keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kirkko kierros!

Edellisessä postauksessani kirjoitin turun matkastamme. Turussa kävimme kiertämässä turunlinnaa opastetulla keskiaika kierroksella.

Siitä se idea sitten lähti..
Turunlinnassa kävellessäni rupesi keskiaika kiinnostamaan vielä enemmän ja sain ajatuksen, että pitää päästä myös turun tuomiokirkossa käymään samalla reissulla.
En muista ihan tarkkaan olenko käynyt aikaisemmin turun tuomikirkossa, mutta tämä kirkko kiinnosti minua kovasti oman historiansa vuoksi. Kirkon seinät ovat eläneet niitä keskiajan aikoja joita me emme ole koskaan päässee elämään saatika näkemään. Onneksi näitä historiallisia paikkoja on vielä muutamia jäljellä joihin pääsee tutustumaan reissuillaan. En oikein osaa selittääkää mikä saa minut tuntemaan ja ihastelemaan näitä vanhoja keskiajan rakennuksia. Näissä rakennuksissa on vain sitä jotakin mitä normaalissa peruselämässä ei tule kohdattua. Ehkä niiden rakennustyyli ja kokonaisuus kiinnostavat eniten.

Kirkkokierrokseni alkoi siis Turun tuomikirkosta.

Sanon heti alkuun, että mikäli et ole käynyt koskaan turun tuomikirkossa niin mene ihmeessä poikkeaamaan kirkossa ja ihastelemaan sen valtavaa kokoa ja rakennustyyliä.
Tuomiokirkosta voi lukea enemmän turun seurakunnan nettisivustolta.



Muutama päivä on tainnut mennä, kun Turun tuomiokirkkoa on rakennettu.
Kuvaustani haittasi enimmäkseen nämä suuret puut jotka piilottivat kirkon taakseen. 


Olin niin innostunut katselemaan kirkossa ympärilleni, että en heti ensimmäisenä huomannut mennä kuvaamaan alttari osuutta. Viimein, kun sinne pääsin niin huomasin, että ei sitä sitten voikkaan kuvata kokonaisuudessaan.  Eräs nuoripari oli juuri harjoittelemassa vihkitilaisuutta niin kuvaaminen meni vähän "ns" hankalaksi. Päätin sitten kuvata sen verran, kuin pystyin!






Valtavasti on ollut tekemistä rakentajilla ja kaikki yksityiskohdat ovat kyllä hienoja, vaikuttavia ja upeita.



Lattioissa oli tekestejä ja kaiverruksia. Ilmeisesti Tuomiokirkon lattian allekin oli haudattu joitakin historiallisesti merkittäviä henkilöitä. 



Turun suuntaan matkustaessasi pydähdyppä hetkeksi katselemaan tuomiokirkkoa. Suppeaksi jää tekstit tässä postauksessa, koska en ole mikään kirkko asiantuntija.
Mutta seurakuntien nettisivustoilta löytyy varmasti tietoa paljon suomen historiallisista kirkoista.

MATKA JATKUU..

Seuraavaksi saavuimme Sauvon kirkkoon.
Olen ollut mieheni kanssa sauvon kirkossa joskus lähisukulaisen häissä ja tämä kirkko on kyllä myös todella näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Sauvon kirkko on kivikirkko kuten turuntuomiokirkkokin, mutta vähän erilaisella kivellä rakennettu. Ulkonäöltään muistuttaa paljon enemmän keskiaikaista kirkkoa.





Tässä kirkossa vallitsee taiteiden paratiisi.
Kaiverruksia, maalauksia, tekstejä seinissä ja joka puolella. Hyvin tunnelmallinen kirkko kaikenkaikkiaan.



Urkuparven seinämässä on paljon maalattuja kuvia ja näitä on muuallakin seinissä.



Sauvon kirkossa vallitsee hyvin rauhallinen ruskean värimaailma. Tunnelmallinen ja taiteellinen kirkko.



Sauvon kirkossa mieleenpainuvin asia on nämä rautaiset vaakunat kirkon seinällä. Tosin näitä oli vähän enemmänkin kuin tämä yksi seinällinen. Mietittiinkin sukulaisen kanssa yhdessä, että onkohan niin, että jokaisella keskiaikaisella suvulla on ollut oma vaakunansa jota on sitten kannettu sylissä. Vielä mietittiin, että mitenkähän paljon nämä melko raskaan näköiset vaakunat painavat? 



Sauvosta matka jatkuu Haapajärvelle.
Olimme muutaman päivän Haapajärvellä kyläilemässä tätini luona ja siinä samalla ajattelin kurkata miltä näyttäisi haapajärven kirkko.

Haapajärvi Kristuksen kirkastumisen kirkko
Ulkokuoreltaan puukirkko. Restaurointi käynnissä ja kirkko maalattu takaisin alkuperäiseen väriinsä eli keltaiseen niin ulkoa kuin sisältä.
Lisäksi haapajärvellä on toinen kirkko jota en kerinnyt näkemään.



Haapajärven kirkko toimii tiekirkkona kuten suurin osa suomen kirkoista. Meitä ohjasi nuori neiti joka on nyt kesätöissä seurakunnalla ja hän antoi minulle ison listan näkyville suomen tiekirkoista joissa voisimme reissuillamme pysähtyä katselemaan ja ihailemaan erilaisia kirkkoja. Arvatkaas vain oliko niitä kirkkoja valtavasti? mikäli tekisin virallisen tiekirkko postauksen niin voin kertoa, että sen postauksen rakentamiseen ja kuvaamiseen mensi minulta varmastikin 20 vuotta!


Astuessani kirkon pääovista sisään meinasin saada totaalisen sydänkohtauksen pelästyessäni tätä vaivaisukkoa joka sijaitsee kirkon eteisaulassa. Mikäli menet outona ihmisenä tähän kirkkoon tutustumaan niin älä pelästy tätä isoa ukkoa ovella. Kirkon esittelijämme kertoikin, että hänkin on sitä muutaman kerran pelästynyt aamuisin tullessaan töihin. Niin huomaamaton vaivaisukko saattaa saada sätkyn aikaan ovesta sisään astujalle.
Pisti vähän huvittamaan tämä tilanne, mutta tekevälle sattuu ja kulkevalle tapahtuu.
Vaivaisukkoon sisältyy eräs historiallinen ikävä asia jota en paljasta, koska ajattelen, että kannattaa jokaisen käydä paikan päällä katsomassa tätä kirkkoa ja samalla pyytää vaikka pieni esittely niin vaivasukon tarinakin selviää siinä yhteydessä.



Haapajärven puukirkko on hyvin yksinkertaisen kaunis. Tässä kirkossa ei praimella liikaa ja seinät, ikkunat, penkit ovat perinteisen kirkkomallin tyylisiä.
Tästä kirkosta tulee mieleeni väkisinkin oman lapsuuden kaupunkini kirkko.  Nykyisessä asuinkuntamme kotikirkossa on keltaiset penkit, kuten haapajärven kirkossa, mutta kirkko on kivikirkko.
Alttaritaulu on poikkeuksellinen haapajärven kirkossa, koska en ole tämän tyyppistä alttaritaulua aikaisemmin nähnyt.




Mietimme yhdessä sen nuoren esittelijän kanssa mitä minun kannattaisi kuvata ja ottaa muistoksi talteen blogiini. Kirkossa on säilytyksessä hyvin vanha biblia joka on vuodeltqa 1642. 1990 siirtynyt Haapajärven seurakunnalle.
Saisitko selvää tästä vanhanajan tekstistä jos päätyisit tätä bibliaa lukemaan? Itselläni oli sen verran aikaa, että kerkisin muutaman rivin lukemaan ja sain jopa selvääkin tekstistä.
Erittäin mielenkiintoinen kokemus.



Tässä kuvassa onkin oppaamme haapajärven kirkko kierroksella. 
Kiitos sinulle (anonyymi) jonka nimeä en tullut kysyneeksi. Olin niin kiinnostunut kuvaamisesta ja kirkon historiasta, että jäi nimi täysin kysymättä.
Ehkäpä se nimi joskus tulee esiin vielä jossakin vaiheessa.



Tullessamme ulos kirkosta kiersimme kirkon ympäri ja mieleenpainuvin näky oli nämä rautaiset aitaukset ja aitauksissa olevat rautaiset ristit. Näillä paikoilla lepää seurakunnan palvelijoita niin kappalaisesta kirkkoheroihin asti. Tälläistä en ole aikaisemmin nähnyt tai huomannut kirkkojen piha-alueilla joten tästä oli otettava muistoksi kuva.


Tälläisen kirkko kierros postauksen sain rakennettua ja hyvin mielenkiintoisiahan ja mukavia nämä kierrokset olikin.

Katsotaan sitten millaisia kirkkoja jatkossa tulee vastaan ja miten innokkaasti pääsen kuvaamaan näitä suomen kauniita rakennuksia.

Lämpimiä ilmoja riitti oikein kunnolla reissuillamme ja hikivesi virtasi. Haapajärven kirkkoon mennessä alkoi satamaan ja sade vähän meinasi estää kuvaamisen.



torstai 17. heinäkuuta 2014

Terveisiä Turuust!

Viikonlopulla tehtiin kyläreissu miehen siskon perheen luoksen Turkuun.
Harvoin käydään kyläilemässä kälyn luona joten päätettiin matkan ajankohta ajoittaa miehen kesäloman aikaan. Paljon huolettomampaa lähteä reissaamaan pitkää matkaa, kun kaikki ovat lomalla niin ei tarvitse pitää kiirettä suuntaan tai toiseen.

Lauantai päivä vietettiin miehen siskon perheen luona ja pohdittiin, että mitä sitä tehtäisiin sunnuntaina porukalla.
Mietin, että turunlinnassa ja tuomikirkossa tahtoisin päästä käymään. Meillä muu väki oli vähän erimieltä ajatuksestani, mutta minähän päätin, että nyt mennään turun linnaan ja sillä selvä!

Niin harvoin käydään turun suunnalla joten päätin, että nyt oli aika näyttää meidän pojille vähän erilainen versio matkailusta.
Turun linnaan halusin viedä pojat sen vuoksi, että se on historiallisesti hieno paikka, sekä kokemuksellisesti kierto turunlinnassa jäisi varmasti muistiin meidän junnuille. Lauantai iltana tutkailtiin netin syövereistä sisäänpääsy hintoja ja mitä maksaisi opastettu kierros linnassa.

Hinta ei ollut paha joten päätimme ottaa keskiaikaisen opastuskierroksen turunlinnassa. Viime kertaisesta turunlinnassa käynnistäni on 13-vuotta aikaa, olemme käyneet siis viimeksi silloin, kun odotin meidän Juhoa. Muistan tuon kesän jolloin teimme ystävä parin kanssa omaehtoisen kiertelyn turunlinnassa. Ilma oli sinä päivänä tosi lämmin, minä raskaana ja voin kertoa, että loppusuoralla kiertelystä aloin olemaan väsähtänyt ja rappujen nouseminen ylös ja alas linnassa oli raskausaikana melko uuvuttavaa. Kuitenkin kierros linnassa oli mielenkiintoinen ja palkitseva. Sain ihastella suomen historiallisia huoneita, esineitä, siihen aikaan käytettyjä vaatteit ym... kukapa ei tykkäisi siellä kierrellä ja katsella yhtä suomen hienointa nähtävyyttä.

Tälläkertaa palattiin linnakierrokselle lasten kanssa ja ohjatulle kierrokselle. Emme ole olleet aikaisemmin ohjatuilla kierokksilla joten nyt ajattelin hyödyntää tämän opastetun kierroksen. Opastetusta kierroksesta saattasimme saada paljon enemmän irti kuin omaehtoisesta kierroksesta. Ajattelin, että opas voisi olla hyvä vaihtoehto, kun lapsetkin ovat mukana niin opas kertoo ajasta josta meillä ei ole hajuakaan miten silloin on eletty ja oltu. Mikäli emme olisi ottaneet opastettua kierrosta olisivat pojat koko ajan kyselleet mikä, miksi ja miksi. Mitäs siihen sitten olisit vastaillut no varmastikin, että en tiedä, pitää joltakin kysyä, jaa..a hyvä kysymys jne..jne? 
Eli opastetulla kierroksella saat oikeat vastaukset ja ei tarvitse kysellä vanhemmilta koko kiertelyn ajan. Periaatteeni oli siis se, että opas kertoo ja me muut voimme keskittyä kuuntelemiseen ja katselemiseen, sekä ihmettelemiseen.

"Suomen historia kiinnostaa ja viehättää"!!



En muistanutkaan kuinka suuri tuo linna olikaan!!



Sitä tunsi itsensä jälleen muurahaiseksi tuon linnan rinnalla.


Muurahaiseksi alan tuntemaan itseni kuitenkint tässä porukassa, esikoinen menee kohta kasvukäyräällään ohitseni ja kuopus tulee hyvää vauhtia perässä. Oikeasti en muistanut sitäkään, kuinka suuri pituus ero mieheni ja minun välillä onkaan!
"valokuvista sen kaiken huoma"!


Puusto turunlinnan piha-alueella on suurta ja vahvaa. Näissä puissa olisi varmasti kiva kiipeillä!


Vanhat aitat ja rakennukset edelleen kiinnostavat!




Pakkohan sitä oli kuvata, kun muurin kylkeen oli niin valtavasti kasvanut ja levinnyt.. ? mitä se sitten onkin!




Vanhat aitat viehättää ja olihan niitä turunlinnankin piha-alueella!


Turunlinnan sisäpiha..
Tässä vaiheessa oli aika kuuma olotila, ulkona +26 tai jotain sinne päin. Mietin itsekseni, että mitenköhän kuuma henkilökunnalla on kulkea tälläisellä helteellä noissa vaatteissaan? Mielessäni pyöri ajatus siitä, että kohta lähdettäisiin kiertämään sisälle linnan uumeniin ja minkähänlainen ilma siellä sitten olisi?
Kivilinnojen pitäisi olla viileitä, mutta kyllä siellä hiki tuli ja vesi valui päästä ihan suoranaan.
Turunlinnassa on sellainen mieleenpainuva hajua, sitä ei osaa selittää. Ehkäpä se on sitä samaa hajua joka siellä on haissut vuosisatoja.
Paljon oli linnassa tehty uudistuksia, lattianpintoja, vessoja rakennettu (nykyaikaisia) hieman oli taidettu kulkureittejäkin muttaa. 
Olin kyllä unohtanut reitistä suurimman osan, mutta mikäs ihme se oli, kun viimeisestä käynnistä oli kulunut tuo 13-vuotta aikaa.


Ajatelkaapa jos vielä käyttäisimme ja pukeutuisimme samaan tyyliin kuin tuohon keskiaikaan? 
Miten paljon sitä on vaatetus, elinolot, tavat ja ennen kaikkea rakennuskulttuuri taloja myöden?


Tuosta ovesta on varmaan aikanaan kulkenut lapset! Näin me mietiskeltiin miehen siskon ja lasten kanssa!



Tästä se idea sitten lähti...
Tämän turunlinnan vihkikappelin muistin edelliseltä käyntikerralta, jaa miksi? Silloin tuli ensimmäisenä ajatus, että voi kun saisi aikanaan mennä vihille tässä paikassa!
No se ei kyllä onnistunut, mutta jos nyt menisin mieheni kanssa naimisiin uudelleen niin tahtoisin ehdottomasti tulla vihityksi tässä paikassa. Sen enempää en osaa kertoa miksi juuri täällä tahtoisin vihille? Tuossa paikassa on vain sitä jotakin!




Näitä kuvia katsellessa sitä käy vain mielessä muutama asia!
keskiajalla ei ollut koneita, ei tietoakaan rakentmisen helppoudesta kuten tänäpäivänä. Turunlinnaa ei todellaakaan rakennettu yhdessä päivässä ja on sen rakentaminen ollut valtava projekti. Näitä kaikkia seiniä ja huoneen kattoja katsellessani totean vain, että on siinä kyllä ollut melkoinen nero joka kaikki nuo on keksinyt teettää!




Tästä se rakentminen ja puurtaminen alkoi aikanaan....


Tähän se päättyi, kun valmiiksi saatiin.


On se vain talvellakin kaunis!


Turunlinnassa oli ihan mahdottoman paljon kaikkea mielenkiintoista katseltavaa, valokuvattavaa. Mikäli et ole vielä koskaan vieraillut Turunlinnassa niin mikäli turun suunnalle olet joskus menossa niin käväseppä ihmeessä paikan päällä tekemässä katselukierros. Suosittelen sitä keskiajan ohjattua kierrosta ja jos sinulle jää aikaa niin kannattaa myös ottaa ne muut kierrokset!

Lapsille löytyy oma ritarikierros!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Vauva uutisia!!

Otsikossa lukee aivan selvällä suomen kielellä, että vauva uutisia. Pitää heti kertoa ja todeta, että ei en ole raskaana!!

Tätä hetkeä on odotettu kuin kuuta nousevaa, on mietitty, pohdittu, puhuttu ja vellottu kuplan lailla. Nimittäin meidän Selman pentuvauvat syntyivät tiistai iltana.
Siis olen ollut tämän kaksi vuorokautta aivan haltioissani näistä vauvoista ja menettänyt sydämeni aivan totaalisesti näille pennuille.

Kelataampa vähän asioita taaksepäin muutamilla viikoilla..

5.5. lähdin aamulla sairaalaan operoitavaksi, ovesta ulos astuessani huomasin kuinka Selma istui omenapuun oksalla ja viereisellä oksalla naapurin kollipoika joka oli taistellut tiensä meidän selman suosioon. Ennen lähtöä tarjosin pariskunnalle ruokaa ja selmahan se ensimmäisenä ja nälkäisempänä tuli syömään. Kollipoikakin olisi kovasti halunnut osansa ruokakiposta, mutta meidän neiti laittoikin melkoisen murinan päälle ja oli selvästi sitä mieltä, että tämä kippo on minun.
Katsoin tilanteen siksi, että neiti kainaloon ja sisälle taloon syömään, jotta vältyttäisiin pahemmalta episodilta ruokakipon vierellä.

Eräs asia oli ainakin täysin varma, Selmalla oli ollut viimeisen kolme päivää aivan järkyttävä kiima päällä ja tämä kollipoika oli siis Selman tulevien pentujen isä. (jos Selma tuli tiineeksi)

Sairaalasta kotiuduttuani päässäni pyöri vain ajatus siitä, että tulisiko nyt viimeinkin Selma tiineeksi ja olisiko meidän taloon tulossa kesäpentuja? No, sehän selviäisi muutamien viikkojen päästä ajattelin itsekseni.
Pikkuhiljalleen huomasimme, että Selma alkoi paisumaan ja leviämään pullataikinan tavoin, käytös alkoi muuttumaan paljon äidillisemmäksi ja ruokahalutkin lisääntyivät vauhdilla. Näistä asioista saatoimme todeta aivan selvästi Selman olevan tiineenä.

Seuraavat 63 päivää seurasimme Selman touhuja ja puhuimme vähän väliä pennuista ja mietimme montako meille itselle jätettäisiin? montako niitä siellä mahassa oikein asustaa? kumpiakohan ne oikein on? ja koskahan ne oikein vireallisesti syntyisivät? minkä värisiä? Aivan kuin olisi odottanut omaa lastaan, sen verran jännittynyt olin ainakin minä. Minkäs sille voit, kun Selma on niin valtavan rakas koko perheelle ja vähän oltiin huolisamme ja jännittyneitä myös saapuvasta synnytys päivästä, että miten kaikki menisi. Olihan tämä Selman ensimmäinen raskaus joten kukapa ei olisi huolissaan kissansa ensimmäisestä tiineysajasta.

Siinä vaiheessa, kun aloin tuntemaan kädelläni Selman maha-asukkien liikehdinnän niin voi luoja kuinka alkoi suuni käymään kuin pakko mielteisesti ja voi sitä pulinan määrää mikä sieltä suustani tulvi siinä vaiheessa. Oli se naurua, melkein välillä itkuakin. Sitä vain itse muistaa kuinka tunsi omien lastensa ensimmäiset liikkeet mahassaan. No kissa on eri kuin ihminen, mutta raskaus, kuin raskaus. Kissa vauvojahan sieltä oli tulossa.. poikia piti heti huudella lujaa paikalle, että tulkaa nyt äkkiä tänne, täällä Selman vatsassa liikutaan jo. Seuraavaksi olivat jo pojatkin vierellä koskettelemassa selman vatsa-aluetta ja siinä me sitten porukalla ihmeteltiin luonnon ihmettä jäälleen kerran.

Poikasten potkut voimistuivat päivä päivältä eneemmän ja enemmän. Välillä tuntui kuin koko maha oli ratkennut niistä potkuista. Aivan valtavia jysäyksiä sain tuntea käteni pintaan pitäessäni Selmaa sylissä. Ajattelin itsekseni, että ainakin yksi asia on jälleen varma! Sielä on ainakin yksi voimakastahtoinen pentu syntymässä, koska joku niistä peunnista veti kyllä ihan mahdotonta rallia siellä mahassa ja välillä kävi miellessäni, että miten Selma tämän touhun jaksaa? Välilä tuli suuri huolikin varsinkin siitä, että edelleen tiesin synnytyksen ajan lähestyvän.

VIIMEIN SE ODOTETTU H-HETKI KOITTI!!

8.7.2014 klo: 21.00 syntyi ensimmäinen rohkelikko ulos maailmaan. Olin puolituntia enemmin pitänyt Selmaa sylissäni ja huomasimme kuinka supistukset olivat alkaneet. 
Laitoin tiistai iltana jossakin vaiheessa bookkiin päivitystä, että kaksi pentua syntynyt ja Selma näyttää pärjäävän hyvin.
Toista pentua työstäessään ulos maailmaan istuin aivan selman vieressä ja silittelin mahan päältä. Nostin häntää ja totesin, että sieltä tullaan näköjään kovaa vauhtia ulos. Selman tuijotti minua suoraan silmiin ja sen katse oli kuin lasittunut. Sanoin vain hiljaa silitellen selmaa, että hyvä tyttö, jaksa vielä vähän ponnistaa, toistin vielä pariin kertaan, että ponnista.. ponnista. Mutta ajattelin, että nyt on tämän tädin paras tukkia suunsa ja antaa kissan hoitaa itse synnytyksensä. Menemme siinä vaiheessa apuun jos todellakin näyttää siltä, että Selma ei pärjäisi enään itse tai voimat alkaisivat käymään vähiin.

Kuitenkin menin jossakin vaiheessa vilkaisemaan Selman vointia pesän suuaukolle ja totesin, että hyvä jumala täällähän on jo pentuja syntyneenä 4 kappaletta. Hihkaisin kovaan ääneen ja totesin, että ei voi olla TOTTA!!
Siis ennen puolta yhtätoista tiistai iltana oli jo kaikki 4 syntyneet ja Selma nuoli pentujaan täydellä vauhdilla. Kuulin välissä, kun kuului kovaa rasahduksen ääniä, ilmeisesti selma söi istukat! 

Huh..huh.. mikä fiilis siinä tuli, kun huomasi Selman selvinneen synnytyksestä hyvin ja kaikki vauvat olivat hengissä selvinneet ulos maailmaan.

Erästä asiaa pidin todella ihmeellisenä!!!!
Selma ei koko synnytyksensä aikana kitissyt, ei valittanut, eikä muutoinkaan käyttäytynyt levottomasti. Pidin outona se, että Selma kehräsi koko ajan synnytysten aikana, niiden välissä ja tottakai niiden jälkeenkin.

Ihmeellinen tämä eläinten maailma, ei voi muuta sanoa!

No nyt laitetaan seuraavaksi niitä varmasti teidän pitkään odottamianne kuvia!!

p.s. Selma on varsinainen syöksy synnyttäjä!

Tässä kuvassa on rohkelikko nro 1
ensimmäisenä syntynyt ja nopein ulostautuja oli tämä (?) sukupuoli vielä varmistamatta, mutta vahvasti näyttää siltä, että Selmalle syntyi kolme kollia ja yksi narttu.



Rohkelikko nro 2



Rohkelikko nro 3



Rohkelikko nro 4



Tässä ylläolevassa järjestyksessä eivät siis syntyneet, mutta muistaakseni kuvan ensimmäinen oli kuitenkin ensimmäinen joka syntyi ja seuraavat kolme tulivat jossakin järjestyksessä. 

Sen tiedän, että ainakin yksi raitaisista on ihan mahdottoman suurikokoinen ja siitä varmaan tulee tällä menolla jättiläinen. Jättiläinen ja toinen raidallisista jäävät meille asumaan Selman seuraksi, mutta mustavalkoinen ja kolmas raidallinen luovutetaan hyviin koteihin. Musta-valkoiselle on alustavasti varattu koti, mutta raitainen on vielä ?. Laskimme, että suositellun luovutusiän saavuttavat lokakuun alkupuolella joten silloin ovat 12 viikkoisia. Nämä kaverukset siis tulvat vielä muutamia viikkoja viettämään meillä aikaa ja sinä aikana yritämme hoivata niitä yhdessä Selman kanssa. Yritämme totuttaa ihmisten läheisyyteen ja siihen, että eivät pelästyisi joka kerta, kun joku otaa ne syliinsä.

Voi hyvänen aika näitä pienen pieniä tassuja!!



Tässä Musti yrittää selvästi nostaa jo lujaa päätään...



Pienen pienet pennun takajalat!



Tässä pari pentua ovat käpertyneet turvallisesti äidin kainaloon nukkumaan..



Tässä ollaan syönti ja lepo puuhissa...



Tämä utelias vesseli tuli morjestamaan kameraa. Naureskelin, että mistäs siihen möngersit... tämä on kyllä melkoinen kaveri!



Siellä sitä 4 pientä vipeltäjää sulassa sovussa syömäsää edelleen...



Yksi päätti, että syökää te muut niin minä nukun teidän välissä...
nämä kaksi ylempänä olevaa raita kaveria jäävät meille, mustavalkoinen lähtee aikanaan uuteen kotiin ja pienelle raidalle etsitään turvallista, rakastavaa ja huolehtivaa kotia!



Näin meillä sisarusten kesken... turvallisempaa olla yhdessä kasassa..



Muiskis ja pusu poskelle...
"sä olet ihana.. niin sinäkin"!!! <3 font="">



Ja niin vuorot vaihtuu, ja suukkoja jaellaan...



Älä sure pienoinen kyllä me susta huolta pidetään, nuku sinä niin sun untasi me valvotaan! Isompi sisar ohjeistaa pienempäänsä. <3 font="">

katsokaa mikä pikkuinen tassu ja kynnet!




Tälläisiä rakkauspakkauksia Selmalle syntyi. Ovat ne niin vallottavan ihania ja suloisia pienä piipertäjiä.
Odottaakapas vaan, kun nämä kaikki kaverukset ottavat aikanaan jalat alleen niin silloin alkaa meinaan tässä talossa elämä ja kameran valojen räpsytys!

Mikä sen suloisempaa kuin pieni kissavauva!


Toivottavasti ette kyllästy näihin kissa aiheisiin postauksiin, mutta jos joukossa on joku jota ei kissat kiinnosta niin tämän postauksen voi nopeasti kelata ohitse ja siirtyä niihin jotka tuntuvat mielkkäämmiltä!

Vauva tiedotus päättyy tältä erää!

Lopuksi pieni video Selmasta ja pennuista


Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...