sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vallattomat pennut!

Aika menee niin vauhdilla, ettei perässä meinaa enää pysyä. Olenko tulossa vanhaksi vai enkö vain osaa laskea? Myönnän heti aluksia, että matikkapääni on ollut aina todella heikko. Onneksi osaan sentään vielä laskea montako pentua Selma sai muutamia viikkoja sitten. Tässä ollaan nyt isännän kanssa vängätty monena viikkona, että minkäs ikäisiä nämä meidän Selman vallattomat pennut ovat tällähetkellä?
Loppujen lopuksi kuitenkin yhteinen sävel on löytynyt ja minunkin piti vähän alkaa laskemaan viikkoja takaperin ja todentotta pennut täyttävät ensiviikon tiistaina 5-viikkoa. 

Ajatelkaa minkä kokoisia nämä pennut ovat?
Meidän Selma tuli viime vuonna meille 5-viikon ikäisenä. Me kuitenkaan emme luovuta vielä 5-viikon iässä olevia pentuja vaan pidämme tiukasti kiinni siitä 12-viikosta joka on nykyään suositus pentujen luovutuksulle. Vaikka pennut kehittyvät hyvään vauhtiin niin nämä pennut eivät kuitenkaan ole ihan samalla tasolla kuin mitä Selma oli meille tullessa. Nämä pennut tarvitsevat vielä emoaan, toisiaan ja muutoinkin pitää katsoa, että pennut osaavat perusasiat ennenkuin siirtyvät uusiin koteihinsa. 

Tästä sarjasta siirtyy vain kaksi uusiin koteihin ja kaksi jää meille tänne maalle Selman kanssa jatkamaan elämää. Pojat halusivat omat pennut ja niin päätetään sitten pitää kaksi itsellä.

Nyt onkin pienen esittelyn paikka!

Ylärivissä vasemmalla oleva on Peku alias Pekka. Pekka on porukan ehkä rauhallisin, mutta mikäli pekalle iskee leikkitauti päälle niin sitten painitaankin oikein kunnolla ja annetaan muille kyytiä.
Pekka on väritykseltään mustavalkoinen ja vähän harmahtava, varmaksi emme uskalla sanoa vielä onko pekka poika, mutta vahvasti siltä näyttää. Olemme pekka nimen antaneet siksi, että siskoni sanoi sen muistuttavan pekka töpöhäntää ilman töpöä häntää. Pekka on kooltaan toisiksi suurin ja erittäin hurmaava pentu. Pekka muuttaa uuteen kottiin sitten aikanaan. Pekka on oppinut maistelemaan kiinteä ruokaa lautaselta ja muutaman kerran on papujakin rouskutellut. Pekkaa pitää vielä harjoittaa sylissä olemiseen, koska pekka on paremminkin porukan oman tiensä kulkia eli sylissä on vain hetki kivaa ja hetken päästä onkin muut metkut mielessä. Pekka oppi ennen sisaruksiaan kiipeämään verhoon ja siksi päätinkin ottaa verhot pois kokonaan ja vietittää herralle, että ne eivät ole kiipeämistä varten.

Ylärivin kolmikosta keskimmäinen on ALMA ja Alma jää meille asumaan Selman kanssa. Alma on siis tyttö ellei joku todista sukupuolta pojaksi. Alma nimeä tämä veikeä vesseli kantaa ja Almana hän saa pysyäkin elämänsä loppuun asti! 
Almasta voisin kertoa, että Alma käyttäytyy pentuaikana aivan samalla tavalla kuin äitinsä. Hyvin ihmisläheinen ja viihtyy sylissä. Alma oli ensimmäinen joka oppi lipittämään lautaselta pentumaitoa ja tykkää siitä ihan hirmuisen paljon. Alma on aina jäänyt sisariensa varjoon imemisessä ja välillä kolme muuta imee äidinmaitoa, kun tämä pikkuinen tulee perässäni keittiöön ja pyytää pentumaitoa. Annan almalle maitoa ja pentu lipittää itsensä täyteen. Otan alman syliin ja tyttö nukahtaa rintaani vasten juurikin samalla tavalla kuin äitinsä aikanaan. Siirrän alman selman lähelle ja alma päättää vielä mennä imemään ja jatkamaan unta äidin hellään huomaan. Olen sijaisäitinä selvästi tälle tytölle, mutta selvästi myös Selmaa kaivataan vielä pitkän aikaa jatkamaan imetystä ja antamaan helyyttä.
Alma on porukan nopein juoksia ja varsinainen ketterä kinttu, meillä muillakin taitaa kohta kunto nousta, kun juoksemme pentujen perässä. Ensin pentu saattaa olla vierelläni ja hetken päästä onkin jo toisella puolella taloa.
Alma on suurin suosikkini pennuista. Alma osaa myös nauttia pieniä annoksia kiinteää, mutta selvästi pentumaito on hänen suurin suosikkinsa.

Ylärivin oikeanpuolen reunimmainen on Pippuri! Pippuri jää Alman ja Selman kanssa meille asumaan. Pippuri on nimensä veroinen ja porukan suurin pentu. Pippuri on poika niin kauan kunnes toisin todetaan. Vähän ollut vaikeaa hahmottaa kumpaa sukupuolta pennut ovat,mutta eiköhän se lähiviikkoina selvinne aika hyvin. Ainakin pippurilla on selvästi miehen eleet ja tämä katti on aina painimassa pekan kanssa. Pippuri on ollut porukan hitain ja arin, meni kauan ennenkuin pippuri uskaltautui seuraamaan sisariaan, mutta kun tämä veikeä kaveri pääsee vauhtiin niin silloin tulee väkevää pippuria kasapaäiten. Pippuri on kova tappelemaan imetyspaikasta ja tassut käyvät sataa siinä vaiheessa, kun pippuri päättää pitää päänsä ja imemispaikkansa. Pippuri viihtyy harvoin nukkumassa yksin ja melkein pippuri on se se porukan äidin poika. Selma on pippurille kakkein tärkein ja tätä napanuoraa ei tullakaan ihan niin vain katkaisemaan. Pippuri antaa silittää ja ottaa syliin, mutta sylissä ei millään kerkiä kovin kauan enään istumaan, kun on niin valtavasti kaikkea muuta tekemistä ja touhuamista. Maailmaa pitää siis pippurin silmin tutkia terhakkasti. Veikkaan, että Pippurista tulee hyvinkin jämäkkä ja isokokoinen kissa. Jännittää vähän, että periikö äitinsä puolelta pitkän angora karvan vai jääkö lyhyt karvaiseksi. 

Nelikon viimeinen eli Valkotassu "Tassu". Eturivissä selmaa nnojaten. Tämä Tassu onkin melkein Alman kaksonen ja ovatkin erottomattomat kaksoset. Alma ja Tassu kulkevat melkein aina peräkanaa, mutta tissipaikasta Tassu on kovin taistelemaan pippurin kanssa. Tassu ottaa välillä oikein kunnon kiitolaukka askelia perässämme ja on porukan hauskuuttaja. Tassu taisi myös olla se joka antoi koirille kunnon sähinä-kynsi-räkimis opetuksen ensimmäisenä. Pennut siis osaavat hyvin luonnon lait ja koirat eivät siis ole kissoja heidän mielestään. Katsotaan sitten miten tulevana vuonna Pippuri ja Alma pärjäävät Elmon ja Miinan kanssa, kun on aika siirtää koirat sisälle. Tassu on melkein se joka porukassa pitää vahtia ja seuraa tarkasti mitä ympärillä tapahtuu. 

Jokainen pentu on omanlaisensa ja oma persoonansa. Vaikka näillä neljällä on paljon samoja luonteen piirteitä niin silti kaikissa on jotakin erilaista joka nimenomaan tekee näistä jokaisesta erilaisen kissan!
Minulla ainakin tulee kova ikävä Tassua ja Pekkaa sen jälkeen, kun siirtyvät uusiin koteihinsa. Onneksi kummatkin menevät tutuille perheille joten jos ihan mahdoton ikävä tulee niin pääsee katsomaan miten näillä emännän mussukoilla sujuu elämä uudessa maailmassa. Onneksi voin myös seurata facebookin välityksellä näiden kahden elämää!

Lisäksi pennut ovat oppineet kaikki käymään hiekkalaatikolla, joten pissiä ja kakkia ei ole ihan ympäri lattioita. Pennut on kertaalleen pesty joten on opetettu ettei vettä tarvitse pelätä. Alma on porukan sotkupytty ja sen olen saanut pestä jo pariinkin kertaan, kun on astialla käydessään sotkenut itsensä ihan kauttaaltaan. "hassu alma"!




Näissä kahdessa kuvassa ollaan jähmetytty paikalleen ja Almalla on selkä melko kyydyssä ja hyökkäys valmius päällä! Ja miksi? Elmo tuli sisälle pentuja nuuskimaan ja tervehtimään. Pennut eivät oikein olleet samaa mieltä ja meinasivat porukalla antaa Elmolle kunnon sähinän. Elmo päättikin fiksuna miehenä jättää pennut omaan arvoonsa ja palata takaisin ulos juoksentelemaan. Tässä alimmaisessa kuvassa taitaa olla jo kissojen mielestä vaara ohitse ja voivat ottaa vähän renommin, tai siis ainakin pippuri!


Selma ja Tassu loikoilee. Äidin vieressä on turvallista olla.



Alman mielestä pekan korva maistuu hyvältä ja Pippurin touhuista ei oikein välillä ota kukaan mitään selvää.


Pekkka selvästi vahtivuorossa ja ihmettelee meikäläisen kameraa ja siitä tulevaa salamavaloa.



Tassu miettii varmasti vieläkin, että mikä ihme tuo iso härveli on joka emännän kädessä on?



Tuttu ilme pippurilla ja tästä voimme päätellä, että pikkuista alkaa väsyttämään leikit!



Niitä harvoja hetkiä jolloin pysytään näin hienossa jonossa..



Utelia sinisilmä Pekka!



Meidän oma mussukkamme Alma!!


Tässä kuvassa Pekka näyttää aivan ilvekseltä... ja puoliski ilveksiähän nämä kaikki ovatkin, kun kerta äidissä on norjanmetsäkissaa!



Kutsun muuten Tassua myös tiikeriksi!




Pekka päättää, että Tassun korvia on kiva painaa tassulla ja tässä taitaakin olla painit alkamassa!



Taitaa uni voittaa kaverien leikit?



Tassu ja pekka hali tunnelmissa...



Alman tassun puhdistuksen aika.


Jotain painitouha tässä on selvästi meneillään...


Voihan pippuri ja pirppurin tassut! Taitaa pojulle tulla kuulkaa melkoisen isot tassut millä tepastella ja ottaa hiiriä kiinni!




Onnistuinpas nappamaan yhden kielikuvan.... taitaa paremminkin mulle sitä kieltänsä näytellä.. :)




Ja näin sitä siirryttiin ulkoilemaan ja leikkimään emännän kanssa seuraa johtajaa. Pekan johdolla mennään ja pienet perässä. Minua naurattaa, kun kaikki neljä seuraavat minua ja emo seuraa jostakin sivulta, että mitä ihmettä nää mun muksut oikein touhuavat. Emännän perässä mennään, mutta kun minä kutsun niin ei tule kukaan perässä.. :O rapstuan päätäni ja mietin mikä meni vikaan, kun minä toimin jonon vedättäjänä paremmin kuin emo?



Kaksi katosi jonnekin emän luokse ja kaksi päättää jatkaa seuraajohtajaa...


Alma päätti siirtyä turvallisempaan kainaloon ja Selma pitää tiukasti tytöstä kiinni ettei pääse uudestaan karkaamaan emännän perään!



Alma sitten kovin kauan Selman kanssa viihtynyt ja taas meikäläinen ja meikäläisen kamera alkaa kiinnostamaan pentuja!



Hupsista hoi! mikäs sieltä tuli... leopardiko? ei kyllä se ihan tassu on, mutta tässä kuvassa näyttää kyllä jo aivan leopardilta!



Mitens tässä nyt näin kävi?
öö... yksi kiipeää olkapäälle, toinen seisoo naaman edessä ja meikäläisellä on naama aivan "punanahka, hikinen"! Kokopäivän siivonnut, tehnyt puuhommia ja vielä jaksaa leikkiä pentujen ja kameran kanssa! 



Kyllä siinä nyt vain niin käy, että katit vievät pääosan ja minä saan siirtyä takaolalle!
Alma tähyilee olkapäältä..


Voi sitä Alma kultaa, kun pysyisi siellä olkapäällä, mutta välillä pitää tulla poskelle halimaan ja hyvänä pitämään.
Mitä tekee pekka? no vahtii tietenkin, että pienemmät saavat rauhassa "halia"! siis minä ja Alma!


Mitäs tähän sanotte?



Mä siirryn varmaan seuraavaksi näiden viereen nukkumaankin kohta yöksi!
Nämä ovat vaan niin vallattoman ihania, suloisia, pehmeitä, vauvan tuoksuisia pentuja.



Tähän kuvaan voimmekin päättää postauksen tältä erää ja kisstiedotteen. Katsotaan sitten josko seuraavaksi saataisiin koottua teille lukijoille, seuraajille videopostausta.



Muistakaahan rakkaat ihmiset, että arvonta aikaa on vielä reilusti jäljellä joten kaikki reippaasti osallistumaan ja tykkäämään blogistani. Voitte osallistua myös facebookin kautta ja tuoda kaverinnekin mukaan seuraamaan seikkailujamme!

"Elämä on yhtä seikkailua"!!

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! :)

    Pikkukissojen elämässä on vauhtia, touhua ja uuden oppimista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä näillä on kyllä melkoista menoa ja vilinää jaloissa. Kovia ovat painimaan ja välillä joku vingahtaa, kun ei oikein tykkää niin kovasta menosta. :)

      Poista
  2. No niin...mä rakastuon Pekkaan. Vähänkö harmittaa olla allerginen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka taitaa olla varattu jo! hih.. Pekka onkin meidän vallaton naisten mies. Siihen tuntuu kaikki vieraatkin rakastuvan. Saas kattoo onko pekasta kohta enään mitään jälejjä, kun kaikki siihen niin ihastuu. Onhan sillä pehmeä ja hyväntuoksuinen karvakin, että kyllä siihen itsekin ihastuin! :)

      Poista
  3. Voi hyät hyttyset kuinka ihana pentulauma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja varmaan hyttysiäkin jahtaavat jossakin vaiheessa. Ainakin kärpäsiä ihmettelevät, että mitä nu tuossa nyt surisee ja pörrää korvissa ja pään ympärillä kokoajan.

      Ovat kyllä ihania pentusia ja vallan vallattomia suloisuuksia. :)

      Poista
  4. Mun on nyt pakko tunnustaa miehelleni, että minulla on ihastus nimeltään Pekka, I´m in love <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on kuule nyt paree vaan tunnustaa tämä suuri ihastuksesi kohde. Tiedä vaikka sun miehesi vielä hyväksyisi sen kilpailijakseen ihan virallisesti. Harvoin sitä naisen eteen tepsuttelee näinkin komeaa ja karvaista miestä kuin meidän Pekka. Harmi vain, että Pexi poju lähtee uuteen kotiin lokakuun alussa ja TaRa jää kotiin poraamaan roinottamaan kovaan ääneen. :(

      Poista
  5. Voi ei mikä ihana postaus. Selasin ja selasin kuvia ja ihailin ja melkein jo pussailinki ruutua. Mä niin rakastan tuommosia pikkupentuja.
    Voiko olla suloisempaa otusta. Tuo sinisilmä on kyllä valloittava. Pakko oli laittaa tytölle osoitetta, että käy kissaihmisenä katsomassa kuvat.

    Uskon kyllä, ettei tekis muuta mieli tehäkkään, kun seurailla näitten touhuja ja helliä niitä kokoajan :)

    Ottasin heti pikkupennun itelleni, jos tältä astmalta ja allergialta voisin.

    Minulta halit jokaiselle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et varmaan uskokkaan kuinka mun tulee lokakuun alkupuolella pekkaa ja almaa ikävä, kun lähtevät uusiin koteihinsa. Oi oi ja voi. Kiitos jälleen ja edelleen kiitos, tässä menee nyt ihan sekaisin, kun tulee näitä kehumisia ihan liikaakin jo! :O
      Kaikki ovat sinisilmiä kuten äitinsäkin oli tuossa iässä! :) ovat kyllä varsinaisia pallo silmiä, hyvä laita vaan osoitetta jakoon.

      Kyllä näiden touhotusta tulee seurattua ja välillä naurettua ihan kippuralla, kun tekevät mitä ihmeellisempiä juttuja, Eilen viimeksi kaksi pentua juoksi toisiaan lujaa päin ja tekivät ilmahypyt toisiaan vasten. Ihan mahottomia touhuajia. :)

      Tiedäks muuten mitä? itselläni on kissa alleria ja ihmettelen suuresti, että en ole Selmalle ollut oikein koskaan allerginen, mutta kun nämä pennut syntyivät niin allergia oireita tuli esiin. Ei siis mitään sellaista etteikö niiden kanssa pärjäisi, mutta ihmettelen suuresti. Johtuu osaksi varmaan siitä, että pentujen karva on vielä erilaisempi kuin mitä selmalla oli pentuna. Astma oireista itsekin kärsin, mutta se ei olekkaan ollut mikään paha astma koskaan. Mulla enimmäkseen on oireet infektioastma tyyppiä ja pahimillaan vain flunssien aikana.
      ehkäpä sitten olen saanut sierätystä jo selman, ja elmon aikana. :O

      Poista