perjantai 30. tammikuuta 2015

Ensimmäiset virkkaus työt!

Jokainen varmaan tietää sen tunteen ja fiiliksen, kun onnistuu jossakin hyvässä asiassa. Sitä onnen tunnetta ei voi olla hehkuttamatta ja iloitsematta monta päivää. 
Tämän postauksen jälkeen voin todeta, että minussa saattaa sittenkin piileä pieni käsityöihmisen alku.

Viime syksynä ostin Novitan tuubi (ontelolankaa) kerän ja lisäksi sain anopilta puolikkaan kerän harjoittelua varten. Tarkoituksena oli tehdä elämäni ensimmäinen virkattu kori. Löysin lehdestä hyvän ohjeen ja pyysin anopilta apua sen suomentamisessa. Meikäläiselle, kun kaikki virkkausohjeet eivät ihan selviä vielä olekkaan. Perus silmukat varmaan jokainen osaa tehdä, mutta sitten tulee niitä kummia lyhenteitä joiden suomentamiseen selkokielelle tarvitaan ns. ammattilaisen apua. 
Aloitin tekemään sitä pohjaa, sain pohjan tehtyä ja aloitin korin reunan tekoa. Jossakin vaiheessa menin sekaisin silmukoissa ja purin työn. 
Korin pohjalle päätyi tuubi kerä ja suunnitelmat muuttuivat, kun joulu teki tuloaan. Siirryin kutomaan sukkia, koska niille tuntui olevan tarvetta ja piti tehdä muutamat joululahjaksi. 

Joulun jälkeen kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, kaivaa tuubin ja koukun esiin. Ajattelin, että nyt on aika opetella. Mikäli en tee tätä nyt niin en tule tekemään sitä koskaan. 
Siinä sitten kävi niin, että sain kuin sainkin sen elämäni ensimmäisen ontelokude korin virkattua ja pari kynttilän lyhtyä.

Minua hauskuutti eilen Outin blogissa näkeämi peura jonka Outi oli itse tehnyt. Peura muistutti enemmänkin nasua ja peuraa yhdessä. Nyt Outi voikin vuorostaan nauraa meikäläisen luppakorva korille. Nämä korvat eli(snagat) eivät ihan menneet oikeille kohdille ja korista tuli muutoinkin vähän löysän oloinen. 
Ensin ajattelin, että voisin pitää arvonnan ja laittaa tämän lahjaksi, mutta päätin toisin. Pidän  sen itselläni ja kun saan seuraavan virkatun korin onnistumaan niin sitten arvotaan. 



Päätin virkata samasta tuubista parit kynttilän lyhdyt ja jotakin niistä jäi heti selvästi uupumaan. Tuli mieleeni, että minäkin tahdon oman tähden muualle kuin keittiön verhoihin. Ostin kangas väriä ja tuputtelin tähden ensin valkoisella maalilla, mutta se ei oikein sopinutkaan, eikä siitä tullut yhtään tähden näköinen vaikka sabluunoita käytinkin. Päätin sitten tuputtaa vielä harmaalla värillä ja se alkoi jo näyttämäänkin selvästi enemmän tähdeltä, mutta valokuvan otettuani totean harmaan hassusti saaneen varjokuvan valkoisesta tähdestä. 
Lisäksi laitoin nauhan yläosaan ja siinä se nyt sitten on valmiina. 


Harjoittelua vielä vaatii näiden virkkailu, mutta kukapa olisikaan seppä syntyessään. Tämä jää tänne hyvään muistiini ja sitten,  kun joskus opin kunnolla virkkaamaan niin voin huvittuneena naureskella itselleni, että hyvänen aika olenko minä tälläisetkin joskus tehnyt ensimmäisenä työnäni?


Ihan kivat ne ovat kynttilän loisteessa. Mielestäni tuubi ontelokude sopii hyvin virkkattuihin koreihin, mutta näihin se on vähän liian paksua. Päätin kuitenkin kokeilla ja tuli testattua joten siinä ne nyt sitten vierekkäin seisovat!


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos!! Ensikertalaiseksi aika hyvin onnistuin. :)

      Poista
  2. Hienoja virkkauksia ja yhtään en pilkkaa toisten kättentyötä. Oikeestaan toi tähti jolla on valkoinen varjo, on tosi hieno ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin jälkeenpäin sitä tähteä ja toistaalta se näyttääkin aika mukavalta, mutta valkoinen tähti ei tullut sabluunalla oikein muotoonsa. Tämä ontelokude on vähän huono kaveri kangas värjäyksen suhteen. No tulipahan nyt testattua ja kokeiltua. Päässäni on jo seuraava kokeilu mikä vois olla vähän parempi ja toimivampi idea. :)
      Juu ei täällä ketään pilkata, mutta lerppukorvat nuo sangat silti on. :)

      Poista
  3. Miksei mun anoppi opeta mua virkkaamaan, pyäääääää :D Hienoja tuli ja varsinkin tuo ylin kori on tosi monikäyttöinen. Sinne sopii omput syksyllä ja narsissit keväällä muovipussin sisään sujautettuna. Tai sipuleita tai lankakeriä :) Ihania kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää vain kovistella sitä anoppias ja sanoa, että nyt tarvitaan apua! Kyllä se sitten varmaan jotakin neuvoja antaa. Kiitos vaan, kai ne sitten hienoja on kun niin täällä nyt kehutte. Ylinkori on sellainen veltto versio kunnon korista. Tiedä miksi siitä niin veltto tulikin, mutta johtuisiko ontelokuteesta? No ainakin tuli kokeiltua ja ensikertalaiseksi melko tyytyväinen. Ontelokuteesta en kuitenkaan enään kyllä lyhtyjä värkkää. ;) Täytyy pistää omppuja kantokassiin syksyllä! :)

      Poista