargariinia
1 1/2 dl vettä
3 dl sokeria
3 dl Sunnuntai Gluteeniton
jauhoseosta
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
2 munaa

Kuorrutus:

50 g Sunnuntai Laktoositon 
leivontamargariinia
1/2 dl laktoositonta kermaa
tai maitoa
1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vuoan voiteluun:

Sunnuntai laktoositonta leivontamargariinia

Vuoan jauhotukseen:

Sunnuntai gluteeniton jauhoseosta

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pyöreä, tasapohjainen kakkuvuoka (halkaisija n.24 cm).
2. Sulata margariini kattilassa. Mittaa joukkoon vesi. Kuumenna seos kiehuvaksi.
3. Sekoita sokeri ja kuivat aineet keskenään. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Ei tarvitse vaahdottaa.
4. Vatkaa sähkövatkaimella kuivat aineet sekaisin. Kaada joukkoon munaseos ja lopuksi kuuma vesi-rasvaseos. Vatkaa hyvin, kuivat aineet jäävät helposti kulhon pohjalle. Kaada vuokaan ja paista uunin keskitasolla n. 50 minuuttia.
5. Kumoa kypsä kakku leivinpaperilla päällystetylle vadille.
6. Valmista kuorrutus. Mittaa kaikki aineet kattilaan, kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen. Kaada kuuma kuorrutus kuuman kakun päälle. Anna jäähtyä rauhassa viileässä paikassa.  Kun kakku on täysin jäähtynyt, se irtoaa vaivattomasti leivinpaperista ja voit nostaa sen tarjoiluvadille.

Mikäli joku miettii millainen jahopussi se on niin allaolevassa kuvassa on oikeat jauhot ja samainen ohje!



Ostin viime syksynä superfood tuotteita ja nyt Arriba raakakaakaojauhe tuli hyötykäytöön.

Tunnustan, että vähän jännitti laittaa perinteisen kaakaojauhon sijaan tätä raakakaakaojauhetta taikinaa. 

Nyt voin suositella tätä superfoodia, koska kakun mausta tuli aivan täydellisen täyteläinen ja hyvä. Sanotaanko, että vähän ehkä kuivahko, mutta siitä huolimatta tästä kakusta tuli meidän perheen suosikki!!




Kokeile ja pistä testiin sinäkin nämä tuotteet!
Suprefoodeista ainakin tämä raakakaakaojauhe on hintansa värtti!


torstai 19. maaliskuuta 2015

Peltojen reunat kuntoon!

Kohta olemme niin lähellä kevättä, että tässä talossa alkaa olemaan jännitys huipussaan!

Tänävuonna se sitten alkaa!!
Meidän peltojen viljely tässä perheessä ensimmäistä kertaa. Pellot ovat olleet 5-vuotta vuokralla naapurin miehellä. Parivuotta sitten tehdyn sukupolven vaihdoksen aikana päätimme mieheni kanssa, että peltojen vuokraus loppuu ja isäntä alkaa itse viljelemään meidän peltojamme. 

Tiedä onko päätös hyvä vai huono asia, mutta harrastustoimintaahan tämä täysin meillä on. 
Paljon on asioita tehtävä ennenkuin pelloilla päästään aloittamaan viljely.

Ensimmäisenä pitää ottaa huomioon peltojen nykyinen tilanne ja kunto.
Peltojen vieressä oleviin ojiin on vuosien saatossa kasvanut puustoa, tiheää pensaikkoa ja nehän on putsattava ensin pois. Kaikki tämä putsaus tehdään tietenkin talviaikaan. Keväällä ja kesällä on enään turha alkaa ojia putsaamaan, koska silloin viljellään ja annetaan sadon kasvaa rauhassa.

 Isäntä on pari viimeistä kuukautta kuluttanut viikonloppusin aikaa siellä peltojen reunalla ojia putsaillen. Tällviikolla olin sitten yhtenä iltana mukana kuvailemassa miten se kaikki oikeastaan tapahtuu.

Nykyäänhän se käy kätevästi, kun on moottorisaha, traktorit, metsäkärryt ym käytettävissä. Miettikää sitä entisaikaa jolloin ei ollut koneita apuna? Varmasti ollut rankkaa puuhaa kaadella käsin ja raahata hevosilla pitkin metsiä. 

Mistä tässä kaikessa oikein on kyse?
Tässä kuvassa on hyvä alkumalli!
Eli ei näin! Puut eivät saa olla pellon suuntaisesti. Traktorilla kulkeminen pellon reunoilla viljelyaikaan on aika mahdotonta jos puut ovat kulkureitin tiellä.


Tässä on nyt malli siitä kuinka isäntä on puut siivonnut ojien reunoilta pois. Tässä näkee selvemmin kuinka paljon helpommin se kulkeminen siellä pellolla sujuu,  kun reitti on avattu.

Lisäksi siitä voi seurata sanktioo, mikäli peltojen reunat eivät ole kunnossa. 



Varustus pitää tietenkin olla kunnossa puita ja puskia kaadellessa. Suojavaatetus ja aina parempi, kun on se viiltosuojaus että vältyttäisiin pahemmilta tapaturmilta.


Tässä vähän mies pohdiskelee, että mitenkähän mää nyt sitten ton tuolta kaadan ja mihin suuntaan. Jotkut puut tuottavat ongelmaa enemmän ja vähemmän, mutta hyvin ne siitä huolimatta kaatuvat.




Mikäli ihmettelet, että mikä noin pölisee kuvassa. Tämä pöly ei olesahasta tulevaa vaan puista puiden kaatuessa niistä tulevaa siitepölyä. 
Ensimmäiset puut kun saatiin kaatumaan niin pöllähti oikein kunnon pöly pilvi ilmaan. Puolet tästä pölypilvestä tuli suoraan naamaani ja suuhuni. Siinä sitä jälleen mietin, että kevättä se vain on ja siitepölyt tulevat mukana. Tiedä onko tämä pöly sitten tämän keväistä vai viimevuodelta?


Tässä kuvassa se pölisevä pöly on laskeutunut lumelle ja katselen sitä ihmeissäni!


Jokaisella metsämiehellä pitää luonnollisestikin olla puiden karsia mukana hommassa. Elmo hoitaa omalta osaltaa innokkaasti puiden repimisen ja karsimisen. 


Laskin siinä, että puolituntia meni ja illan kasat olivat valmiina siirtoon.


Pääsin seuraamaan vaihteeksi kuinka kouralla isäntä nosteli risukasat metsäkärryn kyytiin.


Siinä muutaman kerran piti ottaa meikäläisenkin takapakkia, kun meinasin päästä risukasan mukana kouran kyytiin. 


Niin uuden karheeta traktoria meillä ei ole, että olisi se kaikista tärkein mukavuus mukana eli kääntyvä penkki. Kääntyvältä penkiltä olisi huomattavasti helpompaa ohjata kouraa,  mutta menee se näinkin tällä vehkeellä.


Sitten lopuksi näette viedeolta miten sen kouran käsittely sujuu!



Meillä on riittänyt koko vuoden hommaa päästäksemme peltoja viljelemään. Lähinnä talviaikaan on hoidettu paperiasiat kuntoon. ProAgria satakunta on ollut siinä hyvänä apuna ja viljelysuunnitelma saatiin tehtyä muutama viikko takasin. Mutta vielä on hommaa ennenkuin sinne pellolle isäntä pääsee koneineen. Siinä vaiheessa, kun lumet sulaa kevät koittaa pitää pelloista ottaa maa näytteet ja lähettää ne tarkastevvaksi. 

Viljelyhommakaan ei ihan helpointa puuhaa ole.

Mikäli mietit mihin nuo risut ja kaadetut puut menevät niin ne laitetaan siistille kasalle tien sivuun. Voidaan myydä hakkeeksi jollekin joka ne haluaa. Polttopuuksi ne eivät oikein sovellu. 

Tälläisellä homma nyt sitten startataan kevät käyntiin!!



lauantai 7. maaliskuuta 2015

Juustokakkua ja perinteistä ruokaa!

Aina silloin tällöin saan lapsiltani kuulla sitä, että "miksi sä et voi tehdä tavallista kotiruokaa? Aina teet niitä erikoisia ruokia"!

Viimeviikon lopulla päätin sitten, että tehdään oikein perusperinteistä ruokaa ja toki tahdoin jotakin maukasta jälkiruuaksi

Eihän se päivä lähde käyntiin jollei saa kunnon ruokaa! Mikä sitten olisi perinteisempää kuin jauhelihakastike, perunamuussi, parit tuoresalaatit ja jälkiruuaksi appelsiini-valkosuklaa juustokakku!

Jauhelihakastikkeen tein oikein perusperinteisesti eli ruskistamalla  kastiketta myöden kunnolla voissa.

Onko tämä nyt sitten riittävä ateriamalli siihen ruokaympyrään josta mulle eilen puhuttiin ravitsemusterapiassa??



Meikäläiselle tulee välillä niitä himohetkiä joissa tekee ihan sairaan paljon jotain tiettyä ruokaa mieli. Tälläkertaa oli vuorossa omena-punajuuri salaatti itse tehtynä ja sitä oli saatava lautaselle suuri annos. 

Meidän isännälle ja Joelille ei tahdo tämä mun lempi salaatti sopia. Niillä, kun menee pötsi heti sekaisin tätä syödessä. Saankin sitten jatkossa syödä itse enemmän ja ihan nautinnolla tätä lempisalaattia, kun muut kiskoo tavallista salaattia mahansa täyteen.

Punajuuri on silti vihannes joka ei sovi herkkävatsaisille, mutta mun järjen mukaan isäntä ei kyllä ole herkkävatsainen joten kyllä sen vatsan pitäisi kestää punajuuri. Salaatissa oli omenaa joten voi se olla omenakin joka ei sitten sovi kummallekkaan!

Mene ja tiedä mikä sopii ja mikä ei!




Jälkkäriksi päätin tehdä Appelsiiniä-valkosuklaa juustokakkua joka onnistui ihan sairaan hyvin ja josta tulikin ihan sairaan hyvää ja maistuvaa.




juustokakun alkuperäinen ohje löytyy, kun klikkaa ylläolevaa otsikkoa.
Tigen keittiössä on paljon hyviä kakkuohjeita joten käväskää tsekkaamasa muitakin ohjeita ja tigen blogia. 



Muutin ohjeen oman maun mukaan ja sa tässä tulee nyt se mun versio!

OHJE:

Pohja:

200 kg dikestive keksejä
75 g voita tai margariinia

Täyte:

5 liivatetta
400 g (viola) appelsiinituorejuustoa
200 g valkosuklaata
2,5 prk vispikermaa
vanilijasokeria
1 prk maitorahkaa
1-2 dl appelsiinimehua

Kiille:

3 liivatetta
3 dl appelsiinimehua

Koristelu:

Mandariinin paloja
hopea kuulia
ym.. oman maun mukaan

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen, Vaahdota kerma lisää joukkoon vanilijasokeri, tuorejuusto ja rahka.
Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita jäähtyneenä joukkoon.
Kuumenna 1 dl mehua kiehuvaksi sulata siihen liivate. Jäähdyttele hetki ja sekoita täytteeeseen.
Kada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Anna kiilteen liivatteiden liota kylmässä vedessä. Kuumenna mehusta 1/2 dl kiehuvaksi ja sulata liivatteet joukkoon. Yhdistä lopu mehun kanssa ja odota tarvittaessa hetki, jotta seos jäähtyy huoneenlämpöiseksi. Kaada sitten täytteet päälle. Anna hyytyä jääkaapissa n.2 tuntia ennen kakun irrottamista vuuasta.



Olen ihan himona tuohon appelsiinituorejuustoon ja laitan sitä useimmiten bostonkakun väliin, mutta nyt tahdoin testata sitä juustokakussa. Appelsiinituorejuuston maku on niin ihanan pehmeä, raikas ja maukas. 
Minulta tietenkin puuttui osa näistä ojeen alkuperäisistä aineista joten piti sitten mähän suunnitella se oman maun mukaan. Rahka ja kerma sopii omaan makuun parhaiten. Tosin pelkäsin vähän, että rahka ei sovi tuorejuuston kanssa yhteen ja voi antaa karvaisen maun, mutta erehdyin pahasti tälläkertaa. Rahka sopii hyvin ja siinä vaiheessa parhaiten jos rahkojen valmistajat keksisivät tehdä valmis rahkaa appelsiinistakin!! 

Huomattiin paripäivää kakun syömisen jälkeen, että miten alitajunnassani tekikin tälläistä juustokakkua mieleni. Muistin, että mulla ja isännällä oli 27.2 kihlapäivä!! 
17-vuotta kulunut aikaa kihlautumisestamme. Hyvänen aika miten aika vyöryy eteenpäin kovalla vauhdilla!! Tuli siinä sitten juhlittua kakaun kera vuosipäiväämme. 

Tälläinen sattumusten kakku tällkertaa!!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Hiihtoloma touhuja!

Tämä postaus tulee niin totaalisen myöhässä kuin olla ja voi. Olen ollut aloittamassa moneen kertan tätä postausta, mutta aina on tullut keskeytys tekemiseeni. Viimeaikoina on ollut vain niin paljon muuta tärkeämpää elämässäni, että bloggaaminen  on suorastaan jäänyt toisarvoiseksi. 

Välillä ajattelen, että lopetan tämän touhun kokonaan ja sitten taas saan jostakin uuden kimmokkeen jatkaa. Ehkä mä teidän seuraajien ja lukijoiden vuoksi sitten kuitenkin jatkan tätä hommaa, vaikkakin hitaan puoleisesti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vkolla 8 meillä vietettiin kuten muuallakin etelässä hiihtolomaa. Mä en kyllä oikein kutsuisi meitä eteläläisiksi, koska asutaan satakunnassa, mutta jokatapauksessa hiihtoloma on täällä viikolla 8 ja on aina ollut.

Käynnistettiin hiihtoloma lähtemällä Turun seudulle miehen siskon luoksen yö-kyläilemään ja siellä vietettiin yksi yö lauantaista sunnuntaihin. 
Sunnuntaina puolenpäivän maissa lähdettiin jatkamaan matkaa turusta vantaalle ja tämä oli muuten meidän perheen yhteinen ensimmäinen kerta, kun käydään Helsingin lipeillä.
Ihan lentokentälle asti ei päästy tällä kertaa, mutta ehkä me sitten jo seuraavalla kerralla päästään sinne lentokentälle. Tosin en tiedä lennetäänkö vielä seuraavallakaan kerralla etelänlämpöön, mutta sitä ensimmäistä etelänmatkaa tässä tavoitellaan!
Pikkuhiljalleen siis lähetytään niitä lentokoneita ja kenttää.

Isäntä päätti, että mennään Sokos Hotelli falminkoon ja pojathan oli ihan innokkaita kun kuulivat sen olevan kylpylämeinkiä. Kukapa ei hiihtolomallaan uimaan tahtoisi.

Tältä näytti meidän alkumatka Turusta Vantaalle..

Ennen Vantaata oli kuitenkin ajettava moottoritiellä ja näiden ihanien tunneleiden läpi. Minä olin ihan liekeissä ja ahaa elämämystä täynnä näissä, mutta isäntä oli vähän tunneleita vastaan.




Minulla oli ainakin hauskaa ja niin taisi olla meidän pojillakin. 
Muistan lapsuudessani, kun olimme perheeni kanssa norjassa ja siellä ajettiin vuoriston sisällä tunneileissa monia kilometrjejä se jos jokin oli jännittävää. Olin tosin silloin pieni, mutta kyllä ne muistot norjan reissusta ovat jollakin tavalla jääneet muistini syövereihin.


Tunneleistä päästiin ulos ja ei siinä sitten enään kauan mennytkään, kun oltiin vantaan lähettyvillä kehä kolmosessa. Siinä kehä kolmosen alueelle ajellessamme ajattelin, että tänne en kyllä minä osaisi ajaa. Sinne minä eksyisin aivan sata varmasti. Teitä meni joka suntaan ja mitä enemmän vantaata lähestyttiin niin tuli sellainen tunne, että tässä mennään vielä vikaan ja pahasti. 

Navigaattori oli hyvänä apuna ja jopa tälläkertaa ohjasi meitä oikeaan suuntaa, mutta jostakin kumman syystä meikäläisen pääkoppa teki pienet oikosulut ja meikäläisen ohjauksesta mentiin vähän hutiin. Isäntä oli ihan hermona kuten aina oudossa kaupungissa ajaessamme, mutta mä yritin selittää, että kyllä me perille löydetään ja otahan ny ihan iisisti

Perille löydettiin, mutta kyllä nyt sanon suoraan, että on se vantaa melko sekava kaupunki meiläiselle. Isäntä oppi siellä ajamaan melkein kerrasta, mutta mä en vielä sen toisenkaan kierroksen jälkeen tajunnut missä mennään. 


Selvittiin me sentään hengissä sinne hotellille ja kyllä se aika mutkan takana olikin.
Näkymää hotellin ikkunasta katsottuna, oltiin 10 keroksessa ja onneksi saatiin huone kaupungin suuntaan. Toiselle puolelle jos olisi ollut niin sitten oltas katseltu kehäkolmosen liikennettä.


Miehet kävi lauantai illasta testaamaan hotellin kylpylä osaston ja minä istuskelin huoneessa katsellen maisemia. Laskelin siinä illan aikana, että varmaan 10 kunta lentokoneetta lasketui kentälle ja sunnuntai aamun lentoon lähti sitten se samainen määrä jotka olivat edellisenä iltana laskeutuneet. Täytyy myöntää, että kova on lentoliikenne Vantaalla.


Meidän hotellin huone ikkunan alla näkyi mukavasti kattoa, mutta toki siitä ny muutakin näkyi.
Korkeuksissa siis oltiin ja huone oli viihtyisä, palvelu pelasi joten ihan mukava hotelli reissu jälleen takanapäin.


Hotellin käytävän varella on vara valita missä voi käydä ruokailemassa. Aamiainen toki kuului huoneen hintaan, mutta sunnuntai ilta-päivästä, kun kirjauduttiin sisään hotellille niin päätettiin käydä amarillossa syömässä.
Tässä onkin miettimistä: neljän hengen ateriointi amarillossa maksoi n. 80€ joten tästä varmaankin jokainen voi päätellä, että kotimaan matkailu on kallista. Kaikki nuo rahat jotka menivät yhden vuorokauden aikana hotellimaksuun, ruokailuun ym, kun laittaisi säästöön matkakassaan niin se kartuttaisi mukavasti matkakassaa. Mietin vain tuttavaperheitämme jotka matkustelevat paljon ulkomailla ja kertovat kuinka paljon edullisempaa siellä on! Tämä kaikki jää sitten nähtäväksi, kun joskus pääsisimme sinne etelän lämpöön.

Käytävän päässä nousi ylös liukuportaat ja niistä pääsi suoraan ostoskeskus Jumboon johtavalle käytävälle. Sisäkautta siis pääsee kulkemaan ostoksille, lisäksi aulan ylimässä kerroksessa on finkinon teatterit plus paljon muuta mukavaa matkalaisille. 
Alimmassa kerroksessa on kylpyläosastot.



Meidän miesväki kävi lauantai iltana uimassa ja meillä riitti vielä senkin jälkeen hommaa. Läydettiin tiemme hotellin keilahallille ja se oli ihan in paikka meikäläisen milestä. Hohtokeilausta pääsin testaamaan ensimmäisen kerran elämässäni ja jäin ihan totaalisesti siihen koukkuun. 
Jotenkin tuntui, että tää oli koko perheen juttu!! Siis voin sanoa, että meillä oli mukavaa ja vielä mukavemmaksi kävi sekin, että minäkin jopa sain kaadetuksi niitä keiloja hyvän määrän kumoon. 
Meidän Juho oli aluksi häviöllä, mutta pelin loppua kohden hän osoittautui melkoiseksi keilahaiksi ja voitti koko potin itselleen.


Minä onnistuin ainakin kaksi kertaa tekemään sen mitä vähän pelkäsinkin, keila lähti väärään suuntaan eli takaperin! Mutta hauskaa oli ja niitä ilahduksen kiljaisuja varmaan muutkin pelaajat kuulivat, kun meistä joku sai keilat kaadetuksi.


Päätettiin, että voitaisiin joksus Porin suunnalla käydä testaas uudelleen tätä keilaamista!!
SUOSITTELEN muillekin innokkaille (teille jotka ette ole aikaisemmin kokeilleet keilausta). 


Voin kyllä todeta jälkeepäin, että hiki tuli ja raaka, että kyllä tämäkin käy ihan urheilusta!!
Pallotkaan eivät kaikki ihan mistään kevyemmästä päästä ole ja onneksi löysimme jokaiselle sopivan keilan kaatajan.


Isäntä meinasi saada multa oikein kunnon kyytiä, kun aina sai kaadettua niin hyvin omiaan, että meinasin ihan vallan herpaantua sen kaatoihin.
"periksi ei anneta totesin, omia kaatojani tehdessä"!



Maanantaina sitten olikin kotiin paluu ja 4 tunnin autossa istuminen odotti. 
Vantaalta lähdettiin niin tultiin takaisin Helsinki-Häämeenlinna reissua ja hämeenlinnan kohdalla aloin muistelemaan kesäreissuamme Hämeenlinnaan ja sanoin, että mä niin tahdon kesällä käymään uudelleen hämeenlinnassa.. siis en siellä linnassa vaan koko kaupungissa. 

Isäntä oli ilahtunut, kun sai ajaa Helsinki-Hämeenlinna moottoritie väliä ja sanoikin, että tätä kautta ne kaikki ajaa jotka hesan suuntaan ovat menossa. 
Kunhan nyt sanoi näin, kun ei halunnut ajaa takaisin niiden tunneleiden kautta. 

Koska maanantaina palattiin reissusta niin vielä oli jäljellä reilusti hiihtolomaa.

Kävin poikien kanssa yhtenä päivänä hiihtämässä ja se reissu meni ihan pepulleen!!


Kyseessä taisi paremminkin olla suksi kävelyä kuin hiihtoa. Ajattelin, että nyt mennään kunnon lenkkin, kun on kerran kaunis sääkin. Minun ja Joelin hiihto meni aivan onnettomasti, sukset keräsivät pohjiinsa lunta niin julmetusti, että siitä hiihdosta ei tullut sitten niin yhtikäs mitään.
Jouduttiin palaamaan ladulta tielle ja sitä kautta tulemaan takaisin kotiin. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta ja hiki tuli kunnolla pintaan joten ehkä se sitten oli sen kaiken värtti?





Juho meni meikäläisen suksilla ja sillä sukset luuisti sujuvasti. Kova vauhti oli päällä ja välillä katosi meidän näkyvistä kokonaan, mutta ihmekös tuo, kun minä ja Joel jouduttiin moneen kertaan pyyhkimään sauvalla lumia pois suksien alta. 


Sellasta puuhastelua hiihtolomalla ja kohta taitaa suksikelit olla ohitse, kun kevät tuntuu tulevan kovaa kyytiä!!


Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...