torstai 21. elokuuta 2014

Vinoon meni!

Ostin kangaskaupasta talvella valmista luonnovalkoista pitsiverhoa. Olen odottanut, ja odottanut, että saisin laitettua verhot viimeinkin kuistin ikkunalle. Rupesin tässä viimeviikkolla katselemaan, että ilmat alkavat viilenemään aika nopealla vauhdilla ja haluaisin meidän kuistin valmistella syksyn ja talven tuloa vasten kuntoon. 
Olisinhan minä ne voinut itsekin sinne ikkunaan laittaa, mutta sen hemputin verho vaijerin kanssa on aina ikuinen ongelma, kun pitää koukut saada vaierin päähän ja sitten vielä mitata sopiva kireä pätkä, että ne verhot pysyvät siinä vaierissa kutakuinkin tiukkana rivinä. Kuitenkaan meikäläisen hermot eivät jostakin kumman syystä meinaa pysyä kasassa, kun verhoja laitetaan joten nyt pyysin isännän apua. Kyllähän minä sen verhon osaan leikata suoraksi, mutta siinä laitossa on monta muutakin hommaa joten parempi ottaa mies voimaa mukaan laittoon.

Kuisti on koko kesän ollut ilman verhoja joten nyt päätin sitten hoitaa senkin homman kuntoon!
Meillä oli myös vanha puinen sohva kuistilla viime talvena, mutta minä halusin siirtää sen tupaan. Nyt se sohva siirrettiin takaisin kuistille. Olis siihen siirtoon ihan syykin. Tarkoituksena olisi aloittaa meidän tupahuoneessa pieni pintaremontti, eli tapeettien vaihto ja paneelien maalaus. Pitää siis pikkuhiljalleen tyhjentää tupahuonetta remontin alta ja miettiä mihin ne kaikki huonekalut tässä talossa sijoitetaan remontin ajaksi?

Pitsiverhon leikkaaminen on muuten ihan älyttömän helppoa, ei muutakuin sakset käteen ja niks, naks ja leikattu!


Vinoon meni, mutta tämän kuistin kanssa on vännetty, käännetty, mietitty! Välillä ei sovi, eikä mahdu joku tavara tilaan joten on pakko ollut tehdä kompromisseja. Nyt minua ei sitten enään yhtään tässä vaiheessa liikuta onko verho vino vai suora. Pääasia on, että verhot on ikkunalla ja syksy saa luvan tulla! Näkyypähän tämän emännän käden jälki ikkuna verhoissa. Mikäli mua jossakin vaiheessa alkaa ketuttamaan oikein urakalla tämän verhon vinous niin voinhan mää sitten ottaa sakset, mitan käteeni ja leikata sen tarkasti suoraksi.

Laitoin kaksi sydä lyhtyä roikkumaan ikkunoille ja tarkoitus oli laittaa komaskin tuohon sivulla olevan ikkunan eteen. Siitä kolmen ryhmästä tuli vain niin hullun näköinen, että päätin jättää vain nämä kaksi roikkumaan ja mielestäni sopivat tähän hyvin!


Pitäähän jokaisella maatalon emännällä olla ainakin yksi kuivattu ruusukimppu kuistin seinällä sisustuksessaan? Nyt te kiinnitetti onneksi huomionne tuohon ruusukimppuun, ettekä huomanneet sitä verhon reunaa ja  onnetonta söherrystä siellä kulmassa. Näiden verhojen laitto ei mennyt ihan kuin strömsössä, mutta pitääkö sen sitten aina mennäkkään?



Olin pitään kiljunut miehelle, että josko se suostuisi tekemään meille uuden kenkätelineen kuistille? Olisin tietenkin ensimmäisenä vaihtoehtona halunnut sellaisen hienon kenkätelineen heinäseipäistä, mutta sanoi heti sen olevan sellainen hempukka. Hempukka kuten edeltäjänsäkin! Sellainen kaupan halpa kenkätelinen jonka ainakin kertaalleen teippasin kunnon putkiteipillä kiinni hajotessaan. Taisi isännälle sekasorto ja stokuisuus riittää, koska suostui viimein tekemään uuden kenkätelineen! Mieheni on nimittäin sellainen järjestyken mies, että kaikki paikat pitää olla järjestyksessä tai muuten ei tule mistään mitään. Mikäli kaikki kengät lojuvat pitkin kuistin lattioita niin hermothan sillä menee. Menee myös minullakin joten taitaa tässä perheessä olla kaksi tättäräätä jotka eivät siedä sekasortoa.
Nyt meillä on kuistilla kunnon teline ja varmasti kestää kovaakin kulutusta. Täytyy nyt mainostaa, että minähän se olin joka kengät siihen laitoin järjestykseen, mutta katsotaan kauanko ne siinä tulevat pysymään, kun taas ovat pitkin kuistin lattiaa!


Ylläolevaa kuvaa, kun katsot saatat nähdä myös mielenkiintoisen vieraan kumisaappaiden vieressä lattialla. Meidän Alma pentuhan se siellä. Nämä meidän Selman pennut, kun viihtyvät kustilla kenkien seassa leikkimässä ja (järsimässä) nauhoja.


Olen jossakin vaiheessa ostanut tälläisen rottinkisen kynttilä lyhdy. Lyhty on ollut hopean harmaa väriltään. Aluperinkään en oikein tykännyt siitä hopeanharmaasta väristä tässä lyhdyssä ja moneen kertaan mietin, että miten siihen saisin vaihdettua toisen värin.
Viimein sain idean ja ostin valkoista spraymaalia pullon ja spreijjasin sen matan valkoiseksi!


Jokseenkin tykkään enemmän tuosta valkoisesta väristä ja nyt löytyi tästä talostakin sille viimein oma paikka jossa voi antaa tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin!


Kuisti on kunnossa ja seuraavaksi sitten varmaan käyn sen tuvan kimppuun!


5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos ja kyllä nyt kelpaa istuskella kynttilän valossa kuistilla. :)

      Poista
  2. En olisi verhossa huomannut mitään vinouksia vaikka sanoit. Ihanan kodikas kuisti ja pitäähän sitä nyt tosiaankin yksi kuivattu ruusukimppu olla jokaisella. Mulla niitä on varmaan kymmeniä kun suunnittelen suurta saippuaoperaatiota, kunhan saisi jostakin muutaman lisätunnin vuorokauteen ;) ihana pikkuinen siellä kuistilla kenkien joukossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja nyt menin sekin paljastamaan. Heh.. Taitaa verhot olla yhtä vinot ja persoonalliset kuin emäntänsäki! Kohta niitä kimppuja varmaan on mullakin jos alan säästelemään. :) "saippua juttua", nyt heräsi uteliaisuus mitä sä aiot tehdä? Sulle pitää ehdottomasti saada lisätunteja vuorokauteen jostakin! ;)
      Eiks olekin söpö pikku otus? <3

      Poista
  3. Ihana tunnelmallinen kuisti. Verhon vinous ei näy sitten yhtään. Ja pittäähän sitä olla tekijän kädenjälki :)
    Kenkäteline näyttää tukevalta, hienokin se on.
    Oisin ite muuten tosi tyytyväinen, jos meillä olis joku valokatettu kuisti, jossa vois istuskella ilman, että sade piiskaa naamaan. Joskus vielä se meijän pikkuretassi saa ikkunat. Kun minä oikein riemastun .D

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...