perjantai 1. elokuuta 2014

Hämeenlinna!

Meidän Juho lähti viime viikon tiistaina Lounais-suomen partilaisten piirileirille (Piiru 2014) hämeenlinnan evolle.
Tarkoituksena oli, että poika on 9 päivää siellä leirillä eli koko sen ajan minkä tarpojien kuuluisikin olla. 
Leiri ei ilmeisesti oikein alkanut toivomusten mukaisesti, ensimmäisenä iltana kaikki oli ok, ja ajattelin, että no jos ensimmäisestä yöstä selviää niin sitten selviää kaikista muistakin. Mutta toisena päivänä tulikin äkäinen ja hätäinen soitto, että kaverit olivat metsässä tarpoessaan kävelleet suoraan maa ampiaispesän päältä ja ampparit olivat siitä vähän ottaneet nokkiinsa ja päättäneet pistää yhtä jalkaan, meidän Juhoa huuleen ja kolmatta jonnekin muualle. Sieltä sitten poika soitteli kovassa paniikissa, että onko maa-ampiaisten pisto vaarallinen. Minä lohduttelin, että ei jos yksi pistää ja nyt menet vain ensiaputelttaa kohden ja käyt tarkistuttamassa sen pistokohdan ja antavat sinulle hoitoa siihen. Poika oli sitten illasta ohjaajan kanssa kävässyt teltalla ja saanut kunnon kortisoonia huuleensa. Siitä leiri oli sitten jatkunut ja vielä toisen yön Juho oli leirillä. Kolmannen päivän aamuna Juho soitti ja sanoi, että nyt en enää tahdo olla täällä ja tulette hakemaan minut pois. Huuli oli kuulemma rauhoittunut yön aikana ja turvotus laskenut. Onneksi meidän Juho ei kuulu kovin allergisiin ihmisiin joten selvisi maa-ampiaisen pistosta pelkällä säikähdyksellä. Mutta jos se amppari olisikin iskenyt  minuun tai Joeliin niin sitten olisikin voinut asianlaita olla aivan toinen ja vaarallisempi.

Lähdettiin sitten ilapäivästä torstaina hakemaan poikaa hämenlinnasta pois ja siinä lähtöä miettiessäni ilmoitin miehelleni, että tässä ei ole nyt mitään järkeä lähteä ajamaan 200 km hämeenlinnaan ja taas saman verran takaisin samana päivänä. Ilmoitin tyynen rauhallisesti, että nyt varataan hotellista huone ja ollaan yövytään hämeenlinnassa, kun tullaan evolta poikaa hakemasta.

Niinpä tämä muu perhe pisti kassit kasaan ja pakkasi jälleen auton. Auton nokka kohti evoa ja matkalla totesin, että täydet 10 pistettä pojalle siitä, että lähti reippaasti kokeilemaan piiruleirillä olemista, mutta aina ei voi voittaa.
Tämä oli tai olisi ollut pisin leiriaika jonka juho olisi ollut evolla piirulla. Mutta päätti keskeyttää kolmantena päivänä joten annoin silti täydet pisteet reippaudesta ja yrittämisestä. Poika oli kuulemma ihan reippaasti osallistunut kaikkiin tehtäviin ja liikkumiseen, mutta ei sillekäään mitään mahda jos koti-ikävä iskee kesken leirin niin silloin on kotiin päästävä. Pakottaa emme tietenkään voineet poikaa jäämään leirille joten katsoimme parhaaksi lähteä hakemaan ressukan pois kotiin jottei tulisi pahempia traumoja iän ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi pelkonani oli, että koko partio loppuu tähän, kun piiruleirinkin jätti kesken! Oli kuitenkin ilmoittanut ohjaajalleen, että lähempiin ja lyhyempiin leireihin voisi osallistua ja tietenkin kerran viikossa normaalisti paritiokokoontumiseen.

Evolle päästyämme ja autosta astuessani totesin, että jestas mikä ilman laatu siellä oli! Leiriläiset olivat saaneet kunnon ukkosmyräkän ja sade kuuron niskaansa ja onneksi pojat olivat päässeet saunan suojiin sadetta ja ukkosta pakoon. Ohjaaja minulle nauroikin, että kaikki vaatteet ovat ihan märkiä ja vettä tuli kuin taivas olisi tippunut päälle. Siltä se ilma siellä vähän näyttikin, sade oli jo loppunut siinä vaiheessa, kun pääsimme perille evolla. Mutta ilma oli todella kuuma, kostea ja aivan kuin olisi kasvihuoneeseen astunut. Sii todella erilaisempi kuin mitä meilläpäin.

Poika saatiin yhtenä kappaleena onneksi autoon meidän muiden joukkoon ja niinpä sitten lähdettiin ajamaan kohti hämeenlinnan keskustaa ja sokos hotteli vaakunaa.
Tämä olikin sitten perheemme ensimmäinen hoteeli yöpyminen ja sanoin pojille, että koittakaahan nyt sitten nauttia ensimmäisestä hotelli elämästänne vuorokauden verran!



Tässä meidän hotelli, sekä joen toiselta puolen, että pihasta kuvattuna. Viihtyisä ja kaunis hotelli tämä Hämeenlinnan sokos hotelli vaakuna.


Taas kerran valokuvaajaa kiusataan isoilla puilla jotka peittävät osan hotellin näkyvyydestä. Hopeapajut on muuten todella valtavan kokoisia tämän hotellin edustalla. Ihmettelen, kun eivät muksut keksineet kiivetä näihin puihin.


Otimme perhehuoneen ja hotelissa kaikkineen palvelu pelasi hyvin. Ystävällinen vastaanotto virkailija kirjasi meidät sisään hotelliin. Aamaiainen kuului huoneen hintaan kaikille neljälle. Huoneessa oli jääkaapin päällä vedenkeitin, pari pulloa vettä, ja kuvat saakin kertoa puolestaan lopun tarinaa.


Löytyipä minun suurta herkkuani fazerin kaakaojuomaa pari pussia joka on muuten ihan sairaan hyvää omaa mielestäni. 
Tosin en juonut näitä kaakaojuomia, kun ajattelin, että josko pojat haluavat juoda ne illalla vielä ennen nukkumaan menoa.


Hotelli huoneemme oli siisti ja viihtyisä. Tuskin tämän isompaa hottellihuonetta nelihenkiselle perheelle kaivattaisinkaan. Hotellihuoneessahan on tarkoitus nukkua ja muun ajanvietteen keskellä käydä välillä levähtämässä, vaihtamassa vaatteita raikastamassa viileässä suihkussa olotilaa. 
Huoneemme oli selvästikin lähiaikoina remontoitu, koska kaikki huoneen pinnat olivat uutta ja kiiltävää. Pesuhuone/vessa oli todella siisti ja raikas ja siellä oli mukava käydä suihkussa ja muilla tarpeillaan.
Asiakkaiden tarpeet oli kyllä hyvin otettu huomioon. Ainoa asia mikä kuumilla kesäilmoilla olisi hyvä saada parannettua vielä entisestään. Ilmatoinnin viileys, sitä saisi vielä nostattaa ja säätää viileämmälle. Meille se oli viileimmälle säädetty, mutta silti tuntui jotenkin olotila lämpimältä huoneessa. Tosin saimme hyvin nukuttua yöllä, että sen puolesta ei ole valittamista.
Huoneelle ja palvelulle voisin antaa pisteitä täydet 10.
Suosittelen sokos hotelli vaakunaa mikäli olet päättämässä yöpyä matkustellessasi hämeenlinnassa.


Tässä vähän lepuutettaan oloja ja mietiään mitä tehtäisiin. Iltaa olisi vielä jäljellä joten ei viitsi hotellilla röhnöttää näin kauniina iltana. 
Päätimme lähteä pienelle kävelyretkelle ja tutustua hämeenlinnan keskustaan.


Tässä tähyillään joelle päin ja ihmetellään koko perheen voimin, että mikäs se siellä meneekään. Saunalautthan se siellä ihan selvästi on joka kulkee eteenpäin. Isäntä pyysi nappaamaan kuvan ja sanoi, että tuommoinen olisi kiva kapistus jos vain olisi oma ranta minne laittaa!


Hämeenlinnan kirkko!!
Nyt vähän pisti mietityttämään tässä vaiheessa?
Kirkon edessä rinteen alapuolella oli kaksi pitkää rakennusta joissa oli kahvila/baari. Siinä sitä jengiä istui baarissa ja joi olutta katsellen kirkkoa. Tälläistä näkyä en en ole koskaan akaisemmin nähnyt, että kuppiloita olisi kaksi ihan kirkon vieressä. Jotenkin vähän oma elämän filosofia meni sekaisin tai sitten olen kehityksestä todella jäljesää, mutt kirkko ja kirkon rakenteita muistuttavia baareja kaksi edessä niin... ??
Niitä kuppiloita en nyt kuvannut, kun niissä istui sen verran väkeä, että otin vain kirkon kuvan.


Pitkän matka istuttu autossa ja aamulla viimeksi syöty aamupala niin johan alkoi matkalaisia nälättämään. Piti löytää joku paikka johon poiketa syömään ja täyttämään nälkää kurnivat vatsat.
Päätimme poiketa sitten tähän keskustalon kebab pizeriaan. taidettiin olla ainoat asiakkaat juuri tuolla hetkellä, mutta jonkin aikaa siinä istuessamme saapui sinne muitakin.
Kebab ateriat tilattiin ja ateriat olivat ihan hyvät, ei ei siis huonoa mainintaa tästäkään.


Kävästiin kaupasta hakemassa vähän ilta evästä hotelille, lähinnä lapsille cipsiä ja limsaa, isännän piti saada yksi iso olut ja virvoittamaan olotilaa. Voin kertoa, että aika lämmin oli kyllä kävellä keskustassa, mutta onneksi oli ilta ja ilma viilenemässä. Kello meni sen verran lujaa eteenpäin, että päätimme palata pikkuhiljalleen takaisin hotellille.
Paluumatkallamme kävelimme puiston ohitse ja täytyy heti mainita ja kehua miten ihastuin hämeenlinnan kaupunkialueeseen. Pisteitä pitää antaa siitä lisää, että puistoalueet on todella siististi pidetty ja muutoinkin keskusta aluea oli siistiä ja rahallista seutua kävellä.




Tässä kuvassa selvästi näkee Joelin silmistä, että päivän lämpötila ja reissaaminen alkaa väsyttämään pikkumiestä. Mutta Juhoa ei väsytä, vaan tässä kuvassa istahtaa penkille ja toteaa, että aahhh.. viimeinkin saa istahtaa hetken. "kävely ja vieraaseen kaupunkiin tutustuminen voi olla rankkaa puuhaa näillä helteillä"!


Vesistömaisemaa...


Siltakuvaa toiselta rannalta.


Puistokujalta katselimme Kaupungin komeinta nähtävyyttä eli hämeenlinnaa. Sanoin miehelle ja pojille, että tuonne on huomenna päästävä kiertämään ja katselmaan. Isäntä vähän empi ja mietti, että meinaakko tosiaan, että mennään?
Kyllä olin päättänyt, että tänne asti, kun kerran tullaan niin linnaan on päästävä tutustumaan.


Päätin istahtaa puiston penkille katselemaan ja ihailemaan linnamaisemaa! Isäntä sai välillä ottaa kameran käteensä ja toimia hetkellisesti kuvaajana. (minä sen sijaan jouduin tölkin kantajaksi.)


Kuvassa ei liioimmin hymyilyttänyt, kun ilta aurinko paistoi suoraan silmiin ja hikivesi valui pitkin kasvoja. Fiilis oli silti mukavan rento ja mukavaahan oli saadan välillä jotakin muutakin kuvattavaa kuin kotipiha ja elukat.


Tätä puistotietä pitkin päsee suoraan hotelille joten ei tarvtise kierrellä pitkiä matkoja. Lenkkeilijöiden suosikki paikkaa, koska tuli innokkaita liikkujia vastaan.


Paikallinen sorsakin tuli meitä tervehtimään. Tälläkertaa meillä ei ollut heitellä pullan palasia tälle sorsalle.


Jokirannassa näytti olevan ravintola lautta samaan tapaan kuin Porissakin ja Turussa.


Kävelyretken jälkeen saavuttiin takaisin hotellille ja minä pinkaisin ensimmäisenä suihkuun sen verran hikinen olotila oli kävelyretken jälkeen.

Illalla mentiin melko myöhään nukkumaan tai minä sain unenpäästä kiinni vasta viimeisenä. 
Yö nukuttiin harvinaisen hyvin hotellisängyillä ja aamulla harättiin ajoissa aamupalalle.
Aaamiaispöytä oli täyteläisen hyvä ja paljon erilaisia vaihtoehtoja vieraille tarjolla.

Syötyämme aamupalat päätimme pakata kassit autoon ja luovuttaa hotellihuoneen pois. Kotiinpaluu alkaisi siis siitä.
Kuitenkin ennen kotiinpaluuta olisi vielä muutama paikka kierrettävänä ja katseltavana.

Hämeenlinna, Muoseo militaria ja hämeenlinnan vanha vankila!

Kierros alkoi ensimmäisenä museo militariasta (sotamuseo). Mies halusi sinne ja taisi pojatkin haluta katsella sota-ajan juttuja. 
Otin muutamia kuvia sisällä, mutta en laita niitä nyt blogiin.
Sisäkuvat jäävät siis itselle muistoksi reissusta. Mikäli joku blogin lukijoista tai seuraajista ei ole koskaan käynyt museo militariassa niin suosittelen paikkaa nähtävyytenä ja yhtenä historiallisena paikkana.


Kolmen kerroksen verran historiallista nähtävää ja kokemista, lisäksi piha-alueella tykkejä ja muita sota-ajan juttuja.
Sisällä hikivesi valui kasvoille, mutta ulos päästyämme se valui vielä kiivaammin. Ajattelin, että hullujahan me olemme, kun tälläisellä helteellä pitää lähteä nähtävyyksien perään ja kiertämään linnoja ym...



Militariasta siirryttiin seuraavaksi suoraan linna osuuteen. Tätä olinkin odottanut jo innokkaasti. Turunlinnaan tutustuminen oli tuoreessa muistissa ja tuota liinnaa ulkopuolelta katsellessamme mietittiinkin, että minkähänlainen tämä sitten on?


Hämeenlinna on kooltaan suuri ja laaja, mutta sisällöltään aika vaisunpuoleinen. Linnassa on paljon huoneita ja käytäviä, huoneet ovat osa aivan tyhjiä. Turunlinnaan verrattuna täällä oli paljon vähemmän näkemistä. Juttelinkin erään henkilön kanssa joka on töissä vankilassa niin sanoi, että hämeenlinna onkin aikanaan rakennettu puolustamista varten.
Selvästi on tässäkin linnassa restaurointia suoritettu, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Kaiken kaikkiaan mielyttävä kierros hämeenlinnan uumenissa ja kivikujista pidin paljonkin joita kiertää linnan piha-alueella.


Kun oikein aivonystyrät laittaa työstämään niin sitä miettii, että kuinkahan kauan tätäkin linnaa on rakennettu ja kuinkahan monta tiiltä onlaitettu päällekkäin ennenkuin on valmistunut.
Mukkula kivi kujia pitkin oli melko mielenkiintoista kävellä ja pohdittiinkin, että on siinä vähän erilaisempaa kävellä kuin asfaltilla ja miettii, että jalanpohjat ovat olleet kovalla koetuksella keskiaikaan.


Seinät ova korkeat tässäkin linnassa...


Tykkitornin tasanteelta oli hienoa katsella kaunista maisemaa..



Löytyihän sieltä ainakin yksi huone jossa oli pari mattoa ja laatikko jonka päälle voi istahtaa ja levähtää hetkeksi.


Mitäs me matkalaiset....?



Näistä kävelykujista pidin paljon ja tykkäsin kävellä ja katsella linnan rakenteita ja seiniä! 


Kivinen tie jatkuu ja korkeita seiniä ympärillä...



Löytyihän se pienoismallikin, kun aikansa etsi..


Lasten leikkihuonekin löytyi linnasta.
Ratsumies Juho valmiina lähtöön...


Joelia ei niinkään puuheppa kiinnostanut, mutta sen sijaan palikat huomasi heti pöydällä. Niistä sitten alkoi rakentamaan omaa unelma linnaansa.


Ritari Joel valmiina taisteluun, vain miekka puuttuu.
Tuskin olisi jaksanut enään miekkaa kantaa käsissään, kun tämä ritarivarustuskin painoi sen verran. Kypärää nostaessani totesin, että on siinä meinaan ollut keskiaikaisella kypärällä painoa.


Yksi ritari taisi väsähtää, kertoi olleensa pitkällä reissulla ja tarvitsevansa unta. Kysyinkin, että entäpäs se vankila eikö se kiinnosta. 
Totesi vain, että kyllä kiinnostaa, mutta nämä tyynyt ovat niin mukavan pehmeät.




Ylläolevassa kuvassa on se tykkitorni josta aikaisemmin tässä postauksessa kerroin...


Linnasta siirryttiinkin vankilamuoseoon. Tällä kierroksella kävikin niin ikävästi, että en voinut julkaista sisällä kuvaamiani valokuvia. Kysyin, että saako täällä kuvata? Minulle vastattiin, että kyllä saa, mutta vain omaan tarkoitukseen. Elikä julkiseen käyttöön kuvia ei saas siis laittaa. Noh.. mielestäni blogini on julkinen, koska sen näkee kuka tahansa ja missäpäin maailmaa ikinänsä. Tämä on nyt sitten syy miksi en laita kuvaan kuin tämän vankilamuseon julkisivukuvan.


Vankilakierros oli hyvin miellyttävä ja avartava kokemus. Juttelin erään esittelijän kanssa vankilan tapahtumista ja vastaaotto tiskin työntekijän kanssa ja pitkä keskutelu käytiinkin. Jos kaiken tänne kirjoittaisin mitä keskustelin heidän kanssaan niin tämä postaus ei näkisi loppua koskaan..


Vankilamuseo kierroksen jälkeen olikin aika palata takaisin autolle ja parkkipaikalle.

Kierrokset linnassa, militariassa ja vankilassa kestivät meiltä n: 4-5 tuntia ja siinä meni perjantai päivä, mutta päivä ei toki ollut vielä lainkaan ohitse...


Saatiin koko poppoo takaisin autoon istumaan ja todettiin, että hämeenlinna sai jäädä taaksee..
Aulangolla jäi käymättä, mutta päätettiin se säästää seuraavaan kertaan jos tullaan vielä hämeenlinnan suunnalle.

varmasti palataa sillä hämeenlinnassa järjestetään samaan tapaan keskiaikaiset markkinat kuten turussakin ja ne tahtoisin kovasti nähdä jossakin vaiheessa.
Yöpyminen hotellissa tuntui niin mukavalta, että sinne kanattaa mennä toistekin.

Paluu matka sai alkaa tampereen kautta kotikonnuille ja sääksjärven kautta ajettiin ja poikettiin kuljun kartanossa ostoksilla. 
Olen muuten syntynyt sääksäjärvellä ja olen ollut 3-vuotias, kun muutimme äitini kotipaikkakunnalle. "voisiko minua nyt kutsua sitten paljasjalkalaiseksi tamperelaiseksi"?

Kun kerran tampereelle asti tultiin niin pitihän ottaa vielä hellepäivälle kunnon kauppakierros ja kävästiin ikeassa shoppaassa ja syömässä. Syötiin ikeassa ensikertaa ja minähän otin perus suurta herkkuani eli linströmin pihvejä ja pottuja. Pojat päättivät nauttia lihapullia ja perunamuussia.

Tampereelta olimme täysin valmiita lähtemään kotiin joten matka kohti kotia alkoi.

Tälläinen reissu meillä viime viikolla ja se olikin varmaankin tämän kesä viimeinen pitkä reissu. 


Hämeenlinnan reissu oli kaikinpuolin mukava ja kiva reissu, mitään en vaihtaisi paitsi sen, että olisi voinut olla viisi astetta vähemmän hellettä.

"nautitaan loppukesästä"!

5 kommenttia:

  1. Kyllä pojat on reippaasti jaksaneet reissata ja hotellikin on mitä ihanimman näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvin jaksoivat, mutta lapsilla sitä virtaa riittääkin yllättävän paljon!

      Poista
  2. Ihana kuvakertomus! :)

    Hämeenlinnassa on paljon nähtävää. :)
    Mä kävin pari vuotta sitten kiertelemässä linnaa ja museoita siellä.

    Ja Kuljun kartanossakin olen joskus käynyt - siitä on aikaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuljun kartanossa oli hyvät alennukset meneillään, harmi vain, että ei ollut aikaa kierrellä tarpeeksi. Tosin löysin minä sieltä jotain sellaista mitä olen pitkään etsiskellyt. siitä tuleekin sitten postausta tuonnempana.

      Hämeen(linna) ja kaupunki olivat kyllä kauniita kummatkin ja pidin eniten hämeenlinnan siisteydestä joka sai sellaisen hyvän mielen liikkua siellä keskustassa. :) Museo ja linna kierros olivat kyllä mielenkiintoisia! :)

      Poista
  3. Voi TaRa :D Mää olen asunut täällä jo vuosikymmeniä ja en ole ikinä tajunnut kirkon vieressä olevan baaria :D Täytyi oikein mieheltä kysyä missä sieltä olutta saa, on niin vähäistä tuo mun käyttöni, että taisi olla 90-lukua kun olen viimeksi ollut anniskeluravintolassa. Olin aivan varma, että kebab tarinaa jatkuu sillä, että te olette viettäneet vuoron perään yön siellä hotellin vessan puolella, mutta ette saaneet mitään pöpöä. Mulla on kahteen kertaan todistettu ei-tieteellinen teoria ettei sellaisessa kebab ravintolassa kannata syödä missä ei ole asiakkaita :D Siinä kirkon edessä puistossa on aina muutaman kerran vuodessa niin paljon kännistä nuorisoa kuin vaan siihen mahtuu seisomaan. Nuoriso sanoo sitä kirkkopuistoksi vaikkei se nyt mitään puistoa ole, mukulakiviähän siinä enenemmän on. Olen joskus miettinyt mitä turistit ajattelee kun siellä on ympäripäissään olevia nippanappa 15-vuotiaita pussikaljoittelemassa. Vaikkei se kyllä paikallisellekkaan mikään kaunis näky ole. Niitä on ollut niin paljon, että poliisikin vaan vie pahimmassa kunnossa olevat kotiin, mutta vähän laitamyötäisessä oelvat alaikäiset saa olla ihan rauhassa. On se tosi surullista :(

    VastaaPoista