torstai 21. elokuuta 2014

Vinoon meni!

Ostin kangaskaupasta talvella valmista luonnovalkoista pitsiverhoa. Olen odottanut, ja odottanut, että saisin laitettua verhot viimeinkin kuistin ikkunalle. Rupesin tässä viimeviikkolla katselemaan, että ilmat alkavat viilenemään aika nopealla vauhdilla ja haluaisin meidän kuistin valmistella syksyn ja talven tuloa vasten kuntoon. 
Olisinhan minä ne voinut itsekin sinne ikkunaan laittaa, mutta sen hemputin verho vaijerin kanssa on aina ikuinen ongelma, kun pitää koukut saada vaierin päähän ja sitten vielä mitata sopiva kireä pätkä, että ne verhot pysyvät siinä vaierissa kutakuinkin tiukkana rivinä. Kuitenkaan meikäläisen hermot eivät jostakin kumman syystä meinaa pysyä kasassa, kun verhoja laitetaan joten nyt pyysin isännän apua. Kyllähän minä sen verhon osaan leikata suoraksi, mutta siinä laitossa on monta muutakin hommaa joten parempi ottaa mies voimaa mukaan laittoon.

Kuisti on koko kesän ollut ilman verhoja joten nyt päätin sitten hoitaa senkin homman kuntoon!
Meillä oli myös vanha puinen sohva kuistilla viime talvena, mutta minä halusin siirtää sen tupaan. Nyt se sohva siirrettiin takaisin kuistille. Olis siihen siirtoon ihan syykin. Tarkoituksena olisi aloittaa meidän tupahuoneessa pieni pintaremontti, eli tapeettien vaihto ja paneelien maalaus. Pitää siis pikkuhiljalleen tyhjentää tupahuonetta remontin alta ja miettiä mihin ne kaikki huonekalut tässä talossa sijoitetaan remontin ajaksi?

Pitsiverhon leikkaaminen on muuten ihan älyttömän helppoa, ei muutakuin sakset käteen ja niks, naks ja leikattu!


Vinoon meni, mutta tämän kuistin kanssa on vännetty, käännetty, mietitty! Välillä ei sovi, eikä mahdu joku tavara tilaan joten on pakko ollut tehdä kompromisseja. Nyt minua ei sitten enään yhtään tässä vaiheessa liikuta onko verho vino vai suora. Pääasia on, että verhot on ikkunalla ja syksy saa luvan tulla! Näkyypähän tämän emännän käden jälki ikkuna verhoissa. Mikäli mua jossakin vaiheessa alkaa ketuttamaan oikein urakalla tämän verhon vinous niin voinhan mää sitten ottaa sakset, mitan käteeni ja leikata sen tarkasti suoraksi.

Laitoin kaksi sydä lyhtyä roikkumaan ikkunoille ja tarkoitus oli laittaa komaskin tuohon sivulla olevan ikkunan eteen. Siitä kolmen ryhmästä tuli vain niin hullun näköinen, että päätin jättää vain nämä kaksi roikkumaan ja mielestäni sopivat tähän hyvin!


Pitäähän jokaisella maatalon emännällä olla ainakin yksi kuivattu ruusukimppu kuistin seinällä sisustuksessaan? Nyt te kiinnitetti onneksi huomionne tuohon ruusukimppuun, ettekä huomanneet sitä verhon reunaa ja  onnetonta söherrystä siellä kulmassa. Näiden verhojen laitto ei mennyt ihan kuin strömsössä, mutta pitääkö sen sitten aina mennäkkään?



Olin pitään kiljunut miehelle, että josko se suostuisi tekemään meille uuden kenkätelineen kuistille? Olisin tietenkin ensimmäisenä vaihtoehtona halunnut sellaisen hienon kenkätelineen heinäseipäistä, mutta sanoi heti sen olevan sellainen hempukka. Hempukka kuten edeltäjänsäkin! Sellainen kaupan halpa kenkätelinen jonka ainakin kertaalleen teippasin kunnon putkiteipillä kiinni hajotessaan. Taisi isännälle sekasorto ja stokuisuus riittää, koska suostui viimein tekemään uuden kenkätelineen! Mieheni on nimittäin sellainen järjestyken mies, että kaikki paikat pitää olla järjestyksessä tai muuten ei tule mistään mitään. Mikäli kaikki kengät lojuvat pitkin kuistin lattioita niin hermothan sillä menee. Menee myös minullakin joten taitaa tässä perheessä olla kaksi tättäräätä jotka eivät siedä sekasortoa.
Nyt meillä on kuistilla kunnon teline ja varmasti kestää kovaakin kulutusta. Täytyy nyt mainostaa, että minähän se olin joka kengät siihen laitoin järjestykseen, mutta katsotaan kauanko ne siinä tulevat pysymään, kun taas ovat pitkin kuistin lattiaa!


Ylläolevaa kuvaa, kun katsot saatat nähdä myös mielenkiintoisen vieraan kumisaappaiden vieressä lattialla. Meidän Alma pentuhan se siellä. Nämä meidän Selman pennut, kun viihtyvät kustilla kenkien seassa leikkimässä ja (järsimässä) nauhoja.


Olen jossakin vaiheessa ostanut tälläisen rottinkisen kynttilä lyhdy. Lyhty on ollut hopean harmaa väriltään. Aluperinkään en oikein tykännyt siitä hopeanharmaasta väristä tässä lyhdyssä ja moneen kertaan mietin, että miten siihen saisin vaihdettua toisen värin.
Viimein sain idean ja ostin valkoista spraymaalia pullon ja spreijjasin sen matan valkoiseksi!


Jokseenkin tykkään enemmän tuosta valkoisesta väristä ja nyt löytyi tästä talostakin sille viimein oma paikka jossa voi antaa tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin!


Kuisti on kunnossa ja seuraavaksi sitten varmaan käyn sen tuvan kimppuun!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Gluteenittomat mokkapalat! (masaliisa)

Pääsin niin kovaan vauhtiin ja puhisin ja touhusin keittiössä höyryveturin lailla. Päätin, että jotakin muutakin hyvää on saatava munkkien rinnalle. Päätin sitten tehdä gluteenittoman masaliisan joka kantaa siis oikealta nimeltään mokkapalat!

Näistä tuli järjettömän hyviä ja ei mitään eroa huomaa tavallisiin mokkapaloihin. Maku on aivan saman tyyppinen ja ei uskoisi varmaan ulkopuolinen maistaja, että on gluteeniton. Mutta minäpä sen mauna ja koostumuksen tiedän, koska siihen gluteenitonta jauhoseosta käytin.

Gluteenittomien mokkapalojen ohjeen löydät TÄSTÄ
Tietenkin ohjeen tekijääkin pitää mainostaa joten käväseppä Hennan blogissa tsekkaamassa muita ohjeita. Hennan blogiin pääset TÄSTÄ
Minä käväsin blogissa linkittämässä itseni lukijaksi ja katsomassa vähän miltä siellä näyttää. Hyvältähän siellä näytti joten pitää vierailla vielä uudelleen, josko sieltä löytyisi muita hyviä ohjeita testattavaksi ja kokeiltavaksi.

Muokkasin oman maun mukaan ohjetta sen verran, että voin sijaan käytin jälleen laktoositonta voita ja kevytmaidon sijaan laktoositonta maitoa.
Sokeroimattomasta kaakaojauheesta en tiedä joten laitoin ihan tummaa kaakaojauhetta. Lisäksi minulle meni hieman enemmän tomusokeria, kahvia ja voita kuorrutukseen. Minä kun olen sellainen herkkuhiiri, että sitä kuorrutetta pitää olla reilusti masaliisan pinnalla!



Värinonparellien lisäksi heitin vielä joukkoon suklaa nonparelleja.
Ja sitten maistelemaan...
Maku oli hyvää ja mokkapalat onnistuivat hyvin!
Tätä voin siis jatkossa herkutella, kun alkaa makean nälkä iskemään. Tämä on muuten todella hyvä makean nälän tappaja joten suosittelen kaikille makean nälkäisille testaamaan tätä ohjetta!


Ihmettelen kuinka hyvin onnistuin näissä gluteenittomissa leivonnaisissa tänään ja miten hyvän makusia niistä tulikin.


Gluteenittomat/laktoosittomat munkit!

Gluteenittomista lihapullista oli hyvä aloittaa gluteenittomien ruokien ja leivonnaisten valmistus. Päätin sitten jatkaa näitä kokeilujani ja  leipoa munkkeja.
Facebookin puolella pähkäilin, että mitähän tästäkin tulee ja onnistumisen tunne on melkoinen siinä vaiheessa jos kokeiluni onnistuu kiitettävällä tasolla.

Sinänsä gluteenittomien tuotteiden leivonta ei vaikeaa ole niille jotka sen taitavat, mutta tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun leivoin munkkeja gluteenittomana.

Minut valtasi mieletön onnistumisen tunne siitä, kun huomasin munkkien onnistuneen. Kyllähän gluteenittoman munkkitaikinan valmistus on paljon erilaisempaa kuin tavallisen vehnätaikinan.

Nyt pitää mainita pari tärkeä asiaa tästä gluteenittomien munkkien leipomisesta!

Leipoessani tavallisesta venhnätaikinasta niin munkkeja kuin pullia joudun käyttämään kertakäyttö hanskoja. Leipoessani kädet hajoavat, kuivuvat ja alkavat kutiamaan. "se atooppisen ihon ikuinen ongelma". Minulle leipominen on rentoutumista, mutta tosiasiassa leipomisestani voi tulla todellinen riesa.

Toiseksi muutama minuutti syötyäni tavallisen pullan, munkin tai ihan minkä tahansa vehnäpohjaisen tuotteen alkaa ilmaa kertymään suoleen tuutin täydeltä, mahaa turvottaa ja tässä vaiheessa varmaan aika moni tietää mitä siitä seuraavaksi seuraa? (voin helottaa, että armotonta kaasun päästöä ja piereskelyä).

Tällähetkellä on kulunut 6 tuntia aikaa siitä, kun olen nuo gluteenittomat munkit leiponut eikä pierua kuulu eikä näy! Hajuvanaa ei siis vielä ole tullut näiden syönnin jälkeen.
Lisäksi kädet eivät kutia, eivät ole yli kuivat, vaan suht normaalissa tilassa jossa ne olivat aamullakin herätessä.

Olen aina tehnyt kaikki leivonnaiset laktoosittomina ja niin tein tänäänkin joten epäilen edelleen, että se vehnä on se iso juttu siinä mun ilmavaiva ongelmassa. Voihan se myös olla normaali hiiva, koska nyt käytin kuivahiivaa!

Arvoitusten ratkominen tällä saralla saa siis vielä jatkua jonkin aikaa. Ajattelin, että kolmen kuukauden kuluessa on pakka jo huomata toimiiko suoli ja vatsa eritavalla kuin miten aikaisemmassa ruokavaliossa. Kuitenkin joudun kyllä vielä luopumaan monesta muustakin ruoka-aineesta ja herkusta joten helppoa ei tule olemaan saavuttaa elimistön hyvää oloa!

Gluteenittomien munkkien ohjeen saat painamalla TÄSTÄ
Pitää tämä ohje tulostaa itselleni, pysyy sitten jossakin resepti vihon välissä muistissa ja jossakin vaiheessa täytyy varmaan se tännekin kirjoittaa muistiin.

Korvasin ohjeessa olevan juoksevan rypsiöljyn laktoosittomalla voilla ja paistoin munkit ruypsiöljyssä.


Gluteenittomien munkkien muotoilu on vähän vaikeampaa kuin tavallisten munkkien muotoilu. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun etusormilla tein reiän munkkeihin ja pyörittelin muotoonsa. 
Yleensä paistossa ensimmäisistä tulee aina ruttuisia ja ei hyvän näköisiä. Totesin vain tässä vaiheessa, että jos näinkin hyvin sain gluteenittoman taikinan pysymään paistossa kasalla niin kyllähän ne muutkin sitten pysyvät. Ajattelin, että nyt en kyllä anna periksi vaan aion tämän homman opetella ja perusteellisesti. Mutta ensimmäisellä kerrallahan kukaan ei voikkaan olla seppä syntyessään. Ei se muoto olekkaan aina pääasia vaan se maku!


Loppuakohden mentiinkin taikinassa jo paljon parempaan suuntaan.
Nämä sentään jo alkavat näyttämään munkeilta! Eikä muuten yhtään näin äkkiä katsottuna huomaa eroa ovatko gluteenittomia vai tavallisia!
Gluteenittomia ovat edelleen joten ei huolta.


Suosittelen ehdottomasti testaamaan ohjetta ja kokeilemaan miten onnistutte tässä hommassa. 
Tästä nyt sain kimmokkeen joten testaukset ja kokeilut jatkuvat edelleen.. 

tiistai 19. elokuuta 2014

Kympit täynnä!

Koittihan se pelätty päivä viimeinkin! 16.8. siinä maaginen päivämäärä, tuli sitten 4 ja 0 täyteen yhdessä silmän räpäyksessä.
Viime vuonna, kun täytin 39-vuotta ajattelin, että ei kiesus ensivuonna meikä likalle paukahtaa tauluun 40-vuotta.

Ajattelinko koskaan nuorempana, että sitten, kun tai jos täytän, mitä sitten, kun täytän tai entäpä sitten, kun täytän. Tätä litaniaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan ja kai mun nyt sitten pitää alkaa miettimään, että sitten, kun täytän 50-vuotta. Hei apua mä en halua edes ajatella sinne asti. Enhän mää edelleenkään nuorempanakaan ajatellut, että täyttäisin tosiaan näin pian 40-vuotta!
Olen monissa postauksissani ihmetellyt sitä, että miten se aika menee niin hiivatin nopeasti? Välillä tuntuu, että juurihan mä täytin 18-vuotta ja olin niin intoo täynnä saatuani ajokortin ja saavuttaessani sen kauan odotetun iän, että pääsee virallisesti ravintolan ovista sisään. Mutta, että 40-vuotta!
40-vuodessa on kerinnyt paljon tapahtumaan asioita niin hyviä kuin huonoja. Kuitenkin huomaan selvästi vanhentuneeni ja vuosi vuodelta tajuaa oikeasti sen miten arvokas ihmisen elämä on ja miten meidän jokaisen pitäisi miettiä tarkkaan miten elämämme elämme. Ainahan elämä ei mene kuin oppikirjoissa, eikä voi odottaa asioiden tapahtuvan siten kuten tahtoisi niiden tapahtuvan. Mutta jokainen voi vaikuttaa ainakin omaan elämän asenteeseensa ja tehdä päätökset juuri siltä mistä sydämmessään tuntee. Tiedä olenko koskaan tehnyt oikeita päätöksiä elämässäni, mutta ainakin minulla on ollut onnellinen ja positiivinen suhtautuminen elämään. Mikäli epäonnistumisia on tullut niin niistä on vain menty läpi ja samoin pettymykset. Virheistä on opittu ja otettu vaarin. Kaikki asiat vaikuttavat siis kaikkeen!

Muistan ajan, kun lapset syntyivät!!
"lapsista huomaa ajankulun", en muista missä törmäsin tähän sanontaan, mutta se on soinut jo muutaman vuoden päässäni.
Kyllä sitä oikeasti alkaa itselleen myöntämään, että olen tulossa vanhaksi, mutta olen silti mieleltäni nuorekas, ainakin omasta mielestäni.

4Eräs tuttavani sanoi minulle, "kun täytin 40-vuotta niin kaikki palikat alkoivat prenkkaamaan"!
Se on muuten niin totta! Vaikka meikäläisellä on jo kolmisen vuotta prenkannut paikat ja päivä toisensa jälkeen v-käyrä nousee vain kovemmalle, kun prenkkaaminen pahenee. Syytä ei vielä tiedetä miksi joka paikka alkaa prenkkaamaan näin kovin paljon ja häiritsemään elämälaatua, mutta tilannetta tutkitaan para-aikaa joten josko sitten aikanaan saan vastauksia!

Tällähetkellä odotan ilmojen viilentymistä ja sitä, että pääsisin liikkumaan jälleen luontoon koirien kanssa. Hellepäivinä mitään pystynyt tekemään, kun meiansi ihan läkähtyä kokonaan.
Huomenna 20.8. on se odotettu päivä jolloin saa päästää taas metsästyskoirat vapaaksi ja arvatkaa mitä aion tehdä loppuviikosta? no ei varmaankaan ole vaikeaa arvata!!
Miina raukka on ollut toista kuukautta juoksuhihnassa kinni ja menee kohta pitkin seiniä, kun ei pääse vapauteen. Noh.. huomenna se vapaus koittaa joten meno on varmasti myös sen mukaista.

Mutta palataanpas takaisin siihen 40-vuosi päivääni.
Lauantaina oli siis virallinen syntymäpäiväni ja meillä oli elämää täällä talossa, kun miehen vanhempi sisko tuli perheensä kanssa hakemaan kasan polttopuita. Siinä sitä sitten lapset kirmasivat pitkin taloa ja äijät visko klapeja kuorma-auton kyytiin.
Minä ja kälyni hoidettiin ruokahuollon ja kahvituksen puolta. Mitään kakkua ette tule näkemään, ettekä mitään loisteliasta juhlapöytää tässä postauksessa. Alunperinkin on päätetty, että vietän 40-vuotis juhliani perheen, sukulaisten ja kutsuttujen ystävieni seurassa vähän myöhempänä ajankohtana. Juhlitani tulee sitten aikanaan postausta joten ette jää ilman juhla postausta!

Kävin perjantaina anopin luona katsomassa miten se jakselee! Anoppi oli polvileikkauksessa ja viikko sitten ja hyvinhän se toipuminen on alkanut etenemään. Siiä istuskelin sängyn virellä ja rupateltiin niitä näitä. Anoppi sanoi, että tules nyt tänne niin saan halata sua, kun en huomenna kuitenkaan pääse sinne teidän puolelle syömään, ja huikkasi vielä perään, että tuossa reunakaapissa on sulle sitten lahja!
Huips.. meni vähän ajatukset sekaisin, kun avasin sen kaapin oven. Seisoin hetken ja en tiedä olisinko kiljunut vai itkenyt ilosta!
Lupasin toimittaa heille ruokaa seuraavana päivänä, kun saisimme kälyni kanssa ruokapuolen valmiiksi!

Mutta siihen lahjaan...

Anoppini oli virkannut korin ja näin sen piirongin päällä heidän eteisessään. Siinä sitten heti virkoin, että tuollaisen minäkin tahdon ja pitäisi varmaan itse alkaa harjoittelemaan sen tekoa. Mutta nyt ei kyllä ole aikaa, kun on toinen projekti vielä kesken.
Siis se kori oli niin ihana!
Anoppi antoi silti minulle lehden josta oli ottanut mallin ja lopun kerän lankaa jota oli jäänyt vielä jäljelle kutomisesta.
Kiittelin kovasti ja lankahan oli tarkoitettu siis harjoitteluun! Päätin kuitenkin, että seuraavan kerran, kun isäntä lähtee kauppaan niiin saisi tullessan tuoda minulle täyden kerän sitä lankaa! Sitten, kun innostuisin harjoittelemaan ja tekemään virkattua koria niin sitä lankaa olisi valmiina vieressäni!

 AVASIN SEN kaapin oven ja ...
mitä sieltä sain käsiini??

JIHAAA......Jippi jai jeee...!!


Nyt mulla on niitä koreja 4 kappaletta: kaksi tumman harmaata ja kaksi valkoista! isossa korissa valkoinen raita keskellä ja silkkinahalla koristeltuina kaikki.

Ainakin tähän isompaan koriin mahtuu vähän enemmänkin tavaraa. Mietin tätä katsellessani, että varmaan tulee se päivä vielä eteen, kun meidän Selman pennut keksivät nämä korit ja piiloutua niihin nukkumaan.  


Appiukko sanoi, että nämä valkoiset ovat kuin kuningattaren hatut. No siltä ne kyllä nopeasti näyttävätkin, kun ne käännetään ympäri ja hassuttelinkin näiden kanssa meidän juholle, että puen tämän ison sitten päähäni, kun menet naimsiin! "omg..."! no, vitsi, vitsi en nyt sentään!



lauantai iltaa vietettiin vielä uudelleen samalla kokoonpanolla kuin päivällä. Lähdimme miehen siskon luokse saunomaan ja grillailemaan. Siellä sitten ilta kuluikin mukavasti playkkarilla peletan sitä move dancea.
Suosittelen muuten testaamaan on meinaan melkosta hetkutusta ja ketkutusta. Kunto joutuu kovalle koetukselle, mutta jos sitä joka päivä paasaisi parituntia niin kyllä alkaisi liikkeet varmaan pikkuhiljalleen onnistumaan ja kilot karisemaan!

Sellainen 40-vuotispäivä meikäläisellä. Kiva päivähän se oli ja edellinen, kun tälläiset sain anopilta lahjaksi!!

Lopuksi haluan vielä kiittä: Outia Outi´s Life blogista ja blogiin pääset tästä
Outi lähetti minulle lukija lahjaksi itse virkkaamansa mustan korin ja koirille itse tehdyn purulelun. Kiitos vielä kerran ja nyt mulla on kaiken kaikkiaan 5-koria!!
Tiedä kannattaako mun edes enään alkaa harjoittelemaan näiden virkkausta, mutta intoa on sen verran etten aio nähdä minkälaista jälkeä meiläisen käsissä koukku ja lanka saa aikaan!

maanantai 18. elokuuta 2014

Gluteenittomat lihapullat!

Viimeviikon loppupuolella päätin, että nyt saa rittää kamppailut vatsaoireiden kanssa ja toistuvien 
pahoinvointi kohtausten kanssa.

Päätin testata uudellee joskus vuosia sitten kokeilemaani gluteenitonta ruokvaliota ja nyt sain otettua härkää sarvista kiinni ja muutettua kaiken kertaheitolla. Tosin tätä ruokavaliota noudattaa osaksi myös muut perheessä.
Minä pidän kuitenkin nyt itse kiinni täysin gluteenittomasta ja laktoosittomasta ruokvaliosta. 
Laktoosittomalla olen ollut jo pitkän aikaa joten se ei ole esteenä, mutta gluteenittoman kanssa tulee vähän pähkäilyä. 

"ei se ota jossei annakkaan", pitää ainakin kokeilla sitten aikanaan näen vaikutteet mitä elimistölle tapahtuu!


Tämän päivän ruokamenuu koostui kuvassa olevasta ateriasta ja perunamuusi ei ollut ihan täysin laktoositonta, kun jääkaapissa ei ollut laktoositonta voita tarjolla.



Gluteenittomat lihapullat
Uunikasvikset
Perunamuusi
Gluteeniton kastike

Gluteenittomat lihapullat

500 g jauhelihaa
1 sipuli
2 kananmunaa
1 dl gluteenitonta korppujauhoa
1,5 dl laktoositonta ruokakermaa
1 pieni sipuli
 1 dl juustoraastetta
1-3 tl juustokuminaa
1-3 tl mustapippuria (tai myllystä suoraan)
1 nippu persiljaa
1-3 tl suolaa (himalajan suolaa)
1-3 tl chilijauhette

Ohje:

Kaada kerma kulhoon ja sekoita joukkoon gluteeniton korppujauho. Anna turvota hetki rauhassa ja lisää joukkoon jauheliha, mausteet, sipuli, juustoraaste, silputtu persilja. Sekoitan käsin tasaiseksi massaksi, lisää kananmunat ja jatka sekoittamista niin kauan, että on tasaista. 

Muotoile pulliksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista uunissa 200 c:ssa n. puolituntia.

(Korvaa kerma ja juusto laktoosittomilla vaihtoehdoilla)

Juustokumina ja chilijauhe antavat hyvää potkua ja makua lihapullille. 

Maistuivat todella hyviltä joten suosittelen testaamaan reseptiä.


Perunamuusi

Oman maan uusista perunoista saa syksyn tuoreimman perunamuusin.
Perunamuusin perusohjeen osaa varmasti kaikki.
Lisää muussaus vaiheessa reilu määrä voita joukkoon niin saat täyteläisemmän maun.
(korvaa tavallinen voi laktoosittomalla, kuten myös maito)

Uunikasvikset

1/2-1 pieni pussi porkkanoita
1 kesäkurpitsa
Juoksevaa hunajaa
siirappia
suolaa

Pese ja kuori porkkanat, paloittele ja laita uLisunivuokaan. Paloittele kesäkurpitsa ja sekoita porkkanoiden kanssa sekaisin.
Kaada joukkoon juoksevaa hunajaa, siirappia ja ripaus suolaa.

Laita uuniin  ja paista 200 c:ssa 1-2 tuntia, tai niin kauan, että porkkanat alkavat olemaan pehmeitä. Sekoita välissä, mutta älä liian voimakkaasti, koska kesäkurpits hajoaa helposti. Kesäkurpitsasta kannatta leikata isohkoja palaisia jotta pysyisivät kasassa.

Gluteeniton ruskea kastike 

Voita (laktoositonta tai tavallista)
gluteenittomia jauhoja 
1 lihaliemi kuutio
ketsuppia
(tarvittaessa suolaa)

Sulata voi ja sekoita joukkoon jauhot. Anna ruskistua jonkin aikaa, mutta sekoittele koko ajan keyesti. (ei ruskistu helposti).
Lisää joukkoon vesi ja sekoita jälleen tasaiseksi kastikkeeksi.
Lisää viimeisenä lihaliemikuutio ja ketsuppi.

Ketsuppi antaa tomaattisen maun ja voit käyttää sen tilalla tomaattikastiketta tai pyreetä. Lihaliemen voit korvata pelkällä suolalla.

Sitten vain annosta kokoamaan ja nauttimaan!


torstai 14. elokuuta 2014

Ostettua ja saatua!

Edellisessä postauksessani kirjoitin, että laitan jossakin vaiheessa postausta kesälomareissulla hankituista tai saaduista mielenkiintoisimmista tavaroista postausta.

Hämeenlinnan reissulla ja siellä sotamuseossa käydessämme iskin silmäni eteisaulassa myynnissä oleviin tavaroihin.
Bongasin sieltä myyntipöydältä 

nämä...
Tulitikkupaketit jotka on vankityönä tehty ostaa sieltä mukaani. Näissä oli niin ihanat pintakuvat ja systeemit, että en malttanut olla ostamatta. Olisihan niitä rasioita ollut yksittäisinäkin myynnissä, mutta kun kerta siinä seisoin niin päätin ostaa heti kolme pakettia ja kaikki erinäköisiä.


Etsiessäni blogini arvontaan sopivaa lahjaa löysin myös Sinooperista itsellenikin jotakin aivan ihanaa..
Olen siis niin moneen kertaan tuijottanut sinooperin hyllyllä tätä kynttilä lyhtyä ja miettinyt sen ostoa. Jostakin syystä se ei vain ole päätynyt meikäläisen ostoskassiin, mutta tälläkertaa minua onnisti ja lyhty lasipurkkeineen päivineen päätyi kassan kautta ostoskassiini. "johan mää odotinkin tätä päivää"! Sinooperissa oli meneillään alennukset ja tämähän sattui sopivasti olemaan alennuksessa joten nappasin sen automaattisesti mukaani!



No nyt mulla on kunnon lyhty ja isoo kasa tulititikkuja, luulisi tällä tikkumäärällä saada syksyn pimenevinä iltoina sytytettyä kynttilöihin liekit.




 Hämeenlinnasta, kun lähdettiin ajettiin tampereen kautta kotiin. Poikettiin kuljun kartanossa ja sieltä mukaan kotiintuomisiksi löytyi nämä kaksi ihanaa peltipurnukkaa. Näitäkin olen etsinyt ja nyt kuljunkartanossa oli hyllyllä näitä tarjolla. Olisi tehnyt mieleni ostaa vielä se kolmaskin, mutta päätin nyt ensin ostaa nämä kaksi ja kokeilla, että tuleeko niitä oikeesti käytettyä vai päätyvätkö sisustuskoristeiksi johonkin hyllyn päälle. 
kyllä näitä silti on käytetty ja toisen täytin kaurahiutaleilla ja toisen milläs muullakaan kuin riisimuroilla!




Kerran tampereen sunnalta oltiin niin nyt oli hyvä syy mennä vielä ikeassa käymään. Ikeassa, kun en ihan joka viikko pääse käymään niin päätin hyödyntää reissumme ja pakottaa miesväki mukaani ikea kierrokselle. 

Olen aikaisemmin ostanut ikeasta näitä vahvoja isoja juomalaseja jotka todellakaan ei ole pilattu hinnalla. Jostakin kumman syystä meidän laseissa oli kato käynyt, niitä oli hajonnut käytössä muutamia niin päätin, että oli aika täydentää lasivarastoa.

No nyt niitä on ainakin vähäksi aikaa taas käytettäväksi.
Näissä on hyväpuoli se, että kestävät niin kylmää kuin kuumaakin juotavaa joten ovat selvasti suunnattu lapsiperheinen tarpeeseen.


Mulla on vielä muutama pienenpi tuollainen saman tyyppinen lasi ostettuna jostakin ideaparkin halbahalli tyyppisestä liikkeestä. Tosin mää en näistä lyhkäsistä niin välitä, että kyllä nää isot on parempia!



Siinä kärryä täyttäessäni aloin katselemaan, että mitäs tänne kärryn pohjalle oikein on kasattu?
Sinne oli ilmestynyt kaksi iso lasikolpakkoa ja kysyin, että mistä nämä nyt ovat? Isäntä oli ne jostakin hyllystä bonganut ja sanoi, että voitaisiin viedä hänen vahemmilleen tuliaiseksi ja elkukoiden hoidosta lahjaksi. Aha.. ja mä sanoin heti perään, että mene sitten ja hae kaksi lisää, minä tahdon samanlaiset meidän hyllyyn!!
Kerrankin mulla on kunnon vesi-cocacola-jaffa kolpakko mistä kulauttaa kunnon määrä nesteitä kurkusta alas. Eipä tarvii enään juosta jatkuvasti vesihanan vierellä täyttämässä lasia!



Reissusta kotio päästyämme seisoin hetken suu auki keittiön pöydän viressä ja katselin sinne ilmestynyttä kokoonpanoa. Mietein, että mistäs nämä nyt tähän on tupsahtanut? Piti oikein hetki raapia päätä ja miettiä, että onkohan nyt miehen siskolta unohtunut meille jotakin. Miehen sisko oli perheineen meillä talon vahteina, hoitivat kissoja, ja kävivät anoppia ja appiukkoa tapaamassa. Piti heti soittaa kälylle ja kysyä, että mikäs ihmeen juttu täällä keittiön pöydällä onkaan?
Käly nauroi ja sanoi, että hän osti sen teille kiitokseksi talon lainasta.
hmmm.. oli siinä pöydällä vähän muutakin karkkia pojille ja isännälle kurkun kostutetta. Hetken siinä katselin ja totesin puhelimeen, että no ei teidän nyt tuollaisia olisi tarvinnut, mutta nyt kun sen on tossa niin..
JEE..JEE.. mikä ihana lahja!!!

Siinä ne edelleen hienossa kassassa tönöttävät keittiön pöydällä, enkä ole raaskinnut laittaa minnekkään muualle. Niin ihana tuoksu tulee noista kynttilöistä ja tuo koko juttu kaunistaa pöydän sisustusta.
Enkä minä yksinäni ole niitä tuoksutellut vaan aika moni muukin joka on poikennut kylässä.
Kiitos vaan K:lle lahjasta!



Semmoisia ostoksia ja toisilta saatuja juttuja tänäkesänä.

tiistai 12. elokuuta 2014

Lomat lusittu!

Kesälomat loppui, mutta tästä kesästä jäi paljon hyviä muistoja mieleen. Olen täällä blogin puolella postauksissani kirjoittanut ja esitellyt ne mukavimmat ja ihanimmat muistot.

Oli turun reissua, hämeenliinnaa, piiruleiriä, seurakunnan leiriä, haapajärven reissua ja uinti retkeä yyteriin. Paljon siis tapahtui tänäkesänä ja jotkut kokemukset eivät ehkä olleet ihan parhaimpia, mutta tapahtui niitä hyviäkin. Ainahan joukkoon mahtuu niitä ikäviäkin ja ikävintä taisi tapahtua Juholle, kun Hämeenlinnan Piiru leirillä maa-ampiainen pommasi poikaa huuleen oikein kunnolla.

Mutta kesä on ohitse ja nyt on aika laittaa teille ihasteltavaksenne vielä viimeisen kahden viikon aikana napattuja kuvia.

Toiseksi viimeisellä loma viikolla päätimme vierailla mieheni tädin luona kylässä ja siellä olkin mukavaa pitkästä aikaa käydä. Taisi vierähtää 11-vuotta, kun viimeksi olemme siellä oikein virallisesti käyneet. Juu luitte aivan oikein, mutta olemme me toki tässä vuosien varrella näheet sukujuhlissa, täällä maalla ja muuallakin joten ei ihan vuosien varrella olla piilossa pysytelty. Mutta virallisesta käynnistä heillä on tuo aika. "aika vain menee niin siivillä, että huomaa vuosien vierivän todella vauhdilla ohitse"!

Mieheni serkku keksikin mukavaa puuhastelua meidän pikkumiehille kyläreissullamme ja sehänä oli tietenkin mitäs muutakuin..

jousiammuntaa...


Sen verran pojat innostuivat tästä uudesta lajista, että päättivät alkaa säästämään rahaa ja hankkia samanlaisen jousiammunta setin meille kotiinkin. 
Ajattelin siinä itsekseni, että tässähän on mahtava idea ja saadaan lisää pojille harrastuksia ja toimintaa tänne kotiin jottei aika maalla kävisi liian tylsäksi. 
Tätä ammuskelua voisin jopa itsekin innostua testaamaan ja kokeilemaan. Kuitenkaan en juuri tuolla hetkellä kerinnyt testaamaan vempainta, koska meillä oli mieheni tädin kanssa niin paljon kaikkea mielenkiintoista keskusteltavaa keskenämme. 
Kiitos R, L ja T:lle vierailusta ja yritämme tulla vähän useammin kyläilemään, kun matkakaan ei ole mikään järin pitkä!



Viimeisellä kesäloma viikolla käväsin hakemassa siskoni meille muutamaksi päiväksi ja yritin saada siskoni viihtymään täällä maalla. Hyvinhän se viihtyikin, kun kissanpennutkin olivat jo syntyneet niin pääsi niitä katsomaan ja paijailemaan.

isäntä oli jo palannut töihin, mutta pojilla jatkui vielä viikko lomaa joten niille piti saada toimintaa ja ajankulua.
Teimmekin sitten parina päivänä retken yyterin sannoille ja uimaan mereen. 


Siihä vaiheessa, kun radiosta pärähti soimaan yllä oleva biisi niin siitä asti Joel on sitä laulanut, laulanut ja jatkuvasti laulanut. Poika osaa paremmin sanat kuin minä ja osaa yllättävänkin hyvin räpätä..
Niin paljon innostui, ihastui kappaleeseen, että piti sanat tulostaa netistä ja laulaa lurittaa aamusta-iltaan.
Siinä sitä aloin sitten jo minäkin biisiä laulamaan ja kumma kyllä hermot ei mennyt kellään vaikka yritin riimitellä pojan perässä!

Sopi sitten laulun sanat 10-vuotiaan suuhun tai ei, mutta tätähän se nuorison elämä on ja nämä räppärit toimivat esikuvina nuorisolle. Niin kauan menee hyvin, kun ei hilluta ala-ikäisenä päihtyneenä pitkin kaupunkien katuja. Tuleehan näistä rytmillisesti hyvä mieli, kun kuuntelee ja varsinkin kesällä!



Hiekkaleikit alkoivat yyterin rannalla ja ensin oli vuorossa Joelin upotus hiekkaan!
Siitä se pikkuhiljalleen lähti.


Katselin makeasti nauraen näiden kolmen touhua hiekassa ja olihan se aika mukavaa seurata näiden höpsöjen touhuamista ja yhden peittämistä hiekkaan. 


Siitä se pikkuhiljalleen alkaa peittymään hiekan alle. Joel välillä huusi ja kiljui, että apuva... hiekkaa suussa, hiekkaa päässä, mutta sehän vasta mukavaa olikin. Tämähän se pelinhenki onkin ja ken leikkiin ryhtyy on sen kestettävä se. 
Tosin hauskaa oli pojilla ja siskollani koko hiekkaleikin ajan, että ei me sentään niin totisia torvensoittajia olla!


Velipoika sanoikin, että saatte sitten peitellä hänet seuraavaksi...


Aina välillä kuuluu, että sormi ei ole vielä piilossa, koittakaas piilottaa sekin. No sormea piilotetaan, mutta se kummallinen sormi onkin, kun ei sitten niin millään meinaa pysyä piilossa!


Sitten vielä viimeinen ja silaus ja kunnon pölläytys hiekkaa. Koska poika ei pahakseen laittanut pölläytystä niin sitä sitten laitettiin oikein kunnolla!


Niin tuli vuoron vaihto ja Juhon peittäminen hiekkaan alkoi.
Juha tapion sanoja lainaten ja hieman muuttaen...

Tuuli hiuksillaan, hiekkaa hampaissaan, silmin kiiltävin poika naapurin hiekkaan katoaa! 
Minusta ei sanottaajaa tai muusikkoa koskaan saada, mutta tänäkesänä Juha Tapion sanat ovat soineet jatkuvasti korvissani ja päässäni. Juha Tapio on siis yksi suur suosikeistani ja onhan sillä aivan mahtavia lauluja!

Poju välillä huuteli, että hei mulla on sitä hiekkaa hampaissa joten siitä ne sanat sitten laulussa muuttuivatkin.


 Piti vähän pitää pikkumiehen päätä paikalla, että saatiin se hiekka pysymään kunnolla oikeassa kohdassa. Tämä vanhempi poika on sen verran liikkuvaa sorttia, että teetti vähän äipällä työtä tämä peittäminen. 
Sen verran kivalta se hiekkaan peitto näytti, että minäkin uskaltauduin leikkiin mukaan ja hauskaahan se olikin!


Ei se pää paikallaan pysynyt ja tässä ilmekin kertoo sata sanaa. hiekaa korvia myöden täynnä..


Saatiin me se sankari peitettyä sinne hiekkaan..


Mitähä muijalla mielessä?
Varmaankin mietin juuri tässä vaiheessa, että kyllä nyt osaa olla niin kummaa päivää huomennakin tiedossa, että taidetaan lähteä tänne rannalle koko päiväksi!!


Päätettiin sitten seuraavana päivänä tulla rannalle uudelleen ja uikkarit päällä, että päästään koko porukka uimaan,

Ja kuvissa esiintyvä karhu tölkki ei todellakaan ollut meidän ja viisas olisi vienyt sen rokikseen, mutta siinä se roikkui meidän mukana jaloissa koko kuvausten ajan. Tuli kyllä pari todellista floppi kuvaa ja ensin meinasin jakaa ne tänne, mutta totesin, että teidän huumori ei taida sitä kestää!! olisi nimittäin mennyt sen verran rankemman puolelle, että ei kohta olisi yhtään seuraajaa blogissa! :O



Seuraavana päivänä otettiin reissu uusiksi ja arvatkaa oliko mukavaa lähteä uimaan, kun olin aamupäivän keitellyt puskista marjat mehuksi ja hikoillut niiden kanssa monta tuntia?




OU BOY!! näitä jätski tötteröitä voi jo kutsua kunnon tötteröiksi. Niin hyvältä näytti, että oli pakko mennä ja ostaa itsellekin!
njamskis ja hyviä olivat!!




Niin tuli kesäloma päätökseensä ja paluu arkeen on taas tapahtunut, koulut alkoivat ja arki alkoi ainakin pikkumiehillä pyörimään hyvin, mutta äippä on ihan tööt ja äippää pitäisi ravistella kyllä enemmän hereille.

Hirmuinen jännityksen paikka oli eilen, kun Juho aloitti ylä-asteen ja Joel aloitti nelosluokan. Uskon, että tuo nelosluokka menee kyllä ihan omalla painollaan, mutta ylä-aste saattaa tuottaa työtä vähän enemmän. Uusia oppiaineita ja vaikka mitä joten on pojalla taas uuden opettelua hetken aikaa. Kumman rennosti poika silti otti ylä-asteen aloituksen, että äippä täällä taitaa jännittää enemmän kuin poikaa itseään. 
Ehkäpä ne asiat siitä pikkuhiljalleen etenee omaan tahtiinsa ja arki alkaa pyörimään normaaliin tapaan.



Vielä tulee postauksia lähinnä reissusta mukaan lähteneitä tavara juttuja ja sitten alkaakin varmaan syksypostausten aika!

Muistakaa arvonta edelleen käynnissä ja siihen pääset kaksi postausta menemällä alaspäin!
Elokuun loppuun asti arvonta aikaa joten vielä kerkiää...

"pienistä asioista jäävät muistot elämään"!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vallattomat pennut!

Aika menee niin vauhdilla, ettei perässä meinaa enää pysyä. Olenko tulossa vanhaksi vai enkö vain osaa laskea? Myönnän heti aluksia, että matikkapääni on ollut aina todella heikko. Onneksi osaan sentään vielä laskea montako pentua Selma sai muutamia viikkoja sitten. Tässä ollaan nyt isännän kanssa vängätty monena viikkona, että minkäs ikäisiä nämä meidän Selman vallattomat pennut ovat tällähetkellä?
Loppujen lopuksi kuitenkin yhteinen sävel on löytynyt ja minunkin piti vähän alkaa laskemaan viikkoja takaperin ja todentotta pennut täyttävät ensiviikon tiistaina 5-viikkoa. 

Ajatelkaa minkä kokoisia nämä pennut ovat?
Meidän Selma tuli viime vuonna meille 5-viikon ikäisenä. Me kuitenkaan emme luovuta vielä 5-viikon iässä olevia pentuja vaan pidämme tiukasti kiinni siitä 12-viikosta joka on nykyään suositus pentujen luovutuksulle. Vaikka pennut kehittyvät hyvään vauhtiin niin nämä pennut eivät kuitenkaan ole ihan samalla tasolla kuin mitä Selma oli meille tullessa. Nämä pennut tarvitsevat vielä emoaan, toisiaan ja muutoinkin pitää katsoa, että pennut osaavat perusasiat ennenkuin siirtyvät uusiin koteihinsa. 

Tästä sarjasta siirtyy vain kaksi uusiin koteihin ja kaksi jää meille tänne maalle Selman kanssa jatkamaan elämää. Pojat halusivat omat pennut ja niin päätetään sitten pitää kaksi itsellä.

Nyt onkin pienen esittelyn paikka!

Ylärivissä vasemmalla oleva on Peku alias Pekka. Pekka on porukan ehkä rauhallisin, mutta mikäli pekalle iskee leikkitauti päälle niin sitten painitaankin oikein kunnolla ja annetaan muille kyytiä.
Pekka on väritykseltään mustavalkoinen ja vähän harmahtava, varmaksi emme uskalla sanoa vielä onko pekka poika, mutta vahvasti siltä näyttää. Olemme pekka nimen antaneet siksi, että siskoni sanoi sen muistuttavan pekka töpöhäntää ilman töpöä häntää. Pekka on kooltaan toisiksi suurin ja erittäin hurmaava pentu. Pekka muuttaa uuteen kottiin sitten aikanaan. Pekka on oppinut maistelemaan kiinteä ruokaa lautaselta ja muutaman kerran on papujakin rouskutellut. Pekkaa pitää vielä harjoittaa sylissä olemiseen, koska pekka on paremminkin porukan oman tiensä kulkia eli sylissä on vain hetki kivaa ja hetken päästä onkin muut metkut mielessä. Pekka oppi ennen sisaruksiaan kiipeämään verhoon ja siksi päätinkin ottaa verhot pois kokonaan ja vietittää herralle, että ne eivät ole kiipeämistä varten.

Ylärivin kolmikosta keskimmäinen on ALMA ja Alma jää meille asumaan Selman kanssa. Alma on siis tyttö ellei joku todista sukupuolta pojaksi. Alma nimeä tämä veikeä vesseli kantaa ja Almana hän saa pysyäkin elämänsä loppuun asti! 
Almasta voisin kertoa, että Alma käyttäytyy pentuaikana aivan samalla tavalla kuin äitinsä. Hyvin ihmisläheinen ja viihtyy sylissä. Alma oli ensimmäinen joka oppi lipittämään lautaselta pentumaitoa ja tykkää siitä ihan hirmuisen paljon. Alma on aina jäänyt sisariensa varjoon imemisessä ja välillä kolme muuta imee äidinmaitoa, kun tämä pikkuinen tulee perässäni keittiöön ja pyytää pentumaitoa. Annan almalle maitoa ja pentu lipittää itsensä täyteen. Otan alman syliin ja tyttö nukahtaa rintaani vasten juurikin samalla tavalla kuin äitinsä aikanaan. Siirrän alman selman lähelle ja alma päättää vielä mennä imemään ja jatkamaan unta äidin hellään huomaan. Olen sijaisäitinä selvästi tälle tytölle, mutta selvästi myös Selmaa kaivataan vielä pitkän aikaa jatkamaan imetystä ja antamaan helyyttä.
Alma on porukan nopein juoksia ja varsinainen ketterä kinttu, meillä muillakin taitaa kohta kunto nousta, kun juoksemme pentujen perässä. Ensin pentu saattaa olla vierelläni ja hetken päästä onkin jo toisella puolella taloa.
Alma on suurin suosikkini pennuista. Alma osaa myös nauttia pieniä annoksia kiinteää, mutta selvästi pentumaito on hänen suurin suosikkinsa.

Ylärivin oikeanpuolen reunimmainen on Pippuri! Pippuri jää Alman ja Selman kanssa meille asumaan. Pippuri on nimensä veroinen ja porukan suurin pentu. Pippuri on poika niin kauan kunnes toisin todetaan. Vähän ollut vaikeaa hahmottaa kumpaa sukupuolta pennut ovat,mutta eiköhän se lähiviikkoina selvinne aika hyvin. Ainakin pippurilla on selvästi miehen eleet ja tämä katti on aina painimassa pekan kanssa. Pippuri on ollut porukan hitain ja arin, meni kauan ennenkuin pippuri uskaltautui seuraamaan sisariaan, mutta kun tämä veikeä kaveri pääsee vauhtiin niin silloin tulee väkevää pippuria kasapaäiten. Pippuri on kova tappelemaan imetyspaikasta ja tassut käyvät sataa siinä vaiheessa, kun pippuri päättää pitää päänsä ja imemispaikkansa. Pippuri viihtyy harvoin nukkumassa yksin ja melkein pippuri on se se porukan äidin poika. Selma on pippurille kakkein tärkein ja tätä napanuoraa ei tullakaan ihan niin vain katkaisemaan. Pippuri antaa silittää ja ottaa syliin, mutta sylissä ei millään kerkiä kovin kauan enään istumaan, kun on niin valtavasti kaikkea muuta tekemistä ja touhuamista. Maailmaa pitää siis pippurin silmin tutkia terhakkasti. Veikkaan, että Pippurista tulee hyvinkin jämäkkä ja isokokoinen kissa. Jännittää vähän, että periikö äitinsä puolelta pitkän angora karvan vai jääkö lyhyt karvaiseksi. 

Nelikon viimeinen eli Valkotassu "Tassu". Eturivissä selmaa nnojaten. Tämä Tassu onkin melkein Alman kaksonen ja ovatkin erottomattomat kaksoset. Alma ja Tassu kulkevat melkein aina peräkanaa, mutta tissipaikasta Tassu on kovin taistelemaan pippurin kanssa. Tassu ottaa välillä oikein kunnon kiitolaukka askelia perässämme ja on porukan hauskuuttaja. Tassu taisi myös olla se joka antoi koirille kunnon sähinä-kynsi-räkimis opetuksen ensimmäisenä. Pennut siis osaavat hyvin luonnon lait ja koirat eivät siis ole kissoja heidän mielestään. Katsotaan sitten miten tulevana vuonna Pippuri ja Alma pärjäävät Elmon ja Miinan kanssa, kun on aika siirtää koirat sisälle. Tassu on melkein se joka porukassa pitää vahtia ja seuraa tarkasti mitä ympärillä tapahtuu. 

Jokainen pentu on omanlaisensa ja oma persoonansa. Vaikka näillä neljällä on paljon samoja luonteen piirteitä niin silti kaikissa on jotakin erilaista joka nimenomaan tekee näistä jokaisesta erilaisen kissan!
Minulla ainakin tulee kova ikävä Tassua ja Pekkaa sen jälkeen, kun siirtyvät uusiin koteihinsa. Onneksi kummatkin menevät tutuille perheille joten jos ihan mahdoton ikävä tulee niin pääsee katsomaan miten näillä emännän mussukoilla sujuu elämä uudessa maailmassa. Onneksi voin myös seurata facebookin välityksellä näiden kahden elämää!

Lisäksi pennut ovat oppineet kaikki käymään hiekkalaatikolla, joten pissiä ja kakkia ei ole ihan ympäri lattioita. Pennut on kertaalleen pesty joten on opetettu ettei vettä tarvitse pelätä. Alma on porukan sotkupytty ja sen olen saanut pestä jo pariinkin kertaan, kun on astialla käydessään sotkenut itsensä ihan kauttaaltaan. "hassu alma"!




Näissä kahdessa kuvassa ollaan jähmetytty paikalleen ja Almalla on selkä melko kyydyssä ja hyökkäys valmius päällä! Ja miksi? Elmo tuli sisälle pentuja nuuskimaan ja tervehtimään. Pennut eivät oikein olleet samaa mieltä ja meinasivat porukalla antaa Elmolle kunnon sähinän. Elmo päättikin fiksuna miehenä jättää pennut omaan arvoonsa ja palata takaisin ulos juoksentelemaan. Tässä alimmaisessa kuvassa taitaa olla jo kissojen mielestä vaara ohitse ja voivat ottaa vähän renommin, tai siis ainakin pippuri!


Selma ja Tassu loikoilee. Äidin vieressä on turvallista olla.



Alman mielestä pekan korva maistuu hyvältä ja Pippurin touhuista ei oikein välillä ota kukaan mitään selvää.


Pekkka selvästi vahtivuorossa ja ihmettelee meikäläisen kameraa ja siitä tulevaa salamavaloa.



Tassu miettii varmasti vieläkin, että mikä ihme tuo iso härveli on joka emännän kädessä on?



Tuttu ilme pippurilla ja tästä voimme päätellä, että pikkuista alkaa väsyttämään leikit!



Niitä harvoja hetkiä jolloin pysytään näin hienossa jonossa..



Utelia sinisilmä Pekka!



Meidän oma mussukkamme Alma!!


Tässä kuvassa Pekka näyttää aivan ilvekseltä... ja puoliski ilveksiähän nämä kaikki ovatkin, kun kerta äidissä on norjanmetsäkissaa!



Kutsun muuten Tassua myös tiikeriksi!




Pekka päättää, että Tassun korvia on kiva painaa tassulla ja tässä taitaakin olla painit alkamassa!



Taitaa uni voittaa kaverien leikit?



Tassu ja pekka hali tunnelmissa...



Alman tassun puhdistuksen aika.


Jotain painitouha tässä on selvästi meneillään...


Voihan pippuri ja pirppurin tassut! Taitaa pojulle tulla kuulkaa melkoisen isot tassut millä tepastella ja ottaa hiiriä kiinni!




Onnistuinpas nappamaan yhden kielikuvan.... taitaa paremminkin mulle sitä kieltänsä näytellä.. :)




Ja näin sitä siirryttiin ulkoilemaan ja leikkimään emännän kanssa seuraa johtajaa. Pekan johdolla mennään ja pienet perässä. Minua naurattaa, kun kaikki neljä seuraavat minua ja emo seuraa jostakin sivulta, että mitä ihmettä nää mun muksut oikein touhuavat. Emännän perässä mennään, mutta kun minä kutsun niin ei tule kukaan perässä.. :O rapstuan päätäni ja mietin mikä meni vikaan, kun minä toimin jonon vedättäjänä paremmin kuin emo?



Kaksi katosi jonnekin emän luokse ja kaksi päättää jatkaa seuraajohtajaa...


Alma päätti siirtyä turvallisempaan kainaloon ja Selma pitää tiukasti tytöstä kiinni ettei pääse uudestaan karkaamaan emännän perään!



Alma sitten kovin kauan Selman kanssa viihtynyt ja taas meikäläinen ja meikäläisen kamera alkaa kiinnostamaan pentuja!



Hupsista hoi! mikäs sieltä tuli... leopardiko? ei kyllä se ihan tassu on, mutta tässä kuvassa näyttää kyllä jo aivan leopardilta!



Mitens tässä nyt näin kävi?
öö... yksi kiipeää olkapäälle, toinen seisoo naaman edessä ja meikäläisellä on naama aivan "punanahka, hikinen"! Kokopäivän siivonnut, tehnyt puuhommia ja vielä jaksaa leikkiä pentujen ja kameran kanssa! 



Kyllä siinä nyt vain niin käy, että katit vievät pääosan ja minä saan siirtyä takaolalle!
Alma tähyilee olkapäältä..


Voi sitä Alma kultaa, kun pysyisi siellä olkapäällä, mutta välillä pitää tulla poskelle halimaan ja hyvänä pitämään.
Mitä tekee pekka? no vahtii tietenkin, että pienemmät saavat rauhassa "halia"! siis minä ja Alma!


Mitäs tähän sanotte?



Mä siirryn varmaan seuraavaksi näiden viereen nukkumaankin kohta yöksi!
Nämä ovat vaan niin vallattoman ihania, suloisia, pehmeitä, vauvan tuoksuisia pentuja.



Tähän kuvaan voimmekin päättää postauksen tältä erää ja kisstiedotteen. Katsotaan sitten josko seuraavaksi saataisiin koottua teille lukijoille, seuraajille videopostausta.



Muistakaahan rakkaat ihmiset, että arvonta aikaa on vielä reilusti jäljellä joten kaikki reippaasti osallistumaan ja tykkäämään blogistani. Voitte osallistua myös facebookin kautta ja tuoda kaverinnekin mukaan seuraamaan seikkailujamme!

"Elämä on yhtä seikkailua"!!