perjantai 30. tammikuuta 2015

Ensimmäiset virkkaus työt!

Jokainen varmaan tietää sen tunteen ja fiiliksen, kun onnistuu jossakin hyvässä asiassa. Sitä onnen tunnetta ei voi olla hehkuttamatta ja iloitsematta monta päivää. 
Tämän postauksen jälkeen voin todeta, että minussa saattaa sittenkin piileä pieni käsityöihmisen alku.

Viime syksynä ostin Novitan tuubi (ontelolankaa) kerän ja lisäksi sain anopilta puolikkaan kerän harjoittelua varten. Tarkoituksena oli tehdä elämäni ensimmäinen virkattu kori. Löysin lehdestä hyvän ohjeen ja pyysin anopilta apua sen suomentamisessa. Meikäläiselle, kun kaikki virkkausohjeet eivät ihan selviä vielä olekkaan. Perus silmukat varmaan jokainen osaa tehdä, mutta sitten tulee niitä kummia lyhenteitä joiden suomentamiseen selkokielelle tarvitaan ns. ammattilaisen apua. 
Aloitin tekemään sitä pohjaa, sain pohjan tehtyä ja aloitin korin reunan tekoa. Jossakin vaiheessa menin sekaisin silmukoissa ja purin työn. 
Korin pohjalle päätyi tuubi kerä ja suunnitelmat muuttuivat, kun joulu teki tuloaan. Siirryin kutomaan sukkia, koska niille tuntui olevan tarvetta ja piti tehdä muutamat joululahjaksi. 

Joulun jälkeen kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, kaivaa tuubin ja koukun esiin. Ajattelin, että nyt on aika opetella. Mikäli en tee tätä nyt niin en tule tekemään sitä koskaan. 
Siinä sitten kävi niin, että sain kuin sainkin sen elämäni ensimmäisen ontelokude korin virkattua ja pari kynttilän lyhtyä.

Minua hauskuutti eilen Outin blogissa näkeämi peura jonka Outi oli itse tehnyt. Peura muistutti enemmänkin nasua ja peuraa yhdessä. Nyt Outi voikin vuorostaan nauraa meikäläisen luppakorva korille. Nämä korvat eli(snagat) eivät ihan menneet oikeille kohdille ja korista tuli muutoinkin vähän löysän oloinen. 
Ensin ajattelin, että voisin pitää arvonnan ja laittaa tämän lahjaksi, mutta päätin toisin. Pidän  sen itselläni ja kun saan seuraavan virkatun korin onnistumaan niin sitten arvotaan. 



Päätin virkata samasta tuubista parit kynttilän lyhdyt ja jotakin niistä jäi heti selvästi uupumaan. Tuli mieleeni, että minäkin tahdon oman tähden muualle kuin keittiön verhoihin. Ostin kangas väriä ja tuputtelin tähden ensin valkoisella maalilla, mutta se ei oikein sopinutkaan, eikä siitä tullut yhtään tähden näköinen vaikka sabluunoita käytinkin. Päätin sitten tuputtaa vielä harmaalla värillä ja se alkoi jo näyttämäänkin selvästi enemmän tähdeltä, mutta valokuvan otettuani totean harmaan hassusti saaneen varjokuvan valkoisesta tähdestä. 
Lisäksi laitoin nauhan yläosaan ja siinä se nyt sitten on valmiina. 


Harjoittelua vielä vaatii näiden virkkailu, mutta kukapa olisikaan seppä syntyessään. Tämä jää tänne hyvään muistiini ja sitten,  kun joskus opin kunnolla virkkaamaan niin voin huvittuneena naureskella itselleni, että hyvänen aika olenko minä tälläisetkin joskus tehnyt ensimmäisenä työnäni?


Ihan kivat ne ovat kynttilän loisteessa. Mielestäni tuubi ontelokude sopii hyvin virkkattuihin koreihin, mutta näihin se on vähän liian paksua. Päätin kuitenkin kokeilla ja tuli testattua joten siinä ne nyt sitten vierekkäin seisovat!


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Urheiluhullua kansaa!

Eikös se niin mene, että suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa? Minä ehkä kuulun siihen puolikkaaseen joka harrastaa enimmäkseen penkkiurheilua koti sohvalta katsottuna. Sieltä sohvan pohjalta on turvallisinta seurata erinäisistä syistä: a, ei ole vaaraa saada kiekkoa päähän b,jalkapalloa pakaraan c, pudota hevosen selästä ja loukata itsensä tosi pahasti, ... jne..jne.. minulla näitä tekosyitä riitää vaikka kuinka paljon. Mutta kyllähän minäkin uskaltaudun liikuntaa harrastamaan, kun teen sen vain omaan tahtiini ja omalla ajalla. 

Selkä oireet ovat vähän sellaisia, että niiden kanssa ei ihan mitä vain liikuntamuotoja voi harrastaa. Pitää hyvin tarkkaan miettiä itsenäisesti mihin pystyy ja mihin ei. Mikäli ryhtyy sellaiseen harrastukseen joka kostautuu heti seuraavana aamuna niin silloin tietää tehneensä suuren virheen. Yleensä nämä virheet ajavat minut suoraan särkylääke kaapille.

Seuraavat kaksi harrastusmuotoa ovat hyvin mielekkäitä itselleni, mutta toinen näistä jää vielä harkintaan. Harkitsen siis vahvasti nousenko luistimille vai enkö nouse? Nuorena sitä mentiin luistimilla ja lujaa, mutta nykyään se on vähän eriasia. Ikää tullut enemmän ja varmaan ikä laittaa varovaisemmaksi, tulee sellainen itsensä suojelu vaisto.

Viime viikon perjantai iltana mies kävi vetämässä meidän kyläyhdistyksen pururadalle talven ensimmäisen ladun. Tätä ladun vetoa olin jo pitkään ja hartaasti odottanut! Onneksi tänätalvena saatiin sen verran lunta, että ladutkin saatiin käyttökuntoon.

"viimeinin lunta ja pääsee suksille vuoden odotuken jälkeen".

Lisäksi kylän miehet ovat tehneet kyläyhdistyksemme talon (monitoimitalo) pihaan luistelujään. Sehän innosti meidän poikia tietenkin heti, kun kuulivat olevan jään tulossa monkkarin pihaan. 
Meidän Joppe on harrastanut toista vuotta jääkiekkoa ja heti kesätauon jälkeen alkusyksystä poika alkoi puhumaan meille, että josko joku kylänmiehistä alkaisi jäädyttämään jäätä monkkarin pihaan.
"urheiluhullua kansaa ja aina menossa jäälle".

Lauantaina sitten aamusta heräsin ja pistin tassuihini vauhtia ja hopotin pikkumiehetkin mukaani "hiihtämään". Äidin on ihan turha kuvitellakkaan, että pikkumihet lähtisivät kaveriksi mukaan hiihtämään. Selväksi kävi heti aamusta, että mehän mennään luisteleen ja sä menet hiihtämään. Tai sitten laitat luistimet jalkaan ja tulet jäälle mukaan. Siinä vaiheessa oli parempi ottaa pari askelta taaksepäin ja todeta nuorille herroille, että tämä nainen tässä menee suksimaan latua ja te menette luistelemaan. Minähän en teidän mailojenne kolhittavaksi tule sinne!
Diili oli syntynyt ja kamat kasaan..

Siinä ne mun (siis mihen) menopelit on, mutta minä niitä sujuvasti käytän. 
Vajaa 3 kilsaa tuli hiihdettyä ja saatua ensikosketus hiihtoon tänätalvena. Vielä oli taito tallella, mihis se nyt multa katoisi? Nuorena olin aina talvet hihtämässä ja luistelemassa niin ja ratsastamassa. Aikuisiällä tosin en ole hiihtänyt niin aktiivisesti ja sen huomaa hiihtotyylistä ja tasapaino ongelmista, aina mäkeä laskiessani meinaan olla pepullani jossakin ladun varrella.


Useimmiten se menee niinn, että ne suojavälineet lojuvat pitkin maata. Olen kovasti odottanut sitä hetkeä, että koskahan ne mahtaa hukata nämä jonnekin lumen sekaan? sitten saadaan etsiä koirien ja kissojen avulla suojia. 


Tästä kuvasta voittekin päätellä suoraan onko jääkiekko turvallista harrastusta, kun kypärä lojuu maassa? Tämä homma ei toimi virallisissa harjoituksissa ja varmasti pistettäisiin jäältä pois samantien. 


Näin meillä, ilman kypärää ja muita suojia. Ilmeisesti ajtauksena on ottaa vähän rauhallisemmin ja mitä sivusta seurasin niin aika hauskasta puuhaa näillä tuntui olevan. "härnäsivät toisiaan ja välillä painivat kiekon perässä lumihangessa keskenään"!
Pojat on poikia!!


Tässä vaiheessa jäi vähän epäselväksi mitä tapahtuu, mutta vanhempi poika päätti kipeppua vain ympyrää. Huvikseen kyllä pelailee kiekkoa, mutta ei ole pikkuveljensä lailla innostunut menemään oikein seuratoimintaan mukaan!


Posket punaisena vääntöä...


Isoveljen mainontaa pikkuveljen harrastuksen puolesta. Kjk-jääkarhujen mainospipo. Hankin perheeseen kolmelle mainospipot. Isännälle, minulle ja pelaajalle itselleen, mutta isäntä sanoi heti ettei pipo sovi hänen päähänsä joten joku muu saa sen. Ensin ei meinannut tämä sällikään laittaa, mutta kehuin kuinka lämmin, kevyt ja ihana se on urheillessa päässä!Suostui pienen kehumisen jälkeen laittamaan päähänsä ja hyvinhän se sille sopii!!


Vielä lisää vääntö kiekosta...


Nyt vännetään ja vielä hymyssä suin.. taitaa vanhempi uhoa parempaansa. ota nyt se kiekko, sun pitää ottaa se siellä pelissäkin!! Äippä katselee sivusta suu vinossa, että mitä täällä oikein tapahtuu!


Säännöllisesti, kun harrastaa niin on nopeampi nappaamaan kiekon!!


Siihenkö se nyt sitten päättyi?


Taitaa olla aika lähteä kotiinpäin?


Illasta vielä menivät uudelleen, kun kavereita tuli kentälle lätkimään lätkää.

Niin ne harrastukset tulevat kuvioon mukaan ja minäkin olen päässyt irti siitä penkkiurheilusta ja seison nykyään katsomossa katselemassa junnun pelejä. Junnujen pelit ovat muuten aivan sairaan jännittäviä verrattuna aikuisten peleihin.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Ulkoilua!

Joulun jälkeen on hyvä aloittaa uusi vuosi kevyemmin askelin! Vai onko? Niin ne kaikki lupaa aloittaa kevyesti, mutta itse olen kyllä aloittanut niin raskaasti kuin vain voi. Suuhun uppoaa edelleen mättöä, mömmöä ja sokeripitoisia juomia. Mun olisi varmaan kannattanut ilmoittautua aikanaan "rakkaani sinusta on tullut pullukka" ohjelmaan. Siellä ollessa olisi voinut hieman asennoituminen muuttua omaa kroppaa kohtaan ja varsinkin sitä ruokavaliota kohtaan joka on ottanut hallitsemattoman otteen minusta.
  Olen jämähtänyt omien tapojeni orjaksi ja tänävuonna olen päättänyt, että pääsen eroon edes yhdestä itseäni orjuuttavasta kilosta. 
Mikään ei tapahdu kuitenkaan päivässä ja tapoja on muutettava todella paljon!! 

On siis paljon asioita joihin pitää tänävuonna kiinnittää enemmän huomiota, ainakin yksi hyvä huomion kohde on oma terveys. Alkuvuosi ei ole lähtenyt yhtään sen paremmin liikenteeseen kuin viime vuoden loppukaan. Mutta täällä sitä ei ainakaan kannata marmattaa tai miettiä vaan asioille on tehtävä jotakin. (saadakseen itselleen hyvää oloa).
"otettava itseänsä niskasta kiinni"! En kuitenkaan lupaa heti ottaa itseäni niskasta kiinni, koska kaikki sanat ovat vain pelkkiä lupauksia. Jotta lupaukset alkaisivat käymään toteen niin ensimmäinen askel on lähteä...

ULOS liikkeelle..
Tätäkään ei tarvitse tehdä jokapäivä, mutta jotta aluksi saisi edes  itsensä hoputettua ulos niin parikin kertaa lenkillä käynti auttaa jo hieman ajattelemaan asioita eri näkökulmasta!

Raitis ilma ei ole koskaan pahitteeksi, Ilmat tosin vaihtelevat melko hurjaan tahtiin. Heti, kun huomaa mittarin menevän miinuksen puolelle niin siinävaiheessa viimeistään pitäisi jo lujaa olla laittamassa ulkovaatetusta päälle ja innokkaasti hyökkäämässä ovesta ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Aina vain tulee jokin este, ja niitä esteitä on lukemattomia (tai sitten ovat vain tekosyitä siihen, että en jaksa). Aina ei voi jaksaakkaan eikä tarvitsekkaan jaksaa, mutta kukaan ei mua täältä tule ulos repimään muutakuin minä itse. 

Mutta jotta pääsisi jostakin alkuun niin seuraavien kuvien myötä on parempi edes hippasen piristää oloaan ja "mielialaansa", joka näyttää juuri tällähetkellä laukkaavan villivarsan tavoin.
Saan ainakin yhden postauksen tehtyä blogiinikin, kun on vähän ollut jäissä tämä kirjoittaminen ja matskun kerääminen. Luovuus ei ole vielä päässyt tänävuonna valloilleen.

"elämä on"!
Mielenkiintoisia hetkiä..
Saatko muuten allaolevan kuvan tekstistä selvää?



No entäpä nyt?
Vaikuttaa enemmänkin piikkilanka aidalta.


Nyt alkaa varmaankin hahmottumaan missä kaikessa on kysymys?
Letokone osui sopivasti lenkkeily reitilleni. Ilmakin oli mitä kirkkain, pilvettömin, aurinkoisin.. joten sain pitkällä objektiivillani kuvauttua lentsikan aika hyvin!
Melkeimpä voisitte alkaa arvuuttelemaan, että minkä yhtiön koneesta on kyse? Minä en tiedä, kun en ole koskaan lentänyt lentokoneessa.
Tähän sitten taisi jäädäkkin vähäksi aikaa pitkällä objektiivilla kuvaamiset, kun (pikkupirulainen) meni ja rikkui. Melkein uusi ja nyt jo alkoi tekemään temppujaan. Pitää lähettää huoltoon ja toivottavasti saavat sen kuntoon!



Mikäli tälläisellä ilmalla ei tee mieli lähteä lenkkeilemään luonnon helmaan niin johan on kumma! Näitä ilmoja saisi olla lisää ja paljon, aurinko antaa paljon enemmän enrgiaa päivään ja saa murheet kaikkoamaan.





Tätä maisemaa katsellessa odottaa jälleen kevättä ja joutsenten paluuta.


Tosin en minä nyt sentään ihan vielä kevättä odota, mutta sen sijaan kevät hankia kylläkin. Meillä moottorikelkka teki kiusaa eikä tahtonut oikein toimia. Odottelen edelleen, että jjosko pian pääsisi isäntä vetämään latua meidän talon lähistölle. Nyt olisi meinaan sopiva talvi päästä edes kerran kokeilemaan miltä tuntuu olla suksien päällä. 


Naapurin nuoriso oli päristellyt omalla kelkallaan ja komiat jäljet oli jättänyt lumeen.


Tänätalvena on onneksi ollut lumistakin maisemaa ja sitä on mukava kuvailla. 


Jäähuurretta tullut veden pinnalle. Yritin tästäkin tehdä sellaista täydellistä kuvaa, mutta ei se vaan ota onnistuakseen. Kuvaustaidot kadonneet jonnekin ja pahasti!

Semmonen ulkoilupäivä ja seuraavia odotellessa.

torstai 8. tammikuuta 2015

Konjakkinen luumu hyydyke!


Joulun aikaan alkaa meikäläisellä tekemään ihan mahdottomasti mieli luumusosetta ja kermavaahtoa. Yleensä nautinkin joulun aikaan juuri tuossa muodossa eniten luumua ja sen teen aina isoäitini reseptillä. 

Parina viimeisenä jouluna on tehnyt mieleni luumuhyydykettä, mutta en ole vain aikaiseksi saanut sellaista tehdä. Muistin, että reseptikirjassa johon olen vartavasten kerännyt kaikkia hyviä ohjeita on ohje marjajäädykkeeseen ja ajattelin, että josko siitä voisi kehitellä luumu version.

Tämä konjakkinen luumyhyydyke sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Mukavan maukas makean nälän tuhooja kahvipöytään. 

Kojakki antaa äärettömän hyvän maku elämyksen tähän hyydykkeeseen.



Taikina

2,5 dl Luumusosetta
2 dl kermaa
1 muna
1 dl sokeria
250 g maitorahkaa
1 tl vanilijasokeria
1/2 dl konjakkia

Luumusose

1 pss kivettömiä luumuja
1-3 dl vettä
1/2 dl sokeria
1-3 kanelitankoja

Ohje

1. Laita luumut hetkeksi aikaa veteen likoamaan. 
2. Pistä luumu-vesi seos hellalle kuumenemaan. Lisää joukkoon sokeri ja kanelitangot.
3. Keitä luumut soseeksi. Anna soseen jäähtyä hetki ja poista kanelitangot pois soseen joukosta.

Sillävälin, kun sose saa hetken jäähtyä valmista jäädykkeen taikinat.

1. Vatkaa kerma vaahdoksi.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi eri kulhossa kuin kerma.
3. Yhdistä luumusoseseen kaikki aineet, viimeisenä vaahdot varovasti sekoittaen.
4. Kaada seos vedellä huuhdeltuun kakkuvuokaan (1,5l). Laita vuoka muovipussiin.
5. Pakasta yön yli, ota jäädyke sulamaan 30 minuuttia ennen tarjoilua. Kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluasitalle.

Huomioitavia asioita:

Itse käytin silikooni vuokaa ja se tuntui helpolta verrattuna perinteiseen alumiinivuokaan. Silikoonivuossa tehdessä pitää vain muistaa, että laittaa vuuan tasaiselle alustalle pakastimeen. Ettei käy niin, että kaikki kaatuu tai hyydykkeestä tulee ihan vino.

Konjakkia lurauttelin oman maun mukaan, mutta mielestäni 1/2 dl on ihan riittävä määrä.
  Luumusoseeseen voi laittaa halutessaan enemmän luumua jos tahtoo vahvemman makuisen. Sose kannattaa maustaa keittovaiheessa hyvin sokerilla, koska jokainen tieää miten mauttomia kuivatut luumut ovat.

Sokerin määrää voi vähentää taikinassa, mutta tekovaiheessa kannattaa aina mennen tullen maistella niin saa haluamansa makeuden hyydykkeeseen.

Konjakin tilalla voi kokeilla erilaisia muita vaihtoehtoja kuten liköörit, brandyt ym.. itse sain todellisen ahaa elämyksen konjakin kanssa ja mielestäni maku on hyvä.

Mikäli tykkäät luumusta niin tässä todella hyvä ohje luumuhyydykkeeseen. 

(Luumun voit korvata mansikoilla, mustikoilla, vadelmilla ym.., konjakin voit jättää pois mikäli tahdot tehdä hyydykkeestä marjaisan  hyydykkeen.)

Njamskis!!!
ei muutakuin herkuttelemaan!!


maanantai 5. tammikuuta 2015

Uudenvuoden tervehdys!!

TÄÄLTÄ 
tullaan uusi vuosi ja uudet kujeet..







Vuoden ensimmäinen postaus tulee videon muodossa ja toivottavasti teillä oli hauskaa katsella sitä. 
Tiedä onko tuossa videossa mitään hauskaa, mutta jotakin erilaista piti nyt toteuttaa blogin puolelle.
Tässä nyt testailen tubettamista joten katsotaan mitä seuraavaksi keksin.
Videolla mukana kuopus, minä, Elmo, Miina, Selma ja enikertaa Pekka mukana lenkkeilemässä.

-13 astetta pakkasta ja awot.. nokkaani niiskutan kokoajan. Tiedä mistä sekin johtuu, mutta alkoi heti vuotamaan, kun päästiin liikenteeseen. "Kylmä ilma ei tee nokalle hyvää"!

Enpä taida enempää pulista vaan antaa yleisön nauttia katselustaan!!


Nyt sekin on tehty, meinaan tämänvuoden ensimmäinen postaus. Ei tarvitse enään miettiä onko luomisen tuskaa vai ei.


Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...