tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäislauantai pähkinänkuoressa!

Lauantai aamun laskeskelin päässäni, että tämän päivän jälkeen on vielä pääsiäistä jäljellä tasan kaksi päivää. Lisäksi huokailin syvään, että on se mukavaa saada tälläinen pitempi vapaa niin saa koko perheen voimin nukkua pitempään ja levähtää vähän rauhassa. 

"Rauhassapa hyvinkin"!
Mies päätti heti lauantai aamusta, että hän voisi lähteä hakemaan meidän toiselta "asumattomalta tilalta" hakemaan tuulikaatoja, sekä toissa talvena kaatamiamme puita. Ajattelin, että minä ja pojatkin voitaisiin mennä jälkeenpäin autolla perässä ja käydä vähän tsekkaamassa miltä tilanne tilalla näyttää. Mielessä kävi, että voisi vanhaa päärakennusta käydä vaikka vähän tuulettamassa talvenjäljiltä ja muutoinkin tarkastaa onko alueella kaikki ok kunnossa. 

Mutta ennen lähtöä tilalle päätin kuitenkin leipoa jotakin maukasta jälkkäriksi.
Tälläkertaa löysin sopivan makean reseptin näin pääsiäisen kunniaksi jälleen valion nettisivustolta. 
Aprikoosi-rahkaleivokset, valmistin kaksikertaisena annoksena ja, koska aprikoosit eivät riittäneet niin korvasin pinnalle tulevat aprikoosit persikalla.


Tälläinen siitä sitten tuli keltaisen tipun kera.
Paina TÄSTÄ niin pääset katsomaan aprikoosi-rahkaleivoksien ohjeen.
Leivokset olivat todella maittavia ja täyttäviä joten ei montaa palaa pystynyt nauttimaan perätysten.


Olin kylvänyt alkuviikosta rairuohoa, mutta pettymyksekseni se ei ihan kerinnyt kasvamaan pääsiäiseksi. Mutta eipä se minua huolettanut kyllä sitä vihreää ruohoa pöydällä voi katsella pääsiäisenkin jälkeen. Tosin ajattelin, että mahtaisiko meidän Selma innostua sitä popsimaan poskeensa. Selma kävi välillä haistelemassa, mutta ei oikein innostunut maistamaan.


Aamu virkut!! No ei tasan ole, siinä ne meidän velikullat katselee aamu tvstä lastenohjelmia ja yritin niille selittää moneen kertaan, että kohta lähdetään käymään katsomassa saako se isukki ne puut raahattua sieltä toisesta paikka! Pojat vaan totes: "ei jaksa, ei kiinnosta, mee sää vaan yksinäs"! Aha ja sitten niin sata varmasti lähdette mukaan, koska ilmakin on noin hieno ja koko päivää ei kyllä telkan edessä istuta! 

Kuullostaa varmaan melko tutulta sana litanialta muissakin lapsiperheissä?

Kuopus sentään suostui lähtemään mukaan ja Elmon nappasin autonperään.
Miinaa tosin en mukaan suostunut ottamaan, koska ei ole vielä ollut siellä meidän kanssa ja varmasti lähtisi omille teilleen joten siellä on pikkuisen eri metsäalueet kuin mitä tässä meidän lähistöllä joten loput päivästä olisikin sitten mennyt koiran etsinnöissä!


Päästiin perille ja mietittiin siinä hetki junnun kanssa, että missähän se isäntä mahtaa olla sen tarktorin ja metsäkärrynsä kanssa. Ei siinä auttanut kuin lähteä etsimään ja yrittää suunnistaa ääntä kohti jos sellainen mistään lähistöltä ylipäätään olisi kuulumassa.

Ajateltiin kävellä vähän matkaa peräpeltojen suuntaan ja siinä samalla nappasin pari kuvat, kun sattui osumaan kohdalle nämä vaaleanpunaiset nimeltä mainitsemattomat kasvit!


Törmäsin tälläiseen aitaankin meidän tiluksilla ja pakkohan siitäkin oli napata muistoksi kuvaa. Tiedä koska päätämme otaa ja repiä matalaksi tämänkin aidan, kun näytti jo melko ränsistyneeltä. 
Kauankohan tämäkin aita on seissyt puiden seassa ja nyt vasta senkin huomasin?


Siinä se junnu kävellä tepsuttaa metsätietä pitkin kohti peräpeltoja ja minusta tuntui ihan loputtomalta tämä tie, se vain jatkui ja jatakui! Muistanutkaan miten pitkä matka niille meidän heinäpelloille olikaan..
Kerroin siinä junnulle samalla metsätietä kävellessämme, että täällä sitä ollaan oltu kuule isäs ja monen muun kanssa heinähommissa aikanaan. Kerroin kuinka miehen kanssa tultiin heinäpaali kyydissä takaisin pellolta pihaan ja kuinka minäkin olin heitellyt paaleja sinne traktorin peräkärryn kyytiin ja ajanut pellolla vanhaa traktoria. Poika taisi kuunnella korvatarkkana ja lopuksi kyseli, että "ja misähän ne pellot täällä ovat"! Ei ollut oikein innostunut kävelemään meikäläisen kanssa ja kuuntelemaan raukkaparka äitinsä muisteloja peltohommista ja heinäpaalien heittelystä. 

Mutta, heräsi se poika viimeistään siinä vaiheesa, kun viimeinkin alkoi kuulumaan traktorin hurinaa jostakin kauempaa. Tie haaratui edessämme ja kyseli "kumpaakos suuntaan mennään"? No .. mä sanoin, että nyt heitetään kuule ihan lonkalta suuntavaisto ja kävellään ensin suoraan ja jos loppuu ääni niin sitten palataan takaisin lähtökohtaan. Poika totes mua katsoen huuli vääränä, että "täsä mun jalkojeni alla menee ihan selvät traktorin jäljet ja ne on aika tuoreet joten niitä ehkä kannattaa seurata"! 
Aivan, aivan, juu siis siihen suuntaan!!
Siinä vaiheessa mä ajattelin, että oiskohan mun aika vaihtaa vanhojen aivojeni tilalle uudet jotka toimii paremmin. Mistä nää muksut hokaa kaikki asia, enhän mää ny heti edes tajunnut seurata mitään traktorin jälkiä vaan ihan maalaisjärjellä mennä niitä peltoja kohti ja yrittää muistaa missä ne ylipäätään on!!


Tulihan siinä sitten samalla peltoja etsiessä tehtyä lauantai päivän kävelylenkkikin. Mitä edemmäs käveltiin niin sitä lähmmäksi taraktorin äänikin alkoi tulla.

Sieltä se viimein löytyi ja lähti meitä kohti tulemaan puineen ja kärryineen.



Junnu laittaa Elmon kulkusuunnan uusiksi, koira oli niin intoa täynnä saadessaan olla vapaana, että meinasi lähteä traktoria kohden juoksemaan.
Hyvin se Elmo junnua totteli, kun melkein heti muutti suuntaa ja lähti meidän peräämme juoksemaan.


Junnu totes, että hänhän ei muuten takaisin kävele! Päätti sitten hypätä reippaan notkean kevyesti tukkien päälle seisomaan ja totes perään, että äite tuu sääkin kyytiin.
Mitä, mitä? siis hä? minä vai?
No sinä, sinä nouset kato siitä renkaan päältä ylös tänne kärryyn!
Aha..
Mies tuli viereen ja sanoi, että mää voin autaa sua nouseen tonne kärryn kyytiin.
Aha, vai niin..
No hetken päästä isännän käsi olikin jo meikäläisen pakarassa kiinni ja sanoi, että non niin nouses nyt niin mää autan sua täältä käsin!!!
"oi joi..voi voi"!
Niin se TaRa päätti taas suostua misten tahtoon ja päätti nostaa puujalkansa kärryn pyörän päälle ja kuinkas siinä kävikään? Hupsista keikkaa kenkä lipesikin liejuisen renkaan päällä ja MUKSIS!! TaRa otti pienen ilmalennon ja lentää mätkähti suoraan selälleen kurakkoon.
Isäntä hetken varmaan ajatteli, että non niin nyt sen selkä meni sitten lopullisesti.
Mutta ei siinä mä sekunnin verran makasin kuramössössä ja päätin hyvin ripeästi nousta pystyyn ja alkaa putsaamaan vaatteitani. Piti niitä putsata vauhdilla sillä minä ja junnu oltiin vielä jatkamassa matkaa kauppaan tämän metsäseikkailun jälkeen!

Pikkumies nauraa hihitti ja hyvä sieltä puitten päältä olikin naureskella kun pääsee niin ketterästi nousemaan. Se on taas aivan eriasia, kun tälläinen norsu jolla ei ole notkeutta yhtään ja vielä puukloppijalat joka yrittää epätoivoisesti päästä tukkikuorman kyytiin. Onneksi mää en päässyt sinne kyytiin, se olis vielä puuttunut että siellä seisoessani olisi yksi tukki lähtenyt liikkeelle ja pudottanut mut vauhdista alas!
Mietein mää siinä kärryn perässä kävellessäni, että jos hyppäisin sinne taakse istumaan ja isäntä himmas vauhtiakin sen verran, että pääsen kyytiin. Mutta en mää sinne olis päässyt joten päätin vain jatkaa kävellen paluumatkankin.

Matkan varrella Elmo päätti käydä jossakin hemputin jätekasassa kierimässä kaikki karvansa oikein pahan hajuiseksi ja meitä muita alkoi oksettamaan sen haju! Voitte vain kuvitella miltä meidän autossa haisi sen jälkeen?


Siin se junnu nyt seisoo ihan tyytyväisenä tukkikuorman päällä!!


Siinä paluumatkalla päätin kuvata vähän pari kuvaa ja ensimmäisenä oli vanhan ulkosaunan ovi. Ulkosaunan edessä kasvaa ihan mahton koivu ja oksat peittää melkein puolet ulkosaunasta.


Mies oli viime kesänä vähän siivoilemassa pihaa ja leikkaamassa ruohoa siinä samalla oli sitten päättänyt tehdä pari heinäseipäät ja siinä ne edelleen töröttää heinineen päivineen!
Kai ne siinä nyt vielä yhden vuoden voi olla ja ensikesänä vasta vaihdetaan niihin uudet heinät!


Kotiuduttiin me viimeinkin siltä reissulta ja selvittiin hengissä ruokapöytään asti syömään lauantai ateriaa. Johan siinä touhutessa nälkä tulikin.
Jälkkäriksi nautittin sitä alkutekstissä vilahtanutta leivosta.


Sellainen lauantai meillä, entäpäs teillä?

8 kommenttia:

  1. Olipahan menevä lauantai...selvisit kuitenkin hengissä, HIENOA :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää olla meneviä ja vauhdikkaita päiviä niin saa hyviä muistoja. Varsinkin tämä meikäläisen kuraliejuun lentäminen oli kyllä taas yksi hauskimmista jutuista. Kyllä kai nyt tälläsistä päivistä hengissä selvinnee vaikka välillä tulee ajateltuakin, että jos tästä hengissä selviän niin hyvä! :)

      Poista
  2. Teillä on ollut toimintalauantai! ;)

    Ihana leivos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, kuten ylläolevallekin kirjoitin, että pitää välillä olla vauhtia niin pysyy elämässä mukana.

      Kiitos, leivokset olivat kyllä hyviä...tai kakku miten sen nyt sanoisi paremmin? :)

      Poista
  3. Mukavan kertomuksen olet lauantaistanne kirjoitellut, elämässä sattuu ja tapahtuu. Onneksi et loukannut itseäsi pahemmin! Herkullisen näköinen leivonnainen, nam :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekevälle sattuu ja tapahtuu niinhän se menee. Olen vain ihminen jolle tapahtuu koko ajan, mutta eihän ihmiselle joka ei käy missään, tai ei tee mitään voi koskaan mitään tapahtuakkaan. :) No onneksi se putoaminen oli sellainen mätkähdys sinne kurakkoon. Taisi kerrankin läskeistä olla hyötyä!! :O

      Poista
  4. Oli teillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tuo maahan mätkähtäminen, vaikka sen hauskalta saitkin kuullostamaan, oli ihan aito vaaran paikka. Onneksi selvisit säikähdyksellä eikä selkä ottanut itseensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuule, sun täytys olla joskus mukana näissä meikäläisen lenkkeily puuhissa niin saisit nauraa itsesi kipeäksi. Mitä parhaimpia "nolojen tilanteiden" tapahtumia sattuu meikäläiselle enemmän kuin sallittua olisi. Hauskaltahan se pitikin kuullostaa, ;) mutta kuten ylläolevallekin jo vastasin, että taisi kerrankin olla hyötyä läskeistä. Läskit taisivat antaa sen verran vastusta putoamisessa, että selkä ei ottanut nokkiinsa. Ainoastaan nolotti lähteä kauppaan, kun takapuoli tuntui housuista märältä. Onneksi oli softshell puku päällä niin ei päästänyt sitä kurakon märkyyttä läpi. :O Kyllä sitä tuli jälleen naurettua omalle touhulleen, ja niin hyvin kuin mies auttoi minua ylös sinne renkaan päälle ja sitten lipeääkin kenkä alata ja muks.. siellä mä sitten makasin kurakasassa peltotiellä. :O

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...