perjantai 3. tammikuuta 2014

Nopeaa ja hyvää!!

Eilinen päivä oli kyllä yksi ihanimmista päivistä mitä äiti voi toivoa lapsiltaan. Meillä oli oikeastaan eilen sellainen äitä-pojat päivä ja pojat olivat koko päivän kilttejä kuin enkelit. "mistä nyt tulee"? Yleensä meillä ei kyllä näin hienoja päiviä ole ja melkein aina on sitä känäämistä, huutoa ja mesoomista, mutta joskus nämä sällit kyllä osaavat yllättää ja pudottaa äidin puusta ihan kerta laakista!

Eilen aamusta miehellä alkoi jälleen työt joululoman jälkeen ja minä heitin hänet autolla töihin, koska tarvitsin autoa lainaksi hammaslääkäri reissua varten. Ajattelin ottaa lapset mukaan reissuun ja samalla käydä heidän kanssaan joulun jälkeisillä ale ostoksilla kaupoilla!
Hammaslääkäri reissusta ei sen enmpää jaksa nyt kertoa, mutta kolme pientä reikää paikattiin ilman puudutusta eli kolmesta eri hampaasta. Kyllä aivan oikein luitte, meikäläisellä on näinkin hyvät hampaat. Piti yksi hammas poistaa kokonaan, kun siihen on tehty juurihoitoa syksyn aikana kahteen kertaan, mutta hammas ei nyt sitten tule kuntoon niin lääkäri päätti laittaa viikon v-pen kuurin päälle ja tämän kuun lopussa hammas poistetaan kokonaan riennaamasta ja kiusaamasta suuta!
Pyysin kuitenkin eilen, että ei poistettaisi nyt sitä hammasta ja osoitin sormellani poikia, kun olivat mukana siellä hoitohuoneessa. Saattaisi pojille tulla pieni kammo hammaslääkäriä kohtaan jos meikäläinen alkaa kijumaan ja huutamaan tuskasta hammasta poistattaessa. Eikä se kovin kivaa ole lasten olla katselemassa vierellä, kun mammalta kiskotaan hammasta ulos suusta. Tosin pojat mitään mun hampaan paikkaamisistakaan huomanneet, kun ottivat tabletit mukaan ja niillä pelasivat koko hoidon ajan.
Sanoinkin lääkärilleni, että kyllä nyt kelpaa mennä kaupoille, kun ei ole koko suu ihan puuduksissa ja turtana vaikka kolme hammasta paikattiinkin. Yleensä en nimittäin anna paikata ilman puudutusta. 

Hammaslääkäri reissu tuli siis hoidettua ja siitä lähdettiin apteekin kautta kiertämään citymarkettia ja katselemaan josko sieltä löytyisi jotakin mielenkiintoista ostettavaa. Itselleni ostin uudet nilkkurit, kun meidän Miina meni ja järsi minun parhaat ja ainoat kunnon nilkkurit nokasta aivan hajalle joten olin uusien tarpeessa. Onneksi oli alet meneillään joten sain nilkkurit -40% alennuksella! Meidän Joel sanoi, että äiti mulla ei ole reinoja lainkaan saisinko minä sellaiset niin voisin käyttää niitä sekä kotona, että koulussa sisäkenkinä. Totesin siihe, että tuo oli muuten hyvä idea ja sehän me toteutetaan nyt. 
Hienointa tässä kenkäostos rupeamassa oli se, että pojat itsenäisesti kantoivat mulle kenkä hyllyltä ja telineistä kenkiä sovitettavaksi ja katselivat minkälaiset voisivat mulle sopia .. täytyy myöntää, että olin vähän ihmeissäni!! Mutta lasten hyvällä avustuksella tuli sopivat kengät löydettyä.
Se oli mielestäni todella ihanaa...

Minun ei tarvinnut edes kertaakaan komentaa, että tulkaas nyt ja mennääs nyt vaan pojat tulivat rinnallani oikein nätisti ja kiltisti. Ostokset ostettuamme ja kaikki tavarat kasalle saatuamme pojat kantoivat osan tavaroista autoon melkein ilman pyytämistä. HIENOJA MIEHIÄ, SAAN OLLA YLPEÄ ÄITI!

Ostosreissun jälkeen pojat ilmoittivat autossa, että ja nyt mennään sitten herkkupausille syömään hamppari ateriat ja piste. Mä sanoin, että no justhan me ostettiin ruokatarvikkeet, että saadaan kotona laittaa ruokaa! Nuorin alkoi heti tivaamaan, että ja mulla on niin vatsa tyhjänä, että nyt mennään tai mä kuolen nälkään. No sen verran pitää äidinkin tulla mäessä vastaan, että jos lapsella on vatsa tyhjä niin kyllä silloin viimeistään pitää mennä kaasu pohjassa herkkupausille syömään. Päätin sitten viedä lapset pausille syömään ja sanoin vielä, että olette olleet kyllä nyt niin kiltisti, että siitä hyvästä mennään!!

By the way.. 
Cittarista autoon päästyämme sanoin autossa pojille, että nyt saatte kyllä oikein 10 pistettä kummatkin! Joel katso mua hanttimiehen penkillä ihan pelästyneen näköisenä ja kysyi mistä, mitä nyt? Nauroin makeaan ääneen ja sanoin, että no siitä kun olitte todella kiltisti ja hienosti koko kauppareissun. Joel tokas vaan, että AI JAA OLTIIN VAI?

Herkkupaussin jälkeen poikettiin vielä expertiltä  hakemassa poikien samsung tabletteihin suojakuoret ja näyttöihin kalvot. Sielläkään ei tarvinnut meikäläisen pahemmin vaivautua etsimään mitään, kun pojat tiesivät mitä oltiin hakemassa niin homma saatiin hoidettua muutamassa minuutissa, "jos" ei lasketa sitä, että jäin jälleen suustani kiinni kassalla myyjän kanssa...

Kotiin tultuamme pojat päättivät aloittaa pelirupeamansa ja pelailla koneillaan, olivat sen kyllä ansainneetkin hyvällä käytöksellään.
Jossakin vaiheessa sanoin pojille, että jos pelata haluatte pitkään niin se edellyttää kyllä vielä, että autatte minua kotiaskareissa ja varsinkin jompi kumpi voisi sitten laittaa ruuan.

Juho sitten suostui miltein heti ruoka mestariksi ja päätettiin tedä lasagnea. Juholle lasagnen valmistus ei ollut ennestään tuttua, mutta lupasin sen hänelle opettaa ja sanoin, että valmispaketilla on helppo aloittaa ja siinä on hyvät selvät ohjeet valmistukseen. 
Niinpä poika sitten alkoi tekemään ja hyvinhän se luonnasi!

Kuvassa on laatikon teko meneillään parasta aikaa..
tosin kuva on kyllä jotenkin hassu, kun juho näyttää todella väsyneeltä tapaukselta. Väsynyt varmaan onkin, kun herättiin niin aikaisin aamusta reissullemme ja poika oli valvonut edellisenä iltana vähän liian kauan lukiessaan kirjaa ennen nukkumaan menoa.
(kohta se rytmi taas vaihtuu, kun koulut alkaa lomien jälkeen niin ei enään valvota)!




Sen olen oppinut, että lasten kanssa on hyvä tehdä ruokaa ja kun aloittaa helpoista ruuista niin lapsikin tykkää tehdä mielellään ja kokata keittiössä. 
Aina, kun lapset haluavat tehdä ruokaa tai osallistua omasta tahdostaan ruuan laittoon tai ihan mihinkä vain kodin päivittäisiin askareihin niin antakaa niiden ihmeessä tehdä ja toteuttaa itseään. Tällä tavoin lapsi oppii tekemään uusia asioita ja kasvua ajatellen se on hyvä asia, koska aikuisena niitä taitoja kuitenkin tarvitaan. Kun mies oppii pinestä asti tekemään ruokaa osaa se aikuisena loihtia perheelleen hyvää ja maittavaa ruokaa. 

Aloittakaa vaikka tästä jos muuta ette keksi. On ainakin melkein joka lapsen makuun ja helppo opettaa.


Siinä meidän torstai päivän tohuja ja mukava päivä takana lasten kanssa ja toivottavasti saan vielä lisää näitä äiti-poika päiviä!

2 kommenttia:

  1. Olet aivan oikeassa, että niitä ruuanlaittotaitoja tarvitaan kun muuttaa pois kotoa. Niitä perustaitoja on hyvä olla, että selviytyy sitten muustakin kuin teeveden keitosta. Nimimerkillä Kokemusta on siitä kun ei osaa :D Monet asiat olen oppinut, mutta paljon helpommalla olisi päässyt kun olisi ollut vähän taitoja maailmalle lähteissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi on ollut taas toinen tilanne, että ätini, isoäitini ja pappani ovat olleet aina hirmuisen hyviä ruuan laittajia. Varmasti sitä kautta periytyi sekin, että päätin mennä aikanaan ammattikoulun keittiölinjalle. Mieheni on alkuperäiseltä ammatiltaan ravintolakokki joten hänelläkin on ruuanlaitto hallussa. Mutta minä se enimmäkseen keittiössä häärään ja kokkaan. Toivon kovasti, että lapsemme oppisivat nämä samat jalot taidot itselleen ja pystyisivät kokkaamaan aikuisina nuorina itselleen hyvää, terveellisät ja välillä nopeaakin ruokaa! :) Kyllä silti itsekin olen joutunut opettelemaan vielä keittiöpuolen lisäksi erilaisia ruokia ja varsinkin tiettyjä perinne ruokia! :)

      Poista