tiistai 30. joulukuuta 2014

Valkea joulu!

Mitään niin ihanempaa en tiedä kuin valkea joulu, lumi maassa, pakkasasteita ja se tunnelma mikä tulee kynttilöistä jotka lämmittävät huonetta ja antavat pakkasiltaan loistetta valollaan.

Joulunpyhät menivät todella nopeasti ja meillä kuten muillakin maailman perheillä riitti varmasti puuhaa joulujärjestelyissä. Vielä aaton aattona tehtiin kierros lähisukulaisten luona viemässä kiitoslahja kortteja, ja joulukukkasta. 
Kerkisin onneksi kaiken tekemään ajallaan vaikka välillä tuntui ettei kiinnosta tehdä yhtään mitään ja koko joulu on yhtä stressin aikaa. Mikä siinä onkin, että aina joulun lähestyessä en osaa ottaa rennosti tai olla stressaamatta? Aina sama juttu jokavuosi. Jokavuosi lupaan, että nyt ei oteta stressiä ja tehdään ihan oman järjen ja ajtuksen voimalla rauhassa mitään suurempia mureita ottaen. Kuitenkin nämä sanat unohtuvat melkein joka vuosi ja taas sama kierre alkaa joulun lähestyessä, iho kuivaa ja kutiaa, allergia oireet lisääntyvät ja koko elimistö on aivan sekaisin kuin seinäkello. Vaikka joulu on perhe aikaa meillekin niin silti se vain ottaa minusta yliotteen. Loppujenlopuksi, kun päästään jouluaaton ruokailuun niin silloin kuitenkin nautin kaikesta kauniista mitä olen saanut aikaan ja miten olen luonut tunnelman koko väelle. 

Loppujen lopuksi se ei taidakkaan olla niin kamalaa vaan minä itse teen siitä älyttömällä touhulla ja tohinalla ihan hullua. Onneksi en ole yksin, mieheni ja lapset auttoivat ihanasti tänävuonna minua laitossa. Vaikka välillä tuli kyllä isoja huokauksia ja muutamia kiukkuisia puuskahduksia suustani. 
Minua varmaan äitinä stressasi enemmän tänävuonna se, että nuorempi poitsu oli koko joulun ajan järjettömässä yskässä, nuhassa ja langryniitti kohtauksien kourimana. Lääkärissä käytiin ennen joulua ja saatiinkin hyvät lääkkeet, mutta jääkiekon pelaaminen jäi tauolle loppiaiseen asti. Sehän poikaa jos jotkuta harmitti niin vietävästi, eikä se minunkaan oloani helpottanut. Kiva siinä virellä yrittää selvittää, että et sinä nyt voi mennä, kun yskit niin  mahdottomasti. Samalla oli itselläni takaraivolla pelko saada tartuntana tuo samainen yskä tauti. Olinhan juuri loka-marraskuun vaihteessa viettänyt viikon sairaalaassa kovassa kuumetaudissa ja nyt en kyllä ollut valmis ottamaan vastaan uutta tautia. Samaan aikaan, kun junnu yski yskimistään niin isäntä jatkoi samanlaisella yskällä ja nuhaisella nenällää. Onneksi kaikilla oli joulunaika lomaa joten saatiin levätä taudit rauhassa pois.

Jouluaatto saapui ja niin saapui myös aaton aamu!
Aamulla totesin, että mahtava fiilis sain parhaan jolulahjan. Mitä sitä ihminen jouluna muuta toivoisikaan kuin valkeaa maata, rauhaa, lepoa, ja tunnelmaa jossa levätä yhdessä syöden herkkuja ja nauttia toistensa seurasta. 
"parhaan joululahjan", niin siitä puuttui vielä se yksi lahja joka tupsahti heti esiin herättyäni: armoton yskänrokko (huuliherpes) ja siihen lisättynä kurkkukipu ja alkava armoton yskä. 
Kivaa oli katsella ikkunasta ulos kuinka lumi pyrytti taivaalta ja todeta samalla, että pitää alkaa valmistelemaan ruokapuolta, kun vieraat tulisivat puolenpäivän aikaan ruokailemaan. Mietin vain koko ajan, että mitenkähän jaksan viedä kunnialla päivä päätökseen ilman väsymystä ja huonoaoloa?

Hyvin minä siitä selvisin loppujen lopuksi, mutta oli pakko ottaa kurkun päähän terästettä jottei tauti pääsisi jälleen valloilleen. Päätin, että kyllä minä edes kerran vuodessa voin ottaa punaviiniä ja niinpä sitä sitten nautin lasillisen verran ruokailun yhteydessä. Mutta se pikkupirulainen tekikin temput ja meni jalkoihin. Muulla porukalla oli hauskaa, kun kerroin, että se valahti jalkoihin ei päähän. Meillä oli Kummankin vanhemmat jouluaaton kylässä, sekä pikkusiskoni. Vanhempani ja siskoni jäivät meille yö-kylään. 

Täytyy kyllä myöntää, että hauska jouluaatto oli ja saimme siskoni kanssa nauraa oikein perusteellisesti ja kunnolla. Huonosta olostani huolimatta nauroin aivan hermottomasti ja tuntui, että olin tämän kyllä ansainnut. Lähinnä nauroimme äitini touhuille joita ei tässä nyt voi mainita, mutta on se hupaisa tapaus ja hupaisasta tapuksesta olisi hyvä valokuva. Kuitenkin päädyin etten voi mennä julkaisemaan kuvaa ilman lupaa.

Pojat tekivät sitä mitä yleensä nuoriso puuhaa: pelasivat pleikalla. Olin kyllä toivonut, että jouluaattona ei pelattaisi, mutta överiksi meni jo oman olon takia niin meni sitten kokonaan överiksi. 
Pääasia oli kuitenkin se, että lapsilla oli mukavaa, meillä aikuisilla mukavaa ja rauha maassa. Kissatkin ottivat aika letkeästi joulunajan.
Koirista puhumattakaan.



Joulukuusi tullatupsahti tupaan sisälle, mutta aiheutti monelle päänvaivaa. Allergiaoireet hieman alkoivat kukkimaan joten nyt tehtiin ralikaali päätös ja todettiin, että kuusi ulost takaisin saa mennä. Poistettiin kuusi toissapäivänä ja eilen haettiin uusi kuusi tilalle muovisena versiona.
Silmät alkoivat monella kirvellä, nenä kutiamaan, yskä ei hellittänyt joten kuusen itiöt eivät tykänneet olla meidän allergigoitten kanssa saman katon alla. 
Toivottavasti kissat ja koirat saavat pysyä meillä. Selma ei ole oireita aiheuttanut ja suuremmilta oloilta ollaan vältytty, mutta pennut ovat eri kastia ja niitä nyt seurataan rauhoittuuko tilanne vai joudutaanko vielä meidän rakkaista pojista luopumaan. Toivottavasti ei.


Lahjojakin muutamat tuli ja itse tein siskolleni, isälleni, äidilleni ja joelille villasukat lahjaksi. Lisäksi tein siskolleni oma tekoisen kynttilän, joista en nyt sitten ottanut kuvaa.

Melkolailla makeaa ja lämmintä tuli lahjaksi kaikille. Vaatteita, suklaata.. siinähän ne tärkeimmät olikin.


Tuvan ruokapöytään laitoin omatekoisia kynttilöitä ja lyhtyjä koristamaan ruokapöytää.


Samalla kaavalla mentiin keittiön pääpöydän kattauksen kanssa kuin edellisenäkin jouluna.
Rosolli ja vihreäsalaatti rittivät meidän poppoolle. Laatikoina oli Perinteiset Porkkana, Lanttu, Maksa, imelletty perunalaatikko. Uuten tulokkaana tuli tänä jouluna bataattilaatikko joka oli ääreöttämän hyvää ja suosittelen sitä muillekin. Imelletyt perunalaatikot tulivat isäni mukana, kun isoäitini oli niitä tehnut ison kasan.
Rullasilakkaa, etikkasilakoita, juustolautanen ja kalalautanen. Pääruokana oli keitetyt perunat ja oluinen hirvipata. Äitini pyynnöstä tein olutpataa, kun oli siihen ihastunut viime joulun ruokailussa. 



Juustolautaselle laitoin tälläkertaa vasemmalle puolelle isosta rullasta vuohenjuustoa, tomaatin viipaleita ja mozarella juustoviipaleita. Mintun lehtiä ja sitruuna oliivi öljyä, sekä yrttioliiviöljyä ruiskuttelin päälle.



Kalalautasella toistuivat viimevuoden herkut eli savulohi ja graavilohi.


Bataattlaatikon tekoa pitää vähän vielä treenata, mutta äärettömän hyvää tämäkin oli!



Nämä oliiviöljyt ovat melko hintavia kokoonsa nähden, mutta meillä hyvin useasti käytettyjä. Ripottelin näitä salaattiin ja juustolautaselle.


Mielenkiintoinen juttu! Taisin kerrankin löytää itselleni viinin johon tykästyä. Yleensä kieltäydyn juomasta mitään alkoholipitoista, mutta paljon puhuttu punaviinin terveysvaikutteet puhuivat tälläkertaa puolestani. Ajattelin, että josko tämä vähän antaisi potkua kurkkukivulle, yskälle ja tulevalle flunssalle. Toisin kävi; testasin ja yskä tuli silti kovana, kurkkukipu on riennannuut viikon.
Mutta santiago 1441 pullo vei voiton kaikista niistä kolmesta viinistä joita hankittiin täksi jouluksi. Päätin siis jatkossa pidättäytyä tässä punaviinissä ja ostaa sitä vielä uudemankin kerran ja tarjota viereaille. Maultaan sopi hyvin meikäläisen suhun joten lopputulos oli hyvä ja maittava.



Keittiön kattaukseen laitoin viime vuonna joulun aikaan käyttämiäni homeberryn kruunukynttilöitä. Näitä oli vielä jäänyt kolme jäljelle joten pakkohan niitä oli pistämään palamaan. Kynttilän jalkana toimi hevosenkengistä tehty kynttelikkö.


Uuden makuelämyksen jouluiseen kahvipöytään toi luumu-konjakki-hyydyke. Minulla on omassa rakkaassa reseptikirjassani hyvä marjahyydykkeen ohje ja päätin tälläkertaa hieman muokata sitä. Vadelman sijaan laitoin luumusosetta (itse keitettyä), lisäksi tujaus konjakkia. Tästä tuli aivan sairaan hyvää ja suussa sulavaa. Ainoa vialle mennyt asia oli se, että kaatovaiheessa pääsi leviämään, kun en heti älynnyt kaataa tarjoiuluastialle. Minä tohvana, kun unohdin miten se kaato oikein tapahtuu jäätyneelle hyydykkeelle.


Kahvipöytään kuului paljon muutakin itseleivottua mm: kahvitaatelikakku, appelsiinituorejuusto bostonkakku, joulutortut ja piparit!
Uusi ulottuvuus oli uuden tyyppiset piparimuotit joista saadaan sydämen muotoisia, perhosen muotoisia ym.. näihi jää tekovaiheessa kolo joka sopii kahvikupin reunaan ja tämän kolon pitäisi pitää pipari hienosti roikkumassa kahvikupin kyljessä.
Demostraatio kuvana toimi allaoleva kuva.


Pitihän niistä koukkutikkareita muotoilla joku kiva kuva blogin ja facenpuolelle joulutervehdykseksi. Näitähän voi joulun aikaan käyttää melkein missä vain. Joulukuuseen koristeena, mukin reunalla, pirtelössä, kahvissa,kaakaossa... koristeena. Tietenkin syöden, viimevuonna tosin söin näitä niin paljon, että tänäjouluna en ole vielä laittanut yhtään suuhuni.



Kaiken hässäkän ja ylensyönnin jälkeen päästiin viimein ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Teki hetki hyvää olla kuusenhajusta ja kynttilän hajuista ulkona. Kipeä kurkku ja arat keuhkot eivät niinkään pitäneet ilmasta, mutta antoivat vähän piristystä sisälläoloon.


Viimeinkin tämä kolmikko ottaa vähän iisimmin ja kaikki kolme samassa sängyssä. Selma leikkautettiin ennen joulua ja ajateltiin josko nyt helpottaisi se sähinä ja murina kollipojille, mutta ihan vielä ei olla siitä päästy eroon. Pojat ovat tammikuun lopussa leikkautusvuorossa ja toivon, että kollihajut kaikkoaa pian sen leikkauksen jälkeen niin rauha on maassa ja kaikki voivat olla samankaton alla. Selma ihmettelee, että mitä vasten nämä kaksi tänne jäi, kun niiden piti lähteä maailmalle? Tämä on se syy miksi sihisee, murisee pojille ja kiukuttelee mulle mennen tullen. Aika erikoista kissan elämä, mutta näin se eläinlääkäri minulle tämän kiertokulun kertoi toimivan. Oli muuten tosi metkaa seurata vierestä, kun selmalle tehtiin se leikkaus. Luulin sitä paljon hurjemmaksi, mutta se olikin aika helppo ja nopea toimenpide.


Toissapäivänä haettiin eruhamsterin jouluale myynnistä muovikuusi tavallisen tilalle. Nyt mekin voimme vielä nauttia pari viikkoa joulusta ihan rauhassa ilman suurempia allergia ongelmia. 

Kuuseen piti laittaa valkoiselle narulla olevat ledivalot, mutta eivät olisi riittäneet koko kuusen leveydelle jote ostettiin sitten vihreällä narulla. Ei ne oikeastaan luonnossa näutä niin hassuilta kuin näissä valokuvissa. Koriste ongelma on nyt vähän erilainen kuin vihreässä luonnon kuusessa. Pitää valikoida sopivia värejä, että menee valkoisen kanssa yteen.



Nyt meillä ollaan täysin valkoisen lumoissa ja kyllä tämä illalla valaisee komeasti huonetta valollaan. Valkoinen on muutenkin niin raikas väri, meille tuli lumi sisään taloon sanoin miehelleni tätä kokoon laittaessa.


Sain ennen joulua tehtyä tälläisiä koristeita kirjan sivuista ja nämä sopivat mielestäni aika hyvin tähän valkoiseen kuuseen.


Oli siinä kuulkaa ihmettelemistä jouluaattona, päivänä ja tapanin päivänäkin vielä! Ihmettelin aattona, että mikä ihmeen lorinan ääni oikein kuuluu tuvan nurkkpöydän läheltä. Mietin, että valuuko jossakin seinän välissä vettä vai mistä tuo kummoinen ääni oikein tulee. 
Yksi omatekoisistani kynttilöistä palaessaan ja sulaessaan, sulatti massaa lorina äänellä lyhdyn pohjaan. Aina, kun massa kuumeni kunnolla niin alkoi lorina kuulumaan varsinkin silloin, kun steariini valui yli kynttilän reunojen. Annoin sen rauhassa valua, koska oli paskussa lasisessa lyhdyssä joka kestää hyvin kuumuutta.

Mutta... Tämä toinen tapaus: pringles purkkiin valettu kynttilä päättikin jättilyhdyssä luoda omaa taidetta. Sain kuin sainkin tämän kokonaisena ulos lyhdystä ja hämmästeltiin miehen kanssa miten se tälllätavalla on muokkautunut palaessaan.




Tässä on nyt meidän oma "volcaano kynttilä", selvästi tulivuori purkautunut pahan äitipuolen tai ruususen linnassa. Mielikuvitus on rajana, kun tätä kynttilää katsoo. Mutta mielenkiintoisen luomuksen se on aikaan saanut ja sulanutjälkikin on mennyt erikoiseen muotoon aivan kuin kerros kerrokselta. Mietin, että sulattaisin tämän uudeksi massaksi, mutta taidankin jättää koristeeksi ja muistoksi tästä joulusta! 


Kiitos, kun olit mukana seuraamassa tämänvuoden pstauksiani.
Jouluinen postaus onkin tämän vuoden viimeinen postaukseni ja uusivuosi aloitetaan uusilla kujeilla ja jutuilla.

Toivotan kaikille lukijoilleni, seuraajilleni, facenpuolella kuin instassa ja twitterissä oleville tykkääjille hyvää, turvallista ja onnekasta parempaa uuttavuotta 
2015

Niin vuosi vierähti bloggauksen merkeissä jälleen ja kohta uuttavuotta vastaan otetaan. Toivottavasti olet mukana ensivuonnakin ja saat yhtä nautinnollisen retken juttujeni mukana!

KIITOS!!!!!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Touhokkaat naiset!

Tänään on ollut tosi hyvä fiilis ja onnistumisen tunne. On se hyvä, että täällä edes hehkutan sitä onnistumisen tunnetta, kun vastakohtaisesti facebookin puolella manaan piruja seinille ja vaivun kaamos masennukseen. Sitähän tämä naisen elämä on, milloinkaan ei ole hyvä olla. 

No onko teillä hyvä olla? poteeko joku muu tai onko tunnetta, että pimeys, sade, kurakelit tekevät olon ja mielen hulluksi. En voi sille mitään, että juuri näillä kamalan synkillä ja kuraisilla keleillä alkaa elämä tuntumaan aika ankealta. 

Eilen oli yllättävän hyvä päivä, kun oli pieni pakkanen ja aurinkokin pilkisti pilvien välistä. Tänään olisi saanut olla samanlainen ilma niin fiilis olisi ollut vielä korkeammalla ja onnistumisen tunne olisi tublaantunut. 
Meikäläisen mieli menee samaan tahtiin kuin ulkona olevat kelit!

Tänään me tehtiin se anopin kanssa, se mitä olen odottanut koko kevään, kesän ja alkusyksyn. 
Nimittäin ostin naapuri kaupungin ainoasta ja hyvästä kangaskaupasta kangasta joista piti tehdä tyynyihin päällisiä. Päällisten teko kuitenkin venhänti jostakin kummasta syystä! Mikähän se syys sitten olikaan? no minähän en tyynynpäällisiä osaa tehdä, mutta sen sijaan suunnitella kyllä millaiset haluan! tänään minun sitten piti niitä päällisiä opetella tekemään anopin hyvällä opastuksella, mutta toisin kävin. 
Pistin anopin tekemään, koska jos olisin alkanut niitä itse tekemään niin toinen vuosi olisi mennyt niiden valmistumiseen aikaa.
Kerroin vain, että minkälaiset haluan ja nyt näette lopputuloksen. Tosin joukosta puuttuu vielä kolme tyynyä, koska niitä anoppi ei kerinnyt ompelemaan loppuun, mutta niistä tulee sitten oma postauksensa aikanaan.

Kerrankin osasin valita oikean väriset ja kuviolliset kankaat!!
Nyt meilläkin on vintage tyyliä ensimmäistä kertaa talossa.



Vähänkö tuhmaa, piti ihan pikkuisen vain mennä käsitellä ylläolevaa valokuvaa. Jokatapauksessa sain kahteen tyynyn tätä ihan ranskalaistar kuvio kangasta ja on ne vaan niin ihanat!


Enhän minä nyt mitenkään voinut vastustaa pitsin voimaa ja maalaistyylisyyttä joten pakkohan sitä pitsiä oli tyynyyn saada.



Postikortti, teksti ja nämä naisen kuvat saavat kyllä meikäläisen aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että nämä kankaat ovat juuri niitä kangaskaupan helmiä joista saa tehtyä mitä ihanempia sisustusjuttuja.


Onneksi anopilla on kädentaito tallella ja osaa ommella tyynynpäällisiä. Onneksi tiesin mitä tahdoin ja millaiset. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun meikäläisen pitää alkaa opettelemaan nämä jutut ja silloin menee varmasti kaikki kankaat pilalle!

Mutta..
se onnitumisen tunne..
ei tullut minulle näitä tyynynpäällisistä vaan...
Anoppi teki päällisiä niin minä päätin touhuta jälleen jotakin mitä olen tänäsyksynä opetellut ja oppinut!

Kynttilöiden valamista..

Kerrankin sain onnistumaan sen jota jo alkusyksystä yritin tehdä.


Maitopurkki kynttilöitä olen tehnyt muutamat tänäsyksynä ja ne ovat onnistuneet suhteellisen hyvin. 
Tänään tein ensikertaa kokeeksi kaksi kappaletta pringlespurkki valuja ja niistä tuli yllättävän hyviä. Nyt nämä pringlespurkkiin valetut kynttilät näyttävät pinnaltaan rustiikkisilta mikä miellyttää omaa silmääni. Tosin tässä valokuvassa ei kynttilät oikein pääse oikeuksiinsa.

Kerrosvärjäyksen sain ensikertaa onnistumaan ja olen muuten tyytyväinen tulokseen. Kaikissa kynttilöissä käytetty punaista ja vihreää kynttilän värjäysainetta.
Pitkät kynttilät on tehty sinooperin steariini massasta ja ja ovat kovapintaisia kuvuessaan. Kerros kynttilöistä tummemmat on tehty kilokynttilöistä (valkoisista ja vihreästä) lisäsin sulaneseen massaan väriainetta vähän enemmän joukkoon mukaan ja lopputulos on tässä. Pienin edessä olev kynttilä on steariini massasta ja kovettui tosi nopeassti kokoonsa. 

Tästä voin jo kertoa oman kokemukseni, että onnistumisen tunne tulee niin pienistä iloista ja asioista!

Vaikka joulu on lähetymässä niin tässä tuli taas lahjaideoita, mutta olen ihan järjetön kynttilöiden polttaja joten siki innostunut tekemään niitä itse tänävuonna. Viimevuonnakin tein jouluksi vanhanajan kynttilöitä.

Kynttilöitähän voi polttaa pitkin vuotta ja tälläisen voi antaa vaikka hyvänpäivän lahjaksi, perheenjäsenelle, ystävälle, sukulaiselle tai vaikka naapurille. Kynttilän ei tarvitse aina merkitä joulua ja vain sitä, että jouluksi tehdään ja askarrellaan. Minä taidan jatkossakin askarrella ympäri vuoden ja harrastaa tätä taitoa jonka olen viimein itsetäni löytänyt!



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Viikonlopun puuhasteluja!

Päätin eilen tehdä pitkästä aikaa kanakastiketta, sellaista kastiketta jota en ole siis oikeesti tehnyt varmaan vuosikausiin. Lasten ollessa pieniä tein monesti tätä kastiketta ja tämä oli ainakin meidän esikoisen suurta herkkua silloin. Nykyään tämä meidän nuoriso on paljon nirsompaa ja mikään ruoka ei tunnu oikein miellyttävän.
Nyt rikottiin siis rutiineja ja tehtiin kerrankin jotakin hyvää ja maittavaa.

Kanakastike

1 pkt kanan rintaleikkeitä
4-5 porkkanaa
1-2 sipulia (jätin sipulin pois)
Kanaliemikuutio
1-2 tl Currya
3 rkl Rypsiöljyä
1-2 tl Kurkumaa
3 rkl Vehnäjauhoja
rintapalojen keittoliemi
(chiliä ja mustapippuri rouhetta)

Ohje

Laita vesi kattilaa, lisää joukkoon kuoritut ja halkaistut porkkanat, kanaliemikuutio ja kuoritut sipulit.

Veden kihuessa lisää joukkoon kanan rintaleikkeet. Keitä rintaleikkeet kypsiksi. 

Rintaleikkeiden kypsyttyä siivilöi keitinliemi, mutta säästä se kastikkeen tekovaiheeseen.

Ota keitetyt porkkanat ja pilko ne. Erottele rintapaloista lihat pois ja pilko ne pieniksi paloiksi.

 Kuullota carry ja kurkuma öljyssä kattilassa, mutta älä polta, äläkä anna kiehua. Lisää joukkoon venhäjauhot ja sekoita tasaiseksi.  Ällä anna kuitenkaan ruskistua. Lisää tässä vaiheessa kanan rintapalojen keitinliemi joukkoon ja sekoita kastike tasaiseksi. Lopuksi lisää kananpalat, porkkanapalat, ja mustapippuri rouhe. Pikantin maun antaa chili. 

Tämän ohjeen sain erään ruokaa pienelle lapselle kirjasen mukana ja muistaakseni tämä annettiin neuvolasta lasten ollessa vauvaiässä tai sitten tuli synnäriltä mukana liberon kassissa. 
Jätät chilin ja mustapippurin, sekä kurkuman pois niin voit tarjota myös pienelle lapselle. Lisäksi tämän voi tehdä gluteenittomana, kun korvaa vehnäjauhon gluteenittomalla jauholla.

Tarjoilu ehdotus: Tuoresalaatin, perunamuusin, keitetyn riisin tai keitettyjen perunoiden kera.


Eilen kävi meidän nuoremman pojan kummitäti kylässä siskonsa kanssa ja sain heiltä tämän joulun ensimmäisen joulukukan.

Ihanaa nyt minulla on oma amaryllis komistamassa tuvan pöytää!


Nyt joku kysyy seuraavaksi mikä on tuo ihana iso lyhty joulukukan takana niin sen ostin 40-vuotis juhlistani saamalla lahjakortilla Porin K-raudan hyvän tuulen sisustuliikkeestä. On muuten sitten aivan ihana ja tunnelmallinen. 

Kukan edessä on oma tekemäni lyhdyt ja niistä on juttua aikaisemmissa postauksissa! 

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!


Valopallot!

Sinooperin pussinpohjalla oli lojunut kuukauden päivät ostamaani paperinaru vyyhtejä. Päätin viimein ja vihdoin ottaa kunnolla aikaa ja tehdä valopalloja.
Niitä valopalloja on nyt moni innostunut itse tekemään ja siitä se idea varmaan mullakin lähti, että jos muut niin sitten minäkin. 
Tosin odottelin monta viikkoa ennenkuin uskaltauduin testaamaan onko minusta valopallo taituriksi.

Ostin sinooperista pari vyyhtiä valkoista paperinarua johon oli joukkoon laitettu hopealankaa. Aivan ihanan väristä ja juuri omiin väriini sopivaa. Ajattelin kyllä ensin, että raaskinko oikeasti käyttää tuon paperinarun valopalloihin. Naru oli vain niin kaunista ja mielessäni kävi, että sotkeentuu kyllä pahannäköiseksi meikäläisen liima-vesi seos sotuissa. Mielessäni kävi myös se, että antaisinko kummatkin naru vyyhdit jollekin hyvälle käsityötaiturille ja pyytäisin tekemään niistä valo kranssin. Sellaista valokranssia minä nimittäin en osaa tehdä ja turha lähteä edes kokeilemaankaan sen tekoa. 

Lopputuloksen näet kuvista!



Tein 10 kpl paperinaru palloja, käytin palloihin 20 kpl:n ledivalo sarjaa eli 2 lediä yhteen palloon.


Palloista tuli osoittaa iso reikäisiä ja se hieman haittasi valosarjan asennusta, koska piti sorimin kuivunutta narua työntää toisiinsa kiinni ettei valot karkaisi palloista. 


Valosarja on hieman sinertävän värinen ja aika metkan näköinen iltahämyisessä huoneessa. Ylimmäinen kuva antaa oikeastaan airon mukaisen tunnelman valosta. 

Vinkkejä valopallojen valmistukseen!
(jotta välttyisit samoilta mokilta kuin minä)

1. Älä tee Liima-vesi seoksesta liian liimamaista vaan käytä jotakin  suhdetta esim: vettä 2 dl ja liimaa 3 dl. Itse tein seoksesta aika vahvaa joten pallojen kuvittua liima jää näkyviin rakoihin. Liimaista seosta on raskas käsitellä ja sotkee paikkoja.

2. Anna pallojen kuivua vuorokausi rauhassa esim: leikkuulaudan päällä joka peitelty hyvin elmukelmulla . Pallot eivät jää kiinni kelmuun eikä kelmu palloihin.

3. Käytä pallon pohjiksi vesi-ilmapalloja ja puhalla pallot juuri ennen kuin alat valmistamaan liima-vesiseosta. Itselleni nimittäin kävi niin, että olin puhallellut pallot muutamaa päivää ennen valmistusta valmiiksi ja niistä oli ilma vähentynyt.

4. Upota lanka Vesi-liima seokseen siten, että lanka peittyy kunnolla seokseen. Ala pikkuhiljalleen kiertämään liimaista lankaa ilmapallon ympäri. Muista narun päät piilottaa toisen langan alle.

5. Pallojen kuvittua puhkaise ilmapallo terävällä piikillä, tähän käy sukkapuikko hyvin. Veedä ilmapallo pois ja tarkasta, että pallo on sopivan pyöreä ja lankaosat tiheät.

6. Laita valosarja palloihin, siten että 2 lediä yhteen tai yksi ledi ainostaan  yhteen palloon. Käytä ledivalosarjaa, koska ovat paloturvallisia käyttää.
Laita valo pienestä raosta palloon.

Sitten ne loppuvinkit!

Paperinaru jota itse käytin oli mielestäni hieman liian vahvaa näihin palloihin. 
Kokeile vaikka ihan erivärisiä lankoja kuten esim: kalalanka, 7 veljestä, nellelanka ym.. paljon on erilaisia lankoja joten rohkesasti testaamaan.

Jotkut laittavat ilmapallojen päälle kelmua jolloin saat vielä pallot muotoiltua pyöreämmiksi. Itse tosin en laittanut ja muotoilin palloja hieman märkänä. 

Voit testata myös vaihtoehtoa b) kierrät langan ensin ilmapallon päälle ja sen jälkeen sudit päälle liima-vesi seosta. Tämä voisi olla se siistimpi vaihtoehto.

Muista suojata työskentely alue hyvin. Tosin meikäläinen selvisi aika pienellä sotkulla loppupeleissä.
Liima-vesi seoksen tein taikina kulhoon "vanhaan" joka soveltui käytöstä poistoon!

Osasta omista palloistani tuli kooltaan pienempiä ja välejempiä. Eli mikäli tahdot kaikista palloista saman kokoisia niin tärkeintä on ilmapallojen puhallusvaiheessa katsoa, että puhallat saman kokoisia kaikista.

Omat kädentaidot kunniaan ja rohkeasti kokeilemaan!!

Kysy jos tulee mieleen vielä jotakin mitä en muistanut tähän laittaa.

Miten paljon sitä lankaa kierretään? 
helppo niksi, mikäli käytät samaa lankaa kuin itse käytin.
Mittaa 4-5 mittanauhan pituista pätkää, mutta älä katkaise narua vaan mittaa yhtäjaksoisesti naru mittanauhalla.
Tästä saat ensimmäiseen palloon koenarun. Seuraaviin voit laittaa enemmän mikäli siltä tuntuu.

Näitä tarvitset:

Ledivalosarjan
Paperinarua
Liimaa (erikeepperiä)
Vesi-ilmapalloja  1 pkt (pumppu tulee mukana)
Kelmua
Alustan missä kuivattaa valmiit pallot
Astia johon valmistat liimaseoksen

Lisäksi vielä rautaiset hermot selvittää vyyhtiä joka menee niin solmuun, että koko illan selvität vain paperinaru vyyhtiä!


lauantai 13. joulukuuta 2014

Naurunpaikka!

Nyt imeetään hymy pyllyyn!!

Meikäläisen hyppysistä ei synny ainakaan kovin tyylikkäitä piparkakkutaloja, joten arkkitehtiä meikäläisestä ei ainakaan tule. 
Eikä muuten tule talon rakentajaakaan!

Tulipa pitkästä aikaa kuitenkin kokeiltua saanko edes piparkakkutalon rakenteet leivottua ja koottua kasaan.
(säästyin jopa pahimmilta palovammoilta)


Kyllä minä ne osat sain leivottua ja jopa koottua kasaankin. Ihan ohjeen mukaisen taikinan tein ja paistoin kuten käskettiin. Mutta silti siitä tuli hassunnäköinen!
 Itseltäni löytyy muoviset piparkakkutalon muotitkin. vaihtelu kuitenkin virkistää ja tein tälläkertaa kaavat itse.

Mikä siinä sitten meni vikaan? En tiedä, mutta meikäläisen leipoessa  oli sitten kyse pullista tai piparkakuista niin paistaessa ne turpoavat ihan mahdottomasti. 

Koottaessa taloa kokoon katton osat ja seinien osat olivat vähän eri kokoisia. Katon ja päätyseinän väliin jäi "ammottava aukko", piippu meni vähän vinoon ja koko talo on kuin kauhuleffan kummitustalo. Jos tämä sitten onkin kummitustalo vuosimallia 2014 mene ja tiedä?



Hämähäkin seittiäkin näyttää olevan nurkissa! Aivan kuin tämä piparitalo olisi tönöttänyt varaston uumenissa vuosikaudet odottaen syöjäänsä.
Vesisokeri seoksella koristelu ei meikäläisen käsissä oikein sujunut ja akka sai reikäisen paidan päällensä. Silmät kierossa ja suu vinossa, eikä ole vielä edes joulua saatika uuttavuottakaan vastaanotettu. Taitaa olla akalla hurjavuosi takanapäin, kun näytää tuollaiselta!

Ranskanpastillien kiinnitys sulatetulla sokerilla voi olla hermoja raapivaa hommaa. Tässä vaiheessa sain muutamat polttavat iskut sormieni päihin kuumasta sulaneesta sokerista. Onneksi ei tarvinnut kaikki sormia lähteä sairaalanmäelle kuitenkaan paikkauttamaan. 

Tikkaat ovat saaneet lumipeitteen päälle ja onneksi sain ne edes kokonaisina ja ehjinä kiinnitettyä talon nurkalle kiinni.


Anoppini mielestä tämä oli hieno talo ja sanoi, että moni ei osaa edes tehdä näitä eikä ala tekemäänkään. Sanoi vielä, että hän on muutaman niitä tehnyt ja muistaa kuinka hirveää hommaa se oli! Lähinnä sen kuuman sulaneen sokerin kanssa touhuaminen!

Tämä piparitalo on yhden akan talo, jäi ukko puuttumaan ihan kokonaan. Akan laitettuani annoin periksi tässä hommassa ja päätin, että olkoon näin, yhtään enempää en tämän kanssa ala enään sekoilemaan!

Jälleen kerran päätin, että ikinä en enään tee ja jos teen niin teen seuraavaksi sen täydellisen! Älkää sanoko mitään! Tiedän, tiedän taas, kun ensivuonna joulu lähestyy niin TaRa saa päähänsä, "että mitäs jos tehtäs piparikakkutalo"?

Tämänkertainen talo on kuin lapset olisivat tehneet ensikertaa elämässään ensimmäisen piparitalonsa!

No lapsihan mää mieleltäni olen joten jälkikin on sen mukaista!

No nyt saat jo nauraa!! 

torstai 11. joulukuuta 2014

Neiti etsivä vauhdissa!!

Pitkään aikaan en ole tehnyt Selmasta ja sen touhuiluista postausta joten nyt tulee naisenergiaa parhaimmillaan!

Selman pennut ovat kasvaneet kovaan vauhtiin ja pennut ovat saavuttaneet 5 kukauden iän. Hurja kasvuvauhti ollut Pippurilla ja Pekalla. Pojat ohittavat kohta koollaan selman ihan kokonaan.

Selma sen sijaan ei oikein viihdy kollipoikien kanssa saman katon alla ja onkin omaehtoisesti muuttanut tien toiselle puolelle anopin ja apen luokse asustelemaan. Selma saattaa olla poissa pari päivää meiltä ja vaikka kuinka oviraolla huutelisin neitokaista kotiin niin ei näy missään. Lähinnä Selma viettää yöt anopin ja apen luona. Päivät kuluvat kuten jokainen varmaan osaa ajatellakin niin saalistus puuhissa.

Selmaa on todella vaikea nykyään saada kiinni otettua ulkona ja Selma villiintyi aivan täysin kolipoikien jäädessä meille asumaan. Mikäli meistä joku onnistuu saamaan Selman kiinni ja se joku on yleensä meidän Juho tai isäntä. Minä jos yritän napata neitiä kiinni niin ei varmasti anna ottaa, juoksuttaa minua pitkin pihaa perässään. "ajattelee varmastikin, että juoskoon nyt niin saa tuokin  möhömaha liikuntaa"! Jotenkin hupaisaa ja naurattaa itseäkin välillä meikäläisen kissa-hiiri leikki tämän neidin kanssa. 

Aina silloin, kun Selma innostuu tulemaan kotiin yöksi tai päivällä nauttimaan ruokakipon antimista niin kipolle ei ole muilla asiaa kuin hänellä. Mikäli pennut tulevat lähellekin niin alkaa kova murina ja sähinä. 
Yleensäkin, kun nämä kollit tulevat lähelle niin Selma antaa kyllä sellaista lapaskaa tassuilla, sähinää ja murinaa, että pojat tietävät menneensä kielletylle alueelle.
Mistä moinen käytös sitten johtuu niin sitä en osaa tietää. Veikkaukseni on vain se, että hiarkia on meillä täysin selvä. Selma ei viihdy kollien kanssa ja ei halua niitä lähelleen. Vaikka ovatkin pentuja, mutta nämäkään pennut eivät ole enään mitään pieniä joten olisikohan kyseessä enemmänkin kollien ja nartun välinen ero. pojat tosin haluaisivat kovasti äidin vierelle ja päästä halailemaan, mutta selma on täysin toista mieltä asiasta ja lähelle ei ole tulemista. 
Oudointa onkin se, että minun sylissänikään Selma ei tykkää olla kuin muutaman sekunnin ja saman tien alkaa murina ja sähinä. Ajatuksissani käynkin läpi mietettä, että onko Selmalla pientä mielenosoitusta siitä, että kollit jäivät taloon?
Mene ja tiedä mitä Selman päässä liikkuu, mutta emme halua kissaa sen enmpää kiusata vaan anname kulke ihan omia kulkujaan rauhassa ja  kotiin tultaessa rauhoitan Selmalle oman huoneen jossa voi nukkua ja rentoutua rauhassa.

Olenkin miettinyt, että tämä on varmaan emännän ja kissan välistä selvittelyä siitä, että kumpi kaipaa toistaan ja osoittaa mieltään enemmän. Minä kaipaan ja Selma osoittaa mieletään.

Viikon päästä olen viemässä Selman leikkautettavaksi joten saa nähdä miten paljon se muuttaa neidin eloa ja olemista. Kollipojat leikkautetaan myös, mutta eläinlääkäri käski vielä hetken odottaa. Odottaa lähinnä varmaan poikien kasvua ja kehitystä. Kuitenkin sanoin, että joku kolmesta on leikkautettava ja nopeasti, koska en tahdo pentujen astuvan emäänsä tiineeksi.

Pennut sen sijaan ovat ottaneet minusta emä vastikkeen ja pomppivat syliini vuoronperään hellittäviksi. Muutoin nämä kaksi sankaria kulkee yhdessä sisällä ja ulkona, nukkuvat kylki kylejessä ja nuolevat toisensa puhtaiksi.

Tämmöstä kissan elämää meillä nyt sitten vietetään je Selma mietti, että kummassa asua meillä vai tien toisella puolella. Tosin on vara valita vapaati oman alueensa. Onneksi täällä maalla on paljon paikkoja joissa kissa voi nukkua yöt ja päivät rauhassa.




Selma ja selman oma rauhaisa hetki. Huh.. puolet on luettu, mutta vielä olisi muutama sivu jäljellä!!
"miten tässä kirjassa voikin olla näin paljon sivuja ja en millään jaksaisi sitä lukea, kun kerrankin saan olla ihan rauhssa"!!


"kysyin, mitäs lueskelet tälläkertaa?". Sain huonon vastauksen, mutta voin kuvitella mitä Selma ajatteli mielessään. "Mitäs siinä kyselet? eikös se nyt ole ihan ilmeisen selvä asia, että harry potterilla mennään, sitähän ne kaikki murkut lukee".


Alkaa kuvissa olemaan sellaiset ilmeet Selmalla, että kohta on emännäkin parempi siirtyä kameran kanssa takavasemmalle ja jättää neiti rauhassa viettämään omaa hetkeään ja lepäilemään.


Onneksi sain Selmasta napatuksi nämä muutamat kuvat. Selma on niin vikkelä kinttuinen, että siitä ei kuvia ihan helposti napatakkaan. Lisäksi kollipojat ovat lähistöllä niin Selma liikkuu vielä nopeammin. 


Sillai kai sitten!!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Siskoset shoppailemassa!!

Siskoni tuli eilen meille yö-kylään ja päätettiin yhdessä lähteä Poriin ostoksille.
Mulla oli asiaa enemmän siihen suuntaan kuin siskollani. Sinooperissa poikkesin viime viikon loppupuolella ja piti hakea punaista kynttilän värjäysainetta, mutta se oli tilapäisesti loppunut. Eilen sitten päätin mennä katsomaan, että olisikohan sitä tullut lisää. Eipä ollut väriainetta tullut ei! Päätin sitten lopettaa väriaineen metsästyksen ja tehdä loput kynttilät jouluksi niillä väreillä joita meikäläiseltä löytyy.

Isossa karhussa käytiin kiertelemässä kauppoja ja päätin hakea suvun nuorisolle lahjakortteja joululahjaksi vaateliikkeeseen. Ajattelin samalla, että josko sieltä löytäisin samalla itselleni lyhkäsempää mallia olevan villakangas tyyppisestä takista! Mutta ensin piti hakea suoraan kassalta ne lahjakortit tai muutoin ne unohtuisi ihan kokonaan. 

Kassalla valitsin automaattisesti pinkin ja mustan kortin. Pinkkiä ajattelin tytölle ja mustaa luonnollisestikin pojalle. Pinkkiä korttia alkoi sitten myyjä vetelemään laitteen läpi ja totesi, että eipä sitten toimi. Ottivat läjän lisää pinkkejä kortteja ja eivätkä nekään toimineet lainkaan. Siinä sitä seisoin tyynen rauhallisena, mutta samalla kiehui pääsäni sanat "miksi aina minulle käy näin", mikäli tämä shoppailu reissu alkaa näin niin mitäs muuta kivaa tulee vielä tänään tapahtumaan?
Onneksi myyjä vaihtoi väriä mustaan korttiin ja johan alkoi koneet pelittämään ja saatiin asia etenemään. Lahjakortit oli siis hankittu.

Takkia en tästä liikkeestä löytänyt joten paineltiin ulos liikkeestä. Meidän piti mennä autolle, mutta sisko sanoi, että haluaisi käydä siinä pienessä kenkäliikkeessä joka oli käytävie alkupäässä. Sanoin, että mennään nyt sitten, mutta se on ihan pikkuriikkisen hintava liike!
Oho!! Käveltiin liikettä kohti ja sisko tokas, että ehkä kannattaa mennä katsomaan mitä on tarjolla, kun ikkunoissa lukee loppuunmyynti! itseppäisenä tyyppinä ajattelin, että hintaa niille kengille tulee joka tapauksessa loppuun myynnistä huolimatta!

Miten sitten kävikään?
Kävellä töpötin talvisaapikas hyllylle siinä toivossa, että josko mä nyt löytäisin ne elämäni saapikkaat joita olen kaivannut!! Koko syksyn katsellut ja etsinyt tasapohjaisia saappikkaita ihan siinä toivossa, että saisin korolliset laittaa sivuun ja käveleminen helpottaisi jo selänkin takia. 
Mitä mun silmäni näkivätkään siellähän tönötti juuri sopivan mallisia saapikkaita kolme paria. Varsinaista omaa kokoani ei löytynyt, mutta myyjä kysyi haluaisinko sovittaa pohjallisten kanssa? Päätin sitten otaa härkää sarvista kiinni ja sovitella. Ainoa asenne ongelmani oli se, että pelkäsin mahtuvatko saapikkaat jalkaani lähinnä pohkeiden kohdalta. No himpulat vieköön nehän uppos meikäkäläisen kinttuihin laakista ja vielä jäi tilaakin pohkeiden osalta. 
Hintaakaan ei tullut kuin vähän päälle 50 euroa ja se ei todellakaan ole mikään kova hinta saapikkaille. Löytyi sitten juuri sellaiset saapikkaat joita olin todella pitkään ja hartaasti kaivannut!


Mikä parasta näissä sappikkaissa onkaan se, että vetoketju laskee ylhäältä alas asti joten saapikkaat on helppo änkeä kankea rankaisenkin jalkaansa.
Tosin näissä on myös tuo toinen vetoketju jota en lähde edes aukaisemaan. 


Sen verran kiire ja ahnea oli saada kengät jalkaani joten päätin jättää saman tien ja vanhat saivat lentää pussinpohjalle. Myyjäkin sanoi, että kyllä kaupungilla kierrellessä pitää olla kunnon kengät ettei jalat ja nilkat puudu liikaa. Aivan totta, koroissa meikäläisen jalkapöydät, nilkat, selkä, lonkat ym.. väsyy ihan sairaan paljon!

Niin sokea olin, että en ollut edes kokeillessani huomannut kengissä tuollaista rypytystä takaosassa ja vasta seuraavassa liikkeessä rupesin peilistä tsiikailemaan, että kas mulla onkin näissä kengissä tälläinen kiva laine juttukin. No sisko alkoi nauramaan ja sanoi, että etkö sää sitäkään siellä huomannut ja mä huomasin ne heti! No ei siinä vauhdissa, kun huomaa kengänpohjien ja kenkien mallin täsmäävän omaan makuun niin kerkiä enään miettimään kovin kauan vaan nappaamaan ne käteen ja kävelemään kassan kautta ulos liikkeestä.


Näistä kengistä tulikin sitten mieleeni ratsastussaapas malli. Kyllhän multa löytyy ihan aidotkin ratsastussaappaat, mutta muistuttaa yllättävän paljon. 
Lisäksi tuli ihan kosminen olo näillä kävellessäni. Sanoin heti, että mä olen suoraan kuin matrix leffasta enään  puuttuu pitkä musta takki ja aseet lantioilta. 

matka jatkuu...

Seuraavana etappina olikin Porin uusi ostoskeskus Puuvilla! Huokaisin hiukan, kun olin löytänyt nämä kengät jalkaani, koska puuvillassa olisikin sitten neliöitä tallusteltavana pikkusen enemmän ja vaateliikkeitä tublamäärä kierreltävänä. 

Ajaessani autoa puuvillan parkkihalliin totesin, että vautsi vau! Kerrankin on kaksi kunnon kaistaa ja nuolet antamassa ajosuuntaa, lisäksi parkkirivien yläpuolella kirjaimet ja valot. Eli kerrankin tilaa ajaa kunnolla ja jättää auto parkkihalliin. (kirjaimen avulla helppo löytää omalle autolle takaisin)

Ensimmäisenä oli päästävä käymään vessassa ja siellä todettiin, että  "maalaiset lähtee kaupunkiin", kopista ulos tultaessani ajattelin, että onpas hienot käsien pesu altaat ym.. vaan, kun vielä hana toimisi niin hyvä juttu. Automaattisethan ne olivat luonnollisesti ja heiluttelin käsiäni hanan alla, mutta turhaan. Vettä ei hernunnut milliäkään meikäläisen käsille. Siskonikin ihmetteli, että miten nämä nyt toimii? ollaanko me ihan tyhmiä, aaseja vai eikö me nyt vain osata. Seinustan vierellä seisoi nuori naishenkilö joka sitten huikkas, että siinä hanan vieressä on se merkki mihin pitää kädellä  heilauttaa niin vesi alkaa tulemaan. Voi hyvänen aika, mä sanoin, että no pitihän se arvatakkin. "maalaiset siis lähtevät kaupunkiin"!
Uuden opettelu vie hetken aikaa ja vanhaa kettua ei kannata enään opettaa uusilla asioilla!

H&M:ltä olisi löytynyt täydellinen lyhyt takki joka sopi farkkuihini ja väriltään kenkiin tosi hyvin. Tyhmä, kun en sitä sitten heti ottanut kun ei ollut edes enään montaa koko jäljellä. Ajattelin, että jos muissa liikkeissä olis joku vastaavanlainen numeroa isompi koko niin mahtuisi paremmin päälle. Eiä ollut sopivia takkeja ja jos oli niin hinta nousi pilviin!

Kiertelyn jälkeen oli pakko päästä kaffeelle tosin minä päätin ostaa smoothien. Jälleen myyjä lupasi tuoda juomani pöytään. 
Odottelin aikani. Ihmettelin, että missä se mun smoothieni nyt oikein viipyy? kunnes myyjä tuli sanomaan, että juuri ne aineet joita olin tilannut smoothieni oli kaikki loppuneet.
Siinä sitä sitten pähkäiltiin minkä ottaisin ja sanoin, että tee nyt vaan jonkinmoinen hyvä sekoitus!
Myyjä lähti tekemään sekoitusta ja minä jäin jälleen odottelemaan!
Seuraavaksi sain smoothieni pöytään joka oli Mansikka-Banaani ja aivan sairaan hyvää, suosittelen testaamaan. Kannattaa odottaa smoothietakin niin voi saada yllätyksen!




Siinä oli eilisen päivän kiertelyt Porin ostokeskus maailmassa. Mitä jäi käteeni? Kengät, Smoothie ja apteekista päänsärky lääkettä ja muutama muu pieni juttu!

Tänään jatkettiin kierrosta, mutta Kankaanpään suunnalle!
Ensin kovalla kiireellä postiin kiikuttamaan joulukortteja ja sen jälkeen päätettiin mennä Kiinalaiseen ravintolaan syömään lounasta! Oli muuten sitten elämäni ensimmäinen kiinalainen ravintola reissu ja kita on varmaan liekeissä all night long! Päätin sitten ottaa chilillä maustettua kanaa ja ou boy.. vettä meni joukossa suusta alas yhtä kovaan tahtiin kuin ruokaakin. Tykkään tulisesta ruuasta ja tälläkertaa sain kyllä tulista oikein tilauksesta!

Kiinalaisen jälkeen päätettiin siirtyä seppälään! Takki kytikselle menin jälleen ja siellä olisi ollut juuri sopiva malli ja koko, mutta väri aivan väärä. Väri ei vain sopinut lainkaan vaan teki meikäläisestä vielä lihavemman näköisen ja siinä vaiheessa kävelin ulos ja sanoin, että citymarket ja stokkis enään jäljellä joten sitten riittää takin saalistaminen näiltä kahdelta päivältä!
Cittarissa olisi ollut myös juuri sopiva koko ja malli, mutta väärä väri. Stokkiksella ei ollut yhden yhtäkään mikä olisi sopinut makuuni. Ehkä siellä seppälässä olisi ollut, jos olisin valmis maksamaan "vähän" enemmän!

Tokkikselta löysin sentään itselleni ensivuoden kalenterin! Pitäähän nyt jokanaisella olla aikataulut järjestyksessä?
Kassalla myyjä sanoi, että onpas siinä tyylikäs kalenteri! Totesin vain, että no saan minäkin olla edes kerran elämässäni tyylikäs! Kalenteri kädessä sitten varmaankin kuljen jatkossakin.
Takkia ei vieläkään löytynyt, mutta on mulla sentään saapikkaat ja uusi kalenteri.


Kahdenpäivän aikana tuli kerrankin rauhassa yksikseen kierreltyä ja katseltua kaupoilla. Nyt on kauppa kiintiö hetkeksi aikaa täynnä ja joululahjatkin alkaa suurin osa olemaan valmiina. Muutamia pitää vielä hankkia, mutta eipä niillä ole mikään kauhia kiire. Onneksi jouluun on vielä hetki aikaa.

Laatuseurassa on hyvä shoppaila ja kuka sen parempi kaveri olisikaan kuin muotietoinen pikkusisko! 



Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...