sunnuntai 28. syyskuuta 2014

40.v Juhlat!

Juhlittiin viikko sitten lauantaina lähisukulaisten ja ystävien kesken 40-vuotis päivääni. Virallinen syntymäpäiväni oli elokuun alkupuolella, mutta syyskuu tuntui juhlien pitoon sopivalta ajankohdalta.

Vaikka kyseessä olikin 40-vuotis juhlat niin kyllä juhlien järjestelemiseen vaaditaan puuhaa, aikaa, hikeä ja muutama iso sana.
Onneksi kaikki saatiin ajoissa kuntoon, vaikka meinasi lopussa tullakin iso hoppu!

Päätin repästä näissä juhlissa oikein kunnolla ja laittaa väriteemaksi vihreän. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun väriteemana oli vihreä väri. Aluksi vähän epäröin, että mahtaako nyt tulla täydellinen yliammunta, mutta eipä tullutkaan ja olen päätökseeni todella tyytyväinen.

Väriteeman idea lähti kangaskaupan kautta, ensin piti valita kangas juhlapukua varten. Kangasta ei kovin kauan myyjän kanssa tarvinnut etsiä, kun hylyjen välistä pilkisti silmääni sen luokan vihreä väri, että pisti meikäläisessä veret virtaamaan todella vauhdilla ja tossutkin meinasivat lentää jaloista kiitäessäni kangas pussi kourassa kotiin.
Siitä se pähkäily sitten jatkui ja piti ottaa äkkinäinen soitto miehen siskolle ja kysästä, että josko hän ottaisi veto vastuun puvun teosta? Onnekseni K-suostui ja sain huokaista helpotuksesta. 

Jengiä oli kaiken kaikkiaan kutsuttu sen verran paljon, että nyt tämä puuhanainen ei tulisi selviämään kokkaustaidoillaan, eikä siihen olisi riittävästi aikaakaan. Apuun kutsuttiin siis paikallinen pitopalvelun porukka ja sinnehän piti soittaa ja tykittää kovalla vauhdilla. Pitopalvelu oli saatu lukkoon parissa päivässä ja valmistelut saivat alkaa virallisesti. 

Kutsut piti tietenkin valmistaa värikoodin mukaan ja vihreää oli etsittävä joka suunnasta ja monessa eri muodossa.

Juhlakalun pukukoodi, sekä värikoodi oli valittu joten tästä oli hyvä jatkaa.


Rouva valmiina juhliin ja jos tarkkoja ollaan niin tässä vaiheessa kaikki juhlijat olivatkin jo paikalla!



Musiikki vehkeet, karaoke laitteet ja pelikoneet päätettiin testiä mieväen voimalla. Ohjelmaa oli siis tiedossa ja juhlat olivatkin nuorisopainoitteiset, koska lapsia oli kaiken kaikkiaan paikalla 16 kappaletta. Meikäläisellä oli siis täysi työ saada niin lapset kuin aikuiset viihtymään juhlissa.


Väri väriin piti saada myös vihreää kaitaliinaa pöytiin ja vihreät kynttilät. Kynttilät ovat hajustettu raikkaalla omenan tuoksulla ja kolmen eri vihreän sävyisiä.
Vihreän kynttilän rinnalle laitettiin perus valkoinen hajustamton kynttilä. Ajateltiin, että jos kaikki kynttilät ovat hajustettuja niin allergigot voivat saada nopeasti oireita. Ihmeteltiin kyllä suuresti pitopalvelun vetäjän kanssa, että ei näistä haju kynttilöistä lähtenyt hajua juuri lainkaan.



Lisäksi pöytiin laitettiin auringonkukkia, tosin kukat pääsivät yön aikana nuupahtamaan joten juhla-aamuna nappasin nuupahtaneet lehdet pois varsista. (Olisi ehkä kannattanut laittaa edellisenä iltana veteen kukat ja vasta aamulla koristella pöydät).


Juhlapaikaksi valittiin meidän kylän oma kylätalo ja siellä on mukava järjestää juhlia huoleti, kun väkeä mahtuu hyvin ja on kaikki tarvittava paikalla valmiina.

ostin kodinterrasta värikkään valopallo sarjan ja näitä pallojahan voin hyödyntää jatkossa lasten syntymäpäiväjuhlissa. Mielessäni kävi heti, kun huomasin tuon verhokujan huoneen keskellä, että siihen sopisi hyvin joku valosarja tuomaan tunnelmaa. Ajatuksissani oli heti kuva valopallo sarjasta, mutta jälkeenpäin harmitti, että olisi voinut olla kaksi sarjaa niin olisin saanut pidemmän valo ketjun palloista. 


Päätettiin sitten ottaa keittolounas pää-ateriaksi juhliin. Lohikeitto mikäs sen helpompaa ja täyttävämpää olisikaan? Keitto oli äärettömän hyvää ja täyteläistä kermaisen liemensä ansiosta.

Auringonkukka teema jatkui myös tarjoilupöydässä, tosin yön aikana kannu johon olin kukat laittanut edellisenä iltana oli pohjastaan vuotanut. Ensimmäisenä kävin kaitaliinan kimppuun ja pöytää kuivaamaan saapuessani juhlapaikalle. 
Nämä juhlat eivät siis ihan menneet putkeen ja siinä vaiheessa rupesin miettimään, että mitähän vielä?


Ulkona jatkettiin edelleen samalla teemalla, vanhoihin maitotonkkiin kukkaset ja maitotonkkien väliin laitettiin muutamat ulkotulet palamaan.


Tarjoilupöydästä löytyi kattava tarjoilu ruuan lisukkeeksi. Leipää ja leikkeleitä, juustot, tomaatit, suolakurkut. 



Nämä ruisleivät nähtyäni totesin ääneen, että voi hyvänen aika sentään!! "tälläisen, kun pistelee poskeensa ei tarvitsekkaan enään muuta syödä". Ihan mahdottoman kokoisia ruisleipiä, ikinä nähnyt näitä aikaisemmin. Kukan muotoiset ja kysyin heti, että mitä nämä jätit oikein ovat? Ruistassuja olivat kuulemma.


Illan pääohjelmista vastasi nuoripolvi! Juho ja Kata pääsivät esittämään pleikkarin avulla just dance tanssiohjelmaa. Muute seuraavat mielenkiinnolla ja musiikki pauhaa. Juontaessani ohjelman alkuun sanoin, että muutkin rohkeat ja tanssista innostuneet voivat osallistua mukaan jos on intoa. Olen itse tätä treenannut pari kertaa ja todennut, että kunto menee aivan totaalisesti ja liikkeet ihan sekaisin käsissä ja jaloissa. 


Kata on harrastanut flamencoa muutaman vuoden joten katalle vaikeatkaan liikkeet eivät ole mahdottomuus. Juholla tuntuu myös olevan rytmi suonissa joten hyvältä näytti pojankin tanssiminen.


Nuoriso pääsi niin kovaan vauhtiin, että päättivät sitten tanssia heti kolme kappaletta peräkkäin.


Kakun ja kaffeen aika. Mitäs herkkua tänään saadaankaan? Suklaamousse juustokakkua ja oli meinaan todella makeaa ja täyttävää!


Tapsan ja Joelin sovitun pelin aika. Yleisö pääsi seuraamaan jännittävää nhl-peliä pleikkarin välityksellä. Kumpi voitti no se jäi vähän pohdinnaksi, mutta eiköhän Joel ottanut isommat luvut pistetaululle. Joel pelaa edelleen kolmisen kertaa viikossa jääkiekkoa ja olihan sitä järjestettävä myös juhlapaikalle. Tapsa oli luvannut ottaa kisan Joelin kanssa ja tässä sitä nyt sitten rämpytetään. 
Taustalla näköjään on myös meneillään madboyn kiinniottoa, Jesse pompannut pöydälle ja yrittää saalistaa tekstiä...


Tätä hetkeä päivästä olinkin odottanut jo pitkään, nimittäin karaoken aloitusta. Tässä kuvassa The sisters (siskokset) laulavat melkoisella tunteella. 
Nämä kolme rouvaa vetivät kyllä riman niin korkealle, että tuli vähän itse juhlakalulle suorituspaineita. 
Otin kuitenkin härkää sarvista myöhemmin illasta kiinni ja laulaa loilotin yön joutsenlaulun eli "suomen pisimmän aan". Lisäksi lauloin Dingon autiotalon. Siihen se meikäläisen laulanta loppui, koska virtaa ei ollut enään äänihuulissa tarpeeksi!


Sisarukset jatkavat siitä mihin tädit jäivät. Miheni pääsi isosiskonsa kanssa näyttämään todelliset taitonsa.
Itseasiassa juhlissani laulettiin kaksi kappaletta onnittelulauluja. Oma virallinen syntymäpäiväni oli elokuussa, mutta miehen siskon päivä oli juuri tuona lauantaina virallisesti, kun juhlittiin meikäläisen 40-vuotis päivää.

Kuten kuvasta saatatte huomata niin väri väriin menee myös isännän paita pukuni kanssa. Miehen paitaa etsiessä jouduttiin kahlaamaan parit kaupat läpi, eikä meinannut mistään löytyä. Sokos kuitenkin pelaseti paita ongelman ja sieltä löytyi sopivan kokoinen paita ja väri väriin sopiva kraka.


Tälläistä kuvaa harvoin saadaan meidän perheestä! Isä ja tyttäret!

 Lopuksi vielä kuva kyläyhdistyksen edustusporukasta eli (karhukoplasta). Kuvaan on myös eksynyt yksinäinen haamu joka heiluttelee käsiään.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Leena meidän ex-sihteeri, mutta nykyään vakituinen johtokunnan jäsen, sitten minä sihteerikkö ja viimeisenä Mikko johtokunnan puheenjohtaja.


Saimme viettää mukavan juhlapäivän ystävien, tuttavien, sukulaisten ja nuorison kanssa. Kiitos kaikille juhlaan osallistujille ja minua muistaneille.
Nyt kelpaa jatkaa seuraavaan vuosikymmeneen. Toivon vain, että seuraava 10-vuotta ei menisi liian lujaa sillä juhlien järjestelystä riittää puuhaa ja tekemistä.

Juhlassa Katariina esitti flamenco tanssi esityksen, mutta kuvaa ei saatu nyt postaukseen, koska itse en huomannut kuvata, kun jäin vain tuijottamaan katan tanssia.

Perhekuvaa ei saatu, kun oltiin melkein aina lasten ja mieheni kanssa eripuolilla taloa. Eikä kukaan huomannut meitä komentaa riviin kuvattavaksi. Pääasia on kuitenkin, että muistoksi jäi paljon kuvia joita voidaan katsella ja muutamalle kuvalla naureskellakin.

Nyt tämä akka painuu sohvan tai sängyn pohjalle potemaan yli räkäistä ja kaktuksen piikkimäistä kurkkukipuaan.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tupahuoneen muutos!

Alkuvuodesta tilasin oman paikkakuntamme rautakaupan kautta uudet tapetit tupahuoneeseen. Siinä toivossa tilasin hyvissä ajoin, että saisimme aloittaa tupahuoneen pintarempan. Pintaremppa tulisi tähänkin huoneeseen kuten kaikki muihinkin huoneisiin tarpeeseen.

Kolmisenkymmentä vuotta on aikaa kulunut siitä, kun anoppi ja appiukko ovat talon remontoineet ja kunnostaneet kokonaan omaan tyyliinsä. Silloin on tupahuoneiden lattiat hiottu ja lakattu.
Yli kolmekymmentävuotta lattiat ovat kestäneet talsimista, ja ihmisten elämää.

Tapeetit on vielä kertaalleen uusittu siihen aikaan, kun appiukko on täyttänyt 60-vuotta. 

Sen verran pinnat olivat vuosien saatossa tummuneet ja lattianpinta kulunut, että tämä emäntä päätti laittaa koko huoneen uusiksi. Päätin jälleen, että kunnoitamme vanhaa taloa emmekä ala paneeleita saatika sitten kattopaneeliakaan repimään pois. Teimme viime syksynä muuttaessamme heti ensimmäisenä pintaremontin tulevaan makuuhuoneeseemme, silloin maalasimme katon ja seinäpaneelit. Päätin, että tällä samalla kaavalla mennään ja tupahuone käsitellään hyvin samaan tyyliin. Ainoa ero thän huoneeseen on se, että tupahuoneen lattian päätimme hiota ja maalata. Itse en ole nimittäin lakatun puulattian ystävä, pidän enemmän malatusta pinnasta. Tiedän senkin, että tulevaisuudessa joudun vielä luopumaan näistä vanhanajan puulattioista ja tuomaan talon lattiat 2000 luvulle, mutta toistaiseksi pidämme lattian maalattuna. Makuuhuoneessamme on vielä se lakattu puulattia jolle emme ole toistaiseksi tehneet vielä mitään. Tämä tupahuoneen lattia on vähän kuin testilattia ja samalla saamme nähdä miten oma käden jälki tulee kestämään kulutuksen ja ovatko valitsemamme työtavat ja maalit kuinka tehokkaita, kulutuksen kestäviä.

Tästä lähdettiin liikenteeseen...

Seinän materiaalina on käytetty lastulevyä kuten kaikissa 70-luvulla tehdyissä taloissa. Seinissä on kaksi tapeetti kerrosta päällekkäin, eli appiukon 60-vuotis juhlien aikaan olivat vaihtaneet tapeetit ja laittaneet suoraan vanhan päälle!
Siinpä minulle taas työsarkaa ja puurtavaa hetkeksi aikaa, että sain kaikki tapeetit irti.

Tässä kuvassa näkee hyvin ajankulumisen! Tauluista on jäänyt jäljet tapetin pintaan ajan saatossa.
Lisäksi olen tapeetin pinnalle vetänyt kerroksen irrotus liisteriä.
Liisterin pitää antaa vaikuttaa jonkin aikaa niin tapeetin poisto on huomattavasti helpompaa.


Tapetin irrotusvaihe käynnissä ja kuvasta tulee mieleeni "autioitunut talo". No autioitunut ei sentään ole ja yllättävän helpolla se tapeetti lähti irtoamaan. Käytin tässä huoneessa suihkupulloa ja aluksi ihan pelkkää vettä. Toisissa huoneissa on laitettu irrotus liisteriä oikein urakalla, että ollaan saatu tapeetti irtoamaan seinästä.


Tapeetit saatu irrotettua ja vanha pakkelointi jälki näkyvissä. Yllättävän siistin näköinen. Pieniä tapeetin palasia on vielä nähtävillä, mutta nekin kävin läpi ja irroittelin pikkuhiljalleen. Nenässäni voin vieläkin haistaa sen tuoksun mikä tulee, kun kastelee tapeettia ja irrottelee märkää tapeettia.


Tapetin poisto homman jälkeen päästiinkin maalaamaan katon ja seinäpaneelien pintaa. Katto mallattiin kolmeen kertaa, samoin kuin seinäpaneeli. Valkoiseksi maalattiin ja huoneesta tuli heti paljon valoisempi.
Seinäpaneelin maalaaminen oli melko helppoa hommaa, mutta patterien ja putkien kohdalta vaatii pitkää pinnaa. Onneksi pitkä pinnani kesti ja oman käden jälkeä on mukava katsella.


Maalauksen jälkeen alkoi se ehkä tukalin ja haastavin asia. Tapeetin paikalleen laitto! Isokuvioinen tapeetti ja vain puoleen seinään laitettavana. Kohdistus ongelmat alkoivat heti! Huomattiin, että kohdistus ei mennytkään oikein joten korjattiin sitten saman tien ja muutettiin suuntaa. Itse tehty on itse tehty, mutta lopputulos ratkaisee asian. Laskettiin kolmannen rullan jälkeen, että tapeetti ei tule riittämään ja niinpä tilasin lisää pari rullaa. "onneksi sitä oli vielä saatavilla"! Vajaaksi viikoksi seisahti hommat, kun odotettiin tapeetin saapumista. Päästiin jälleen jatkamaan ja saatiin tapeetiti seinille. Hukkapaloja tulee yllättävän paljon juurikin siksi, että tapeetti alaa on vähemmän kuin jos sitä laitettaisiin koko seinän pituudelle.


Tästä se painajainen vasta alkoikin!!

Lakattu lattia ja sen hiominen..
Lattian pinta epätasainen ja kone otti aina kaksi vierekkäistä lautaa puhtaaksi lakasta, mutta seuraaviin kahteen jätti lakkaa.

Hiottiin karkealla laikalla ja laskin, että 6-7 päivää olisi mennyt hiomisessa aikaa ennenkuin olisi saavutettu halauamamme hionta jälki lattiassa.


Tässä kuvassa näkee kuinka pahasti lattia on paikoittain kulunut.
Vaatii vähän karhennusta, hiontaa ja hienosäätöä.
Kokeiltiin yhteen nurkka kohtaan vetää suoraan lakan päälle maalia ja kyllähän se siinä pysyikin. Ajateltiin, että siten päästäisiin helpoimmin.
Kuitenkin pitää ottaa huomioon, että kunnon pohjatyö on hyvä perusta maalatulle pinnalle.
Näin ei kuitenkaan känyt, annettiin mekin loppujen lopiksi periksi ja hiottiin vain pahimmat kohdat kunnolla ja muualta karkealla läpi pariinkin kertaan. Ammattilainen ei olisi antanut periksi, mutta nyt on kyseessä harrastaja pari ja aikaa kului aivan liikaa lattian hiomiseen.


Vedettiin ensimmäinen kerros maalia ja tämän jälkeen hiottiin hienolla laikalla lattia vielä kertaalleen läpi. Tämä tehtiin sen vuoksi, että maali ottaisi kiinni vähän tehokkaammin ja purisi lattiaan kunnolla.


Pikkuapulainen mukana maalaushommissa. Joel päätti, että tahtoo maalata lattiaa, kun ei muutakaan tekemistä keksinyt juuri sillä hetkellä. Mitäs siinä sitten jos on innokas niin antaa lapsen tehdä jos intoa piisaa!

Katsokaas lattian pintaa siitä kohtaa missä joel maalaa.. on todella puhdas, vaalea puu näkyvissä hionnan jälkeen. Harmittaa niin vietävästi, että ei jatkettu sitä hiomista, mutta sitä olisi oikeesti saanut tehdä ihan sairaanloisen monta päivää putkeen.


Ensimmäinen kerros maalia vedetty ja pintaa hiottu hienolla laikalla. 


 Vain verhot puuttuvat, sekä muutamia sisustusjuttuja niin huone on valmis. Vielä riittää pakertamista huoneen kanssa, mutta siitä se alkaa pikkuhiljalleen valmistumaan meidän näköiseksemme.

Tuvan pöytäkin näyttää nyt paljon pienemmältä ja kapeammalta uuden värinsä vuoksi. Maalasin pöydän valkoiseksi, mutta ikeasta ostetut tuolit antavat hyvää väri yhdistelmää pöydälle ja seinän tapeetille.


Pieniä sinisiä pilkkujakin näkyvissä sohalla ja keinussa. Eilen aamusta sohvalla istuessani paneelitkin näyttivät silmissäni sinisiltä lattian maalauksen jälkeen. Lattiahan ei siis ole sininen vaan harmaan sävyllä maalattu.


Viimeinkin dvd-tikkaat ja ikkunapoka pöytä löysivät oman paikkansa tästä talosta. Taulutkin pääsivät viimeinkin seinälle oltuaan muuton jäljiltä kaapissa. Oma ottamiani kuvia pojista ja mikä sen parempaa olisikaan kuin oma kuvaamat valokuvat seinällä kehyksissä.


Huone kaipaa vähän mattoja lattiaan, mutta vasta kun ilmat alkavat viilenemään!

Tälläinen muutos tapahtui tupahuoneeseemme.

Huoneesta on aikaisempia kuvia mm: 2013 vuoden puolella joulunajalta ja tämänvuoden pääsiäis kuvissa joten niistä voitte käydä katsomassa miten paljon muuttui huone!


torstai 11. syyskuuta 2014

Pippuri ja Pekka!

Tänään saatte jälleen katsauksen Selman vauhdilla kasvavista pennuista.

Neljästä pennusta jäljellä ovat enään Pippuri ja Pekka. Alma ja Tassu pääsivät yhdessä siirtymään uuteen kotiinsa. Ystäväni perhe otti kummatkin pennut yhdessä asumaan heille. Almasta ja Tassusta on siis seuraa toisilleen ja sisaruksille ei tule eroahdhistusta, kun saavat viettää yhdessä elämänsä samassa kodissa.

Pippuri ja Pekka siis jäivät, mutta Pekkakin siirtyy vielä muutaman viikon päästä uuteen kotiinsa. Voi pippuri parka miten kova eroahdistus ja ikävä Pekkaa tuleekaan, kun Pippuri huomaam, että Pekkaa ei enään olekkaan lähettyvillä, eikä kaveria kenen kanssa juosta kilpaa pitkin huoneita tassut kopisten. Onneksi Pippurille jää kuitenkin Selman kanssa meille asumaan joten Pippurin pitääkin opetella äitinsä tavat ja liikkumaan tämän opastuksella. Me muut perheenjäsenet sitten yritämme vuronperään leikittää Pippuria minkä muilta hommiltamme ehdimme.

Miten vauhdilla pennut kasvavatkaan?


Pippuri  ja Pekka ovat päässeet nyt 9 viikon ikään ja meno on myöse sen mukaista. 
Pennut osaavat jo hyppimisen jalon taidon, sängylle ja sieltä alas lattialle. Miten nopeasti ne sen hokaavatkin ja oppivat ensin patjan reunaa pitkin kynsien avulla nousemaan ylös sängylle ja vauhdilla hyppäämään alas. 
Kilpaa juokseminen toinen toisensa perässä on kaikista kivointa ja tassujen kopina on melkoista, kun pennut juoksevat kilpaa. Välillä hypätään toisen kimppuun ja nämä hypyt eivät näytä yhtään kissojen hypyiltä vaan paremminkin liito-oravien liitämiseltä. Sohvalla on kiva painia ja välillä painin keskeltä tiputaan kovalla kolinalla lattialle yhdelle mytylle ja taas alkaa kova juokseminen ja rynniminen pitkin kämppää.
Syliin olen yrittänyt opettaa näitä pentuja, mutta eivät vain malta pysyä millään sylissä! Heti, kun otan Pippurin syliini niin alkaa miukuminen ja pitää päästä pois. Tämä vikkelä kinttu osaa käyttää hyväksenn tätä miukumista liiankin hyvin. Välillä kuuluu pieniä kiljahduksia ja vingahduksia, kun pennut painivat keskenään. Silloin melkein tiedän, että meno on mennyt liian kovaksi ja on pakko puuttua pentujen remuamiseen ja rauhoitella niitä hetki. 
Pekka ja Pippuri ovat vallan vallattomia ja leikkisiä kaveruksia, iltaisin pitää päästä sängylle meitä härnäämään ja meidän sormia ja varpaita näykkimään. Tätä kutusun uni leikiksi! Unileikki tarkoittaa siis sitä, että pentu yrittää saalistaa peiton alta sormiamme, varpaitamme ja pureskella niitä. Vielä tässä vaiheessa sen kestää ja toivottavasti Pippuri ei tule tätä tekemään isompana, koska puruvoima ja raavinta voima kasvavat ja käyvät päivä päivältä terävämmäksi. Pennut tekevät tätä hetken aikaa meidän kanssamme kunnes tulee hetki jolloin pentu väsähtää leikin keskellä ja asettuu jalkojemme väiin peiton päälle nukkumaan.

Pippuri on äidinpoika joka on aina Selman lähettyvillä ja melkein ensimmäisenä kerjäämässä äidin huomiota ja rinnalla imememässä. Kiinteää ruokaa syövät paljon päivisin, mutta äidin rinnalle pitää kummankin päästä viimeistään siinä vaiheessa, kun äippä saapuu ulkoilu retkiltään!

Ihania pentujahan nämä ovat ja ihanaa, että Pippuri jää meille asumaan Selman kanssa. Aluksi piti jättää kaksi pentua, mutta meikäläisen allergiat ovat vähän nousseet pintaan pentujen myöden joten päädyttiin jättämään yksi. Mielestäni kahdessa pennussa on ihan tarpeeksi hommaa ja tekemistä ainakin toistaiseksi. Tiedän kuitenkin sen, että nyt, kun on kaksi kissaa niin kyllä se kolmaskin vielä tulee aikanaan!

No ni, ei ole todellista!! Joko se taas makaa mun päälläni (Penni Pippurin ajatuksista)?


Lääh,puuh aina näin päin. Miksi juuri mun päällä ja painaakin niin maan vietävästi??


Ymmärrä nyt jo, että poisssss.... mun päältä!! Äitiiiii...!! Autaaa....


Ei auta, ei huuto! Ei tullut äiti auttamaan ja edelleen Pekka vain lojuu päällä. Näinhän me yleensä nukutaankin.


No täsähän me taas vierekkäin, mutta ei sentään päällekkäin tälläerää.


Mikäs se siellä välähti? Aha.. sillä on taas se mahottoman iso vempain kädessä joka välähtelee ja pitää ihan ihmeellistä ääntä!


Äähäää... älä kutita! Kutitat vielä kerran niin näytän sulle hampaani!!


No jos mää täältä selästä vähän rapsutan niin alaaksää heti kiljumaan?


Sää halusit nähdä mun torahampaat!! hihi..hihi...!!


Jaha, vieläkös sää olet innokas kuvaaja? Ajattelin vaan, että voisin vähän poseerata sulle!!


Meinaakkos tosissas saada hyviä kuvia musta? Osaatkos varmaan hommas? "kunhan vain pilailin"!


Ähää..haha..et usko miten sattuu mahaan tämä nauraminen...


No voi nyt... kyllä nyt hävettää.. ei, kun väsyttää, vai oliko se roska mikä sinne silmään meni?


Ääh..en mää jaksa enään, olen vielä niin pieni ja pienet eivät jaksa aina poseerata ja leikkiä!


Mitäähhhhh...????? ei kai taas??


No mihin se nyt katos? 


Sainpas sen hiirulaisen, ei kun Pekan kiinni! Nyt kuule vuorot vaihtu ja sä saat kärsiä, miltä nyt tuntuu olla alimmaisena?


Äitiiiiiii...... se taas kiusaa... mua!!!


Tällaista sen meidän pentujen elämä sitten on! Ensin hypitään toistemme päälle, väännetään ja käännetään, painitaan. Sitten taas ollaan hetki hiljaa ja ihmetellään, että mitäs nyt oikein tapahtuu?


Emännän mielestä meillä on ihan mahottoman suloiset tassut!
Näitä tassuja pitää kuulemma muistoksi kuvata ja tallentaa muistiin...


No johan mää sainkin olla hetken siltä rauhassa. Hermostuko se nyt näin paljon yhdestä pinestä kiusaamisesta. Kai mun nyt pitää tämä tilanne hoitaa jotenkin hienovaraisesti, mutta tästä on vaan niin vaikee päästä irti, kun toinen on kiinni kaulanahassa! 


Me ollaan parahaat kaverit vaikka välillä vähän painitaankin. Pekka lähtee uuteen kotiin ja Pippuri jää sitten painimaan äitinsä kanssa jatkossa. 


Kaa, kaa, kaakatusta ja ruskaa!

Vierähti jälleen tovi, kun viimeksi olen täällä postaillut.  Nyt on ollut niin paljon kaikenlaista touhua ja tohinaa, että meinaa tämä b...