lauantai 7. helmikuuta 2015

Liikunnan iloa!!

Tänään päätin uhmata  itseäni oikein kunnolla. Aikasemmassa postauksessani kiltisti kuvailin jään reunalla meidän junnujen kiekon peluuta. 
Mintekäs kävikään tänään, pysyinkö vain reunalla vai meninkö mukaan?

Koko perheen voimin mentiin meidän monkkarin pihaan jälleen luistelemaan, ilmoitin meidän miesväelle, että tulen sitten mukaan. Nappasin luistin kassin kauniiseen käteeni ja istutin ahterini autonpenkille.

Siinä mä sitä jäätä hetken tuijotin ja mietin, että pistänkö luistimet jalkaani vai enkö pistä?

Päätin kuitenkin parinvuoden luistelutauon jälkeen nousta niille luistimille. Sanoin vain miehelle, että nää mihinkään luista, kun ovat niin ruosteessa ja varmaan pökkii jäähän kokoajan.
Lisäksi mulla oli pienen pienoinen epävarmuus tasapainostani, koska edellisestä luistelukerrasta todellakin on aikaa. 

Pääsin kuin pääsinkin sinne jäälle luistimet jalassa ja ajattelin ensin vähän lämmitellä lihaksiani ja opetella uudelleen sitä tasapainoa. Itsekseni kyllä ajattelin, että mihinkäs se taito nyt olisi kadonnut, kun kerran aikanaan olen oppinut. Siinä poikien ja mieheni lämiessä kiekkoa kiertelin ja kaartelin kenttää ympäri. 
Samalla muistelin nuoruutta ja sitä aikaa, kun itse on ollut peruskoulu ikäinen. Siihen aikaan olin kova hiihtämään ja luistelemaan. Jäällä liikkuminen oli todella ketterää ja muistan kuinka koulun liikuntatunneilla luisteltiin ihan järjetöntä vauhtia luokan poikia pakoon niiden meitä jahdatessa. Siinä jalat ja kädet kävi miljoonaa, kun luisteltiin johonkin läheiseen lumipenkkaan syöksyen pakoon. 

Tälläkertaa en enään syöksyen luistellut ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä varovaisemin kaiken ottaa. 

Mutta oli meillä kyllä hauskaa ja naurua piisasi...


Isäntää ja junnuja, kun seuraa jäällä niin mietin itsekseni, että noiden miesten väliin en mene oman mailani kanssa menisi. Tässä vaiheessa isäntä antaa isällisiä neuvoja siitä miten kiekko paiskataan sinne maaliin. 
Mietin koko ajan sitä, että porukassa on yksi joka pelasi nuoruudessaan kortteli kiekkoa ässissä, toinen joka pelaa aktiivisesti kiekkoa KJK:ssa, ja yksi joka lätkii vain koulun liikuntatunneilla ja iltaisin huvikseen. Vauhti on aika kovaa näillä ja kiekosta taistellaan ihan kunnolla!


Siinä se sankari odottaa syöttöä!!


Pientä vääntöä isännälläkin...


Poika säästänyt rahoja joita on saanut lahjarahaksi ja tänään päätti itse ostaa itselleen kunnon mailan. Eastonin maila Jope Sportiasta alennushinnalla vähän päälle 60 ekee, alkuperäinen hinta olisi ollut  joku 70-90 välillä. Siksi hintatiedotus, että jääkiekkoilu maksaa se on fakta ja mailoja kuluu jonkin verran kauden aikana. Kiva on katsella, kun säästää itse rahaa ja sijoittaa rahan harrastukseensa. Tästä voi siis päätellä, että jääkiekko harrastus on se jota junnu tahtoo pelata. 


Viime syksynä, kun alkoi toinen kausi pelaamisessa hankittiin ensimmäiset profiloidut luistime. Luistimet pitää nimittäin olla hyvä, tukevat ja eivät missään nimessä saa olla liian isot tai pienet. Profiloidut luistimet olivat minulle aluksi täysin hepreaa ja niiden käyttöön ottokin aika mielenkiintoista. Poika istui kevyessä saunan lämmössä luistimet jalassa siksi, että luistimet muokkautuisivat hänen jalkojensa muotoon. Mielenkiintoista seurata tätä harrastusta sivusta  katselijana. Kotona ja koulussa on tietenkin käytössä halpis luistimet eli ne paremmat pysyy peli varusteiden kanssa säilytyksessä omassa paikassaan. 

 Joelin entinen valmentaja pitää sportti rivaria kankaanpäässä josta voidaan hakea käytettyjä varusteita ja viedä omia pieneksi jääneitä varusteita vaihdossa myyntiin. Tällöin budjetti pysyy melko edullisena ja varusteet kiertävät pelaajien kesken. Huonokuntoisia varusteita sporttidivarissa ei myydä, koska varusteet pitävät olla säännön mukaiset turvalliset ja hyvin vartaloa suojaavat. Mikäli oltaisiin ostettu profiloidut luistimet suoraan tuliterinä niin hintaa olisi varmasti tullut kolminkertainen määrä. 
Divarin pitäjä itse valmentaa ja hänen oma lapsensa pelaa samassa seurassa kuin meidän Joel niin varuste tieto pysyy hallinnassa ja hyllystä ei kiekko porukalle myydä ihan mitä vain tavaraa. 
Jääkiekon harrastajille onkin mielestäni tärkeää se, että varusteita  saa tuolla menetelmällä kierrätettyä ja saa yhdestä paikasta hankittua suurimman osan varusteista. Kasvava lapsi kuluttaa nimittäin melko monet luistimet, panssarit, housut, ym.. harrastuksessa ja mikäli nämä kaikki ostettaisiin vuosittain täysin uusina koskemattomina niin hintaa tulisio satoja euroja. Kiekko on yksi kalliimista harrastuksista, sekä vaarallinenkin. Mutta kiekosta tehdään turvallinen juurikin hyvillä varusteilla, valmennuksella ja tarkoilla säännöillä. 
Kypärä on sellainen joka ollaan hankittu uutena ja on vielä aika edullinen muihin varusteisiin nähden. 
"tässä pieni tietoisku junnun tason kiekkoilusta". 



Rouva touhukas pisti omat menopelinsä jalkaan ja liukui reippaasti jäälle. Vähän on kuluneet nämä meikäläisen luistimet ja ajattelin, että näistä voisin "kikin" tyyliin tehdä koristeluistimet ja hankkia myös itselleni uudet kunnolliset menopelit.


Äiti paiskattiin maalivahdiksi ja tässä vaiheessa ajattelin, että kohta mulla on varmasti yksi mustunut silmäkulma joka tulee varmasti siitä, kun kiekko pläjähtää suoraan päin... No onneksi ei pläjähtänyt ja mustalta silmältä vältyttiin. Isäntä yritti tehdä harhautusta mailan ja kiekon kanssa, mutta minäpä pistinkin viisaana hatakasti vastaan ja pum.. kiekko hypäs täydellä vauhdilla suoraan reittä päin. Se vähän teki ilkeää muutaman sekunnin ja taisi tulla pari likaista sanaakin kovaan ääneen.. isäntä vain hekottaa nauraa ja minä totesin, että kyllä mä niille vielä näytän!! 


Syöttö ja Joel huutaa, että kattokaa äitikin sai kiekon nousemaan ilmaan.. jeee...
Täähän on aika kivaa totesin!! Mutta aina, kun ne tuli kovalla vauhdilla kiekon kanssa niin mulle iski pienoinen paniikki, että mitens mää kolmen jätkän kiekot yhtä aikaa osaan estää maaliin menemästä? Ihan maalivahdin spagaatit ja notkeat temput eivät luonnaa meikäläisen paksulla kropalla ja kankeilla jaloilla!


Kyllä se täältä jään kautta lähtee, mutta en ole ihan varma minne menee...


ööö.. Joel toteaa, että ei tästä tule mitään heittää maate ja nauraa .. ja äite jos mä en olisi nostanut jalkojani ilmaan se kiekko olisi luisunut suoraan mun öööö... haaroväliin ja ööö.. uuupss.. mähän sanoin, että mulle ei kannata antaa mailaa, eikä kiekkoa!
Taas makean mahdoton nauru pälle ja minä etsin kiekkoa, että mihin ihmeeseen taas meni!


nauru jatkuu ... ja jatkuu.. meillä kaikilla oli niin in mukaavaaa voi oisit varmaan halunnut olla mukaanaa??

Joku leikkii luistimet jalassa vuoren valloitusta. Minä ilmeisemminkin nauraa räkätän misten touhuille.


Ajatelkaa!! en kaatunut, kompuroinut, saatika muutoinkaan loukannut itseäni. sain torjuttua maalejakin.
Pelattiin aikuiset vs lapset ja oltiin miehen kanssa 2-0 johdolla kunnes pojat ottivat kovalla oteella johdon ja minä luovutin kylmästi, kun ei enään kunto riittänyt. Näiden kanssa on ihan turha yrittää pelata kisaa, kun ovat niin pirun vikkeliä kintuistaan ja pyörittävät mailoja kuin ammattilaiset. 

Välillä juotiin lämpimät kaakaot ja jatkettiin kunnes päätettiin lopettaa ja lähteä kotiin lepäämään!

mukavaa viikonloppua kaikille!!

1 kommentti:

  1. Aivan mahtavaa, että touhuatte yhdessä. Ihana katsella näin iloisia kuvia koko teidän perheestä :)

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...