lauantai 22. marraskuuta 2014

Bataatti valkosipuli sosekeitto!

Meikäläinenkin hurahti testaamaan uutta makuelämystä.
Tein torstaina ruuaksi bataatti-valkosipuli sosekeittoa. 
Ensin etsin hyvää ohjetta netistä, mutta lopuksi heivasin kaikki ohjeet ja tein ihan omasta päästäni. Yritin kyllä kovasti noudattaa sitä netistä löytyneen sosekeiton ohjetta, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. 
"Ruan valmistus on mielikuvituksen ja luovuuden tuotosta"! 

Bataattia olen jo pitkään syönyt keitettynä ja jäänyt siihen ihan koukkuun. Nyt sitten päätin muuttaa hieman suuntaa ja tehdä sosekeiton testiksi.

Tästä tuli muuten ihan sairaan hyvää ja isäntäkin tykkäsi. Lapset söivät, mutta esikoinen oli vähän sitä mieltä, että ei tule hänen suosioonsa. "ne murkut, ne murkut"!


Bataatti-valkosipuli sosekeitto!

Ohje

2  isoa Bataattia
4-5  porkkanaa
1/2 purjoa
Yrttisuolaa
1 prk Ruokakermaa
3-4 valkosipulin kynttä
1-2 l Vettä keittämiseen 

1. Kuori bataatit ja porkkanat, sekä paloittele paloiksi.
2. Laita bataatit ja porkkanan palat kattilaan ja kaada vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. 
3. Pilko purjo silpuksi.
4. Kuori valkosipulin kynnet ja pilko silpuksi.
5. Veden kiehuessa lisää joukkoon yrttisuola ja purjosilppu.
6. Anna kypsyä rauhassa. Kasvisten kypsyttyä soseuta kattilassa olevat kasvikset, anna keitinveden olla joukossa. Keitinvesi antaa hyvän nmaun sosekeitolle. Mikäli sose tuntuu liian kiinteältä voit lisätä joukkoon vettä lisää.
7. Lisää soseseen valkosipuli silppu ja laita vielä sosekeitto hellalle lämpiämään. Lisää lopuksi kerma ja hämmennä vielä hetki.

Mikäli haluat kermaisemapaa niin lisää kermaa oman maun mukaan, sekä suolaa ja muita mausteita.

Kirjoitamastani annoksesta tulee iso kattilallinen joten jos tahdot pienemmän annoksen niin puolita ohjeessa olevien ainesten määrä.
Batatin koot vaihtelevat niin paljon, että meille tämä annos oli vähän liian suuri. 

Tarjoiluehdotus: 
Nauti sosekeiton kanssa patonkia.
Meillä oli kuvassa olevia leipiä ja sopivat hyvin sosekeiton kanssa, mutta patonki olisi maistunut vielä paremmalta.

Bon Apetit!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ihana yllätys!!

Mitä teille tulee sanasta Bikke mieleen? Itselleni tulee tietenkin automaattisesti Bikken bilttuu.
Tästä pääset Bikken blogiin tutustumaan ja jos et siellä vielä ole kerinnyt vierailemaan niin nyt äkkiä klikkaamaan linnkiä.

Bikke yllätti minut viime viikolla aivan ihastuttavalla postipaketilla. 

"piristys paketti"!


 Paketista putkahti esiin:
JDL-tuotantoa oleva kirja
Ihana enkeli kortti oikein tuli old foto aika mieleeni.



Jokanaisen päivittäiseen selviytymiseen tarvittava valkosuklaa levy. Tämähän meni suuhun nopsakasti ja aina yhtä odotetusta. TaRan ihka oma suklainen hetki.


Avatessani pakettin ajattelin heti ensimmäisenä, että nyt mä sain bikken oma tekemän kirjan itselleni. Mutta sitten bikke ilmoittikin, että se ei ollutkaan hänen tekemänsä vaan JDL tuotantoa. Mietin, että mikä ihmeen JDL? Pitäisi varmaankin joskus pitää silmät auki ja lukea mitä kirjan kannessa lukee!! Olin niin ihastuksissani kirjaan, että sen valmistaja jäi kokonaan huomaamatta. 

Niin ihana kirjahan tämä on, että en tiedä mitä siihen alkaisin kirjoittamaan, se on oikeasti niin ihana, että en uskalla siihen kirjoittaa varmaan yhtään mitään. "en ainakaan toistaiseksi". Odotan sellaista ahaa elämys hetkeä jolloin voin sitten alkaa raapustelemaan tähän kirjaan jotakin kivaa ja ikimuistoista!!

Kiitos Bikelle ihunasta paketista!! :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Moottorien pärinää!!

Otsikko on ehkä hieman harhaanjotahtava, mutta lukiessanne tekstiä eteenpäin huomaatte sen pitävän täysin paikkansa.

Tänään tulee postausta "pennuista ja moottorien pärinästä". Selväksi on täysin käynyt viimeisen parin viikon aikana, että meidän Pekka ja Pippuri on tehostettu V8 moottoreilla.
Napi, napi.. tykkäätte kuitenkin!!

Veikeät kollipojat ovat siis oppineet kehräämään oikein kunnon moottori äänellä. Jos en kauheasti valehtele niin ainakin voin sanoa, että jokatoinen aamuyö Pippuri herättää meidät tällä mahtavalla kehräämis äänellään. Hyppää sängyllemme ja tulee isännän naaman lähelle kehräämään ja pyörimään ympyrää. Muutaman kerran isäntä on hermostunut toistuvaan joka öiseen herätykseen ja on todennut, että tuo kollipoika on kuin herätyskello. Herätyskellomaisesti pärähtää kehräävä moottorin ääni käyntiin ja minun kurkatessani kännykästä kellonaikaa silmät aivan tokkurassa totean, että kello on taas 3-4 välillä yöllä. Yritän hillitä Pippurin pärinöitä ja rapsuttelen puoliunisena herraa mahasta ja kehrääminen lisääntyy lisääntymistään rapsutuksesta. Jossakin vaiheessa kehrääminen rauhoittuu ja niin myös pippuri asettuu paikoilleen jalkojeni päälle nukkumaan. 
Siinä vaiheessa, kun herra pippuri nukahtaa jalkojeni päälle yleensä  minä lähden yö juoksulle vessaan. Saman aikaisesti, kun minä kiirän vessaan niin kuuluu selkäni takaa tassujen kopsetta ja pippuri seuraa minua uskollisesti vessaan. Siinä pöntöllä sitten istuskelen ja katselen, kun kollipoika kehrää jaloissani ja yrittää tulla syliini. Yleensä se syliini päätyykin!
"aika omituista yö elämää meidän talossa".

Mikäli kummatkin kollipojat tulisivat aamulla ennen kuutta herättämään tällä samalla kehräämisellä niin meillä ei tarvittaisi kelloa herättämään lainkaan.

Viimeisenä parina yönä olemme isännän kanssa saaneet nukkua aika rauhallisin mielin, koska kollipojat ovat nukkuneet meidän poikien sängyissä ja härnänneet heitä vuorostaan.

Selma viettää nykyään yönsä ulkona ja tulee aamuisin isännän herättyä ikkunalle kolistelemaan ja odottamaan, että joku tulisi ja avaisi oven. "sitä, kun kissat eivät vielä osaa tehdä itse"!

Mielettömän ihaniahan nämä kaksi vauhtiveikkoa ovat ja kehräämisen taito kissalla on kyllä aivan upea. Odotin niin pitkään, että kummatkin alkaisivat kehräämään niitä silitellessäni ja nyt viimein ne ovat sen oppineet. "nautitaan siis tästä ihanasta V8 äänestä"!



Pippuri ja Pekka ovat kasvaneet aivan järjetöntä vauhtia. Mikäli tätä vauhtia kissanpennut kasvavat niin ovat kyllä ensi kesänä vuoden täyttäessään isompia kuin Selma.

Kuvailin poikien touhua lumisessa maisemassa. Pojat pääsivät ekaa kertaa tutustumaaan lumeen ja kyllähän niillä vauhtia ja riemua riittikin. Kauheammin eivät lunta ihmetelleet, mutta lumessa oli kiva säntäillä ja leikkiä.


Kollipoikien kelpaa nyt liikkua pihalla vapaasti, kun saatiin rokotukset ja sirutukset kuntoon. Päätettiin sitten siruttaa kaikki emää myöden, jos sattuisi niin, että joku näistä kolmesta veikeästä kaverista katoaisi niin ainakin on sirut paikallaan.

Ostin Pekalle ja Pippurille turvapannat, kulkusilla. Tiedetään vähän missä suunnalla pennut liikkuvat, kun kulkuset kilkattavat. Lisäksi jos kiipeävät puuhun ja jäävät jumiin pannasta niin aikansa, kun repivät niin kaulapanta laukeaa itsestään jos jää kovaan puristukseen.


Tämä kaksikko kulkee tiiviisti yhdessä ulkona kuin sisällä. Päästän kattipojat aamuta ulkoilemaan ja jossakin vaiheessa huutelen ovenraosta takaisin sisälle niin Pippuri säntää nurkan takaa ensimmäisenä ja Pekka uskollisesti perässä. Tosin Pekka on huomattavasti itsepäisempi, itsenäisempi ja haluaa useimmin jäädä vielä ulos yksin touhuilemaan. Yllättävää on se, että kattipojat pysyvät pihapiirissä ja melkein aina ovat talon takana tutkimassa talon alustaa. Sinne on mukava mennä loikoilemaan sateelta suojaan ja hiiriä pyyrystelemään.
Hiiret ovat siis kohdanneet kohtalonsa tässä talossa, pennut ovat ihan mahdottomia pyydystäjiä ja äitiinsä tulee joten me voimme rauhassa antaa kissojen tehdä työtään ja pyyrystää hiiret parempiin suihin.
Selmalle on iskenyt ainakin rotta kausi ja niitä se lahtaa ja minä mietin, että mistä se niitä jatkuvasti löytää. 

Välikatolle, kun saisimme kissat laitettua niin siellä olisi maittavaa ruokaa näille kollipojille. Joka ilta nukkumaan mennessämme välikatolla alkaa hiirten formulakisat ja meno. Varmaan ovat vuosien saatossa tehneet välikatolla jonkin verran tuhoakin, että olisi mielenkiintoista avata kattopaneelit auki ja katsoa mitä sieltä löytyy!!!
Joku kerta Pippuri makaili vieressäni ja katseli katon suuntaan ja olisi kovasti ollut menossa seinää pitkin ylös välikatolle, mutta harmi vain ettei sinne pääse seinien kautta! 


Hiiriä siis syödään ja toinen intohimo ruoka on raaka hirvenliha. Meidän metäsmiehillä päättyi hirvikausi ja satoa saatiin tänäkin vuonna. Inhoan edelleen lihan puhdistamista ja laittoa, se raaka veren hajuinen mötikkä leikkuulaudalla saa oloni vähän pahoinvoivaksi. 
Mutta Pippurin, Pekan ja Selman se liha villitsee ihan täysin. Vilautan kädessäni pientä palaa kissoille niin melkein repivät käteni hajalle saadakseen lihaa. Eläinlääkäriltä kysyinkin, että onko ihan normaalia tälläinen? Kyllä saalistaja on aina saalistaja ja jos liha maittaa niin anna syödä. Kuitenkin rajansa kaikella ja olenkin säädellyt raakalihan syöntiä kerta viikkoa kohden.


Vielä on jonkinverraa käytännöissä opettelemista. Pitäisi tarkkailla jonkin verran käyvätkö tekemässä ulkona hätänsä, nimittäin useimmiten sisälle tultuaan ensimmäisenä kiitävät astialle tekemään hätäänsä. "egologosia pentuja, pihaa ja maailmaa ei saastuteta jätöksillä"!
Yksi asia on ainakin varmaa, kummatkin kollit tullaan leikkauttamaan ja mahdollisimman pian. Ihan kamalan hajuista näiden jätökset ja lisäksi käyvät useasti merkkaamassa laatikolla joten jo hajun vuoksi  olisi hyvä leikkauttaa. Hiekkaa siis kuluuu isoja määriä..


Riemukasta ja vauhdikkaita temmellys leikkejä herrat ottavat päivittäin ja monta kertaa päivässä. Pippuri jää selvästi Pekalle alakynteen ja maukuu enemmän Pekan kovista otteista. Yleensä tässä maukuma vaiheessa puutun peliin ja rauhoitan kovalla äänen sävyllä kovemman touhun. Jotenkin tuntuu, että pippuri käyttää vähän hyväkseenkin tätä meikäläisen komennustakin. Huomaa, että mamma tulee apuun siinä vaiheessa, kun maukunaa alkaa kuulumaan. Tosin parhaat ystävykset nämä ovat keskenään ja pienten välierä taistojen jälkeen Pekka alkaa yleensä nuolemaan pippuria ja pojat hakeutuvat toistensa läheisyyteen nukkumaan. Yhdessä siis mennään koko ajan. Suloista katseltavaa ja toisinaan vähän huvittavaakin, kun pojat hellivät ja puhdistavat toinen toisensa korvaa, poskea, tassuja jne..
Ihmekös tuo, kun Selma ei enään välitä poikien touhusta. Siinä vaiheessa, kun pennut hakeutuvat Selman läheisyyteen niin Selma rupeaa murisemaan, sähisemään ja lähtee omille teilleen. Yleensä Selma on yksin liikkuja ja haluaa olla ihan omassa rauhassa.
Selmalla on myös se äidillinenkin puolensa ja ulkoillessa pentujen kanssa samaan aikaan leikkivät, poukkivat ja riehuvat yhdessä pihalla. Selma ja Pekka ainakin hyökkivät toistensa kimppuun ja pekan jäädessä selmalle alkynteen Selma alkaakin nuolemaan äidillisesti Pekkaa ja pitämään hyvänä. 
"mielenkiintoista seurata kissamaailmaa sivusta"!


Puissa on opittu kiipeilemään. Pekka kipusi ketterästi ensimmäisenä puuhun ja Pippuri tuli hieman myöhemmin perässä. Pekka on jäntevämpi rakenteeltaan kuin Pippuri joten on selvästi ketterämpi liikkeissään. Pippuri on meidän pallo maha "valkotiikeri" ja kokonsa puolesta saattaa tulla isompi kuin Pekasta. "jää nähtäväksi kumpi voittaa kasvu mitallin ensimmäisenä"!
 Pikkulinutkin ovat alkaneet kiinnostavaa pekkaa enemmän ja niitä yritetään jo pyydystää, tosin ei vielä ole saatu kiinni. Toisaalta hyvä, sillä itse en suosi pikkulintujen saalistamista, mutta luonnon laki ja kietokulku on oma juttunsa. Kissat ovat saalistaneet vuosisatoja luonnosta saatavaa ravintoa ja siihenhän kuuluu hiireet, linnut, sekä muut jyrsijät.








Näin sitä tullaan jo komiasti puunrunkoa pitkin alas. Ensimmäisen kerra, kun Pekka kiipesi puuhun niin pudota mätkähti alas maahan. Ote ei oikein tassuissa pitänyt ja puusta tultiin isoa vauhtia alas maahan mätkähtäen. Onneksi putosi tassuilleen joten mitään suurempaa  ei päässyt tapahtumaan. Vähän aikaa pekka istui ja ihmetteli, että mitäs nyt tapahtui kunnes taas otti vauhtia ja taas mentiin!



Tässä on Pekan pyrähdys meneillään, taisi rynnätä meikäläistä pakoon etten vain saisi kuvatuksi enempää. Pekka yrittää aina vältellä kameraa, eli ei ole mikäänä linssilude. pippurista saa taas otettua hyvinkin paljon kuvia, kun on vähän hitaampi liikkeissään. Tämä pikajuoksia ei muutoinkaan viihdy sylissä, mutta tulee omasta vapaasta tahdostaan vireen nukkumaan ja kehräämään. Pippuri sen sijaan viihtyy sylissäkin jonkin aikaa paijattavana. 

"Miten kaksi pentua voikin olla niin erilaisia vaikka samanapäivänä ovat syntyneet"?


Pekka on nyt kyllä vähän hölmistyneen näköinen, mitähän sillä mahtaa liikkua ajatuksissa?


Pitää niitä tassuja puhdistaa ulkonakin. 
Meillä on talon takana nurkalla vanha kylpyamme jossa on kesäisin ksteluvettä kasvihuoneeseen ja kukille. Pippuri ja Pekka viihtyvät tämän ammeen alueella päivittäin. Ammeen takana on aukko josta pääsee talon alle. Lisäksi ammeen ympärilla on kasvimaat ja muut mielenkiintoiset paikat joita pitää tutkia päivittäin. Ihmettelen kyllä, että pysyvät aina tällä alueella. Kyllä nämä silti vielä kerkiävät reviriään laajentamaan joten on hyvä, kun tulevat huutaessa sisälle!


Mainittakoon vielä sen verran, että rokotuksella ja sirutuksella käydessä eläinlääkäri totesi, että kyllä löytyy luonnetta näiltä pennuilta. Yleensä kissat ovat ihan suurinosa lällyjä rokottaa ja hoitaa, mutta nämä herrat pistivät kyllä sellaisen metelin ja elämän pystyyn, että oli meikäläisellä pitelemistä käsissä. Tosin eihän se sirutus piikki mikään pieni ole ja elälinlääkärikin totesi, että mahtoikohan se mennä paikalleen. Jouduin ottamaan oikein kunnon niska peppu otten pennuista, että saatiin homma hoidettua. Eläinlääkäri sanoikin, että onneksi sulla on noin varmat ja kunnon otteet niin saadaan keskenämme tehtyä poikien tutkimukset kuntoon! 

Lisäksi pitää vielä todeta, että Pekasta ja Miinasta on tullut ylimmät ystävykset. Miina tykkää olla pekan läheisyydessä ja Pekka hieroo itseään Miinaan kuin emoon konsanaan. Ihmettelen näiden kahden ystävyyttä suuresti! Välillä Pekka roikkuu Miinan kintuissa kiinni kaksi tassuin ja Miina seisoo vain paikallaan ja ihmettelee, että mitä tuo nyt touhuaa?
Elmo sen sijaan on vähän pentujen kanssa varuillaan ja komentaa niitä heti jos tulevat liian lähelle hänen aluettaan (sisällä talossa). Vapaana olessan pentujen kanssa ulkona on hyvinkin kiltii ja rauhallinen, sekä leikkisä. 
"ihmeellistä tämä eläinmaailman meno"!

Toivottavasti jaksoitte lukea koko tarinan!!

Kiitos!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Synttäri juhlaa!!

Vietettiin viimeviikonloppuna meidän Juhon 13-vuotis syntymäpäivää. Samaan aikaan, kun meillä vietettiin syntympäiviä niin monessa talossa juhlittiin halloweenia. 
Meillä ei halloweenia juhlittu, kun juuhlittiin pojan synttäreitä.
Minä en vaan saa aikaiseksi juhlia erikoisemmin mitään halloweenia ja se varmaankin johtuu juurikin siitä, että meillä juhlitaan juuri niihin aikoihin Juhon syntymäpäivää.

Tänävuonna juhlittiin ihan perheen kesken, mummit ja papat kutsuttiin tietenkin kakku kaffeelle.

Hyvin kevyt kattaus, valopallaot kruunukynttilöiden kera.



Minulta loppui täysin ideat ja servettien taittelu mallit päästäni joten tein sitten tuollaiset hätä taitokset ja laitoin haarukat ja veitset pussiin.


Poika halusi kakun johon piti taiteilla playstationin logo päälle. Noh ei ihan täydelliseltä tuo logo näytä, mutta tämä kakku toimikin harjoitus kakkuna. Tarkoitus olisi järjestää pojalle vielä kaverisynttärit jahka tämä oloni vähän alkaisi hupenemaan. 
Värjäsin vaahdon siniseksi ja siitä tuli tuollainen kivan vaalean turkoosi. 
Pursotus meni ihan plörinäksi, kun oli todella huonoa vaahtoutumaan. Tiedän vain, että en enään toiste käytä tuota kermaa vaahdotukseen vaikka onkin siihen tarkoitettua.



Kakku maistui poitsulle ja kuulemma oli täydellinen. Ilmeisesti ihan turhaan murehdin aina tekemieni kakkujen ulkonäköä. Tosin suunniteltiin yhdessä jo valmiiksi millainen olisi sitten se kaverisynttärien pääkakku. "katsotaan nyt sitten tuleeko niitä kaverisynttäreitä tänävuonna"?



Niin se aika vain vierii eteenpäin ja munkin vauva on jo ylä-asteella, eikä todellakaan ole enään mikään pieni.