torstai 26. kesäkuuta 2014

Lapsia maalla!!

Lapset ovat olleet melkein kuukauden kesälomalla ja sen kyllä huomaa. Aamuisin herääminen tapahtuu melkein puolenpäivän aikaan, illalla nukkumaan meneminen kestää vuorovastaisesti puoleen yöhön. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta rytmi on mennyt aivan sekaisin. Itselleni poikien kesäloma merkitsee unelma olotilaa, kun saa itsekin levätä aamuisin pitkään. Tosin on sillä aamulla pitempään lepäämisellänsä myös oma hintansa, päivät menevät aivan nukkumisen ja valvomisen välimaastossa ja päivä ei tahdo lähteä käyntiin oikein millään, kun nukkuu liian pitkälle! Jotenkin vain tuntuu, että mitä pidemmälle aamuun nukkuu niin sitä väsyneempi on! Eli kesälomallakin saisi olla jonkin sortin rytmi päällä. Aamuina jolloin joudun heräämään aikaisin niin päivät ovat paljon energisempiä ja jaksaa tehdä paljon enemmän. Ehkä minulle sitten sopisi paremmin rytmi jossa herään aikaisin ja menen aikaisin nukkumaan. 

Mistä sitä virtaa lapsilla riittääkin niin paljon enemmän kuin aikuisella? Tästäkin on taidettu täällä jutustella jo aikaisemmissa postauksissa.

Lasten serkut tulivat jälleen kylään, se on se joka kesäinen perinne, että tulevat aina muutamaksi päiväksi meille kesällä lomailemaan. 
Yhden päivän aikana sitten päätin jälleen kuvailla mitä serkusparvi saa aikaiseksi!

Juhannus oli lähestymässä ja ilmat eivät suosineet oikein tätä nelikkoa leikeissä, mutta eipä se lasten menoa pahemmin haitannunna!

Nopeajalat päättivät ottaa ja leikkiä neljäätikkua laudalla. Muistaako joku tämän leikin omasta lapsuudesta, kuinka ponkautettiin tikut lujaa laudalta ilmaan ja juostiin piiloon minkä kintuista päästiin. Minä ainakin muistan ja sitä olen itsekin kaveriporukalla leikkinyt ja juossut!

Katariina pääsi aloittamaan jahtaamisen ja voi tyttöparkaa, kun on ainoa tyttö tässä isommassa serkus sarjassa.


Katariina laskeskelee, että onko kaikki tikut tallessa ja olisikohan pojat juosseet tarpeeksi hyviin piilopaikkoihin?


Tiedä mitä katalla on mielessä, mutta siltä näyttää, että tikut ovat paikallaan ja jahti voi alkaa!!


Sitten olikin etsinnän aika, kovin kauas kata ei uskaltautunut laudasta menemään, koska tiesi poikien ryntäävän aivan varmaan kovalla vauhdilla ponkaisemaan tikut uudelleen ilmaan!


Hmm.. pientä mietintää ja ympäristön tarkkailua! Mistä kuuluu piilossa olijoiden ääni? Selvästi puskan oksat liikkuvat, poikien ääni kuuluu selvästi, mutta ketään ei näy.
Ei siinä oikeasti kauan mennyt, kun kata löysi pojat ja etsijän osa vaihtui piileskelijän osaan!


Tässä on ilmeisesti muut löytyneet, mutta meidän Juho puuttuu vielä. Isäntäkin on tullut katselemaan, että onnistuukohan niiden tikkuleikki?


Jossakin vaiheessa joku huusi, että Juho tikku laudalla ja tämä yksi ryntää täysillä puumiekka kädessä juosten puskien takaa ja hutaa... hyökkäykseen!!!!
Jep...jep.. näinhän sen pitikin mennä. Kyllä oli taas meikäläisellä naurussa pidättelemistä ja kiva kuvata kameralla muksujen touhuja. Mistä niillä tuota energiaa löytyy? Ne on lapsia ja nuoria!!


Jessellä selvästi etsintä vuoro ja pitihän siitäkin ottaa ainakin yksi naamakuva muistoksi!


Siellä se meidän nuorempi mestari päättää testata köydessä killumista, mutta ei siitä oikein tahtonut onnistua kunnolla.


Seuraavaksi olikin vuorossa venyttelyä ja kiipeilyä, sitäkin pitää tehdä pihaleikkien välissä. Kukapa sitä ei lapsena olisi köysissä killunut, puissa kiipeillut tai venytellyt puunoksalla itseään.


Sinne tammeen se mun nuorikkoni sitten kiipesi piiloon, mutta joku huomasi sen nopeasti ja niin se päätyi tikuksi laudalle. Tämä tammi on meidän pihan suosituin kiipeily puu, jossei siellä ole kissa niin sitten meidän pojat tai sitten kissa ja pojat yhtäaikaa. Joka kesä sinne joku kiipeää ja killuu siellä välillä pää alaspäin ja minä vain huutelen, että killukaa, kiipeilkää kunhat ette putoa ja murra luitanne!


Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...
meillä isäntä tosin ei vielä ole lomalla, mutta tämä postaushan onkin lasten postaus joten seuraavaksi oli tiedossa uintia ja isäntä on puhdistelemassa allasta lasten mahdollista uintiin menoa varten. Mitenkähän mahtoi käydä? Vesi oli meinaan niin jäätävän kylmää, että itse en olisi sinne varpaitanikaan laittanut!


Kata virnuilee, kohta pääsee uimaan "jippiii"!!!
Mitenkähän siinä mahtaa käydä?


Hei ihan oikeesti, ei tonne voi mennä se on niin kylmää, "tuumii kata"!
No niinhän mä juuri yritin teille sanoa!!


Kuuluu ihan järjetöntä kiljuntaa ja kata huutaa!! en mää voi mennä, tää on ihan jäätävän kylmää!!


Ai tää kylmää vai? No haluutsä kunnon roiskeet niskaan me voidaan vähän jeesata sitä sun kastumista. 
Olihan siis meidän miesten pakko mennä ja näyttää naiselle miten se kasteleminen ja siellä altaassa mesoaminen kuuluu tehdä!


Mitä iso perässä sitä pienempi perässä... "kato tälleen, vedät jalalla oikein kunnon vesivanat"! Pää märkänä Joel pauhaa altaassa. 

Ei se sitten ilmeisesti niin kamalan kylmää ollut, kun meidän poijjaat sinne mukelsi.


Pojat ovat kahlanneet ainakin kerran altaassa itsensä ihan märiksi, mutta Kata se vain kiljuu, juoksee ympärillä. Meinaa mennä, ei mene! Eli mitä tästä voi taas päätellä... ?


Kato josset sä mee, niin mää meen ja teen oikein kunnon sirkus hypyn!
Tässä välissä piti jo huutaa meikäläisen, että et todellakaan tee!! No turhaan minä siinä yritin aikuisena neuvoa kuopustani hyppäämästä portailta matalaan altaaseen, mutta taisi huutoni kuulua vain linnuille, koska poika meni siitä huolimatta ja hyppäsi. Hyvinhän se hyppy päättyi, ei siinä mitään, mutta näin pieneen altaaseen hyppääminen on kyllä vähän liian riskialtista! No ainakin tässä vaiheessa viimeistään voin todeta, että todellakin LAPSET ovat LOMALLA!!


Kattokaapas kuka se siellä menee!! Viimeisenä, mutta päättipä kuitenkin mennä. Piti ensin juosta ainakin valehtelemati kolmeen kertaan ympäri sitä allasta ja sitten viimein hypätä sinne pää edellä. Sitten taas ylös ja juoksi ympäri ja uudelleen pää edellä altaaseen!


Siellä se nyt pulikoi... tosin se pulikointi ei kestänyt kuin sen pari sekunttia ja äkkiä ylös!
Sellainen se meidän Kata on... "yllättäjä"!


Sen verran sain minäkin intoa ja energiaa lasten leikeistä, että päätin sitten mennä ja leikkiä niiden kanssa sitä 10 tikkua laudalla. Ajatelkaa meikäläinen juoksi ainakin pariin kertaan taloa ympäri minkä jaloistani pääsin ja väälyi jossakin puskan takana tiukasti piilossa. Yritin piiloutua tikkulaudan edessä olevan puun taakse, mutta meikäläisen etutukka sojotti niin esiin, että meikäläinen oli helppoa löytää sieltä. 

Tälläiällä sen kyllä huomaa ettei tosiaankaan ole enään mikään pari kymppinen joka pääsisi vielä tosi ketterästi juoksemaan paikasta toiseen piiloon ja syöksymään vaikka mahalleen puskiin piiloon.

Minä sain kiittää lääkäriä nopeudestani ja liikkumaan pääsemisestä joka kiskasi ennen juhannusta pari kappaletta kortisoni piikkejä toisen lonkkaan ja toisen ala-selkään. Kummasti se kortisoni vain tehoaa ja pisti taas jalat liikkeelle!

Sellainen serkusten vierailu meillä tänävuonna, mitähän ensivuonna?

Ensivuonna varmaankin on sitten bloggeria kuvia piukassa, kun meikälänen makaa pää väärässä jossakin puskan juurella piilottelemassa etsijää!


6 kommenttia:

  1. Johan on ollut menoa ja meininkiä teidän pihapiirissä. On se hyvä että joillakin edes energiaa riittää. Voi kun siitä sais ihan pienen osan edes itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sitä energiaa on lapsilla! Jos niillä olisi energia tasot alhaalla niin alkaisin olemaan tosi huolissani niiden terveydestä :O Ihme, että jaksoin juosta 10 tikkua laudalla niiden kanssa hetken aikaa!! :)

      Poista
  2. Mä muistan lapsena joskus leikkineeni kymmenen tikkua laudalla. :) Ja puissa keikuttiin ja maalla käydessä kiipeilin vanhan navetan ylisillä. ;) Minäkin kiipesin, vaikka olen aina ollut arka korkeiden paikkojen suhteen. ;)

    Mainioita kuvia! :) Viileä vesikään ei näytä hidastavan lasten vesipolskimista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä ulkoleikkejä leikittiin kyllä todella paljon siihen aikaan. 10 tikkua lauralla, purkkista, kirkonrottaa, polttopalloa, valopiiloa, poliisia ja rosvoa, littaa, normi piiloleikkejä. Näitähän on vaikka kuinka monta aivan ihanaa ulkoleikkiä lapsille tarjolla vieläkin, mutta kuinka paljon niitä sitten leikitään todellisuudessa tänäpäivänä. Some, tietokonepelit, ja pleikkari ovat 2000 luvun lasten suosikkeja joita ei meidän nuoruudessa tunnettu. Onneksi nämä meidän lapset pitävät tietekonepelien keskellä vielä kunniassa perinne leikkejäkin! :)

      Poista
  3. Mitä ihanaa menoa ja melskettä :) Ja miten hyviä kuvia, näyttävät ihan vaateliikkeen mainoskatalogilta. Varsinkin sellaiset kuvat missä on lippuvillapaita näyttävät ihan GANT:in mainokselta. Voisit tulla tänne Hämeeseen ensi syksynä ottamaan koulukuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksena ja ideana ihan mielettömän kivahan tuo koulukuvaus olisi!! Mutta siihen kyllä tarvittaisiin vähän parempi kamera varustus ja kaiken maailman sellaista tekniikkaa jota todellakaan en ole koskaan käyttänyt. :O

      Kiitos Kiki, sä sen sanoit. Mä mietin jälleen, että mitä näistä kuvista ajattelisin ja ne kyllä näyttävät osaksi vaatemainos kuvilta! :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...