perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa!

Pariviikkoa sitten heräsin jälleen siihen todellisuuteen, että kevät on taas saapunut suomeen. Mistä huomaan kevään saapuneen no esimerkiksi siitä, että pajunkissat ovat kukkineet jo jonkin aikaa ja joutsenet saapuivat jälleen kauan odotetun tauon jälkeen (perslammelle). Meidän lähistöllä on sellainen pieni lampi jota kutsutaan perslammeksi, en tiedä mistä moisen nimen kyläläiset ovat tälle lammelle antaneet. Joka kevät joutsen pari laskeutuu jäiden sulamisen aikaan lampeen ja alkavat parittelunsa. Joutsenten lisäksi siellä on luonnollisestikin sorsia, sekä muita pienenpiä lintuja. 

Istuin päivällä nojatuolissani ja katselin ikkunasta ulos kuinka edellisyön myrsky oli hieman näyttämässä laantumisen merkkejä ja ajattelin, että jospa lähtisin tekemään koirien kanssa lenkille. Oli siinä lenkille lähdössä myös toinenkin syy! Mieleeni tuli jälleen joutsenet ja mietin päässäni, että sattuisivatkohan ne olemaan nyt perslammella jos lähtisin sinne suunnalle lenkkeilemään, sattuisin saamaan niistä jopa yhden kuvankin. 
Päässäni vellasin ja kelasin vain paria asiaa: otanko koirat mukaan? en, otan, en, otan, en! Päätin kuitenkin, että otan. Koirat ovat olleet jo muutaman päivän niin levottomalla päällä, kun eivät ole päässeet juoksemaan vapaana kunnon lenkkiä joten päätin helpottaa hännän heiluttajien olotilaa ja ottaa ne mukaani lenkille. Koirien lisäksi mukaani lähti jälleen kameralaukku, kamera ja uusi objektiivini. Ajattelin, että otan kameran jokatapauksessa mukaan oli siellä perslammella sitten joutsenia tai ei niin ainahan sitä metsälenkeiltään jotain kivoja kuvia saa napatuksi.

Etsin kaapista Miinan tutkapannan, koska se oli oltava mukana Miinan kaulassa siltä varalta jos neiti lähtisikin omille reiteilleen niin minun olisi helpompaa paikantaa koira. Olisittepa kuulkaas nähneet millainen meteli syntyi, kun otin tutkapannan käsiini!!! Ensinnäkin Miina syöksyi lujaa luokseni ja ei malttanut pysyä paikallaan sekunttiakaan, kun tiesi pääsevänsä vapaasti liikkumaan luontoon. Elmolla ei meinannut jalat ja häntä pysyä riemusta lainkaan paikallaan. Koirille tuli ihan hepulit ja oikein kunnon riitakin keskenään, kun kilpailivat siitä, että kumpikos meistä oikeesti mamin mukaan lähtee. "aika hassuja tapauksia nämä meidän hännän heiluttajat"!
Ajattelin, että Elmon väsytän oikein kunnolla lenkillä, että nukkuisi seuraavan yön paremmin. Viime yönä Elmo piti ihan ihme kohkausta läpi yön ja kulki pitkin kämppää levottomasti. Miehen kanssa yöllä herättiin sen ihme touhuiluun ja kävin elmon epi lääkkeenkin hakemassa varalle jos Elmo sattuukin saamaan kohtauksen. Joskus Elmo kättäytyy vähän oudosti ennen epi kohtauksen tulemista. Mutta tälläkertaa ei todellakaan ollut kyse mistään epikohtauksen tulemisesta vaan meidän poika parka pelkäsi ulkona käyvää myrskyä ja siitä johtuvaa vinkunaa! 
Ihmettelen suuresti sillä Elmo ei esimerkiksi pelkää ukkosta lainkaan!

Pääsin koirien kanssa viimeinkin ulos ja liikenteeseen!
Ilma suosi mukavasti ulkoilevaa emäntää ja koiria, mutta tuuli kyllä vähän vieläkin liikaa joka pisti vähän närästämään olotilaa. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja käydä katsomassa näkyisikö niitä joutsenia siellä lammella vai ei?
Mitä lähemmäs saavuimme perslammen ympärillä olevia peltoja sitä enemmän kovensin vauhtia peltojen suuntaan. Pellot oli nimittäin ylitettävä ennekuin pääsisi lammen reunuksille kuvaamaan. Huomasin jo kaukaa, että puskien välistä vilahti valkoinen kohta ja siinä vaiheessa tulikin jo kiire kaivaa kameraa laukusta ja nopeasti. Tälläkertaa osuin juuri oikeaan aikaan lammelle ja siellä näkyi olevan kaksi isoa joutsenta. 
Seuraavaksi minua alkoi vähän jännittämään miten kävisi? lähtisivätkö joutsenet lentoon saman tien huomatessaan koirien juoksemisen pelloilla? 
Koirat ainakin juoksivat ihan innoissaan pellolla ja siinä niiden juostessa huomasin kuinka suuri määtä pieniä lintuja nousi pellosta ilmaan ja Miina jahtasi ainakin yhtä pikkulintua ja taisi Elmokin jahdata vähän matkaa. Innostus kuitenkin pikkulintuja kohtaan unohtui saman tien ja koirat jatkoivat matkaa metsänreunaa myöden metsään. 
Joutsen pari huomasi kuitenkin, että nyt pellolla tapahtuu jotakin outoa ja heidän lähistölleen saapui kutsumattomia vieraita joten päättivät alkaa pitämään melko kovaa meteliä keskenään ja ei siinä montaa minuuttia aikaa kulunutkaan, kun päättivät ottaa jalat alleen ja lähteä lentoon. 
Siinä vaiheessa myös minä päätin ottaa kameran esiin ja kerrankin olla ajoissa kuvaamisessa!!
Jotenkin tuli vähän sellainen tunne, että kunhan eivät vain hyökkäisi kimppuuni ja varauksellisesti otin myös kuvaamisenkin. Yritin liikkua mahdollisimman rauhallisin liikkein ja nauttia vain mahdollisuudesta kuvata yhtä suomen kauneinta vesilintua!
Siinä se joutsenpari kierteli hetken pääni yläpuolella kuin esitellen minulle kaunista olemustaan ja hetkisen kuluttua laskeutuivat takaisin lampeen. Siinä vaiheessa päätin ottaa pienoisen riskin ja lähteä kävelemään lähemmäs lammen reunaa siinä toivossa, että saisin lisäkuvia näistä ihanista otuksista. 

Lammen reunalle päästyäni Elmokin alkoi kiinnostumaan joutsenista ja jähmettyi paikalleen tuijottamaan niitä. Ihmettelin kyllä suuresti, että koirat eivät haukkuneet juuri lainkaan joutsenia.

Seuraavassa onkin sitten otoksia päivän joutsenista..
Toinen joutsenista päätti vähän pullistella ja esitellä minulle isoja valtavia siipiään..



Joutsen on vain niin mielettömän kaunis lintu! Onneksi sain uuden objektiivin ja nyt, kun tiedän näiden jälleen pesivän lammella niin voin käydä niitä aina silloin tällöin tähyilemässä ja kuvailemassa!






Miinalla vauhti päällä, kun kerran vapaaksi pääsee niin siitä pitää ottaa kaikki ilo irti! 


Yhdessä on aina parempi säntäillä edes takaisin peltoa!


Tässä pysähdys ja selvästi mietintä hetki, että mikä ihmeen ääni se oli? Joutsenet jossakin pitävät meteliä ja Elmokin on havainnut valkoiset linnut lammessa!


Joutsenet päättivät lähteä toiseen paikkaan ja me jäimme korien kanssa katselemaan niiden lentoa. Kyllä ne vielä sieltä palaavat takaisin ja minä olen jälleen kamerani kanssa valmiina odottamaan niiden paluuta. Seuraavalla kerralla taidan jättää koirat kotiin niin saan ihan rauhassa seurata sivummalta joutsenten elämää siellä lammella ja kuvailla rauhassa näitä kauniita valkoisia uljaita lintuja.


Päätin napata parit makro kuvat poistuessamme peltoalueelta. Pakko tunnustaa, että ei meikäläiselläkään taida kaikki kotkat olla kotona! Eilen ilmoitin miehelleni, että jotakin vikaa tässä uudessa objektiivissa on, kun en saa makro nappia siirrettyä sitten niin millään makro asentoon. Mies sanoi vain, että no sitten sun pitää soittaa sinne netanttilaan ja kertoa, että pitää lähettää uusi objektiivi tilalle jos kerran siinä on vikaa? öö.. olin illalla sängynpohjassa makoilemassa vällyjen alla ja ihmettelin, kun miehellä oli kamera kädessä. käveli mun luokse ja sanoi, että eihän tässä mitään vikaa ole, ainakin minä sain sen napin siirrettyä makrotilaan! mitäh..hä.. miten? mä inisin jälleen! no katsos nyt näin se siirtyy. Pakko sitä oli sitten kokeilla ja kappas niinhän se siirtyikin. No tänä aamusta taas en saanut sitä millään, mutta kun aikani mietein ja mietein miten se liikkuu niin kyllä viimein aivonikin alkoivat oppia jälleen jotain uutta! 
Miten ihminen voi mennä niin tyhmäksi, että ei osaa yhtä nappia siirtää oikein?
Mähän kirjoitin edelliseen postaukseen, että tämän objektiivin harjoittelussa menee varmasti koko seuraava vuosi!
Mutta sain mää sillä onneksi kuvauttua muutamat makro kuvat joten tässä ne nyt sitten ovat. Pajunkissat, käpy ja heinät....






Sitä voi löytää yllättäviäkin juttuja metsän keskeltä, kun oikein siristää silmiään. Katselin metsätien reunalla, että mikä ihme tuo on ja koska se siihen on pöllähtänyt? ei tuo viimeksi kyllä tuossa ollut?
Kivimuuri ihan selvästihän se on. Ollaan muuten miehen kanssa jätetty melko usein auto kivimuurin toisellapuolella olevalle peltotien pätkälle ja en ole tätäkään mukamas ennen huomannut siellä olevan!


Sitten lopuksi pieni kevennys kuvien lopuksi!!
Tätä kuvaa en lähtenyt merkitsemään millään muodolla, kun ajattelin vain heittää huumori mielellä. Tästä näkee, että kevättä on rinnassa vaikka kevät ei mitenkään liity tähän kuvaan. 
Mikä sarvipää se minua siellä metsänreunalla kyttää? En ole moista koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta myrsky kaato se on ja mielenkiintoisen näköisesti katkastu puujuuri toimii suuna ja silmäkin löytynee sarvineen päivineen jos oikein tarkkaan katsoo!


Jokos teillä muilla lukijoilla, seuraajilla alkaa olemaan kevättä rinnassa?


5 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! Joutsen on upea lintu. :)

    Tuulenkaato on komea! :)

    Kevättä on ollut ilmassa - toivottavasti takatalvi ei kestä kauan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on kyllä aivan upea ja mahtava lintu. :)
      Sattui osumaan niin hienosti kulkureitilleni tuo mielenkiintoinen tuulenkaato, että oli pakko napata mielikuvitus kuva siitä.
      No niinpä, ei sitä talvea enään tarvita, kun kerta ei ole kunnolla edes tullutkaan. "ainakaan meidän suunnalle"! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Toivottavasti saan täyden hyöryn tuosta uudesta objektiivista ja pääsen sen salaisuuksista selville! :)

      Poista
  3. Mitähän olen tänne sillä ekalla kertaa kirjoittanut :D Varmaan, että joutsenet ovat olleet varmasti tosi voimallinen luontokokemus, ne on samaan aikaan niin ylväitä, kunnioitusta herättäviä ja on ne kyllä pelottaviakin kun niillä on tuo siipien väli niin valtava. Kyllä sun uusi objektiivi on päässyt hyvään käyttöön, kuvat on ihan kuin jostain Luonto-lehdestä, todella upeita!

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...