tiistai 4. maaliskuuta 2014

Valkosuklaa juustokaaku!

Viikonloppuna alkoi tekemään siis niin jäätävästi mieleni juustokakkua, sellainen oli vain pakko saada. Viikolla etsin jo ohjetta valkosuklaa juustokakulle ja muistin, että olen sellaisen aikaisemminkin tehnyt ja siitä postauksen tänne blogin puolelle. Päätin sitten etsiä sen ohjee, mutta huomasinkin etten ollut kirjoittanutka mitään ohjetta vaan linkittänyt linkin josta pääsee hakemaan sen ohjeen. Päätin nyt tämänkin kakun tehdessäni, että linkitän senkin ohjeen suoraan tähän niin ei tarvitse alkaa kirjoittamaan erikseen ohjetta blogiin. Juustokakun ohjeeseen pääset TÄSTÄ.

Ei mennyt taaskaan kuin strömsössä..
Kakku onnistui hyvin siitä ei ole kyse, hyytyminen onnistui ja muutin jopa ohjeen tubla annokseksi. Ajattelin vissiin, että se pienempi annos ei riitä tälle porukalle, mutta ihan hyvin riittää neljälle hengelle jos tekee ihan alkuperäisen ohjeen mukaan.
Mutta se koristelu meni kyllä aivan ketuilleen, joskus sitä luulee vain osaavansa luoda jotakin kaunista, mutta ei se nyt vain mennyt niin!




Perjantai iltana tehdessäni tätä kakkua meidän Joel kyseli, että äiti miks sää teet kakkua? Juhlitaanko me nyt Selman (kissamme) syntymäpäivää? Naurahdin kovaan ääneen ja sanoin, että no voidaan me sitäkin juhlia jos niin tahdotte ja täyttäähän meidän rakas karvaturilainen tässä kuussa vuoden. Mutta ei meillä sentään nyt kaiken maailman kissan ristiäisi juhlita, mutta kaunis ajatushan se oli pojilta. 
Piti oikein ottaa hetki miettimisaikaa ja miettiä, että minkähän takia muuten tuli äkkinäinen pakottava tarve tehdä juuri juustokakku? No sitä nyt vain teki mieleni ja eipä siinä mitään sen erikoisempaa.. "ainakaan siinä vaiheessa"!

Lauantai aamuun sitten odoteltiin ja jännitettiin, että miten sen kakun hyytymisen kanssa mahtoi käydä. Ensimmäisenä herättyäni säntäsin jääkaapille tutkailemaan tilannetta ja virnistin iloisesti ja huokaisin helpotuksesta, kakku oli hyytynyt kunnolla.

Isäntä lähti metsälle tekemään tukkeja ja minä jäin kotiin ruokaa laittamaan ja kakkua koristelemaan. Ajattelin koko ajan mielessäni, että ihan kuin olisin nyt unohtanut jotakin ollennaista! 
Ruokaa laittaessani ja kakkua koristellessani mies soitti minulle ja pyysi, että toisinko hänelle vähän evästä, kun ei ihan vielä kerkiä tulla kotiin syömään. No minä aloin laittamaan eväitä kuntoon ja edelleen mua mietitytti, että mitä mä olen unohtanut? En sitten niin millään saanut sitä tunnetta pois päästäni, mutta siinä vaiheessa kun aloin tekemään sydämen kuvioita kakun päälle koristeeksi niin siinä sitten muistin kuin salama kirkkaalta taivaalta katsoa kalenteriin. Kysyin vielä itseltäni kovaan ääneen, että herranen aika monesko päivä tänään on? 

Pakkasin miehen eväät koriin ja nappasin koirat autonperään ja kaasutin metsätielle kovaa vauhtia. Pistin töppöstä toisen eteen ja annoin koirienkin juosta oikein henkensä edestä ja nauttia jälleen vaupauden tunteesta. Pääsin perille ja istahdin kannon päälle ja kehasin miehelleni, että laitoin sinne kakkuakin mukaan.
Mies alkoi ensimmäisenä maistelemaan sitä kakkua ja siinä sen sitä syödessä kysäsin silleen salamyhkäisesti, että muistakkos muuten mikä päivä oli eilen?
Mieheni vähän katsoi minua ja sanoi, että ai niin joo hyvänen aika en muistanut. No en muistanut minäkään.. what... ollaanko me tulossa vanhoiksi?

Meillä oli kuulkaas helmikuun lopulla 28. päivä kihlapäivä!! 16-vuotta siitä, kun levillä vuonna 1998 helmikuussa mentiin kihloihin. Oltiin hiihtolomaa viettämässä äitini, siskoni ja äitini miesystävän kanssa. Päätettiin siellä lomaillessamme ostaa sormukset ja mennä pamauttaa kihloihin. Mikä siinä on, kun joka vuosi on sama juttu ettei voi muistaa omaa kihlajaispäiväänsä? Mutta eihän se kihlapäivä niin tärkeä ole kuin hää-päivä sen jos unohtaisimme niin voi hyvänen aika sentään.

Näin ne vuodet vain vierivät ja elämä menee etiäpäin. OIkein piti miettiä, että montako vuotta ollaan oltu kihloissa ja naimisissakin ollaan oltu kohta 11-vuotta. Paljon mahtuu näihin yhteisiin vuosiin ja toivon hartaasti, että niitä meille vielä suotaisiin monta eteenpäinkin. 

Ei sitä kakku sitten ihan turhan takia tehtykään. Lisäksi nuo koukerot jotka olen yrittänyt tehdä koristeeksi ovat minun ja mieheni etukirjaimet!

Vaikka kakun koristelu ei hyvin onnannutkaan tälläkertaa niin kakku meni kaikki ja hyvää oli!

7 kommenttia:

  1. Juustokakku on aina herkullista! :)

    Myöhästyneet onnittelut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, mutta ei niitäkään kovin usein pysty syömään, kun ovat niin makean äiteläitä.
      Kiitos, kiitos! :)

      Poista
  2. Juustokakkua nam ja myöhästyneet onnittelut myös täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kuule testaamaan juustokakkujen ohjeita, kun sultakin se kokkaaminen näyttää hyvin sujuvan.
      Kiitos <3

      Poista
  3. Sun alitajunta kertoi, että täytyy leipoa kihlajaispäivä kakku, vaikket heti muistanut :) Myöhästyneet onnittelut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä mitään, siinä meni kuule aikaa yli vuorokausi ennenkuin tajusin, että meillä pääsi livahtaan ohitse taas se kihlapäivä.

      Kiitos, ja nyt kuule menes rouva testaamaan tätä ohjetta niin saat sen makean nälän tuhottua heti!! :) <3

      Poista
  4. Onnitteluja roppakaupalla! Kyllä sitä alitajunta on ajantasalla vaikkei ite oiskaan :)
    Hyvä, että sen kakun teit.

    Ite en juustokakusta tykkää...en siis ollenkaanm mistään, missä on tuorejuustoa tai muita valkoisia jutskia...rahkaa yms. Makuasiahan se :)

    Mutta suklaa on mun mieleen :)

    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista