lauantai 13. joulukuuta 2014

Naurunpaikka!

Nyt imeetään hymy pyllyyn!!

Meikäläisen hyppysistä ei synny ainakaan kovin tyylikkäitä piparkakkutaloja, joten arkkitehtiä meikäläisestä ei ainakaan tule. 
Eikä muuten tule talon rakentajaakaan!

Tulipa pitkästä aikaa kuitenkin kokeiltua saanko edes piparkakkutalon rakenteet leivottua ja koottua kasaan.
(säästyin jopa pahimmilta palovammoilta)


Kyllä minä ne osat sain leivottua ja jopa koottua kasaankin. Ihan ohjeen mukaisen taikinan tein ja paistoin kuten käskettiin. Mutta silti siitä tuli hassunnäköinen!
 Itseltäni löytyy muoviset piparkakkutalon muotitkin. vaihtelu kuitenkin virkistää ja tein tälläkertaa kaavat itse.

Mikä siinä sitten meni vikaan? En tiedä, mutta meikäläisen leipoessa  oli sitten kyse pullista tai piparkakuista niin paistaessa ne turpoavat ihan mahdottomasti. 

Koottaessa taloa kokoon katton osat ja seinien osat olivat vähän eri kokoisia. Katon ja päätyseinän väliin jäi "ammottava aukko", piippu meni vähän vinoon ja koko talo on kuin kauhuleffan kummitustalo. Jos tämä sitten onkin kummitustalo vuosimallia 2014 mene ja tiedä?



Hämähäkin seittiäkin näyttää olevan nurkissa! Aivan kuin tämä piparitalo olisi tönöttänyt varaston uumenissa vuosikaudet odottaen syöjäänsä.
Vesisokeri seoksella koristelu ei meikäläisen käsissä oikein sujunut ja akka sai reikäisen paidan päällensä. Silmät kierossa ja suu vinossa, eikä ole vielä edes joulua saatika uuttavuottakaan vastaanotettu. Taitaa olla akalla hurjavuosi takanapäin, kun näytää tuollaiselta!

Ranskanpastillien kiinnitys sulatetulla sokerilla voi olla hermoja raapivaa hommaa. Tässä vaiheessa sain muutamat polttavat iskut sormieni päihin kuumasta sulaneesta sokerista. Onneksi ei tarvinnut kaikki sormia lähteä sairaalanmäelle kuitenkaan paikkauttamaan. 

Tikkaat ovat saaneet lumipeitteen päälle ja onneksi sain ne edes kokonaisina ja ehjinä kiinnitettyä talon nurkalle kiinni.


Anoppini mielestä tämä oli hieno talo ja sanoi, että moni ei osaa edes tehdä näitä eikä ala tekemäänkään. Sanoi vielä, että hän on muutaman niitä tehnyt ja muistaa kuinka hirveää hommaa se oli! Lähinnä sen kuuman sulaneen sokerin kanssa touhuaminen!

Tämä piparitalo on yhden akan talo, jäi ukko puuttumaan ihan kokonaan. Akan laitettuani annoin periksi tässä hommassa ja päätin, että olkoon näin, yhtään enempää en tämän kanssa ala enään sekoilemaan!

Jälleen kerran päätin, että ikinä en enään tee ja jos teen niin teen seuraavaksi sen täydellisen! Älkää sanoko mitään! Tiedän, tiedän taas, kun ensivuonna joulu lähestyy niin TaRa saa päähänsä, "että mitäs jos tehtäs piparikakkutalo"?

Tämänkertainen talo on kuin lapset olisivat tehneet ensikertaa elämässään ensimmäisen piparitalonsa!

No lapsihan mää mieleltäni olen joten jälkikin on sen mukaista!

No nyt saat jo nauraa!! 

6 kommenttia:

  1. Toi on kuule hieno verrattuna mun tekemään :) Ens jouluna taas yritetään uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä varmaan pitää ensivuonna uudelleen kokeilla tehdä, josko sitten syntyisi Taran täydellinen piparitalo? ;)
      Tämänvuoden virheistä opitaan ja ensivuonna ei sitten tehdä samoja virheitä. ;)

      Poista
  2. Mä vannoin myös, etten ens jouluna enää tee piparkakkutaloa. Mutta, kun mutta mä haluaisin osata tehdä sen täydellisen piprutalon, jos se vaikka ens jouluna sittenkin onnistuisi.. Eli varmana ens joulunakin hermoromahduksen partaalla nypläilen talon kimpussa. On niin väärin, että siskoni kyllä onnistuu tekemään hulppeita luomuksia. Se on kyllä ammatiltaankin leipuri, mutta silti sillä on silmää koristeluihin ja hienosäätöihin ihan erilailla, kuin itselläni. :D Söpö tuo sinun talosi on <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä muuten onkin, että ihminen ei opi kerrasta. Jos ei yksinkertaisesti osaa jotain tehdä niin minkä ihmeen takia sitä pitää silti vain yrittää. Mä en ole koskaan osannut tehdä piparitaloa ja tuskin koskaan opinkaan. :O "ainkaan sellaista kunnollista"!
      No mulla varmaan ensivuonna harmaat lisääntyy päässä, kun alkaa taas joulukuun alussa miettimään "josko teksin piparitalon, vaikka viime vuonna vannoin, että en tee". vannomatta paras.

      Naapurissani asusti joskus perhe ja tämän perheen äiti teki aivan taivaallisen hienoja ja täydellisiä piparitaloja. Taisin siltä ostaa yhden, kun myi niitä kaikille. Vähävarainen perhe oli niin piti rahaa tehdä jouluksi, että sai perheelleen laitettua joulun.

      Leipuri painivat ihan eri sarjassa kuin me harrastaja pohjalta touhottajat!! :) Hyvä, että sulla on perheessä leipuri niin saat siltä parhaat ja ajnamukaiset vinkit leipomuksiin. ;)

      Poista
  3. Voi kuule, se on ihan hyvä :) Olen aivan vakuuttunut, että sellainen lehtien kansissa köllöttelevä piparkakkutalo vaatii vuosien kondiittorimestari opinnot. Saisivat lopettaa laittamasta niitä esille meidän kouluttautumattomien kotileipureiden riesaksi :D Se on tuo sokerin sulattaminen samaa kauhua sen kuumaliiman kanssa, kyllä tietää jos ottaa osumaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hyvänen aika sentään, mää en kestäisi jos joku kondiittorimestari toisi piparkakkutalo tekeleensä meikäläisen talon viereen niin... tulisi kyllä todellinen masennus, ahdistus, häpeämis kohtaus.

      Mulle tulee nyt kyllä väkisinkin kamala olo, kuin selkään saaneella koiralla. Ihan mietin, että olinko tyhmä pistäessäni ohjetta sulle mukaan siihen kynttilään, mutta ajattelin vain turvallisuutta. Yritin tosissani meinaan änkeä sitä liimaa niihin poikiin, että pysyy sitten kunnolla kiinnni. Teikäläisen ei tarvii ottaa sitten ylimääräisiä osumia sen kanssa! ;) "puhuu rouva joka otti osumia sen tahmean sokerin kanssa, sormen päät oli himena punoittavat ja arat"! Mistan tämän varmasti ensivuoden joulukuussa, kun alan taas sunnitella piparitalon rakentamista! :)

      Poista