tiistai 11. maaliskuuta 2014

Eläimellistä menoa!

 Meidän talossa on ollut kyllä viimeisen viikon aikana sellaista menoa, että välillä on täytynyt oikein hetkeksi pysähtyä miettimään missä oikein mennään. Välillä pitää oikein puristaa omaa päätään ja todeta, että mikä maa, mikä planeetta, mikä vuosi, mikä päivä? Kuullostaa varmaan tutulta vai kuulostaako?

Itselläni on ollut menoa melkein joka päivä johonkin suuntaan, sovittuja aikatauluja niin fysioterapiaan kuin lääkäriin. Viikolla sitä välillä ajattelee, että huomenna mä sitten teen tuon jutun ja ylihuomenna otan lepoa! Niinhän sitä luulisi, mutta ei se vain mene niinkuin ajattelee. Sitä aloittaa viikkonsa maanantaista ja yhtäkkiä huomaakin olevansa sunnuntaissa, mutta mihin meni ne muut viisi päivää? Voiko viikot oikeasti mennä näin vauhdilla?
Täytyy myöntää, että kyllä sitä vain työttömälläkin aika kuluu kuin siivillä ja riitää tekemistä ja puuhastelua pitkin viikkoa!

Mutta entäpäs se viime viikko?
Istuin eräänä päivänä sohvan pohjalla jutellen puhelimeen erään perhetuttavan kanssa ja keskustelimme mistäs muustakaan kuin kissoista. Kyselin onko tiedossa, että heidän kissat olisivat jo tiineenä? Eipä olleet, eikä ollut kollejakaan pahemmin näkynyt heidän kulmillaan. Mietiskelin päässäni, että meidän Selma täyttää pian vuoden ja alkaa varmasti olemaan pian ensimmäisen kiiman aika! 
Puhelu ei kovin kauan kestänyt, kun sovittiin kyläilypäivää keväämmälle josko hän tulisi katsomaan millaiselta meidän koti täällä maalla näyttää hänen silmissän.

Puhelun loputtua jäin tuijottamaan silmät pyöreän ulos ja ihmettelin, että mitä tuolla ulkona nyt oikein tapahtuu! Meidän Selma ryntäili yksinään edes takaisin kovaa laukkaa pitkin tietä ja pitkin pihaa. Ajattelin itsekseni, että non niin nyt siitä kiltistä kotikissasta tuli sitten ihan pöhköpää hullu villikko joka ryntäilee kuin tautinen edes takaisin pihaa. Hetken ajattelin, että kyllä tuon kissan outoon käyttäytymiseen täytyy olla jokin järkeväkin selitys! Kävi kyllä mielessäni ensin, että voiko se nauttia noin innolla päästessään pihalle vapaana juoksemaan, mutta se ei nyt oikein tuntunut täsämäävän meikäläisen ajatusmaailmaan. Selmahan on vapaana joka päivä ja kulkee omia reittejään, mutta ei se kyllä noin riehakas ole ollut vielä pihalla. Jokin oli selvästi sekoittanut meidän neitikissan pään, mutta mikä...
Hetken päästä aloin hihittämään sellaista iloisen iloista pikku tyttömäistä hihitystä, mikäli mieheni olisi nähnyt ilmeeni niin olisi se varmasti katsonut minua kaksi kertaa ja sanonut, että ei voi olla totta! "olek sää ihan terve"!
Selma juoksi ihan järjetöntä laukkaa tietä pitkin anopin ja apen taloa kohti ja mikäs se siellä perässä mennä tepsuttikaan rauhallisin tasaisin askelin? No naapurin kollipoikahan se siellä meidän Selma parkaa jahtasi ja tajusin kyseessä olevan kosio reissu!
Meidän Selmalla oli siis kiima alkanut ja kohtasi elämänsä ensimmäisen kerran kollipojan joka tosiaankaan ei ollut mikään pieni kollikissa!Itseasiassa tämä oli ensimmäinen kerta, kun selma tapaa toisen kissan näillä kulmilla joten se varmasti aiheutti selmalle varsinaisen shokkitilan ja voin vain kuvitella miltä tytsistä tuntui,kun kolli juoksee perässä ja jahtaa...
Siitä se sitten alkoi meidän selman kolliretket, kolmatta vuorokautta sen kollin kanssa rehatiin jossakin en tiedä missä, mutta minä olin välillä todella huolissani kissastani ja melkein porua väänsin, kun oli yli vuorokauden yhtäjaksoisesti poissa kotoa. Anopille sanoinkin, että pitääkö tässä laittaa "poliisit" perään, kun kakara katoaa maailmalle. Toiseksi pelkäsin, että jospa se kollikissa onkin riehaantunut ja käsitellyt meidän neiti kissaa oikein pahemman päiväisesti. Ihan mahottomia ajatuksia juoksi aivon nystyröissä ja välillä piti oikein toden teolla herätä kissamaailmasta pois ja todeta, että hitto vie sehän on kissa eikä mikään lapsi. Mutta kun niistä kissoista vain tulee niin älyttömän tärkeitä kotieläimiä siinä missä koiristakin. Anoppi mua rauhoittelikin ja sanoi, että "kuule tätähän sää olet halunnut ei niitä kissanpentuja tule ilman kollia, joten anna sen nyt olla sen kollin kanssa ja puuhata tarpeensa loppuun asti. Kyllä se sieltä sitten kotiin tulee, kun on saanut tarpeeksensa"! Aivaan.. aivaan.
Yhden päivän sitä kissaa etsin anopin kanssa ja seuraavana päivänä isännän kanssa. Non niin nyt te pidätte mua jo ihan höyrypäisenä, mutta ei sille voi yksinkertaisesti mitään, kun huoli iskee omasta poppoosta. 


Kyllä se routa porsaan viimeinkin kotiin ajoi ja ehjin nahoin näytti katti ovesta sisään juoksevan. Mutta missä kunnossa? voitte vain kuvitella miltä näyttää puoliksi norjanmetsäkissan-maatiaisen pitkä karva, kun on rypenyt joka paikassa pari vuorokautta. Siinä sitä sitten ensimmäisenä kissa sai kunnon shampoo pesun päälleen, kuivauksen "hiustenkuivaajalla" ja kunnon kasan murkinaa nälkäiseen mahaansa. Kyllä oli tyttö tyytyväinen, kun mami hoitaa tilanteen ja pelastaa kattineidin katastrofin aineksilta.  Yön Selma nukkuikin kotona ja aamusta lähti omille reissuilleen jälleen. Siinä taisi mennä taas seuraavat puolitoista vuorokautta kollien kanssa rehatessa, mutta eilen illalla istuessani saunassa Selma jälleen palasi ja onneksi karva oli kuiva ja puhdas. 
Tänään aamusta ajattelin, että jokohan se taas lähtee retkilleen eikä jälleen palaakkaan pariin päivään. Kyllä vain aamusta lähti omalle kierrokselle, mutta parin tunnin päästä tuli takaisin syömään ja oli sisällä melkein koko päivän. Illasta, kun lähdin Elmon kera pyörälenkille niin tytsi juoksenteli pihassa, mutta ei vielä ole tullut sisälle takaisin, saa nähdä tuleeko yöksi!

Meillä on siis ollut todella eläimellistä menoa ja koirakin ovat olleet vähän iheissään selman käyttäytymisestä. Selma on meinaan pitänyt niin jäätävää maukumista kiimansa aikana, että totesin tässä yksi päivä, että paree on kun menet nyt niiden kollien kanssa rehamaan ja palaat sitten, kun olet rauhoittunut!



Meidän Selma on kyllä niin hellyttävä ja ihmisläheinen kissaneiti, että ei parempaa kissaa meille olisi voinut enään saada. Nyt jännityksellä odotellaan kevättä josko niitä pentuja sitten alkaisi kuulumaan. Pojat ovat nimittäin varanneet kummatkin itselleen omat pennut. Anopille pitäisi mennä yksi, mutta saa nähdä tuleeko sieltä mitään. Laskin viikkoja, että vapun tienoilla pitäisi sitten olla ensimmäinen pentue syntyneenä Selmalle.


Mitäs muuta meidän suunnalle kuuluu no vauhtia piissaa ainakin eläinrintamalla..


Elmo parka sai eilen jälleen epilepsia kohtauksen ja se sai taas mielentilani järkkymään. Onneksi olin nopea ja syöksyin keittiöstä hakemaan peräruiskeen joka rauhoittaa kohtausken nopeasti. Mietin, että mikä kumma näitä kohtauksia oikein laukaisee, mutta ei kai niihin sen kummempaa selitystä löydy. Onneksi niitä ei tule kovin useasti joten välissä voi olla montakin kuukautta ennenkuin seuraava kohtaus tulee. Olemme kuitenkin varautuneet siihe, että jos kohtaukset alkaa säännöllisesti uusiutumaan niin ei se Elmollekaan helppoa ole ja jonkin verran muuttaa Elmon luonnettakin varmasti. Toivotaan, että mun paras pyörälenkki kaveri saisi olla rauhassa kohtauksilta taas vähän aikaa.


Pyöräilukausi avattiin tänään ja Elmon kanssa lenkkeily sujuu samaana malliin kuin edellisenäkin keväänä. Mutta Miinasta mulle on haastetta pitkäksi aikaa, se on niin erilainen luonteeltaan kuin elmo, mutta onhan se eri rotuinenkin ja käyttötarkoitukseltaankin eri suuntainen.

Miina tulo taloon on tehnyt selvästi hyvää Elmolle ja ovat hyvin tulleet keskenään toimeen. Leikkivät ja juoksentelevat metsäreissuilla yhdessä vapaana. Elävät ja touhuavat yhdessä, mutta pientä mustasukkaisuttakin on havaittavissa. Jos lähden toisen kanssa yksin lenkille niin toinen jää murisemaan ja ulvomaan perään. Mikäli silittelen toista ja halailen niin toinen murisee ja tuijottaa minua kiukkuisena. Melko metkoja kavereita ovat! Päivät menee kuin siivillä näiden kanssa kotona touhutessa, Elmo on yleensä sisällä ja seuraa minua askel askeleelta perässä, Miina on juoksuhihnassa pihalla ja pitää vahtia ettei kukaan vain pääse ohittamaan taloamme ilman etteikö Miina ilmaise mielipidettään. Todella herkkä tyttö Miina on ja siinä riittää kasvatus haastetta pitkään, metsälenkeillä Miina on taas nimensä veroinen ja mennä paahtaa yksinään hajujen perässä. Ehkä me vielä muutaman vuoden sisällä saadaan tästä koirasta hiottua kunnon hirvikoira.

Miinaa yritän nyt opettaa juoksemaan pyörän vierellä ja siinä on haastetta, koska miinan asekellus on aivan erilaista kuin elmon. Mutta minullahan päättäväisyyttä riittää joten tämän kevään aikana me opettelemme pyörälenkkeilyn jalot taidot... saatte sitten seurailla kuvista ja teksteistä miten se etenee..


Itse olen päättänyt, että minunkin on aika aloittaa elämän tapa muutokset ja koittaa saada painoa purotettua iso kilomäärä jota tähän ei voi merkitä, koska putoaisitte tuolilta alas sen kuultuanne. Kävin viime viikolla 4 ja 0 tarkastuksessa jossa astuin puntarille ja luku jota puntari osoitti oli minulle kauhistuksen paikka. "onneksi ne vieterit sentään eivät revenneet"!
Nämä meidän karvaiset kaverini saavat siis toimia minun personal trainereina ja lenkkeily kavereinani tämän kevään!
Tosin tämä harmaa karvainen personal traineri meinasi tänään pyöräily lenkillä vetää minulta koko käden sijoiltan, kun oli niin kauhian kova kiire ja mahoton into veto päällänsä. 

Nähtäväksi jää sitten, että putoaako yhtään kiloista kevään aikana vai näytänkö vielä kesälläkin mammutilta? Mitä veikkaatte, pitäisikö tähän laittaa jokin tavoite mikä putoaa? No aloitetaanko vaikka siitä kilosta?

Tässäpä tulikin teille tälläinen eläin postaus katsotaan mitä seuraavalla kerralla keksin.

Muistakaapa käydä siellä bubblare sivustolla josta löytyy myös minukin blogini.
Paina tästä niin pääset sivustolle kurkkaamaan blogiani.
Te jotka ette vielä tienneet niin blogini on hyväksytty ja otettu bubblaren blogi yhteisöön mukaan ja blogini löytyy lifestyle gategoriasta. 

Hauskoja lukuhetkiä!!!

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä tavoitteiden saavuttamiselle. Ihana tuo teidän Selma-neiti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pikkuhiljalleen, pikkuhiljalleen. Ehkä olen saanut ensivuoden kevääseen mennessä saanut sen yhden kilon putoamaan painostani! :)
      Selma on kyllä melko valloittava ja sydänten särkijä, toivottavasti saadaan nauttia vielä monen monta vuotta selman läsnäolosta. <3

      Poista
  2. Selmalla on kevättä rinnassa ja kissasulho kulkee perässä. ;)

    Toivottavasti Elmolle ei tulisi usein epileptisia kohtauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Tosin nyt on kotiutunut kollin etsintä reissuiltaan ja rauhoittunut normaaliin oloonsa eli lähtee välillä pihalle ja tulee taas hetken päästä takaisin.

      Sitä täällä tosiaan toivotaan, että elmon epi kohtaukset eivät alkaisi kovin useasti toistumaan sillä jokainen meistä tietää, että se yksi ja viimeinen kohtaus voi olla hyvinkin kohtalokas elmon terveydelle. Lääkäri sanoi, että yli 5-10 minuuttia ei saa kohtaus kestää, koska silloin tekee koiran aivoilla hallaa. Jokainen tietää varmasti myös sen, että silloin koiran käytöstavatkin saattavat muuttua pahimmassa tapauksessa akressiivisiksi. Joten tässä nyt seuraillaan elmon tilannetta ja jos oikein usein alkaa kohtaukset toistumaan niin se on paha juttu! :(

      Poista
  3. Onpas siellä ollut todella eläimellistä menoa! Toivottavasti Selma saa monta suloista pentua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli oikein varsinaista "eläimellistä menoa"! Mikäli Selmalla on tärpännyt tämä pentujen teko niin laskelmieni mukaan pentujen pitäisi syntyä vapun tienoilla. Samaa täällä toivotaan, että suloisia tulisi ja muutama varmaan menee eteenpäin luovutukseenkin. :)

      Poista
  4. Tuota samaa kiirettä olen ihmetellyt miten sitä voi olla? Ja ihmetellyt miten työssä käyvät ehtivät tekemään yhtään mitään kun työpäivä yleensä vie 8 tuntia vuorokaudesta.

    Olen käynyt siellä pulleroiden ryhmässä ja siellä opetetaan ettei paino saa tulla rytinällä alas. Se telkkariohjelmissa näytettävä tahti ei ole ollenkaan terveellistä. Siellä ryhmässä suositellaan, että sellainen sata grammaa viikossa ja ihan maksimissaan 500 grammaa viikossa on hyvä pudotustahti. Jahka tässä nyt saisi aloitettua :D

    Kyllä lemmikit on perheenjäseniä vaikka ovatkin eläimiä. Ymmärrän kovin sun kauhun tunteet kun naapurinkolli on siellä Selmaa saalistanut. Vapun tienoilla teillä on kuitenkin tiedossa palkka tästä katoamistempusta, vaikka olet kyllä joutunut olemaan kovasti huolissasi. Täällä odottelen jo supersuloisia kissanpennun kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen kanssasi, että maltillisesti laihduttaminen kannattaa. Mikäli kiloja tippuu monta kiloa viikossa niin se ohjelma sopii tv-dietteihin. Mutta maalaisjärkeä käyttämällä laihdutus etenee omaan tahtiin ja kilot pieneneminen ei vaaranna terveyttä. Mulle fysioterapeuttini piti pinen saarnan, kun olen niin raihnasessa kunnossa ja hän vielä loi uskoa siihe, että sä teet sen vielä ja laihdutat! Olen päättänyt, että pikkuhiljalleen se on pakko tehdä, jos en ajattele omaa terveyttäni niin sitten pitää ajatella, että perheessä on muitakin jotka tarvitsevat minua vielä pitkään! Eli perusjutut kuntoon: sännölliset ruokaajat, terveellinen ruokavalio, liikunta ja kaikenlaiset makean himotukset pois! Sitten tähän voisin vielä kompata kiki sua oikein urakalla eli: "jahka tässä nyt saisi aloitettua tai paremminkin, kun aloitan"!
      Meillä suomalaisillahan on aina tämä sama vika, eli aloittamisen vaikeus. Mutta alkuunpäästyämme se kyllä alkaa sujumaan. :)

      Kyllä vain onneksi Selma on nyt jo kotosalla ja rauhoittunut kollitouhuiltaan. Toukokuun alkupuolella se sitten nähdään tuottiko kolliretket tulosta vai onko meillä edelleen vain yksi Selma talossa pitämässä kissan vakanssia! :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...