torstai 10. heinäkuuta 2014

Vauva uutisia!!

Otsikossa lukee aivan selvällä suomen kielellä, että vauva uutisia. Pitää heti kertoa ja todeta, että ei en ole raskaana!!

Tätä hetkeä on odotettu kuin kuuta nousevaa, on mietitty, pohdittu, puhuttu ja vellottu kuplan lailla. Nimittäin meidän Selman pentuvauvat syntyivät tiistai iltana.
Siis olen ollut tämän kaksi vuorokautta aivan haltioissani näistä vauvoista ja menettänyt sydämeni aivan totaalisesti näille pennuille.

Kelataampa vähän asioita taaksepäin muutamilla viikoilla..

5.5. lähdin aamulla sairaalaan operoitavaksi, ovesta ulos astuessani huomasin kuinka Selma istui omenapuun oksalla ja viereisellä oksalla naapurin kollipoika joka oli taistellut tiensä meidän selman suosioon. Ennen lähtöä tarjosin pariskunnalle ruokaa ja selmahan se ensimmäisenä ja nälkäisempänä tuli syömään. Kollipoikakin olisi kovasti halunnut osansa ruokakiposta, mutta meidän neiti laittoikin melkoisen murinan päälle ja oli selvästi sitä mieltä, että tämä kippo on minun.
Katsoin tilanteen siksi, että neiti kainaloon ja sisälle taloon syömään, jotta vältyttäisiin pahemmalta episodilta ruokakipon vierellä.

Eräs asia oli ainakin täysin varma, Selmalla oli ollut viimeisen kolme päivää aivan järkyttävä kiima päällä ja tämä kollipoika oli siis Selman tulevien pentujen isä. (jos Selma tuli tiineeksi)

Sairaalasta kotiuduttuani päässäni pyöri vain ajatus siitä, että tulisiko nyt viimeinkin Selma tiineeksi ja olisiko meidän taloon tulossa kesäpentuja? No, sehän selviäisi muutamien viikkojen päästä ajattelin itsekseni.
Pikkuhiljalleen huomasimme, että Selma alkoi paisumaan ja leviämään pullataikinan tavoin, käytös alkoi muuttumaan paljon äidillisemmäksi ja ruokahalutkin lisääntyivät vauhdilla. Näistä asioista saatoimme todeta aivan selvästi Selman olevan tiineenä.

Seuraavat 63 päivää seurasimme Selman touhuja ja puhuimme vähän väliä pennuista ja mietimme montako meille itselle jätettäisiin? montako niitä siellä mahassa oikein asustaa? kumpiakohan ne oikein on? ja koskahan ne oikein vireallisesti syntyisivät? minkä värisiä? Aivan kuin olisi odottanut omaa lastaan, sen verran jännittynyt olin ainakin minä. Minkäs sille voit, kun Selma on niin valtavan rakas koko perheelle ja vähän oltiin huolisamme ja jännittyneitä myös saapuvasta synnytys päivästä, että miten kaikki menisi. Olihan tämä Selman ensimmäinen raskaus joten kukapa ei olisi huolissaan kissansa ensimmäisestä tiineysajasta.

Siinä vaiheessa, kun aloin tuntemaan kädelläni Selman maha-asukkien liikehdinnän niin voi luoja kuinka alkoi suuni käymään kuin pakko mielteisesti ja voi sitä pulinan määrää mikä sieltä suustani tulvi siinä vaiheessa. Oli se naurua, melkein välillä itkuakin. Sitä vain itse muistaa kuinka tunsi omien lastensa ensimmäiset liikkeet mahassaan. No kissa on eri kuin ihminen, mutta raskaus, kuin raskaus. Kissa vauvojahan sieltä oli tulossa.. poikia piti heti huudella lujaa paikalle, että tulkaa nyt äkkiä tänne, täällä Selman vatsassa liikutaan jo. Seuraavaksi olivat jo pojatkin vierellä koskettelemassa selman vatsa-aluetta ja siinä me sitten porukalla ihmeteltiin luonnon ihmettä jäälleen kerran.

Poikasten potkut voimistuivat päivä päivältä eneemmän ja enemmän. Välillä tuntui kuin koko maha oli ratkennut niistä potkuista. Aivan valtavia jysäyksiä sain tuntea käteni pintaan pitäessäni Selmaa sylissä. Ajattelin itsekseni, että ainakin yksi asia on jälleen varma! Sielä on ainakin yksi voimakastahtoinen pentu syntymässä, koska joku niistä peunnista veti kyllä ihan mahdotonta rallia siellä mahassa ja välillä kävi miellessäni, että miten Selma tämän touhun jaksaa? Välilä tuli suuri huolikin varsinkin siitä, että edelleen tiesin synnytyksen ajan lähestyvän.

VIIMEIN SE ODOTETTU H-HETKI KOITTI!!

8.7.2014 klo: 21.00 syntyi ensimmäinen rohkelikko ulos maailmaan. Olin puolituntia enemmin pitänyt Selmaa sylissäni ja huomasimme kuinka supistukset olivat alkaneet. 
Laitoin tiistai iltana jossakin vaiheessa bookkiin päivitystä, että kaksi pentua syntynyt ja Selma näyttää pärjäävän hyvin.
Toista pentua työstäessään ulos maailmaan istuin aivan selman vieressä ja silittelin mahan päältä. Nostin häntää ja totesin, että sieltä tullaan näköjään kovaa vauhtia ulos. Selman tuijotti minua suoraan silmiin ja sen katse oli kuin lasittunut. Sanoin vain hiljaa silitellen selmaa, että hyvä tyttö, jaksa vielä vähän ponnistaa, toistin vielä pariin kertaan, että ponnista.. ponnista. Mutta ajattelin, että nyt on tämän tädin paras tukkia suunsa ja antaa kissan hoitaa itse synnytyksensä. Menemme siinä vaiheessa apuun jos todellakin näyttää siltä, että Selma ei pärjäisi enään itse tai voimat alkaisivat käymään vähiin.

Kuitenkin menin jossakin vaiheessa vilkaisemaan Selman vointia pesän suuaukolle ja totesin, että hyvä jumala täällähän on jo pentuja syntyneenä 4 kappaletta. Hihkaisin kovaan ääneen ja totesin, että ei voi olla TOTTA!!
Siis ennen puolta yhtätoista tiistai iltana oli jo kaikki 4 syntyneet ja Selma nuoli pentujaan täydellä vauhdilla. Kuulin välissä, kun kuului kovaa rasahduksen ääniä, ilmeisesti selma söi istukat! 

Huh..huh.. mikä fiilis siinä tuli, kun huomasi Selman selvinneen synnytyksestä hyvin ja kaikki vauvat olivat hengissä selvinneet ulos maailmaan.

Erästä asiaa pidin todella ihmeellisenä!!!!
Selma ei koko synnytyksensä aikana kitissyt, ei valittanut, eikä muutoinkaan käyttäytynyt levottomasti. Pidin outona se, että Selma kehräsi koko ajan synnytysten aikana, niiden välissä ja tottakai niiden jälkeenkin.

Ihmeellinen tämä eläinten maailma, ei voi muuta sanoa!

No nyt laitetaan seuraavaksi niitä varmasti teidän pitkään odottamianne kuvia!!

p.s. Selma on varsinainen syöksy synnyttäjä!

Tässä kuvassa on rohkelikko nro 1
ensimmäisenä syntynyt ja nopein ulostautuja oli tämä (?) sukupuoli vielä varmistamatta, mutta vahvasti näyttää siltä, että Selmalle syntyi kolme kollia ja yksi narttu.



Rohkelikko nro 2



Rohkelikko nro 3



Rohkelikko nro 4



Tässä ylläolevassa järjestyksessä eivät siis syntyneet, mutta muistaakseni kuvan ensimmäinen oli kuitenkin ensimmäinen joka syntyi ja seuraavat kolme tulivat jossakin järjestyksessä. 

Sen tiedän, että ainakin yksi raitaisista on ihan mahdottoman suurikokoinen ja siitä varmaan tulee tällä menolla jättiläinen. Jättiläinen ja toinen raidallisista jäävät meille asumaan Selman seuraksi, mutta mustavalkoinen ja kolmas raidallinen luovutetaan hyviin koteihin. Musta-valkoiselle on alustavasti varattu koti, mutta raitainen on vielä ?. Laskimme, että suositellun luovutusiän saavuttavat lokakuun alkupuolella joten silloin ovat 12 viikkoisia. Nämä kaverukset siis tulvat vielä muutamia viikkoja viettämään meillä aikaa ja sinä aikana yritämme hoivata niitä yhdessä Selman kanssa. Yritämme totuttaa ihmisten läheisyyteen ja siihen, että eivät pelästyisi joka kerta, kun joku otaa ne syliinsä.

Voi hyvänen aika näitä pienen pieniä tassuja!!



Tässä Musti yrittää selvästi nostaa jo lujaa päätään...



Pienen pienet pennun takajalat!



Tässä pari pentua ovat käpertyneet turvallisesti äidin kainaloon nukkumaan..



Tässä ollaan syönti ja lepo puuhissa...



Tämä utelias vesseli tuli morjestamaan kameraa. Naureskelin, että mistäs siihen möngersit... tämä on kyllä melkoinen kaveri!



Siellä sitä 4 pientä vipeltäjää sulassa sovussa syömäsää edelleen...



Yksi päätti, että syökää te muut niin minä nukun teidän välissä...
nämä kaksi ylempänä olevaa raita kaveria jäävät meille, mustavalkoinen lähtee aikanaan uuteen kotiin ja pienelle raidalle etsitään turvallista, rakastavaa ja huolehtivaa kotia!



Näin meillä sisarusten kesken... turvallisempaa olla yhdessä kasassa..



Muiskis ja pusu poskelle...
"sä olet ihana.. niin sinäkin"!!! <3 font="">



Ja niin vuorot vaihtuu, ja suukkoja jaellaan...



Älä sure pienoinen kyllä me susta huolta pidetään, nuku sinä niin sun untasi me valvotaan! Isompi sisar ohjeistaa pienempäänsä. <3 font="">

katsokaa mikä pikkuinen tassu ja kynnet!




Tälläisiä rakkauspakkauksia Selmalle syntyi. Ovat ne niin vallottavan ihania ja suloisia pienä piipertäjiä.
Odottaakapas vaan, kun nämä kaikki kaverukset ottavat aikanaan jalat alleen niin silloin alkaa meinaan tässä talossa elämä ja kameran valojen räpsytys!

Mikä sen suloisempaa kuin pieni kissavauva!


Toivottavasti ette kyllästy näihin kissa aiheisiin postauksiin, mutta jos joukossa on joku jota ei kissat kiinnosta niin tämän postauksen voi nopeasti kelata ohitse ja siirtyä niihin jotka tuntuvat mielkkäämmiltä!

Vauva tiedotus päättyy tältä erää!

Lopuksi pieni video Selmasta ja pennuista


6 kommenttia:

  1. Voi kääk mitä ihanuuksia...mä en varmaan raaskis edes nukkua, kun seurailisin vaan vauvoja koko ajan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä minäkin heräilen öisin ja mietin, että mitenkähän ne sen mamman kanssa nukkuvat? Minua taitaa lähinnä valvottaa kuumuus, auringonvalo ja kesäyöt. Näillä pennuilla mitään hätää ole, Selma on todella loistavasti hoitanut vauvojaan ja ollut yötä päivää niiden vierellä. :) Turhaan minä siis päätäni vaivaan, kyllä luonto näköjään on ihan automaattisesti toimiva! "nämä ovat niin ihania ja suloisia"!!!

      Poista
  2. Kyllä on suloisia!! Onnittelut perheenlisäyksen johdosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ovat kyllä oikein suloisia, karvapalloja ja sydämensulattajia! :)

      Poista
  3. Naaaws ♥ Kissanpoikaset ovat kyllä niin söpö ilmestys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain ja kasvavat todella kovaan vauhtiin. Nyt ollaan ylitetty 6-viikon ikä ja meno on jo melkoisen kovaa. Painimista ja jonossa juoksurallia vetäen! :)

      Poista