torstai 19. kesäkuuta 2014

Poika ja Pallo!!

Viime viikolla keskiviikkona päätin sitten tehdä pikaisen maakunta kierroksen.
Pojat lähtivät alkuviikosta pariksi päiväksi äitini luokse kyläilemään ja olivat menneet porukalla isän mökille aikaa kuluttamaan. Sehän onkin lastemme lempi paikka, koska aika siellä kuluu kuin siivillä ja tekemistä löytyy jossei muulla tavalla niin ainakin kalastelemalla. Tälläkään reissulla ilman kalasaaliita kuulemma ei jääty, mutta haukea eivät onnistuneet saalistamaan. Pojat kertoivat, että tarpeeksi hyvää kuvaa ei löytynyt joten hauet saivat tälläkertaa uiskennella rauhassa järvessä. Ahvenia sensijaan oli sitten naarattu reilusti ja ne olivatkin päätyneet mummon pakasteeseen ja kuulemma kulkeutuvat sitten aikanaan meille kissoille syötäväksi. 

Ajelin yksikseni hakemaan poikia meidän mökiltä ja siinä ajellessani mietiskelin, että melko lyhkäseksi jäi vierailu vanhempieni luona. Lupailin kuitenkin, että pojat voisivat vielä loppu lomastaan tulla uudelleen pariksi päiväksi jos aikaa jäisi. Minkäs sille sitten voi, kun lapsille kaverit ovat tärkeitä ja Juho oli sopinut jo viimeisellä kouluviikolla menevänsä yö-kyläilemään kaverinsa luokse. Eihän siitä nyt minäkään voinut äitinä kieltäytyä, kun yö-kylään oli muitakin kavereita tulossa. Päivä oli valmiiksi sovittu joten siitä paluumatka sitten melkein supistiinkin ja Juho kyseli, että sopiihan se nyt varmasti että menen ja olethan sää sen äitin kanssa sopinut tästä yö-reissusta? Siinä minä sitten vain huutelin raatin takaa, että juu juu.. on on, kaikki on sovittu! 

mutta kerkisinhän minä siellä mökillä vähän kuvailemaankin ennen paluumatkaa kotiin!

Ihan alussa kirjoitin, että ajelin maakuntakierrosta ja yksikseni!
 No en minä ihan yksin niitä poikasiani lähtenyt sieltä mökkireissulta hakemaan.
Päätin ottaa meidän Vauhti Elmon mukaan, kun niin innokkaasti oli auton kyytiin hyppäämässä. Elmo on meidän koirista se joka viihtyy parhaiten mökillä ja pysyykin mökin pihassa eikä lähde karkailemaan mökki alueelta. 
Miinaa en mukaan ottanut, koska en tosiaan tiedä mitä sen kanssa olisi tuolla reissulla tapahtunut. Ensinnäkin se olisi pelännyt ihan kuollakseen vettä, kun mökki on järven rannalla ja sehän ei veden lähelle mene. Lisäksi jos päästäisin sen vapaaksi niin sehän ottaisi nelivedon alleen ja painelisi metsikköön karkuun. Huonopuoli tässä on se, että villi, vapaa ja riehakas metsäkoira voi olla entinen koira jos painelee mökkitien pätkän karkuun ja eksyy pikatielle niin siellä vasta sattuisikin suurin onnettomuus. 
Tässä vaiheessa varmaan on enään turhaa kertoa mitä tapahtuisi vaan jokainen voikin päätellä loput itse!
Tämän vuoksi Miina ei ole vielä vieraillut mökillä ja emme mekään siellä ole vielä tänäkesänä päässeet aikaa viettämään.
Annoin siis oman aikani pojille ja elmolle. Elmo pääsi siis mamman kanssa kahden ajelulle ja vähän muutakin!!


Elmohan otti täyden ilon irti mökille päästyään ja löysi korva pallon pihasta. Päätti, että sillä on kiva leikkiä ja siitäkös se riemu sitten syntyi!!


Minähän aion tämän pallon saada kiinni ja piste... mutta miten otan siitä otteen....
Hampaat korviin kiinni ja menoksi...


Ja niin sitä sitten mennään ...kuule jäbä koita pysyä mun vauhdissani....


No joko se nyt luovutti?
voinhan mää tällä yksinänikin touhuta ja leikkiä, mutta vetoleikit olis paljon mukavempia! Niissä, kun on sellaista erilaista jännitettä ja haastetta!


Täältä TULLAAN!! annas, kun näytän miten se otetaan...


Aijaa.. ei sitä aina jaksa, välillä pitää vähän ottaa ihan relax rennosti ja vahtia, että pallo pysyy vierellä.


Ai niinku mitä? ja taas mennään! Tälläkertaa en muuten anna periksi ja muu jengi nauraa melkein pissit housuissa, kun nämä poijaat repii palloa ja riehuu sen kanssa.


Lääh...puuh... joko se nyt antoi periksi ja tajus, että ei mulle pärjää kukaan vetoleikissä?


Määkin luovutan!!
 täällä mökillä on paljon muutakin tekemistä kuin mennä ton pallon perässä!!


Hei!! huomaatteko, mitä mää nyt teen? Mä kävin heti uimassa, kun tänne tultiin ja äitee ei tykkää yhtään, kun tulen ihan lähelle ja puristan kaikki nää vetet karvoistani pois melkein sen naamaan. Tää on vaan niin kivaa ja tätä mää teen melkein koko ajan mökillä! Uin-puristan-uin puristan- riehun pallojen, keppien perässä ja vauhti on mitä kivoin. Tää on niin mun lempi paikka ja tänne on kiva tulla moneksi päiväksi. Kunhan vaan äiteekin ottas täällä ihan rennosti ja bailais meidän muiden mukana!


Semmonen se meidän vauhti Elmo sitten on mökki reissuilla. Mutta tapahtuu siellä möksällä muutakin...

Eräät hurjapäät päättivät mennä nimittäin uimaan!
Minä en niinkään menisi tuohon järveen tai rantaan uimaan ensinnäkään siksi, että koko pohja on täynnä mutaa, kiviä ja lumpeen lehtiä. Yksi syy huonokuntoiseen rantaa on se, että emme ole vielä ruopanneet rantaa uimakelpoiseksi. Sitä on montavuotta pitänyt tehdä ja kerran kokeiltiin, mutta ruoppuri upposi ja homma jäi kesken. 
Järven ympärillä on turvesuot ja turvepöly laskeutuu veteen. Olisi hyvä jo turvesuon omistaja siis valtio osallistuisi järven ruoppaukseen niin mökkiläiset saisivat tehdä uimakelpoiset rannat mökeilleen. Tosin tämähän on täysin toiveajattelua!
Tosin pesuvetenä järvivettä voi käyttää ja se onkin yllättävän puhdasta. Lisäksi veneily, kalastus onnistuu järvessä ihan hyvin. Mutta uiminen on vähän hankalaa ja ruopata saisi pitkän matkaa ennenkuin saisi kunnon uimarannan. Kiviä on siis tässä järvessä todella runsain mitoin.

Siinä sitä sitten J&J polskii matalassa ja mutaisessa rannassa.


Näin se vesi roiskuu Joelin käsissä!


Isoveli antaa pikkuveljelle vesipesua oikein kunnolla...


kivaa, kun on kesä ja uimassa on mukavaa!!


Sellainen reissu pojilla ja uinnin jälkeen sitten lähdettiinkin paluumatkalle kotiin. 

Keskiviikko oli elettyä elämää ja torstaina me sitten vähän päätettiin tehdä poikien kanssa pieni pyrölenkki täällä kotikonnuilla..
Ihan vaan piti mennä ja polkea muutama kilometri läheiselle sillalle ja palata takaisin samaa reittiä kotiin. Torstaina satoi vettä aamupäivästä, mutta ilta-päivää kohde ilma muuttui vain pilviseksi. Päätin siinä sitten, että nyt mennään pyöräilemään ja Miina pääsisi mukaan lenkille, koska edellisenä päivänä oli Elmo ollut poikien haku reissulla mukana!

Tämä meidän pyörälenkki sitten muuttui yllättäin vähän pitemmäksi ja koska en voi teille tarkkaa kilometri määrää tässä kertoa varmuudella niin ainakaan alle 10 km lenkki ei jäänyt!!

Lenkin puolessa välissä alkoi tihkuttamaan vettä ja se ei meitä paljon haitannut joten jatkoimme matkaa ja totesin, että tällä reissulla ainoa joka ei valittanut oli meidän Miina. Pojat olivat välillä kiukkuisia ja kirosivat minulle, että pitikö sitten lähteä kiertämään näin pitkä lenkki? Minä siinä yritin positiivisesti kannusta poikia seuraavilla sanoilla '"pojat, pojat, pyöräily ja liikunta on terveellistä joten koittakaahan pistää polkien perässä"! Niin pyöräily voittaa aina tietokoneilla ja pleikkareilla pelaamisen!
Vai onko joku erimieltä asiasta?
Yritin painottaa kuinka terveellistä liikunta on nuorille miehille ja varsinkin, kun toinen harrastaa jääkiekkoa niin yleiskunto pitää olla hyvässä kondiksessa.

Meille vähän sattui ja tapahtui matkalla... "jälleen".
Joel onnistui pyöräillessä kaksi kertaa saamaan jarrut päälle pyörästä ja joutui stoppaamaan vauhtia ja polkaisemaan pyörää oikein kunnolla, että sai sen toimimaan. "miten se aina onnistuukin"?
Lisäksi Joelin huppari sekosi pyörän vanteisiin ja siinä yksi stoppaus, kun jäbä yritti huppariaan selvittää jostakin pyörän vanteiden seasta irti. "kuinka se oikein onnistuu, kysyin jäälleen"!

No sen sijaan minä olin varannut pari pullollista nestettä mukaan meille ja sanoinkin pojille, että janon yllättäessä ei sitten juoda heti kaikkia vaan yriteään pitää juomataukoja ja jakaa nesteet kolmen kesken. Tämän onneksi pojat tajusivat kerrasta ja juomat riittivätkin koko matkan, tosin sanoin, että eväätkin olisi kannattanut ottaa mukaan niin oltaisiin voitu pitää pieni tauko evästelemällä!

Ja matka jatkuu...

Juho päätti testailla pyöräily taitojaan ilman käsiä!! Kielloista huolimatta se vain paineli vauhdilla ohitse ilman käsiä ja ajattelin, että kohta se on turvallaan jossakin ojassa ja naama ruvella sen pyörän kanssa. Mutta eipä ollut, oli aika hyvä siinä leikissä pyöränsä kanssa ja selvisi ehjinnahoin. Minä komensin mennen tullen poikasia, nämä vain tekivät kaikki maailman konnuudet pyöriensä kanssa, mutta mulla oli myöntämättä niiden kanssa ihan äärettömän hauskaa ja sain nauraa melkein koko matkan. 

Entäpä sitten Miina
?
Jokaisen sillan jonka ylitimme matkallamme niin miina päätti ylittää keskeltä tietä, reunoille ei ollut mitään asiaa. Miina pelkäsi näitä siltojen ylityksiä ja päätinkin, että niistä pitää koiran kanssa kulkea vähän useammin kuin kerran vuodessa!
No... ihmettelin, että on tuo likka kyllä kestävää laatua, kun ei juo yhtään vettä lätäköistä matkalla ja ajattelin, että nääntyy varmaan janoon matkalla. 
Yritin montakertaa pysäyttää matkan varrella lätäköiden kohtaan ja antaa Miinan juoda niistä, mutta likka ei suostunut ei sitten millään. Kerran vain kielellä lipasi lätäkköä ja taas jatkettiin matkaa. no.. hyvin se koko matkan kestikin ilman vettä ja janosta ei ollut vielä kotonakaan tietoa.

Loppumatka kului nopeasti, sateessa! Saimme siis tihkusateen niskaamme ja kottiin tultuamme oltiin melko märkiä. Sanoin vain pojille, että se kuivaa mikä kastelee ja kesäähän tässä eletään joten nou broblemo. Ilo piti ottaa irti jälleen tästäkin reissusta. "sadetakit olivat koko matkan repussa, mutta pojat eivät niitä suostuneet päälleen pukea joten en minäkään viittinut"! Pojat huusivat vain, että ei me mistään sokerista olla tehty ja kyllä tämän tihkusateen kestää ilman sadesuojaakin.

Vain 300 metriä ennen kotipihaa, sattui mitä?
Miina päätti vetää täys jarrutuksen päälle, kun iski pieni kakka hätä. Mitä teki TaRa? TaRa otti ja painoi jarrua nopeasti pyörästä jarrut päälle ja pyörä kellahti kumoon ja niin kellahdin myös minä! Siinä sitä sitten naamalla rähmälläni olin hiekkatiellä ja koira tuijotti ihmeissään, että mitähän tuo emäntä nyt touhuaa.
Juho kysyi ensmäisenä, että eihän vaan sattunut, eikä kamera vaan hajonnut? No onneksi edes huomasi nämä seikat. No ei sattunut ei! Onneksi!
Mutta kyllä siinä tuli taas manattua ääneen, miksi tuo koira ei voi varoittaa hätäänsä vaikka metriä ennen, kun pitää vetää istuma asentoon täydet peppujarrutukset päällä!
No, polveen tuli tästä reissusta mustelma joka varmaan on siinä seuraavat kolme viikkoa. Mutta ihmeen hyvin me mentiin se pyöräilyretki poikien ja Miinan kanssa ehjin nahoin. Pitikin sitten ihan loppumetreillä tehdä tälläinen pyöräpöllähdys. Onneksi kuitenkin tein sen loppumatkassa, enkä alkumatkassa!

Saatiin me sentään pari kuvaa otettua matkan varrelta ja instagrammissa on ainakin yksi muukin kuva.
Instaan pääset TÄSTÄ
Instassa on muitakin kuvia joita voit katsella joten jos et ole vielä siellä kävässyt niin nyt on viimeistään aika mennä.

Alkumatkasta otettiin muutama kuva, tässä ollaan vasta ensimmäisellä etapilla ja ensimmäisellä sillalla!
Miinalla kuonopanta ja se on ihan koulutuksen takia, koska opetan sitä kulkemaan pyörän vierellä. Ilman kuonopantaa Miina vetää ihan jäätävällä tavalla ja ihan vinossa asenossa. Todennut, että meillä kuonopanta toimii pyörälenkeillä hyvin koulutukseen kulkemaan pyörän vierellä. 


Jokimaisemaa maatkan varrelta!


Löysinhän mää niitä joutsenia! laskin, että 22 kappaletta niitä siinä pellolla oleili ja piti pysähtyä oikein urakalla kuvaamaan.
Vastapuolella oli pari kurkea kuljeksimassa ja vähän matkaa eteenpäin kulkiessamme löytyi isompi määrä kurkia, mutta en kerinnyt laskemaan montako niitä siinä pellolla oleili!


Sellaiset kaksi päivää meillä takana!


2 kommenttia:

  1. Pojan ja pallon kohtaamisessa tais pallo saada pahiten selkäänsä :D
    Kyllä teillä on ihanat pyöräilymaisemat, wau. Nuo joutsenet aina säväyttävät kauniilla ulkomuodollaan.
    Onneksi selvisit vain mustelmilla kaatumisesta. Yritähän nyt pysyä tolpillas tää juhannus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, elmo pisti oikein kunnolla pallolle hanttiin ja pallo räsähti rikki. Tosin ei se meitä haitannut, kun potjakaan ei enään tämän pallon kanssa ole aikoihin leikkineet niin anettiin Elmon retuuttaa sitä oikein perusteellisesti. Hauskaa ainakin meillä oli, kun katseltiin "pojan ja pallon leikkiä"! :)

      Kyllä se aika muikea näky oli, kun 22 joutsenta tallusteli ja levitteli siipiään tuolla pellolla. Juu eiköhän noista reissuista aina tule hengissä selvittyä ja mustelmat kuuluu kesään joten kai sen kärsiikin! :)

      Juhannus otetaan aika rauhallisesti kotosalla joten enköhän pysy tolpillani! :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...