sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Luovuus valloilleen!

Edellisessä postauksessa hieman valotin asiaa, että olen tällä viikolla vääntänyt pullataikinaa oikein urakalla.

Tiistai aamu heräsin ja totesin, että voi en tänään on se päivä ja ilta jolloin jälleen leivonta kykyni laitetaan kovalle koetukselle.
Olin luvannut, emännöidä kylä-yhdistyksemme grilli-yhteislaulu iltaa.
 (tosin jotta koko kunnia ei nyt sitten mene meikäläisen piikkiin niin pitää heti tekstin alussa sanoa, että oli siellä emännöimässä muitakin kuin minä) 
Tämänvuoden olen lupautunut olemaan kylä-yhdistyksemme sihteeri joten pitäähän sihteerin emännöidä ainakin yksissä kyläjuhlissakin. Hyvänä apuna minulla oli ex-sihteerimme ja tietenkin mieheni, sekä puheenjohtajamme. Talkoo hommilla siis mentiin koko projekti ja minä olin mennyt ja luvannut leipoa pullat 40 hengelle. "mitäs menin lupaamaan"!

Maanantai päivä alkoi sillä, että olimme kylän naisten kanssa siivoamassa yhdistyksen tilat. Mitä enemmän siivoojia sitä enemmän saadaan puhdasta jälkeä aikaan. Onneksi meitä oli monta naista siivoilemassa niin tuli paikat melko vauhdikkaasti siivottua!
Siinä menikin maanantai päivä siis siivotessa..

Tiistaina aamuna aloitin pullien leivonnalla ja ilta vierähtikin juhlissa emännöiden. Voin kertoa etten sitten tiistaina paljon pakaroiden päällä istunut joten olo oli melko naatti juhlien jälkeen.
Juhlat saatiin kunnialla läpi, ruoka oli hyvää ja vanha väki enimmäkseen lauleskeli lauluja.

Mutta se pullien leivonta....

Vääntää, kääntää, veivaa ja vaivaa..
2 litran taikina voi nostattaa hien pintaan ja varsinkin siinä vaiheessa, kun huomaa taikinan pursuavan ja paisuvan melkein yli reunojen. Piti tunti odottaa taikinan nousemista, mutta odotus taisi puolittua, koska meikäläisen taikinat pursuaa ihan mahottomasti aina nostatus vaiheessa.


Yleensä näihin kylä-yhdistyksen illan istujaisiin on leivottu ihan perinteisiä pyöreitä pullia, mutta nyt meikäläinen päätti rikkoa perinteet ja muuttaa ne perinteiset pyöreät pullat puusteiksi!

Yllätys, en sitten yhtään yllättynyt tälläkään kertaa siitä, että vielä pöydälläkin taikinani jatkaa turpoamistaan joten tuli vähän kiire siinä puustien leivonnassa. Onneksi puustien leivonta on helppoa ja nopeaa!


Tässä on ainakin yksi pitko tehty valmiiksi puustit leikattu valmiiksi. Seuraavaksi paistovaihe ja taas jännitetään onnistuuko vai ei? Mikäli nyt joku menee vikaan niin sitten menee kaikki vikaan ja koko satsi on tarjoilu kelvottomia.



Huh ja fiuh.. onneksi ne onnistuivat ja tulivat vielä tarjoilu ja syömä kelpoisiksi.

Olivat kuulemma todella upean kokoisia, näköisiä ja erittäin hyvän makuuisia. Kehut tuli suoraan siis illan juhlijoilta.



Vielä oli jäljellä yksi ongelma!
Nimittäin minun piti leipoa tai tuoda jotakin gluteenitonta pöytään, koska porukassa oli pari joiden elimistö ei siedä gluteenia. Minulle oli luvattu, että eräs vanhemmista emännistä toisi tullessaan jotakin gluteenitonta vaihtoehtoa. Mutta eihän se nyt sopinut lainkaan pääkoppaani. Kyllä jos olen emännöimässä iltaa niin pitäähän minun tarjota myös puustien kanssa jotakin gluteenitontakin vaihtoehtoa niitä tarvitseville.

Päätin sitten tehdä gluteenittoman tiikerikakun.
Alku näytti tämänkin valmistamisessa aivan liian onnistuneelta ja hyvältä.



Näin siinä sitten kävi...
Paistoin kakun silikoni vuuassa, kaapista ei löytynyt gluteenittomia korppujauhoja joten voitelin silikoni vuuan vain öljyllä ja korppujauhottamatta jäi.
Kakku kypsyi hyvin, mutta sitä vuuasta irottaessani se mureni halkesi ihan totaalisesti.
Tässä vaiheessa minulle iski paniikki ja totesin, voi ei! mitäs nyt teen?
Pitihän siitä ongelmasta laittaa huvittuneena kuvaa naamakirjaankin lujaa ja toivoa, että joku antaisi pienen vinkin miten voisin pelastaa tämän tilanteen.
Päätin sitten maistella kakkua ja totesin, että maistui ihan sairaan hyvältä ja annoin meidän Juhonkin sitä popsia poskeesan mahan täydeltä. Ajattelin, että no! Jos tämä ny meni ihan pialle niin ainahan me voimme sen syödä itse perheen kesken.  
Tässä vaiheessa joku oli jo mennyt kommentoimaan naamakirjan puolella miten voisin pelastaa vielä kakkuni tarjoilu kuntoon. 



Jälleen piti laittaa oma luovuus valloilleen ja miettiä miten tämän tilanteen nyt oikeasti HOITAISIN?
Siinä hetken sitä rikkinäistä kakkua tuijotellessa ja välillä astia hyllylle katsellen sain aivan mielettömän idean! Idea laittoi minut automaattisesti nopeasti toimimaan ja päätin testata miten se toimisi käytännössä. Nyt oli enään jäljellä oman idean, sekä luovuuteni testaaminen ja pidin itse itselleni peukkuja, että tämä idea todellakin onistuisi. Nimittäin mikäli tämä minun ideani ei toimisi niin sitten pitäisi todellakin toivoa, että eräs vanhempi rouva toisi niitä gluteenittomia kaupasta kuten oli luvannut. Mutta jos olivatkin siinä toivossa, että minä teen kahvi pöytään tarjolle jotakin gluteenitonta tarjottavaa niin nyt olisi minusta kiinni miten tämän tilanteen hoitaisin. Kauppaankaan en enään kerkiäisi lähteä hakemaan mitään gluteenittomia tuotteita joten nyt jos koskaan tämän idean piti TOIMIA!!


Gluteeniton tiikerkakkuni siis muuttui gluteenittomiksi tiikeri leivoksiksi!!
Hurraa ja olin ylittänyt itseni. Jälleen voin todeta, että aikansa miettii niin johan se luovuus iskee valloilleen...
Sitä miten nämä tein, en ala täällä kertomaan, koska siitä tulisi aivan liian pitkä tarina kerrottavaksi. Jokainen voi siis loput päätellä itse. Olenko vähä tyly, kun en kerro, mutta eihän taikurikaan voi taikojaan paljastaa!


Onneksi meidän junnu ei syönyt mahaansa koko kakkua joten sain pelastettua kakkua ja tehtyä lopusta näitä tiikeri leivoksia.
Päälle kunnon ripas vatkattua kermaa ja koristeeksi pakkasesta viime syksynä poimittuja vadelmia. Wolaa ja leivokset olivat valmiit tarjoiltavaksi.

Kun klikkaat TÄTÄ niin pääset hakemaan gluteenittoman tiikerikakun perusohjeen.


Joskus sitä yllättyy täysin omista taidoistaan!!

p.s. nämä kakut onnistuivat hyvin, tarjoilu oli pelastettu. Koemaistajana toimi anoppini joka totesi näiden toimivan ja olevan hyviä. Lisäksi illalla sain positiivista mainintaa näistä joten ilta oli pelastettu niin puustien kuin tiikerileivostenkin osalta.

Korvapuustiti tein kaikki laktoosittomina!!

Bostonkakku!

Olen tällä viikolla leiponut kaksi 2 litran pullataikinaa ja nyt taitaa olla muutamaksi päiväksi pullataikina kiintiö täynnä. Alkuviikosta leivoin kyläyhdistyksen grilli/yhteislaulu iltaan pullat ja nyt tänään innostuin sitten tekemään meille pakastimeen pullia. 

Päätin taikinasta tehdä yhden bostonkakun kokeeksi.
Muistissani on nyt suuri aukko? En muista, että olisin bostonkakkua tehnyt aikaisemmin, sekä muistissani on iso aukko jokanka mukaan en muistaisi, että olisin ammattikouluaikananikaan tehnyt bostonkakkua. 
Oli miten oli tänään päätin testata miten tuon kakun tekemeni meikäläiseltä käy ja sehän onnistui.
Minun on pitänyt moneen kertaan koittaa tehdä tätä niin kovin hyväksi kehuttua kakkua, että päätin sitten kylmästi testata.

Tässä se bostonilainen on menossa uuniin kypsymään.
Tässä vaiheessa ajattelin, että kylläpä on todella helppo tehdä ja jos kaikki menee putkeen  niin sehän voi jopa onnistuakkin!


Uunista juuri tullut tuore bostokakku näyttää hyvältä ja tuoksuu mitä ihannimmalta. Yllätyin itsekin kuinka hyvin se oikeasti onnistui. 
Hieman ehkä tuli pinnasta liian tumma, mutta se ei tässä vaiheessa haitanunna yhtään. Lähinnä jännitin sitä, että onko se sisältä kypsä, maistuuko se hyvältä ja onko pohja/reunat tarpeeksi kypsiä.


Siinähän se sitten onkin tarjoiluastialla ja hyvältä näyttää.
Uunista ulos kakun vedettyäni mies sanoi, että se on nyt kaffeen keiton aika ja päästään maistamaan mamman tekemää bostonkakku!
Ajattelin kyllä, että olisin pakastanut tämän ja säästänyt vieraita varten, että olisi joku kakku tarjottavana vieraita varten. Mutta taisi mennä tällä kertaa oman väen suihin.


Ohje:

Perus pullataikinan ohje joka löytyy TÄSTÄ 
Linkistä pääset suoraan  blogini vanhempaan postaukseen jossa on arkivehnäsen, sekä juhlavehnäsen ohje. 

Leivo litran taikina ja anna kohta kunnolla liinojen alla lämpimässä n: 1 h.
Litran taikinasta saat varmasti kaksikin bostonkakkua, mutta mikäli teet vain yhden niin lopusta taikinasta voi tehdä vaikka voipullia!

Tämän jälkeen jaa taikina osiin, ota osista yksi ja kauli leveäksi taikinalevyksi.

Täytteen ohje:

2 prk laktoositonta (Eila) valkosuklaa-lime rahkaa
1 prk laktoositonta (Eila) vanilija rahkaa
sokeria
kanelia

Sekoita rahkat sekaisin ja levitä taikinalevyn päälle.
Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
Rullaa levy tiukaksi rullaksi ja leikkaa palasia.
Täytä irtopohjan vuoka leikkaamillasi palasilla tiiviiksi.

paista uunissa 200 c:ssa n. 1 tunti.

Huom: katso, että rahkatäytettä ei tule liian paljon jotta saat levyn rullattua hyvin kiinni.
Yhdestä rullasta pitäisi saada  n.11-13 palasta. Taikinan levy saa siis olla aika suuri. 

Valkosuklaa-lime rahka antaa mielenkiintoisen maun bostonkakulle. Maku oli aivan ihana, mutta ajattelin seuraavan kerran kokeilla vähän eri täytteellä tätä helppoa ja kätevästi valmistettavaa bostonilaista!!



torstai 26. kesäkuuta 2014

Lapsia maalla!!

Lapset ovat olleet melkein kuukauden kesälomalla ja sen kyllä huomaa. Aamuisin herääminen tapahtuu melkein puolenpäivän aikaan, illalla nukkumaan meneminen kestää vuorovastaisesti puoleen yöhön. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta rytmi on mennyt aivan sekaisin. Itselleni poikien kesäloma merkitsee unelma olotilaa, kun saa itsekin levätä aamuisin pitkään. Tosin on sillä aamulla pitempään lepäämisellänsä myös oma hintansa, päivät menevät aivan nukkumisen ja valvomisen välimaastossa ja päivä ei tahdo lähteä käyntiin oikein millään, kun nukkuu liian pitkälle! Jotenkin vain tuntuu, että mitä pidemmälle aamuun nukkuu niin sitä väsyneempi on! Eli kesälomallakin saisi olla jonkin sortin rytmi päällä. Aamuina jolloin joudun heräämään aikaisin niin päivät ovat paljon energisempiä ja jaksaa tehdä paljon enemmän. Ehkä minulle sitten sopisi paremmin rytmi jossa herään aikaisin ja menen aikaisin nukkumaan. 

Mistä sitä virtaa lapsilla riittääkin niin paljon enemmän kuin aikuisella? Tästäkin on taidettu täällä jutustella jo aikaisemmissa postauksissa.

Lasten serkut tulivat jälleen kylään, se on se joka kesäinen perinne, että tulevat aina muutamaksi päiväksi meille kesällä lomailemaan. 
Yhden päivän aikana sitten päätin jälleen kuvailla mitä serkusparvi saa aikaiseksi!

Juhannus oli lähestymässä ja ilmat eivät suosineet oikein tätä nelikkoa leikeissä, mutta eipä se lasten menoa pahemmin haitannunna!

Nopeajalat päättivät ottaa ja leikkiä neljäätikkua laudalla. Muistaako joku tämän leikin omasta lapsuudesta, kuinka ponkautettiin tikut lujaa laudalta ilmaan ja juostiin piiloon minkä kintuista päästiin. Minä ainakin muistan ja sitä olen itsekin kaveriporukalla leikkinyt ja juossut!

Katariina pääsi aloittamaan jahtaamisen ja voi tyttöparkaa, kun on ainoa tyttö tässä isommassa serkus sarjassa.


Katariina laskeskelee, että onko kaikki tikut tallessa ja olisikohan pojat juosseet tarpeeksi hyviin piilopaikkoihin?


Tiedä mitä katalla on mielessä, mutta siltä näyttää, että tikut ovat paikallaan ja jahti voi alkaa!!


Sitten olikin etsinnän aika, kovin kauas kata ei uskaltautunut laudasta menemään, koska tiesi poikien ryntäävän aivan varmaan kovalla vauhdilla ponkaisemaan tikut uudelleen ilmaan!


Hmm.. pientä mietintää ja ympäristön tarkkailua! Mistä kuuluu piilossa olijoiden ääni? Selvästi puskan oksat liikkuvat, poikien ääni kuuluu selvästi, mutta ketään ei näy.
Ei siinä oikeasti kauan mennyt, kun kata löysi pojat ja etsijän osa vaihtui piileskelijän osaan!


Tässä on ilmeisesti muut löytyneet, mutta meidän Juho puuttuu vielä. Isäntäkin on tullut katselemaan, että onnistuukohan niiden tikkuleikki?


Jossakin vaiheessa joku huusi, että Juho tikku laudalla ja tämä yksi ryntää täysillä puumiekka kädessä juosten puskien takaa ja hutaa... hyökkäykseen!!!!
Jep...jep.. näinhän sen pitikin mennä. Kyllä oli taas meikäläisellä naurussa pidättelemistä ja kiva kuvata kameralla muksujen touhuja. Mistä niillä tuota energiaa löytyy? Ne on lapsia ja nuoria!!


Jessellä selvästi etsintä vuoro ja pitihän siitäkin ottaa ainakin yksi naamakuva muistoksi!


Siellä se meidän nuorempi mestari päättää testata köydessä killumista, mutta ei siitä oikein tahtonut onnistua kunnolla.


Seuraavaksi olikin vuorossa venyttelyä ja kiipeilyä, sitäkin pitää tehdä pihaleikkien välissä. Kukapa sitä ei lapsena olisi köysissä killunut, puissa kiipeillut tai venytellyt puunoksalla itseään.


Sinne tammeen se mun nuorikkoni sitten kiipesi piiloon, mutta joku huomasi sen nopeasti ja niin se päätyi tikuksi laudalle. Tämä tammi on meidän pihan suosituin kiipeily puu, jossei siellä ole kissa niin sitten meidän pojat tai sitten kissa ja pojat yhtäaikaa. Joka kesä sinne joku kiipeää ja killuu siellä välillä pää alaspäin ja minä vain huutelen, että killukaa, kiipeilkää kunhat ette putoa ja murra luitanne!


Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...
meillä isäntä tosin ei vielä ole lomalla, mutta tämä postaushan onkin lasten postaus joten seuraavaksi oli tiedossa uintia ja isäntä on puhdistelemassa allasta lasten mahdollista uintiin menoa varten. Mitenkähän mahtoi käydä? Vesi oli meinaan niin jäätävän kylmää, että itse en olisi sinne varpaitanikaan laittanut!


Kata virnuilee, kohta pääsee uimaan "jippiii"!!!
Mitenkähän siinä mahtaa käydä?


Hei ihan oikeesti, ei tonne voi mennä se on niin kylmää, "tuumii kata"!
No niinhän mä juuri yritin teille sanoa!!


Kuuluu ihan järjetöntä kiljuntaa ja kata huutaa!! en mää voi mennä, tää on ihan jäätävän kylmää!!


Ai tää kylmää vai? No haluutsä kunnon roiskeet niskaan me voidaan vähän jeesata sitä sun kastumista. 
Olihan siis meidän miesten pakko mennä ja näyttää naiselle miten se kasteleminen ja siellä altaassa mesoaminen kuuluu tehdä!


Mitä iso perässä sitä pienempi perässä... "kato tälleen, vedät jalalla oikein kunnon vesivanat"! Pää märkänä Joel pauhaa altaassa. 

Ei se sitten ilmeisesti niin kamalan kylmää ollut, kun meidän poijjaat sinne mukelsi.


Pojat ovat kahlanneet ainakin kerran altaassa itsensä ihan märiksi, mutta Kata se vain kiljuu, juoksee ympärillä. Meinaa mennä, ei mene! Eli mitä tästä voi taas päätellä... ?


Kato josset sä mee, niin mää meen ja teen oikein kunnon sirkus hypyn!
Tässä välissä piti jo huutaa meikäläisen, että et todellakaan tee!! No turhaan minä siinä yritin aikuisena neuvoa kuopustani hyppäämästä portailta matalaan altaaseen, mutta taisi huutoni kuulua vain linnuille, koska poika meni siitä huolimatta ja hyppäsi. Hyvinhän se hyppy päättyi, ei siinä mitään, mutta näin pieneen altaaseen hyppääminen on kyllä vähän liian riskialtista! No ainakin tässä vaiheessa viimeistään voin todeta, että todellakin LAPSET ovat LOMALLA!!


Kattokaapas kuka se siellä menee!! Viimeisenä, mutta päättipä kuitenkin mennä. Piti ensin juosta ainakin valehtelemati kolmeen kertaan ympäri sitä allasta ja sitten viimein hypätä sinne pää edellä. Sitten taas ylös ja juoksi ympäri ja uudelleen pää edellä altaaseen!


Siellä se nyt pulikoi... tosin se pulikointi ei kestänyt kuin sen pari sekunttia ja äkkiä ylös!
Sellainen se meidän Kata on... "yllättäjä"!


Sen verran sain minäkin intoa ja energiaa lasten leikeistä, että päätin sitten mennä ja leikkiä niiden kanssa sitä 10 tikkua laudalla. Ajatelkaa meikäläinen juoksi ainakin pariin kertaan taloa ympäri minkä jaloistani pääsin ja väälyi jossakin puskan takana tiukasti piilossa. Yritin piiloutua tikkulaudan edessä olevan puun taakse, mutta meikäläisen etutukka sojotti niin esiin, että meikäläinen oli helppoa löytää sieltä. 

Tälläiällä sen kyllä huomaa ettei tosiaankaan ole enään mikään pari kymppinen joka pääsisi vielä tosi ketterästi juoksemaan paikasta toiseen piiloon ja syöksymään vaikka mahalleen puskiin piiloon.

Minä sain kiittää lääkäriä nopeudestani ja liikkumaan pääsemisestä joka kiskasi ennen juhannusta pari kappaletta kortisoni piikkejä toisen lonkkaan ja toisen ala-selkään. Kummasti se kortisoni vain tehoaa ja pisti taas jalat liikkeelle!

Sellainen serkusten vierailu meillä tänävuonna, mitähän ensivuonna?

Ensivuonna varmaankin on sitten bloggeria kuvia piukassa, kun meikälänen makaa pää väärässä jossakin puskan juurella piilottelemassa etsijää!


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Suihkulähde kuntoon!

Meidän on pitkän aikaa pitänyt, pitänyt ja edelleen pitänyt laittaa pihassamme oleve suihkulähde kesäkuntoon. Aina tämä suihkulähteen siivous on vain venynyt ja sitä on siirretty kiireiden vuoksi eteenpäin. 

Viimeinkin sain aikaiseksi putsata suihkulähteen pohjamuovin ja samalla tarkastin sen yleiskunnon. Reikiähän siinä näytti olevan saman verran kuin edellisenäkin kesänä, mutta oli siihen tainnut tulla muutama lisää talven aikana. Tiedossa oli siis paikkaamista ja hieman korjaamista, jotta saataisiin vesi pysymään lähteessä.
Anoppi on aikaisempina vuosina pessyt lähteen muovipohjan oikein pesuaineen ja harjan kera, mutta itse olin sen verran laiskempi pohjan pesussa, että pyyhin ja putsasin vain pahemmat liat pois.

Siippa pääsi jälleen työn touhuun ja paikkailemaan pohjaa, kuten kuvasta näkyy niin paikkoja on vähän enemmänkin.
Ajattelin mieheni paikatessa pohjamuovia, että jospa tämä tämän kesän jaksaisi vielä pitää vedet sisällään niin ensi kesänä voitaisiin hankkia lähteeseen kunnon allas.


Puhdistettuamme ja paikattuamme pohjamuovin lähdimme asettelemaan suihkulähdettä paikalleen ja testailemaan pitääkö muovi veden sisäpuolella vai tuleeko koko hommasta ihan huti ja saadaanko lähteä hakemaan sitä allasta jo tänäkesänä?


Suihkulähde oli paikallaan ja ei muutakuin vesi valumaan ja jännityksellä odottamaan miten käy?
Kyllä siellä vesi näytti pysyvän ja suihkulähdekin alkoi toimimaan vanhaan perinteiseen tyyliin. Saatiin tämäkin homma pois päiväjärjestyksestä ja mukavahan se on suihkulähteen sadettaa katsella ja kuunella!


Siinä se suihku nyt suihkuaa ja ihan täyteen ei vettä päästetty. Huomattiin nimittäin seuraavana päivänä, että vesi oli laskenut. Ilmeisemminkin joku kohta pohjamuovissa vuotaa joten pitää varmaankin vielä kerran tyhjentää lähde ja paikata, tai sitten annetaan vuotaa tyhjilleen ja hankitaan se allas ja toivotaan, että se kestäisi sitten paremmin kuin tämä pohjamuovi.

Ilmeisemminkin talvella jäät ovat rikkoneet pohjamuovia, koirat ovat käyneet siellä juomassa ja tassujen kynnet ovat menneet muovin läpi. Mikäli tähän allas hankitaan niin pitää vahtia, että koirat eivät pääse tallaamaan sitä allasta hajalle. 

Kuvan myötä toivottelen kaikille rauhallista ja ihanaa juhannusta. Kesä ja juhannus on vain kerran vuodessa joten yritetään nauttia vaikka sää ei suosikkaan juhannus juhlijoita.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Poika ja Pallo!!

Viime viikolla keskiviikkona päätin sitten tehdä pikaisen maakunta kierroksen.
Pojat lähtivät alkuviikosta pariksi päiväksi äitini luokse kyläilemään ja olivat menneet porukalla isän mökille aikaa kuluttamaan. Sehän onkin lastemme lempi paikka, koska aika siellä kuluu kuin siivillä ja tekemistä löytyy jossei muulla tavalla niin ainakin kalastelemalla. Tälläkään reissulla ilman kalasaaliita kuulemma ei jääty, mutta haukea eivät onnistuneet saalistamaan. Pojat kertoivat, että tarpeeksi hyvää kuvaa ei löytynyt joten hauet saivat tälläkertaa uiskennella rauhassa järvessä. Ahvenia sensijaan oli sitten naarattu reilusti ja ne olivatkin päätyneet mummon pakasteeseen ja kuulemma kulkeutuvat sitten aikanaan meille kissoille syötäväksi. 

Ajelin yksikseni hakemaan poikia meidän mökiltä ja siinä ajellessani mietiskelin, että melko lyhkäseksi jäi vierailu vanhempieni luona. Lupailin kuitenkin, että pojat voisivat vielä loppu lomastaan tulla uudelleen pariksi päiväksi jos aikaa jäisi. Minkäs sille sitten voi, kun lapsille kaverit ovat tärkeitä ja Juho oli sopinut jo viimeisellä kouluviikolla menevänsä yö-kyläilemään kaverinsa luokse. Eihän siitä nyt minäkään voinut äitinä kieltäytyä, kun yö-kylään oli muitakin kavereita tulossa. Päivä oli valmiiksi sovittu joten siitä paluumatka sitten melkein supistiinkin ja Juho kyseli, että sopiihan se nyt varmasti että menen ja olethan sää sen äitin kanssa sopinut tästä yö-reissusta? Siinä minä sitten vain huutelin raatin takaa, että juu juu.. on on, kaikki on sovittu! 

mutta kerkisinhän minä siellä mökillä vähän kuvailemaankin ennen paluumatkaa kotiin!

Ihan alussa kirjoitin, että ajelin maakuntakierrosta ja yksikseni!
 No en minä ihan yksin niitä poikasiani lähtenyt sieltä mökkireissulta hakemaan.
Päätin ottaa meidän Vauhti Elmon mukaan, kun niin innokkaasti oli auton kyytiin hyppäämässä. Elmo on meidän koirista se joka viihtyy parhaiten mökillä ja pysyykin mökin pihassa eikä lähde karkailemaan mökki alueelta. 
Miinaa en mukaan ottanut, koska en tosiaan tiedä mitä sen kanssa olisi tuolla reissulla tapahtunut. Ensinnäkin se olisi pelännyt ihan kuollakseen vettä, kun mökki on järven rannalla ja sehän ei veden lähelle mene. Lisäksi jos päästäisin sen vapaaksi niin sehän ottaisi nelivedon alleen ja painelisi metsikköön karkuun. Huonopuoli tässä on se, että villi, vapaa ja riehakas metsäkoira voi olla entinen koira jos painelee mökkitien pätkän karkuun ja eksyy pikatielle niin siellä vasta sattuisikin suurin onnettomuus. 
Tässä vaiheessa varmaan on enään turhaa kertoa mitä tapahtuisi vaan jokainen voikin päätellä loput itse!
Tämän vuoksi Miina ei ole vielä vieraillut mökillä ja emme mekään siellä ole vielä tänäkesänä päässeet aikaa viettämään.
Annoin siis oman aikani pojille ja elmolle. Elmo pääsi siis mamman kanssa kahden ajelulle ja vähän muutakin!!


Elmohan otti täyden ilon irti mökille päästyään ja löysi korva pallon pihasta. Päätti, että sillä on kiva leikkiä ja siitäkös se riemu sitten syntyi!!


Minähän aion tämän pallon saada kiinni ja piste... mutta miten otan siitä otteen....
Hampaat korviin kiinni ja menoksi...


Ja niin sitä sitten mennään ...kuule jäbä koita pysyä mun vauhdissani....


No joko se nyt luovutti?
voinhan mää tällä yksinänikin touhuta ja leikkiä, mutta vetoleikit olis paljon mukavempia! Niissä, kun on sellaista erilaista jännitettä ja haastetta!


Täältä TULLAAN!! annas, kun näytän miten se otetaan...


Aijaa.. ei sitä aina jaksa, välillä pitää vähän ottaa ihan relax rennosti ja vahtia, että pallo pysyy vierellä.


Ai niinku mitä? ja taas mennään! Tälläkertaa en muuten anna periksi ja muu jengi nauraa melkein pissit housuissa, kun nämä poijaat repii palloa ja riehuu sen kanssa.


Lääh...puuh... joko se nyt antoi periksi ja tajus, että ei mulle pärjää kukaan vetoleikissä?


Määkin luovutan!!
 täällä mökillä on paljon muutakin tekemistä kuin mennä ton pallon perässä!!


Hei!! huomaatteko, mitä mää nyt teen? Mä kävin heti uimassa, kun tänne tultiin ja äitee ei tykkää yhtään, kun tulen ihan lähelle ja puristan kaikki nää vetet karvoistani pois melkein sen naamaan. Tää on vaan niin kivaa ja tätä mää teen melkein koko ajan mökillä! Uin-puristan-uin puristan- riehun pallojen, keppien perässä ja vauhti on mitä kivoin. Tää on niin mun lempi paikka ja tänne on kiva tulla moneksi päiväksi. Kunhan vaan äiteekin ottas täällä ihan rennosti ja bailais meidän muiden mukana!


Semmonen se meidän vauhti Elmo sitten on mökki reissuilla. Mutta tapahtuu siellä möksällä muutakin...

Eräät hurjapäät päättivät mennä nimittäin uimaan!
Minä en niinkään menisi tuohon järveen tai rantaan uimaan ensinnäkään siksi, että koko pohja on täynnä mutaa, kiviä ja lumpeen lehtiä. Yksi syy huonokuntoiseen rantaa on se, että emme ole vielä ruopanneet rantaa uimakelpoiseksi. Sitä on montavuotta pitänyt tehdä ja kerran kokeiltiin, mutta ruoppuri upposi ja homma jäi kesken. 
Järven ympärillä on turvesuot ja turvepöly laskeutuu veteen. Olisi hyvä jo turvesuon omistaja siis valtio osallistuisi järven ruoppaukseen niin mökkiläiset saisivat tehdä uimakelpoiset rannat mökeilleen. Tosin tämähän on täysin toiveajattelua!
Tosin pesuvetenä järvivettä voi käyttää ja se onkin yllättävän puhdasta. Lisäksi veneily, kalastus onnistuu järvessä ihan hyvin. Mutta uiminen on vähän hankalaa ja ruopata saisi pitkän matkaa ennenkuin saisi kunnon uimarannan. Kiviä on siis tässä järvessä todella runsain mitoin.

Siinä sitä sitten J&J polskii matalassa ja mutaisessa rannassa.


Näin se vesi roiskuu Joelin käsissä!


Isoveli antaa pikkuveljelle vesipesua oikein kunnolla...


kivaa, kun on kesä ja uimassa on mukavaa!!


Sellainen reissu pojilla ja uinnin jälkeen sitten lähdettiinkin paluumatkalle kotiin. 

Keskiviikko oli elettyä elämää ja torstaina me sitten vähän päätettiin tehdä poikien kanssa pieni pyrölenkki täällä kotikonnuilla..
Ihan vaan piti mennä ja polkea muutama kilometri läheiselle sillalle ja palata takaisin samaa reittiä kotiin. Torstaina satoi vettä aamupäivästä, mutta ilta-päivää kohde ilma muuttui vain pilviseksi. Päätin siinä sitten, että nyt mennään pyöräilemään ja Miina pääsisi mukaan lenkille, koska edellisenä päivänä oli Elmo ollut poikien haku reissulla mukana!

Tämä meidän pyörälenkki sitten muuttui yllättäin vähän pitemmäksi ja koska en voi teille tarkkaa kilometri määrää tässä kertoa varmuudella niin ainakaan alle 10 km lenkki ei jäänyt!!

Lenkin puolessa välissä alkoi tihkuttamaan vettä ja se ei meitä paljon haitannut joten jatkoimme matkaa ja totesin, että tällä reissulla ainoa joka ei valittanut oli meidän Miina. Pojat olivat välillä kiukkuisia ja kirosivat minulle, että pitikö sitten lähteä kiertämään näin pitkä lenkki? Minä siinä yritin positiivisesti kannusta poikia seuraavilla sanoilla '"pojat, pojat, pyöräily ja liikunta on terveellistä joten koittakaahan pistää polkien perässä"! Niin pyöräily voittaa aina tietokoneilla ja pleikkareilla pelaamisen!
Vai onko joku erimieltä asiasta?
Yritin painottaa kuinka terveellistä liikunta on nuorille miehille ja varsinkin, kun toinen harrastaa jääkiekkoa niin yleiskunto pitää olla hyvässä kondiksessa.

Meille vähän sattui ja tapahtui matkalla... "jälleen".
Joel onnistui pyöräillessä kaksi kertaa saamaan jarrut päälle pyörästä ja joutui stoppaamaan vauhtia ja polkaisemaan pyörää oikein kunnolla, että sai sen toimimaan. "miten se aina onnistuukin"?
Lisäksi Joelin huppari sekosi pyörän vanteisiin ja siinä yksi stoppaus, kun jäbä yritti huppariaan selvittää jostakin pyörän vanteiden seasta irti. "kuinka se oikein onnistuu, kysyin jäälleen"!

No sen sijaan minä olin varannut pari pullollista nestettä mukaan meille ja sanoinkin pojille, että janon yllättäessä ei sitten juoda heti kaikkia vaan yriteään pitää juomataukoja ja jakaa nesteet kolmen kesken. Tämän onneksi pojat tajusivat kerrasta ja juomat riittivätkin koko matkan, tosin sanoin, että eväätkin olisi kannattanut ottaa mukaan niin oltaisiin voitu pitää pieni tauko evästelemällä!

Ja matka jatkuu...

Juho päätti testailla pyöräily taitojaan ilman käsiä!! Kielloista huolimatta se vain paineli vauhdilla ohitse ilman käsiä ja ajattelin, että kohta se on turvallaan jossakin ojassa ja naama ruvella sen pyörän kanssa. Mutta eipä ollut, oli aika hyvä siinä leikissä pyöränsä kanssa ja selvisi ehjinnahoin. Minä komensin mennen tullen poikasia, nämä vain tekivät kaikki maailman konnuudet pyöriensä kanssa, mutta mulla oli myöntämättä niiden kanssa ihan äärettömän hauskaa ja sain nauraa melkein koko matkan. 

Entäpä sitten Miina
?
Jokaisen sillan jonka ylitimme matkallamme niin miina päätti ylittää keskeltä tietä, reunoille ei ollut mitään asiaa. Miina pelkäsi näitä siltojen ylityksiä ja päätinkin, että niistä pitää koiran kanssa kulkea vähän useammin kuin kerran vuodessa!
No... ihmettelin, että on tuo likka kyllä kestävää laatua, kun ei juo yhtään vettä lätäköistä matkalla ja ajattelin, että nääntyy varmaan janoon matkalla. 
Yritin montakertaa pysäyttää matkan varrella lätäköiden kohtaan ja antaa Miinan juoda niistä, mutta likka ei suostunut ei sitten millään. Kerran vain kielellä lipasi lätäkköä ja taas jatkettiin matkaa. no.. hyvin se koko matkan kestikin ilman vettä ja janosta ei ollut vielä kotonakaan tietoa.

Loppumatka kului nopeasti, sateessa! Saimme siis tihkusateen niskaamme ja kottiin tultuamme oltiin melko märkiä. Sanoin vain pojille, että se kuivaa mikä kastelee ja kesäähän tässä eletään joten nou broblemo. Ilo piti ottaa irti jälleen tästäkin reissusta. "sadetakit olivat koko matkan repussa, mutta pojat eivät niitä suostuneet päälleen pukea joten en minäkään viittinut"! Pojat huusivat vain, että ei me mistään sokerista olla tehty ja kyllä tämän tihkusateen kestää ilman sadesuojaakin.

Vain 300 metriä ennen kotipihaa, sattui mitä?
Miina päätti vetää täys jarrutuksen päälle, kun iski pieni kakka hätä. Mitä teki TaRa? TaRa otti ja painoi jarrua nopeasti pyörästä jarrut päälle ja pyörä kellahti kumoon ja niin kellahdin myös minä! Siinä sitä sitten naamalla rähmälläni olin hiekkatiellä ja koira tuijotti ihmeissään, että mitähän tuo emäntä nyt touhuaa.
Juho kysyi ensmäisenä, että eihän vaan sattunut, eikä kamera vaan hajonnut? No onneksi edes huomasi nämä seikat. No ei sattunut ei! Onneksi!
Mutta kyllä siinä tuli taas manattua ääneen, miksi tuo koira ei voi varoittaa hätäänsä vaikka metriä ennen, kun pitää vetää istuma asentoon täydet peppujarrutukset päällä!
No, polveen tuli tästä reissusta mustelma joka varmaan on siinä seuraavat kolme viikkoa. Mutta ihmeen hyvin me mentiin se pyöräilyretki poikien ja Miinan kanssa ehjin nahoin. Pitikin sitten ihan loppumetreillä tehdä tälläinen pyöräpöllähdys. Onneksi kuitenkin tein sen loppumatkassa, enkä alkumatkassa!

Saatiin me sentään pari kuvaa otettua matkan varrelta ja instagrammissa on ainakin yksi muukin kuva.
Instaan pääset TÄSTÄ
Instassa on muitakin kuvia joita voit katsella joten jos et ole vielä siellä kävässyt niin nyt on viimeistään aika mennä.

Alkumatkasta otettiin muutama kuva, tässä ollaan vasta ensimmäisellä etapilla ja ensimmäisellä sillalla!
Miinalla kuonopanta ja se on ihan koulutuksen takia, koska opetan sitä kulkemaan pyörän vierellä. Ilman kuonopantaa Miina vetää ihan jäätävällä tavalla ja ihan vinossa asenossa. Todennut, että meillä kuonopanta toimii pyörälenkeillä hyvin koulutukseen kulkemaan pyörän vierellä. 


Jokimaisemaa maatkan varrelta!


Löysinhän mää niitä joutsenia! laskin, että 22 kappaletta niitä siinä pellolla oleili ja piti pysähtyä oikein urakalla kuvaamaan.
Vastapuolella oli pari kurkea kuljeksimassa ja vähän matkaa eteenpäin kulkiessamme löytyi isompi määrä kurkia, mutta en kerinnyt laskemaan montako niitä siinä pellolla oleili!


Sellaiset kaksi päivää meillä takana!


Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...