tiistai 19. elokuuta 2014

Kympit täynnä!

Koittihan se pelätty päivä viimeinkin! 16.8. siinä maaginen päivämäärä, tuli sitten 4 ja 0 täyteen yhdessä silmän räpäyksessä.
Viime vuonna, kun täytin 39-vuotta ajattelin, että ei kiesus ensivuonna meikä likalle paukahtaa tauluun 40-vuotta.

Ajattelinko koskaan nuorempana, että sitten, kun tai jos täytän, mitä sitten, kun täytän tai entäpä sitten, kun täytän. Tätä litaniaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan ja kai mun nyt sitten pitää alkaa miettimään, että sitten, kun täytän 50-vuotta. Hei apua mä en halua edes ajatella sinne asti. Enhän mää edelleenkään nuorempanakaan ajatellut, että täyttäisin tosiaan näin pian 40-vuotta!
Olen monissa postauksissani ihmetellyt sitä, että miten se aika menee niin hiivatin nopeasti? Välillä tuntuu, että juurihan mä täytin 18-vuotta ja olin niin intoo täynnä saatuani ajokortin ja saavuttaessani sen kauan odotetun iän, että pääsee virallisesti ravintolan ovista sisään. Mutta, että 40-vuotta!
40-vuodessa on kerinnyt paljon tapahtumaan asioita niin hyviä kuin huonoja. Kuitenkin huomaan selvästi vanhentuneeni ja vuosi vuodelta tajuaa oikeasti sen miten arvokas ihmisen elämä on ja miten meidän jokaisen pitäisi miettiä tarkkaan miten elämämme elämme. Ainahan elämä ei mene kuin oppikirjoissa, eikä voi odottaa asioiden tapahtuvan siten kuten tahtoisi niiden tapahtuvan. Mutta jokainen voi vaikuttaa ainakin omaan elämän asenteeseensa ja tehdä päätökset juuri siltä mistä sydämmessään tuntee. Tiedä olenko koskaan tehnyt oikeita päätöksiä elämässäni, mutta ainakin minulla on ollut onnellinen ja positiivinen suhtautuminen elämään. Mikäli epäonnistumisia on tullut niin niistä on vain menty läpi ja samoin pettymykset. Virheistä on opittu ja otettu vaarin. Kaikki asiat vaikuttavat siis kaikkeen!

Muistan ajan, kun lapset syntyivät!!
"lapsista huomaa ajankulun", en muista missä törmäsin tähän sanontaan, mutta se on soinut jo muutaman vuoden päässäni.
Kyllä sitä oikeasti alkaa itselleen myöntämään, että olen tulossa vanhaksi, mutta olen silti mieleltäni nuorekas, ainakin omasta mielestäni.

4Eräs tuttavani sanoi minulle, "kun täytin 40-vuotta niin kaikki palikat alkoivat prenkkaamaan"!
Se on muuten niin totta! Vaikka meikäläisellä on jo kolmisen vuotta prenkannut paikat ja päivä toisensa jälkeen v-käyrä nousee vain kovemmalle, kun prenkkaaminen pahenee. Syytä ei vielä tiedetä miksi joka paikka alkaa prenkkaamaan näin kovin paljon ja häiritsemään elämälaatua, mutta tilannetta tutkitaan para-aikaa joten josko sitten aikanaan saan vastauksia!

Tällähetkellä odotan ilmojen viilentymistä ja sitä, että pääsisin liikkumaan jälleen luontoon koirien kanssa. Hellepäivinä mitään pystynyt tekemään, kun meiansi ihan läkähtyä kokonaan.
Huomenna 20.8. on se odotettu päivä jolloin saa päästää taas metsästyskoirat vapaaksi ja arvatkaa mitä aion tehdä loppuviikosta? no ei varmaankaan ole vaikeaa arvata!!
Miina raukka on ollut toista kuukautta juoksuhihnassa kinni ja menee kohta pitkin seiniä, kun ei pääse vapauteen. Noh.. huomenna se vapaus koittaa joten meno on varmasti myös sen mukaista.

Mutta palataanpas takaisin siihen 40-vuosi päivääni.
Lauantaina oli siis virallinen syntymäpäiväni ja meillä oli elämää täällä talossa, kun miehen vanhempi sisko tuli perheensä kanssa hakemaan kasan polttopuita. Siinä sitä sitten lapset kirmasivat pitkin taloa ja äijät visko klapeja kuorma-auton kyytiin.
Minä ja kälyni hoidettiin ruokahuollon ja kahvituksen puolta. Mitään kakkua ette tule näkemään, ettekä mitään loisteliasta juhlapöytää tässä postauksessa. Alunperinkin on päätetty, että vietän 40-vuotis juhliani perheen, sukulaisten ja kutsuttujen ystävieni seurassa vähän myöhempänä ajankohtana. Juhlitani tulee sitten aikanaan postausta joten ette jää ilman juhla postausta!

Kävin perjantaina anopin luona katsomassa miten se jakselee! Anoppi oli polvileikkauksessa ja viikko sitten ja hyvinhän se toipuminen on alkanut etenemään. Siiä istuskelin sängyn virellä ja rupateltiin niitä näitä. Anoppi sanoi, että tules nyt tänne niin saan halata sua, kun en huomenna kuitenkaan pääse sinne teidän puolelle syömään, ja huikkasi vielä perään, että tuossa reunakaapissa on sulle sitten lahja!
Huips.. meni vähän ajatukset sekaisin, kun avasin sen kaapin oven. Seisoin hetken ja en tiedä olisinko kiljunut vai itkenyt ilosta!
Lupasin toimittaa heille ruokaa seuraavana päivänä, kun saisimme kälyni kanssa ruokapuolen valmiiksi!

Mutta siihen lahjaan...

Anoppini oli virkannut korin ja näin sen piirongin päällä heidän eteisessään. Siinä sitten heti virkoin, että tuollaisen minäkin tahdon ja pitäisi varmaan itse alkaa harjoittelemaan sen tekoa. Mutta nyt ei kyllä ole aikaa, kun on toinen projekti vielä kesken.
Siis se kori oli niin ihana!
Anoppi antoi silti minulle lehden josta oli ottanut mallin ja lopun kerän lankaa jota oli jäänyt vielä jäljelle kutomisesta.
Kiittelin kovasti ja lankahan oli tarkoitettu siis harjoitteluun! Päätin kuitenkin, että seuraavan kerran, kun isäntä lähtee kauppaan niiin saisi tullessan tuoda minulle täyden kerän sitä lankaa! Sitten, kun innostuisin harjoittelemaan ja tekemään virkattua koria niin sitä lankaa olisi valmiina vieressäni!

 AVASIN SEN kaapin oven ja ...
mitä sieltä sain käsiini??

JIHAAA......Jippi jai jeee...!!


Nyt mulla on niitä koreja 4 kappaletta: kaksi tumman harmaata ja kaksi valkoista! isossa korissa valkoinen raita keskellä ja silkkinahalla koristeltuina kaikki.

Ainakin tähän isompaan koriin mahtuu vähän enemmänkin tavaraa. Mietin tätä katsellessani, että varmaan tulee se päivä vielä eteen, kun meidän Selman pennut keksivät nämä korit ja piiloutua niihin nukkumaan.  


Appiukko sanoi, että nämä valkoiset ovat kuin kuningattaren hatut. No siltä ne kyllä nopeasti näyttävätkin, kun ne käännetään ympäri ja hassuttelinkin näiden kanssa meidän juholle, että puen tämän ison sitten päähäni, kun menet naimsiin! "omg..."! no, vitsi, vitsi en nyt sentään!



lauantai iltaa vietettiin vielä uudelleen samalla kokoonpanolla kuin päivällä. Lähdimme miehen siskon luokse saunomaan ja grillailemaan. Siellä sitten ilta kuluikin mukavasti playkkarilla peletan sitä move dancea.
Suosittelen muuten testaamaan on meinaan melkosta hetkutusta ja ketkutusta. Kunto joutuu kovalle koetukselle, mutta jos sitä joka päivä paasaisi parituntia niin kyllä alkaisi liikkeet varmaan pikkuhiljalleen onnistumaan ja kilot karisemaan!

Sellainen 40-vuotispäivä meikäläisellä. Kiva päivähän se oli ja edellinen, kun tälläiset sain anopilta lahjaksi!!

Lopuksi haluan vielä kiittä: Outia Outi´s Life blogista ja blogiin pääset tästä
Outi lähetti minulle lukija lahjaksi itse virkkaamansa mustan korin ja koirille itse tehdyn purulelun. Kiitos vielä kerran ja nyt mulla on kaiken kaikkiaan 5-koria!!
Tiedä kannattaako mun edes enään alkaa harjoittelemaan näiden virkkausta, mutta intoa on sen verran etten aio nähdä minkälaista jälkeä meiläisen käsissä koukku ja lanka saa aikaan!

6 kommenttia:

  1. Ihanat lahjat olet anopilta saanut. Päivähän kuulosti oikein kivalta. Ole hyvä vaan korista ja koiran lelusta, kiva ilahduttaa välillä muita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan vain löytäisin sen koirien lelun jostakin piilosta. Voi silti olla, että ovat sen itse piilottaneet niin hyvin, että en minäkään sitä enään löydä :O

      Anoppini on sellainen käsityö taituri! :)

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut tasavuosien johdosta! :)

    Ihanat korit! :)

    Mäkin ajattelen, että vuosien karttuessa on pikkuhiljaa itselleni selvinnyt, mitä elementtejä toivon elämässäni nyt ja jatkossa olevan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon!

      Ovat kyllä aivan ihastuttavia, vielä kun itsekin oppisin tuollaisia virkkailemaan! :)

      Samaa mieltä olen kanssasi! <3

      Poista
  3. Teillä taitaa Miina päästä sorsastamaan :) Ihania lahjuksia olet saanut :) Jos sää päädyt opettelemaan sitä korin virkkausta niin tee pliiiiiiis siitä sellainen tosi yksityiskohtainen postaus sellaisella tämä on virkkuukoukku tämä on naru - tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hope not, sorsasta! Mutta Selma voi hoitaa sen sorsa ongelman. Sehän kantoi suussaan sorsan poikasta pennuilleen. "Ruokaa lapsille"! Oli siinä meinaan vuosisadan näky, kun sitä rappusille raahaa!

      Omg... Huh.. Nyt laitoit sellaisen pyynnön, että saas kattoo miten akan käy! Voin mää yrittääkin. :) vois olla hyvä ideakin, olis omassa blogissa opas valmiina jos joskus unohtaa ohjeen miten se tehtiin!! ;)

      Poista