maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pääsiäispäivän retkeä!

Sunnuntai ja ensimmäinen pääsiäispäivä!
Meille tuli yllätysvieraita ja näitä vieraita oli odotettukin jo pitkään kylään. Maaretin pelmu saapui koko voimallaan meille ja tulivat samalla katsomaan miltä maalaistalo näyttää nyt meidän käsissämme. Olemme porukalla vierailleet anopin ja apen täällä asuessa, mutta nyt tulivat katsomaan onko uusi emäntä laittanut paikat ihan mullin mallin.

Maaretin lapset ovat täällä blogissani välillä vilahtaneetkin ja vilahtavat jälleen kerran tässäkin postauksessa. 

Ilmoitin Maaretille, että tänään lähdet minun ja koirien kanssa lenkille niin saadaan samalla nauttia tuosta aurinkoisesta, lämpimästä pääsiäisilmasta ja vaihtaa kuulumisia. Yleensä se menee niin, että kun Maaretin lapset kuulevat suustani sanat, että "koirien kanssa lenkille" niin lenkkeilijöiden määrä tublaantuu yllättävästi. Maaretilla ja Tomilla on 5-lasta joista 4 tyttöä ja kaikki tytöt päättivät lähteä lenkille mukaan. Eipä siinä voinut ei niille sanoa vaan laittaa koirat valmiiksi ja lähteä seikkailulle.

Anni, Maaret, Laura ja elmo reunalla menevät kovaa vauhtia edellä, mutta minä, Henna ja Riikka hieman hirastellaan ja ihmetellään mihis se Miina meni?


Metsätielle päästyämme sain napattua hyvän siskos kuvan perheen nuorimmista.
Riikka on taidettu laittaa talutusnarun kantajaksi?


Välillä jatkettiin matkaa ja aina, kun sopiva paikan löydettyä kuvia napsittiin minkä kerittiin. Lapset ovat siitä ihania kuvattavia, että ei tarvitse montaa kertaa pyytää, kun ovat jo ottaneet paikkansa ja poseeraavat luonnollisella olemuksellaan. 


Perheen nuorin tytöistä Anni oli melkein innokkain kuvausmalli tällä retkellä. Aina kun tyttö leikki ja juoksenteli pitkin metsätietä niin napsin kuvia. Mikäli anni löysi mukavan paikan jossa hetken aikaa leikkiä niin huusin vain, että Anni kurkkaas tänne, Anni älä liiku! Tyttö teki työtä käskettyä ja kuvia tuli kameraan vaikka kuinka monta!


Tämä on mielestäni yksi Annista otetuista kuvista parhain.


Välillä piti vähän puutakin halailla...


Mutta tämä -14 vuotias perheen vanhin lapsista olikin vähän erimieltä siitä ketä kuuluu kuvata ja ketä ei! Aina, kun Lauralle huusimme, että Lauraa... käännys tännepäin, niin alkoi kuulumaan todella kimakkaa ja tärykalvoja repivää kiljuntaa. Ilmeisesti nykyisten 14 vuotiaiden kommunikointi tapa on siis kiljua aina, kun pyydetään vilkasemaan kameraan.

Hyviä kuvia tuli Laurastakin vaikka meille vain selkäänsä ja pitkää lettiään esitteli..


Aikansa, kun oikein yrittää niin kyllä siitä Laurastakin yksi vauhdikas kuva saatiin... kielen kera!
Pääasia on, että kaikilla oli kuitenkin ihan hauska ja nauruntäyteläinen retki!


Tässä on jo hymyäkin näkyvissä suupielillä ja pikkusiskon kanssa on mukavempi olla yhdessä kuvassa. Vaikkakin kädellä yritetään kovasti peittää kasvoja!


Jee.. määkin pääsin kuvaan!! Tosin en odottanut, että joku porukasta nappaa juuri silloin kuvan, kun yritän ultrapointin avulla paikantaa Miinan paikkaa metsikön siimeksessä. Tosin parhaat kuvat tulevat silloin, kun ei huomaa itse olevansa kuvattavana!


No mutta mitäs tässä onkaan meneillään. Jotakin puuttuu kuvasta, mutta mitä?
Tässä näyttäisi olevan meneillään halauspuuhia ja päätöntä menoa!
Henna meni puun taaksen piiloon ja sanoin, että halaappa sinäkin oikein kunnolla sitä puuta!


Niin vauhdikasta menoa oli, että piti välillä vähän puhdistaa kengistä ylimääräisiä moskia ja kiviä pois!


Elmokin sai pulahtaa välillä kepin perässä vilvottelemaan veteen.



Mitä isot edellä sitä pienet perässä!



Lauraa veti kummasti kaikki kannot puoleensa, mutta saatiinhan me napatuksi siitä edes yksi kuva jossa ilme on peruslukemilla ja koko kasvo kuva!



Pienet perässä..
Anni päätti kokeilla onko siinä kannolla missä isosisko istui oikeasti mukavaa istuskella? Kyllähän siinä oli ja iha itse siihen nousi. Nokkela tyttö, mutta onneksi oli kuvaajakin tälläkertaa ja sai napatuksi pari hyvää kuvaa tytötstä.



Hyvin rauhallisin mielin se Anni siinä istua nököttää..



Hennakin yhtyi hommaan mukaan, kanto on mukavempi paikka istua kuin seistä metsämaastossa jossa vilisi murkkuja oikein urakalla. Murkut eivät olleet todellakaan Hennan suosiossa!



Metsänpeikot vai maahiaisetko siellä puun takana kurkkii? Iloinen mieli ja piti kuvasta tulla aivan jotain muuta, mutta kyllä me jonkin moiseen kuvakulmaan saatiin itsemme mahtumaan. Tosin suurin peikko oli niin leveää sorttia, että pienet peikot eivät mahtuneet jonoon alekkain kuvaan.



Jälleen päätöntä menoa!! Kuvaajalla oli niin kiire laukaista kamera, että meikäläisen pää unohtui kokonaan kuvasta!



VALMIIT.. paikoillaan ja...



H.E.P. 
varmasti kuvittelit, että olemme ottamassa kilpajuoksun Miinan kanssa, mutta ehei! nyt erehdyitte kuulkaas ja pahasti, vaikka se ehkä siltä aluksi näyttikin.

Pusustahan tässä oli vain kyse!
Tosin en pusua saanut onnistumaan siten kuten se yleensä Miinan kanssa onnistuu, mutta kelpo kuva tästä silti tuli! 



Sain mää Marresta edes yhden kuvan!



Maaret ilmoitti, että nyt on hänen vuoro jälleen tarttua aseisiin ja kuvataan tuota TaRaa!! Ai mitä, siis mua vai?
Joo se onkin hyvä idea kerrankin saan kuvia itsestäni koirien kanssa yhdessä blogiini
No niin mää vähän ajattelin, kun aina itse kuvaat blogiasi niin me voidaan ottaa nyt muutama kuva sarja sun touhuistasi.
Oikein hyvä idea. Tosin en ollut ihan valmistautunut tähän yllätykseen, mutta no kerrankin, kun joku suostuu ottamaan kameran kauniiseen käteensä niin pitää ottaa kaikki ilo irti!



Iloisesti ilmoitan, että pysykää siellä, älkää tulko ja näytän kädellä pysäytys merkin. Tässä vaiheessa metsäseikkailua pitää napata Miina kiinni talutushihnaan. Katotaas miten likan käy!



Täähän on melkein kuin Sound of musicista, mutta ilman sitä vihertävää kukkaispeltoa. 
Tässä yritän taas selittää jotain (ei niin järkeviä juttujani).
Mutta kuulin jonkun porukasta huutavan juurikin tämän sound of musicin suustaan.



Käsimerkki ylös ja koiralle huutelemaan, että Miina, Miina tule, tule täällä on herkkupala. Jotenkin tämä kuva näyttää niin ammattimaiselta koirankoulutus kuvalta, mutta tosiasiassa Miina painelee nokka putkella aivan eri suuntaan!
Mitähän tästäkin taas tulee?



No ainakin Elmo hokasi, että hei mun äipällä on selvästi kädessä jotakin mikä tuoksuu hyvältä, kuuluu suuhun laitettavaksi ja maistuukin vielä mitä mainioimmalta.
Tässä mä yritän kovin ammattimaiseen koirankouluttaja tyyliin kertoa Elmolle, että "kuule et sinä ole Miina"! Mutta pakko oli Elmon tahtoon suostua ja antaa makupala suuhun. Niin nästi otti pepun alleen ja heilautti hännällä iloisesti.


Taisin mennä kuvien edelle..
ei ihan sound of music, mutta huomasin taivaalla erikoisen pumpulimaisia pilviä ja niitä aloin tähyilemään kädet levällään.


Kovasti yritin muillekin huutaa ja viittoa sormillani, että kattokaas nyt tekin. Ei ne muuta varmaan edes kuulleet mun puhettani, kun olivat niin innokkaasti kuvaamassa meikäläisen koira touhuja. 
Sen sijaan Elmo kylläkin innostui seuraamaan sormimerkkiäni ja kanssani tähyilemään taivaalle päin. Elmo varmaan odotti, että josko sieltä taivaalta jotakin syötävän tapaista tippuisi lisää!


Ajattelin vähän testata miltä se maailma näyttäisin tästä suunnalta... no ei se maisema paljon muuttunut, mutta meikäläisen asento sensijaan muuttui.


Viimeinkin Miina päätti ihan omin ehdoin saapua luokseni ja tässä mä sitten kaivelen taskuistani makupalaa ja kovat kehumiset päälle.


Näin se meikälikka selvisi koiran kiinniotosta ja toinenkin pysyttelee ihan lähettyvillä.


Päästiin viimein jatkamaan matkaa meillepäin ja alkoikin porukalla olemaan ihan järjetön hiki ja jano. Ilma oli mitä mahtavin ja lämpöisin.


Tässä vähän mallia siitä miten mää näiden kahden karvakorvan kanssa yksinäni kuljen!


Meille takaisin päästyämme, istuskelimme pihassa hetken aikaa ja kaverini perhe päätti lähteä paluumatkalle kotia kohti.

Toiset lähti, mutta tilalle tuli kylään miehen sisko perheineen ja jäivät yöksi. Loppupäivä menikin syöden, saunoen, elokuvaa katsellen ja jutustellen.

Toisena pääsiäispäivänä meillä sitten tehtiinkin puuhommia, kun yövieraat olivat lähteneet aamupäivästä kotiin.

Tälläinen pääsiäinen meillä oli ja vauhdilla vilahti ohitse!


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäislauantai pähkinänkuoressa!

Lauantai aamun laskeskelin päässäni, että tämän päivän jälkeen on vielä pääsiäistä jäljellä tasan kaksi päivää. Lisäksi huokailin syvään, että on se mukavaa saada tälläinen pitempi vapaa niin saa koko perheen voimin nukkua pitempään ja levähtää vähän rauhassa. 

"Rauhassapa hyvinkin"!
Mies päätti heti lauantai aamusta, että hän voisi lähteä hakemaan meidän toiselta "asumattomalta tilalta" hakemaan tuulikaatoja, sekä toissa talvena kaatamiamme puita. Ajattelin, että minä ja pojatkin voitaisiin mennä jälkeenpäin autolla perässä ja käydä vähän tsekkaamassa miltä tilanne tilalla näyttää. Mielessä kävi, että voisi vanhaa päärakennusta käydä vaikka vähän tuulettamassa talvenjäljiltä ja muutoinkin tarkastaa onko alueella kaikki ok kunnossa. 

Mutta ennen lähtöä tilalle päätin kuitenkin leipoa jotakin maukasta jälkkäriksi.
Tälläkertaa löysin sopivan makean reseptin näin pääsiäisen kunniaksi jälleen valion nettisivustolta. 
Aprikoosi-rahkaleivokset, valmistin kaksikertaisena annoksena ja, koska aprikoosit eivät riittäneet niin korvasin pinnalle tulevat aprikoosit persikalla.


Tälläinen siitä sitten tuli keltaisen tipun kera.
Paina TÄSTÄ niin pääset katsomaan aprikoosi-rahkaleivoksien ohjeen.
Leivokset olivat todella maittavia ja täyttäviä joten ei montaa palaa pystynyt nauttimaan perätysten.


Olin kylvänyt alkuviikosta rairuohoa, mutta pettymyksekseni se ei ihan kerinnyt kasvamaan pääsiäiseksi. Mutta eipä se minua huolettanut kyllä sitä vihreää ruohoa pöydällä voi katsella pääsiäisenkin jälkeen. Tosin ajattelin, että mahtaisiko meidän Selma innostua sitä popsimaan poskeensa. Selma kävi välillä haistelemassa, mutta ei oikein innostunut maistamaan.


Aamu virkut!! No ei tasan ole, siinä ne meidän velikullat katselee aamu tvstä lastenohjelmia ja yritin niille selittää moneen kertaan, että kohta lähdetään käymään katsomassa saako se isukki ne puut raahattua sieltä toisesta paikka! Pojat vaan totes: "ei jaksa, ei kiinnosta, mee sää vaan yksinäs"! Aha ja sitten niin sata varmasti lähdette mukaan, koska ilmakin on noin hieno ja koko päivää ei kyllä telkan edessä istuta! 

Kuullostaa varmaan melko tutulta sana litanialta muissakin lapsiperheissä?

Kuopus sentään suostui lähtemään mukaan ja Elmon nappasin autonperään.
Miinaa tosin en mukaan suostunut ottamaan, koska ei ole vielä ollut siellä meidän kanssa ja varmasti lähtisi omille teilleen joten siellä on pikkuisen eri metsäalueet kuin mitä tässä meidän lähistöllä joten loput päivästä olisikin sitten mennyt koiran etsinnöissä!


Päästiin perille ja mietittiin siinä hetki junnun kanssa, että missähän se isäntä mahtaa olla sen tarktorin ja metsäkärrynsä kanssa. Ei siinä auttanut kuin lähteä etsimään ja yrittää suunnistaa ääntä kohti jos sellainen mistään lähistöltä ylipäätään olisi kuulumassa.

Ajateltiin kävellä vähän matkaa peräpeltojen suuntaan ja siinä samalla nappasin pari kuvat, kun sattui osumaan kohdalle nämä vaaleanpunaiset nimeltä mainitsemattomat kasvit!


Törmäsin tälläiseen aitaankin meidän tiluksilla ja pakkohan siitäkin oli napata muistoksi kuvaa. Tiedä koska päätämme otaa ja repiä matalaksi tämänkin aidan, kun näytti jo melko ränsistyneeltä. 
Kauankohan tämäkin aita on seissyt puiden seassa ja nyt vasta senkin huomasin?


Siinä se junnu kävellä tepsuttaa metsätietä pitkin kohti peräpeltoja ja minusta tuntui ihan loputtomalta tämä tie, se vain jatkui ja jatakui! Muistanutkaan miten pitkä matka niille meidän heinäpelloille olikaan..
Kerroin siinä junnulle samalla metsätietä kävellessämme, että täällä sitä ollaan oltu kuule isäs ja monen muun kanssa heinähommissa aikanaan. Kerroin kuinka miehen kanssa tultiin heinäpaali kyydissä takaisin pellolta pihaan ja kuinka minäkin olin heitellyt paaleja sinne traktorin peräkärryn kyytiin ja ajanut pellolla vanhaa traktoria. Poika taisi kuunnella korvatarkkana ja lopuksi kyseli, että "ja misähän ne pellot täällä ovat"! Ei ollut oikein innostunut kävelemään meikäläisen kanssa ja kuuntelemaan raukkaparka äitinsä muisteloja peltohommista ja heinäpaalien heittelystä. 

Mutta, heräsi se poika viimeistään siinä vaiheesa, kun viimeinkin alkoi kuulumaan traktorin hurinaa jostakin kauempaa. Tie haaratui edessämme ja kyseli "kumpaakos suuntaan mennään"? No .. mä sanoin, että nyt heitetään kuule ihan lonkalta suuntavaisto ja kävellään ensin suoraan ja jos loppuu ääni niin sitten palataan takaisin lähtökohtaan. Poika totes mua katsoen huuli vääränä, että "täsä mun jalkojeni alla menee ihan selvät traktorin jäljet ja ne on aika tuoreet joten niitä ehkä kannattaa seurata"! 
Aivan, aivan, juu siis siihen suuntaan!!
Siinä vaiheessa mä ajattelin, että oiskohan mun aika vaihtaa vanhojen aivojeni tilalle uudet jotka toimii paremmin. Mistä nää muksut hokaa kaikki asia, enhän mää ny heti edes tajunnut seurata mitään traktorin jälkiä vaan ihan maalaisjärjellä mennä niitä peltoja kohti ja yrittää muistaa missä ne ylipäätään on!!


Tulihan siinä sitten samalla peltoja etsiessä tehtyä lauantai päivän kävelylenkkikin. Mitä edemmäs käveltiin niin sitä lähmmäksi taraktorin äänikin alkoi tulla.

Sieltä se viimein löytyi ja lähti meitä kohti tulemaan puineen ja kärryineen.



Junnu laittaa Elmon kulkusuunnan uusiksi, koira oli niin intoa täynnä saadessaan olla vapaana, että meinasi lähteä traktoria kohden juoksemaan.
Hyvin se Elmo junnua totteli, kun melkein heti muutti suuntaa ja lähti meidän peräämme juoksemaan.


Junnu totes, että hänhän ei muuten takaisin kävele! Päätti sitten hypätä reippaan notkean kevyesti tukkien päälle seisomaan ja totes perään, että äite tuu sääkin kyytiin.
Mitä, mitä? siis hä? minä vai?
No sinä, sinä nouset kato siitä renkaan päältä ylös tänne kärryyn!
Aha..
Mies tuli viereen ja sanoi, että mää voin autaa sua nouseen tonne kärryn kyytiin.
Aha, vai niin..
No hetken päästä isännän käsi olikin jo meikäläisen pakarassa kiinni ja sanoi, että non niin nouses nyt niin mää autan sua täältä käsin!!!
"oi joi..voi voi"!
Niin se TaRa päätti taas suostua misten tahtoon ja päätti nostaa puujalkansa kärryn pyörän päälle ja kuinkas siinä kävikään? Hupsista keikkaa kenkä lipesikin liejuisen renkaan päällä ja MUKSIS!! TaRa otti pienen ilmalennon ja lentää mätkähti suoraan selälleen kurakkoon.
Isäntä hetken varmaan ajatteli, että non niin nyt sen selkä meni sitten lopullisesti.
Mutta ei siinä mä sekunnin verran makasin kuramössössä ja päätin hyvin ripeästi nousta pystyyn ja alkaa putsaamaan vaatteitani. Piti niitä putsata vauhdilla sillä minä ja junnu oltiin vielä jatkamassa matkaa kauppaan tämän metsäseikkailun jälkeen!

Pikkumies nauraa hihitti ja hyvä sieltä puitten päältä olikin naureskella kun pääsee niin ketterästi nousemaan. Se on taas aivan eriasia, kun tälläinen norsu jolla ei ole notkeutta yhtään ja vielä puukloppijalat joka yrittää epätoivoisesti päästä tukkikuorman kyytiin. Onneksi mää en päässyt sinne kyytiin, se olis vielä puuttunut että siellä seisoessani olisi yksi tukki lähtenyt liikkeelle ja pudottanut mut vauhdista alas!
Mietein mää siinä kärryn perässä kävellessäni, että jos hyppäisin sinne taakse istumaan ja isäntä himmas vauhtiakin sen verran, että pääsen kyytiin. Mutta en mää sinne olis päässyt joten päätin vain jatkaa kävellen paluumatkankin.

Matkan varrella Elmo päätti käydä jossakin hemputin jätekasassa kierimässä kaikki karvansa oikein pahan hajuiseksi ja meitä muita alkoi oksettamaan sen haju! Voitte vain kuvitella miltä meidän autossa haisi sen jälkeen?


Siin se junnu nyt seisoo ihan tyytyväisenä tukkikuorman päällä!!


Siinä paluumatkalla päätin kuvata vähän pari kuvaa ja ensimmäisenä oli vanhan ulkosaunan ovi. Ulkosaunan edessä kasvaa ihan mahton koivu ja oksat peittää melkein puolet ulkosaunasta.


Mies oli viime kesänä vähän siivoilemassa pihaa ja leikkaamassa ruohoa siinä samalla oli sitten päättänyt tehdä pari heinäseipäät ja siinä ne edelleen töröttää heinineen päivineen!
Kai ne siinä nyt vielä yhden vuoden voi olla ja ensikesänä vasta vaihdetaan niihin uudet heinät!


Kotiuduttiin me viimeinkin siltä reissulta ja selvittiin hengissä ruokapöytään asti syömään lauantai ateriaa. Johan siinä touhutessa nälkä tulikin.
Jälkkäriksi nautittin sitä alkutekstissä vilahtanutta leivosta.


Sellainen lauantai meillä, entäpäs teillä?

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...