tiistai 30. joulukuuta 2014

Valkea joulu!

Mitään niin ihanempaa en tiedä kuin valkea joulu, lumi maassa, pakkasasteita ja se tunnelma mikä tulee kynttilöistä jotka lämmittävät huonetta ja antavat pakkasiltaan loistetta valollaan.

Joulunpyhät menivät todella nopeasti ja meillä kuten muillakin maailman perheillä riitti varmasti puuhaa joulujärjestelyissä. Vielä aaton aattona tehtiin kierros lähisukulaisten luona viemässä kiitoslahja kortteja, ja joulukukkasta. 
Kerkisin onneksi kaiken tekemään ajallaan vaikka välillä tuntui ettei kiinnosta tehdä yhtään mitään ja koko joulu on yhtä stressin aikaa. Mikä siinä onkin, että aina joulun lähestyessä en osaa ottaa rennosti tai olla stressaamatta? Aina sama juttu jokavuosi. Jokavuosi lupaan, että nyt ei oteta stressiä ja tehdään ihan oman järjen ja ajtuksen voimalla rauhassa mitään suurempia mureita ottaen. Kuitenkin nämä sanat unohtuvat melkein joka vuosi ja taas sama kierre alkaa joulun lähestyessä, iho kuivaa ja kutiaa, allergia oireet lisääntyvät ja koko elimistö on aivan sekaisin kuin seinäkello. Vaikka joulu on perhe aikaa meillekin niin silti se vain ottaa minusta yliotteen. Loppujenlopuksi, kun päästään jouluaaton ruokailuun niin silloin kuitenkin nautin kaikesta kauniista mitä olen saanut aikaan ja miten olen luonut tunnelman koko väelle. 

Loppujen lopuksi se ei taidakkaan olla niin kamalaa vaan minä itse teen siitä älyttömällä touhulla ja tohinalla ihan hullua. Onneksi en ole yksin, mieheni ja lapset auttoivat ihanasti tänävuonna minua laitossa. Vaikka välillä tuli kyllä isoja huokauksia ja muutamia kiukkuisia puuskahduksia suustani. 
Minua varmaan äitinä stressasi enemmän tänävuonna se, että nuorempi poitsu oli koko joulun ajan järjettömässä yskässä, nuhassa ja langryniitti kohtauksien kourimana. Lääkärissä käytiin ennen joulua ja saatiinkin hyvät lääkkeet, mutta jääkiekon pelaaminen jäi tauolle loppiaiseen asti. Sehän poikaa jos jotkuta harmitti niin vietävästi, eikä se minunkaan oloani helpottanut. Kiva siinä virellä yrittää selvittää, että et sinä nyt voi mennä, kun yskit niin  mahdottomasti. Samalla oli itselläni takaraivolla pelko saada tartuntana tuo samainen yskä tauti. Olinhan juuri loka-marraskuun vaihteessa viettänyt viikon sairaalaassa kovassa kuumetaudissa ja nyt en kyllä ollut valmis ottamaan vastaan uutta tautia. Samaan aikaan, kun junnu yski yskimistään niin isäntä jatkoi samanlaisella yskällä ja nuhaisella nenällää. Onneksi kaikilla oli joulunaika lomaa joten saatiin levätä taudit rauhassa pois.

Jouluaatto saapui ja niin saapui myös aaton aamu!
Aamulla totesin, että mahtava fiilis sain parhaan jolulahjan. Mitä sitä ihminen jouluna muuta toivoisikaan kuin valkeaa maata, rauhaa, lepoa, ja tunnelmaa jossa levätä yhdessä syöden herkkuja ja nauttia toistensa seurasta. 
"parhaan joululahjan", niin siitä puuttui vielä se yksi lahja joka tupsahti heti esiin herättyäni: armoton yskänrokko (huuliherpes) ja siihen lisättynä kurkkukipu ja alkava armoton yskä. 
Kivaa oli katsella ikkunasta ulos kuinka lumi pyrytti taivaalta ja todeta samalla, että pitää alkaa valmistelemaan ruokapuolta, kun vieraat tulisivat puolenpäivän aikaan ruokailemaan. Mietin vain koko ajan, että mitenkähän jaksan viedä kunnialla päivä päätökseen ilman väsymystä ja huonoaoloa?

Hyvin minä siitä selvisin loppujen lopuksi, mutta oli pakko ottaa kurkun päähän terästettä jottei tauti pääsisi jälleen valloilleen. Päätin, että kyllä minä edes kerran vuodessa voin ottaa punaviiniä ja niinpä sitä sitten nautin lasillisen verran ruokailun yhteydessä. Mutta se pikkupirulainen tekikin temput ja meni jalkoihin. Muulla porukalla oli hauskaa, kun kerroin, että se valahti jalkoihin ei päähän. Meillä oli Kummankin vanhemmat jouluaaton kylässä, sekä pikkusiskoni. Vanhempani ja siskoni jäivät meille yö-kylään. 

Täytyy kyllä myöntää, että hauska jouluaatto oli ja saimme siskoni kanssa nauraa oikein perusteellisesti ja kunnolla. Huonosta olostani huolimatta nauroin aivan hermottomasti ja tuntui, että olin tämän kyllä ansainnut. Lähinnä nauroimme äitini touhuille joita ei tässä nyt voi mainita, mutta on se hupaisa tapaus ja hupaisasta tapuksesta olisi hyvä valokuva. Kuitenkin päädyin etten voi mennä julkaisemaan kuvaa ilman lupaa.

Pojat tekivät sitä mitä yleensä nuoriso puuhaa: pelasivat pleikalla. Olin kyllä toivonut, että jouluaattona ei pelattaisi, mutta överiksi meni jo oman olon takia niin meni sitten kokonaan överiksi. 
Pääasia oli kuitenkin se, että lapsilla oli mukavaa, meillä aikuisilla mukavaa ja rauha maassa. Kissatkin ottivat aika letkeästi joulunajan.
Koirista puhumattakaan.



Joulukuusi tullatupsahti tupaan sisälle, mutta aiheutti monelle päänvaivaa. Allergiaoireet hieman alkoivat kukkimaan joten nyt tehtiin ralikaali päätös ja todettiin, että kuusi ulost takaisin saa mennä. Poistettiin kuusi toissapäivänä ja eilen haettiin uusi kuusi tilalle muovisena versiona.
Silmät alkoivat monella kirvellä, nenä kutiamaan, yskä ei hellittänyt joten kuusen itiöt eivät tykänneet olla meidän allergigoitten kanssa saman katon alla. 
Toivottavasti kissat ja koirat saavat pysyä meillä. Selma ei ole oireita aiheuttanut ja suuremmilta oloilta ollaan vältytty, mutta pennut ovat eri kastia ja niitä nyt seurataan rauhoittuuko tilanne vai joudutaanko vielä meidän rakkaista pojista luopumaan. Toivottavasti ei.


Lahjojakin muutamat tuli ja itse tein siskolleni, isälleni, äidilleni ja joelille villasukat lahjaksi. Lisäksi tein siskolleni oma tekoisen kynttilän, joista en nyt sitten ottanut kuvaa.

Melkolailla makeaa ja lämmintä tuli lahjaksi kaikille. Vaatteita, suklaata.. siinähän ne tärkeimmät olikin.


Tuvan ruokapöytään laitoin omatekoisia kynttilöitä ja lyhtyjä koristamaan ruokapöytää.


Samalla kaavalla mentiin keittiön pääpöydän kattauksen kanssa kuin edellisenäkin jouluna.
Rosolli ja vihreäsalaatti rittivät meidän poppoolle. Laatikoina oli Perinteiset Porkkana, Lanttu, Maksa, imelletty perunalaatikko. Uuten tulokkaana tuli tänä jouluna bataattilaatikko joka oli ääreöttämän hyvää ja suosittelen sitä muillekin. Imelletyt perunalaatikot tulivat isäni mukana, kun isoäitini oli niitä tehnut ison kasan.
Rullasilakkaa, etikkasilakoita, juustolautanen ja kalalautanen. Pääruokana oli keitetyt perunat ja oluinen hirvipata. Äitini pyynnöstä tein olutpataa, kun oli siihen ihastunut viime joulun ruokailussa. 



Juustolautaselle laitoin tälläkertaa vasemmalle puolelle isosta rullasta vuohenjuustoa, tomaatin viipaleita ja mozarella juustoviipaleita. Mintun lehtiä ja sitruuna oliivi öljyä, sekä yrttioliiviöljyä ruiskuttelin päälle.



Kalalautasella toistuivat viimevuoden herkut eli savulohi ja graavilohi.


Bataattlaatikon tekoa pitää vähän vielä treenata, mutta äärettömän hyvää tämäkin oli!



Nämä oliiviöljyt ovat melko hintavia kokoonsa nähden, mutta meillä hyvin useasti käytettyjä. Ripottelin näitä salaattiin ja juustolautaselle.


Mielenkiintoinen juttu! Taisin kerrankin löytää itselleni viinin johon tykästyä. Yleensä kieltäydyn juomasta mitään alkoholipitoista, mutta paljon puhuttu punaviinin terveysvaikutteet puhuivat tälläkertaa puolestani. Ajattelin, että josko tämä vähän antaisi potkua kurkkukivulle, yskälle ja tulevalle flunssalle. Toisin kävi; testasin ja yskä tuli silti kovana, kurkkukipu on riennannuut viikon.
Mutta santiago 1441 pullo vei voiton kaikista niistä kolmesta viinistä joita hankittiin täksi jouluksi. Päätin siis jatkossa pidättäytyä tässä punaviinissä ja ostaa sitä vielä uudemankin kerran ja tarjota viereaille. Maultaan sopi hyvin meikäläisen suhun joten lopputulos oli hyvä ja maittava.



Keittiön kattaukseen laitoin viime vuonna joulun aikaan käyttämiäni homeberryn kruunukynttilöitä. Näitä oli vielä jäänyt kolme jäljelle joten pakkohan niitä oli pistämään palamaan. Kynttilän jalkana toimi hevosenkengistä tehty kynttelikkö.


Uuden makuelämyksen jouluiseen kahvipöytään toi luumu-konjakki-hyydyke. Minulla on omassa rakkaassa reseptikirjassani hyvä marjahyydykkeen ohje ja päätin tälläkertaa hieman muokata sitä. Vadelman sijaan laitoin luumusosetta (itse keitettyä), lisäksi tujaus konjakkia. Tästä tuli aivan sairaan hyvää ja suussa sulavaa. Ainoa vialle mennyt asia oli se, että kaatovaiheessa pääsi leviämään, kun en heti älynnyt kaataa tarjoiuluastialle. Minä tohvana, kun unohdin miten se kaato oikein tapahtuu jäätyneelle hyydykkeelle.


Kahvipöytään kuului paljon muutakin itseleivottua mm: kahvitaatelikakku, appelsiinituorejuusto bostonkakku, joulutortut ja piparit!
Uusi ulottuvuus oli uuden tyyppiset piparimuotit joista saadaan sydämen muotoisia, perhosen muotoisia ym.. näihi jää tekovaiheessa kolo joka sopii kahvikupin reunaan ja tämän kolon pitäisi pitää pipari hienosti roikkumassa kahvikupin kyljessä.
Demostraatio kuvana toimi allaoleva kuva.


Pitihän niistä koukkutikkareita muotoilla joku kiva kuva blogin ja facenpuolelle joulutervehdykseksi. Näitähän voi joulun aikaan käyttää melkein missä vain. Joulukuuseen koristeena, mukin reunalla, pirtelössä, kahvissa,kaakaossa... koristeena. Tietenkin syöden, viimevuonna tosin söin näitä niin paljon, että tänäjouluna en ole vielä laittanut yhtään suuhuni.



Kaiken hässäkän ja ylensyönnin jälkeen päästiin viimein ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Teki hetki hyvää olla kuusenhajusta ja kynttilän hajuista ulkona. Kipeä kurkku ja arat keuhkot eivät niinkään pitäneet ilmasta, mutta antoivat vähän piristystä sisälläoloon.


Viimeinkin tämä kolmikko ottaa vähän iisimmin ja kaikki kolme samassa sängyssä. Selma leikkautettiin ennen joulua ja ajateltiin josko nyt helpottaisi se sähinä ja murina kollipojille, mutta ihan vielä ei olla siitä päästy eroon. Pojat ovat tammikuun lopussa leikkautusvuorossa ja toivon, että kollihajut kaikkoaa pian sen leikkauksen jälkeen niin rauha on maassa ja kaikki voivat olla samankaton alla. Selma ihmettelee, että mitä vasten nämä kaksi tänne jäi, kun niiden piti lähteä maailmalle? Tämä on se syy miksi sihisee, murisee pojille ja kiukuttelee mulle mennen tullen. Aika erikoista kissan elämä, mutta näin se eläinlääkäri minulle tämän kiertokulun kertoi toimivan. Oli muuten tosi metkaa seurata vierestä, kun selmalle tehtiin se leikkaus. Luulin sitä paljon hurjemmaksi, mutta se olikin aika helppo ja nopea toimenpide.


Toissapäivänä haettiin eruhamsterin jouluale myynnistä muovikuusi tavallisen tilalle. Nyt mekin voimme vielä nauttia pari viikkoa joulusta ihan rauhassa ilman suurempia allergia ongelmia. 

Kuuseen piti laittaa valkoiselle narulla olevat ledivalot, mutta eivät olisi riittäneet koko kuusen leveydelle jote ostettiin sitten vihreällä narulla. Ei ne oikeastaan luonnossa näutä niin hassuilta kuin näissä valokuvissa. Koriste ongelma on nyt vähän erilainen kuin vihreässä luonnon kuusessa. Pitää valikoida sopivia värejä, että menee valkoisen kanssa yteen.



Nyt meillä ollaan täysin valkoisen lumoissa ja kyllä tämä illalla valaisee komeasti huonetta valollaan. Valkoinen on muutenkin niin raikas väri, meille tuli lumi sisään taloon sanoin miehelleni tätä kokoon laittaessa.


Sain ennen joulua tehtyä tälläisiä koristeita kirjan sivuista ja nämä sopivat mielestäni aika hyvin tähän valkoiseen kuuseen.


Oli siinä kuulkaa ihmettelemistä jouluaattona, päivänä ja tapanin päivänäkin vielä! Ihmettelin aattona, että mikä ihmeen lorinan ääni oikein kuuluu tuvan nurkkpöydän läheltä. Mietin, että valuuko jossakin seinän välissä vettä vai mistä tuo kummoinen ääni oikein tulee. 
Yksi omatekoisistani kynttilöistä palaessaan ja sulaessaan, sulatti massaa lorina äänellä lyhdyn pohjaan. Aina, kun massa kuumeni kunnolla niin alkoi lorina kuulumaan varsinkin silloin, kun steariini valui yli kynttilän reunojen. Annoin sen rauhassa valua, koska oli paskussa lasisessa lyhdyssä joka kestää hyvin kuumuutta.

Mutta... Tämä toinen tapaus: pringles purkkiin valettu kynttilä päättikin jättilyhdyssä luoda omaa taidetta. Sain kuin sainkin tämän kokonaisena ulos lyhdystä ja hämmästeltiin miehen kanssa miten se tälllätavalla on muokkautunut palaessaan.




Tässä on nyt meidän oma "volcaano kynttilä", selvästi tulivuori purkautunut pahan äitipuolen tai ruususen linnassa. Mielikuvitus on rajana, kun tätä kynttilää katsoo. Mutta mielenkiintoisen luomuksen se on aikaan saanut ja sulanutjälkikin on mennyt erikoiseen muotoon aivan kuin kerros kerrokselta. Mietin, että sulattaisin tämän uudeksi massaksi, mutta taidankin jättää koristeeksi ja muistoksi tästä joulusta! 


Kiitos, kun olit mukana seuraamassa tämänvuoden pstauksiani.
Jouluinen postaus onkin tämän vuoden viimeinen postaukseni ja uusivuosi aloitetaan uusilla kujeilla ja jutuilla.

Toivotan kaikille lukijoilleni, seuraajilleni, facenpuolella kuin instassa ja twitterissä oleville tykkääjille hyvää, turvallista ja onnekasta parempaa uuttavuotta 
2015

Niin vuosi vierähti bloggauksen merkeissä jälleen ja kohta uuttavuotta vastaan otetaan. Toivottavasti olet mukana ensivuonnakin ja saat yhtä nautinnollisen retken juttujeni mukana!

KIITOS!!!!!

6 kommenttia:

  1. Teillä on ollut tunnelmallinen joulu. :)

    Hyvää alkavaa vuotta 2015! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä yrittää aina parhaansa, että saisi hyvän tunnelman aikaiseksi. :)

      Samoin teille sinne missä ikinä olettekin. :)

      Poista
  2. Ihana perinteinen joulu teillä on ollut.
    Minä ainakin pysyn menossa mukana ensi vuodenkin puolella.
    Hyvää uutta vuotta sinne koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aika tapahtumarikas joulu meillä oli, kun kuusikin vaihtui matkan varrella.
      Hyvä, hyvä niin mää ajattelinkin, ettet sää täältä pois voi jäädä.

      Samoin teille!! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, sitä yrittää aina perheelleen luoda kotoisan, viihtyisä, tunnelmallisen ja rauhallisen joulumielen. :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...