torstai 11. syyskuuta 2014

Pippuri ja Pekka!

Tänään saatte jälleen katsauksen Selman vauhdilla kasvavista pennuista.

Neljästä pennusta jäljellä ovat enään Pippuri ja Pekka. Alma ja Tassu pääsivät yhdessä siirtymään uuteen kotiinsa. Ystäväni perhe otti kummatkin pennut yhdessä asumaan heille. Almasta ja Tassusta on siis seuraa toisilleen ja sisaruksille ei tule eroahdhistusta, kun saavat viettää yhdessä elämänsä samassa kodissa.

Pippuri ja Pekka siis jäivät, mutta Pekkakin siirtyy vielä muutaman viikon päästä uuteen kotiinsa. Voi pippuri parka miten kova eroahdistus ja ikävä Pekkaa tuleekaan, kun Pippuri huomaam, että Pekkaa ei enään olekkaan lähettyvillä, eikä kaveria kenen kanssa juosta kilpaa pitkin huoneita tassut kopisten. Onneksi Pippurille jää kuitenkin Selman kanssa meille asumaan joten Pippurin pitääkin opetella äitinsä tavat ja liikkumaan tämän opastuksella. Me muut perheenjäsenet sitten yritämme vuronperään leikittää Pippuria minkä muilta hommiltamme ehdimme.

Miten vauhdilla pennut kasvavatkaan?


Pippuri  ja Pekka ovat päässeet nyt 9 viikon ikään ja meno on myöse sen mukaista. 
Pennut osaavat jo hyppimisen jalon taidon, sängylle ja sieltä alas lattialle. Miten nopeasti ne sen hokaavatkin ja oppivat ensin patjan reunaa pitkin kynsien avulla nousemaan ylös sängylle ja vauhdilla hyppäämään alas. 
Kilpaa juokseminen toinen toisensa perässä on kaikista kivointa ja tassujen kopina on melkoista, kun pennut juoksevat kilpaa. Välillä hypätään toisen kimppuun ja nämä hypyt eivät näytä yhtään kissojen hypyiltä vaan paremminkin liito-oravien liitämiseltä. Sohvalla on kiva painia ja välillä painin keskeltä tiputaan kovalla kolinalla lattialle yhdelle mytylle ja taas alkaa kova juokseminen ja rynniminen pitkin kämppää.
Syliin olen yrittänyt opettaa näitä pentuja, mutta eivät vain malta pysyä millään sylissä! Heti, kun otan Pippurin syliini niin alkaa miukuminen ja pitää päästä pois. Tämä vikkelä kinttu osaa käyttää hyväksenn tätä miukumista liiankin hyvin. Välillä kuuluu pieniä kiljahduksia ja vingahduksia, kun pennut painivat keskenään. Silloin melkein tiedän, että meno on mennyt liian kovaksi ja on pakko puuttua pentujen remuamiseen ja rauhoitella niitä hetki. 
Pekka ja Pippuri ovat vallan vallattomia ja leikkisiä kaveruksia, iltaisin pitää päästä sängylle meitä härnäämään ja meidän sormia ja varpaita näykkimään. Tätä kutusun uni leikiksi! Unileikki tarkoittaa siis sitä, että pentu yrittää saalistaa peiton alta sormiamme, varpaitamme ja pureskella niitä. Vielä tässä vaiheessa sen kestää ja toivottavasti Pippuri ei tule tätä tekemään isompana, koska puruvoima ja raavinta voima kasvavat ja käyvät päivä päivältä terävämmäksi. Pennut tekevät tätä hetken aikaa meidän kanssamme kunnes tulee hetki jolloin pentu väsähtää leikin keskellä ja asettuu jalkojemme väiin peiton päälle nukkumaan.

Pippuri on äidinpoika joka on aina Selman lähettyvillä ja melkein ensimmäisenä kerjäämässä äidin huomiota ja rinnalla imememässä. Kiinteää ruokaa syövät paljon päivisin, mutta äidin rinnalle pitää kummankin päästä viimeistään siinä vaiheessa, kun äippä saapuu ulkoilu retkiltään!

Ihania pentujahan nämä ovat ja ihanaa, että Pippuri jää meille asumaan Selman kanssa. Aluksi piti jättää kaksi pentua, mutta meikäläisen allergiat ovat vähän nousseet pintaan pentujen myöden joten päädyttiin jättämään yksi. Mielestäni kahdessa pennussa on ihan tarpeeksi hommaa ja tekemistä ainakin toistaiseksi. Tiedän kuitenkin sen, että nyt, kun on kaksi kissaa niin kyllä se kolmaskin vielä tulee aikanaan!

No ni, ei ole todellista!! Joko se taas makaa mun päälläni (Penni Pippurin ajatuksista)?


Lääh,puuh aina näin päin. Miksi juuri mun päällä ja painaakin niin maan vietävästi??


Ymmärrä nyt jo, että poisssss.... mun päältä!! Äitiiiii...!! Autaaa....


Ei auta, ei huuto! Ei tullut äiti auttamaan ja edelleen Pekka vain lojuu päällä. Näinhän me yleensä nukutaankin.


No täsähän me taas vierekkäin, mutta ei sentään päällekkäin tälläerää.


Mikäs se siellä välähti? Aha.. sillä on taas se mahottoman iso vempain kädessä joka välähtelee ja pitää ihan ihmeellistä ääntä!


Äähäää... älä kutita! Kutitat vielä kerran niin näytän sulle hampaani!!


No jos mää täältä selästä vähän rapsutan niin alaaksää heti kiljumaan?


Sää halusit nähdä mun torahampaat!! hihi..hihi...!!


Jaha, vieläkös sää olet innokas kuvaaja? Ajattelin vaan, että voisin vähän poseerata sulle!!


Meinaakkos tosissas saada hyviä kuvia musta? Osaatkos varmaan hommas? "kunhan vain pilailin"!


Ähää..haha..et usko miten sattuu mahaan tämä nauraminen...


No voi nyt... kyllä nyt hävettää.. ei, kun väsyttää, vai oliko se roska mikä sinne silmään meni?


Ääh..en mää jaksa enään, olen vielä niin pieni ja pienet eivät jaksa aina poseerata ja leikkiä!


Mitäähhhhh...????? ei kai taas??


No mihin se nyt katos? 


Sainpas sen hiirulaisen, ei kun Pekan kiinni! Nyt kuule vuorot vaihtu ja sä saat kärsiä, miltä nyt tuntuu olla alimmaisena?


Äitiiiiiii...... se taas kiusaa... mua!!!


Tällaista sen meidän pentujen elämä sitten on! Ensin hypitään toistemme päälle, väännetään ja käännetään, painitaan. Sitten taas ollaan hetki hiljaa ja ihmetellään, että mitäs nyt oikein tapahtuu?


Emännän mielestä meillä on ihan mahottoman suloiset tassut!
Näitä tassuja pitää kuulemma muistoksi kuvata ja tallentaa muistiin...


No johan mää sainkin olla hetken siltä rauhassa. Hermostuko se nyt näin paljon yhdestä pinestä kiusaamisesta. Kai mun nyt pitää tämä tilanne hoitaa jotenkin hienovaraisesti, mutta tästä on vaan niin vaikee päästä irti, kun toinen on kiinni kaulanahassa! 


Me ollaan parahaat kaverit vaikka välillä vähän painitaankin. Pekka lähtee uuteen kotiin ja Pippuri jää sitten painimaan äitinsä kanssa jatkossa. 


4 kommenttia:

  1. Näitä kuvia vois katella tuhansia, on ne vaan niin söpösiä pentuja ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, en minäkään niisstä silmiäni irti saa ja pippuria rahaan sylissäni joka paikkaan mennen tullen! On ne vaan niin ihanan, pehmoisia, hyvän tuoksuisia...."vauvoja"! :)

      Poista
  2. Voi ei, mitä kuvia :D Ihania kisuleita ja uskon, että niitä on kiva seurata. Voi, eikö tule ikävä Pekkaa?
    Minulta pusuja ja rutistuksia niille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Pexiä tulee ikävä, mutta onneksi menee niin lähelle, että päästään varmaan aina silloin tällöin katsomaan sitä ja miten on kotiutunut uuteen kotiinsa. Tosin meidän junnut saattavat pekkaan törmäilläkin useammin, kun käyvät ihan siinä naapureissa kylässä kavereidensa luona ja pexi kävelee varmasti niiden ohitse moneen kertaan. :) Luopumisen tuska on kova tuska, mutta pääasia on, että pennut saavat hyvät ja huolehtivat kodit! :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...